Vuoden 2011 parhaat elokuvat

VUODEN 2011 PARHAAT ELOKUVAT

Elokuvavuonna 2011 taistelimme velhomaailman puolesta, etsimme uponneen laivan aarretta, selvitimme mystisen ikiliikkujanuken arvoitusta, kohtasimme nuoret versiot tutuista supersankareista ja aloitimme apinoiden planeetan synnyn.

Viime vuonna aloitin uuden perinteen listaamalla suosikkielokuvani vuosien 2000 ja 2010 elokuvatarjonnoista. Viikko sitten listasin suosikkileffani vuodelta 2001 ja nyt on aika siirtyä vuoteen 2011 ja muistella, mitä elokuvia ilmestyikään kymmenen vuotta sitten. Kuten vuosien 2000, 2001 ja 2010 listoilla, elokuvat on valittu mukaan maailmanensi-iltansa mukaan, toisin kuin uutuuselokuvien kohdalla.

Ennen kuin päästään varsinaiseen kymmenen suosikkielokuvani pariin, minulta löytyy muutamia kunniamainintoja vuoden 2011 elokuvatarjonnasta, jotka eivät ihan mahtuneet mukaan. J. J. Abramsin ohjaama Super 8 on erittäin mukaansatempaava scifiseikkailu, joka kumartelee miellyttävästi Steven Spielbergin leffojen hengelle ja tarjoaa yllättävänkin vahvoja lapsinäyttelijöiden roolisuorituksia. X-Men: First Class esittelee tutut mutanttisankarit Professori X:stä Magnetoon nuorempina ja kertoo onnistuneen tarinan X-Men -tiimin synnystä, sekoittaen näppärästi mukaan historiallisia tapahtumia. Apinoiden planeetan synty (Rise of the Planet of the Apes) on malliesimerkki siitä, kuinka vanhan klassikon voi päivittää nykyaikaan. Lisäksi Andy Serkis tekee huikean suorituksen Caesar-apinana, jonka vallankumoukseen katsoja lähtee vimmaisesti mukaan. Rango on äärimmäisen lystikäs länkkärianimaatio, joka tarjoaa kosolti huumoria, vauhtia ja jännitystä koko perheelle. Indonesialainen The Raid: Redemption pistää suuren osan toimintaelokuvista nurkkaan häpeämään, tykittäen sellaista menoa ruudulle, että katsojan suu loksahtaa kerta toisensa perään auki hämmästyksestä. Erityisesti jälkimmäisen tippuminen pois varsinaiselta listalta jäi harmittamaan itseäni. Muistakaa tietty, että kyseessä on minun oma henkilökohtainen suosikkilistaukseni; kertokaa toki omat suosikkinne vuoden 2011 elokuvista alla kommenteissa!

10. TARTUNTA

CONTAGION

Steven Soderberghin ohjaama ja aikamoisella näyttelijäkaartilla varustettu Tartunta muuttui fiktiivisestä kauhutarinasta kaksi vuotta sitten todentuntuiseksi painajaiseksi, koronaviruspandemian lähtiessä leviämään ympäri maailman. Filmin jopa hieman dokumentaarinen tyyli tekee siitä entistä todellisemman tuntuisen, mikä vain saa sen tunkeutumaan syvemmälle ihon alle. Elokuvan tunnelma on erinomaisen painostava ja sen useita erilaisia henkilöitä seuraava tarina vangitseva - niinkin vangitseva, ettei tunnin ja 46 minuutin kesto tunnu ihan riittävän, vaan hommaa voisi jäädä seuraamaan pidemmäksi aikaa. Kaikki näyttelijät Matt Damonista Kate Winsletiin, Marion Cotillardista Laurence Fishburneen ja Jude Law'sta Bryan Cranstoniin tekevät loistotyötä ja Soderbergh pitää pakettia kasassa vaikuttavasti.

9. DRIVE

Ryan Goslingin tähdittämä Drive on kaikessa brutaalissa ääriväkivaltaisuudessaan varsin herkkä teos miehestä, joka yrittää päästä eroon rikollisesta elämästään ja aloittaa uuden polun kulkemisen. Elokuvan ilmestymistä ennen lähinnä hymyilevänä hurmurina tunnettu Gosling pääsi ensi kertaa vakuuttamaan tosissaan vakavammassa ja hiljaisemmassa roolissa. Goslingin esittämä nimetön kuski puhuu vähän, mutta Gosling tuo paljon esille pienillä ilmeillään ja eleillään. Hitaasta tempostaan huolimatta filmi koukuttaa Goslingin roolityön lisäksi myös Nicolas Winding Refnin tarkan ohjauksen ansiosta. Herra tarjoaa sopivin väliajoin joko vauhdikkaita kaahailuja tai todella rankkaa turpaanvetoa. Lisäksi Drive on visuaalisesti erittäin komeaa katseltavaa. Olen joka katselukerran myötä pitänyt elokuvasta enemmän ja voi olla, että joidenkin vuosien päästä nostaisin elokuvan paikkaa vielä korkeammalle listallani.

8. POIKANI KEVIN

WE NEED TO TALK ABOUT KEVIN

Tartunta ja Drive ovat jo omilla tavoillaan haastavia katselukokemuksia, mutta kumpikin on varsinaista popcorn-viihdettä verrattuna siihen epämiellyttävään ahdinkoon, mitä Lionel Shriverin kirjaan perustuva Poikani Kevin tarjoaa. Ohjaaja Lynne Ramsay ei todellakaan halua päästää katsojaansa helpolla. Painostavasta ilmapiiristään huolimatta kyseessä on kuitenkin todella hieno filmi, joka jättää pitkään sanattomaksi, kun lopputekstit alkavat rullata. Tilda Swinton on huikean hyvä yhä vain musertuneempana äitinä, joka ei enää tiedä, mitä tehdä vuosi vuodelta kierompaan kasvavan poikansa kanssa. Ezra Miller taas on täydellinen vakavasti häiriintyneenä Kevininä. Millerin läsnäolossa on jotain äärimmäisen uhkaavaa ja karmivaa, eikä koskaan voi tietää, mitä nuorukainen milloinkin keksii. Niin muut hahmot kuin katsoja joutuvat olemaan varpaillaan leffan kaameaan loppuun asti. Kaikkien hirvittävyyksien keskellä elokuva käsittelee aika kauniistikin teemaansa äidin ehdottomasta rakkaudesta.

7. PIIAT

THE HELP

Kathryn Stockettin kirjaan perustuva elokuva Piiat onnistuu kertomaan vakavasta, surullisesta ja suututtavasta aiheestaan suurella sydämellä ja lämmöllä. Vaikea tarina kerrotaan monipuolisesti useista eri näkökulmista. Hahmot ovat toinen toistaan kiinnostavampia (niin mukavat kuin inhottavatkin) ja heidän erilaisia juonikuvioitaan uppoutuu seuraamaan niin mielellään, että noin kahden ja puolen tunnin kesto on nopeasti ohi. Juonikuviot kulkevat onnistuneessa tasapainossa ja hahmojen näyttelijät tekevät kaikki huippuduunia. Emma Stone, Viola Davis, Octavia Spencer, Bryce Dallas Howard, Allison Janney ja Jessica Chastain ovat läpikotaisin loistavia. Elokuva tarjoaa aikamoista tunteiden vuoristorataa. Se on hauska, se on liikuttava, se saa ärsyyntymään ja siitä löytyy jotain todella kaunista. Ajankuva on upeasti luotu lavasteiden ja asujen avulla. Lisäksi Piiat pitää sisällään yhden elokuvavuoden 2011 parhaista hetkistä: "Eat my shit."

6. KOSKEMATTOMAT

INTOUCHABLES

Ranskalainen draamakomedia Koskemattomat on todellinen hyvän mielen elokuva täynnä todellista sydäntä. Tarina luokkaeroja ja kaikenlaisia odotuksia rikkovasta ystävyydestä nostaa hymyn huulille useaan otteeseen, sekä saa kenties silmät kostumaan ilosta. Rikasta, kaulasta alaspäin halvaantunutta Philippeä ja tätä auttamaan pestattua Drissiä näyttelevät François Cluzet ja Omar Sy muodostavat mahtavan parivaljakon, jotka suurine eroineen täydentävät hienosti toisiaan. Cluzetin ja Sy'n kemiat kohtaavat täydellisesti ja kaksikkoa seuraa riemuissaan, vaikka elokuvaan mahtuu myös vakavampaa draamaa ja herkkää surua. Kun hahmoista alkaa tosissaan välittämään, koskettavat hetket iskevät entistä lujempaa. Tylsää hetkeä elokuvasta ei löydy, vaan se on loistokas kyyti alusta loppuun, jonka jälkeen Earth, Wind & Fire -yhtyeen September-kappale soi vielä pitkään päässä.

5. TINTIN SEIKKAILUT: YKSISARVISEN SALAISUUS

THE ADVENTURES OF TINTIN

Hergén sarjakuviin perustuva Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus on äärimmäisen mukaansatempaava seikkailu. Ikääntyessään enemmän draamapainotteisiin historiatarinoihin keskittynyt Steven Spielberg tuntuu pääsevänsä elämään nuoruuttaan uudestaan Tintin kanssa ja ohjaakin leffaa suuremmalla riemulla kuin monia muita teoksiaan 2000-luvulla. Seikkailuhenki on läsnä alusta loppuun ja tätä aarremysteeriä lähtee innoissaan selvittämään. Elokuva on kuin kunnon vuoristorata-ajelu, joka tarjoaa toinen toistaan hurjempia vaaratilanteita, vauhdikasta menoa ja meininkiä, sekä hersyvää huumoria. Ison panoksen tunnelmaan tuovat John Williamsin seikkailulliset musiikit. Potentiaalisesti tylsät selittelykohtaukset korjataan näyttämällä katsojalle samanaikaisesti jotain muuta, jolloin informaation sisäistää kuin huomaamatta. Visuaalisesti elokuva on todella näyttävä ja animaatiojälki on huikean hienoa. Leffan ainoaksi todelliseksi ongelmaksi koituu se, että tarina jää kesken, mutta jatko-osaa ei ole vieläkään tehty. Spielberg voisi nyt unohtaa kaiken maailman turhat West Side Story -uudelleenfilmatisoinnit (2021) ja väsähtäneet Indiana Jones -jatko-osat ja vihdoin viedä tämän seikkailun ansaitsemaansa päätökseen!

4. MISSION: IMPOSSIBLE - GHOST PROTOCOL

Harva elokuvasarja ottaa tuulta siipiensä alle vasta myöhemmässä vaiheessa. Vuonna 2011 näin kävi Fast & Furious -elokuville, joiden viides osa Fast Five onnistui kääntämään sarjan suunnan ja vieläpä tyylikkäästi. Ei kuitenkaan tarpeeksi tyylikkäästi, jotta elokuva yltäisi tälle listalle. Sen sijaan Mission: Impossible -elokuvasarjan neljäs osa, Ghost Protocol nosti oman leffasarjansa aikamoisiin korkeuksiin - ihan maailman korkeimman tornitalon, Burj Khalifan seinille asti. Sen lisäksi, että Mission: Impossible - Ghost Protocol tarjoaa yhden kaikkien aikojen huimapäisimmän stunt-kohtauksen, joka ällistyttää yhä yhtä paljon kuin leffan ilmestyessä, Ethan Hunt -agenttia näytelleen Tom Cruisen ihan oikeasti kiivetessä pilvenpiirtäjän ikkunoita pitkin, elokuva tarjoaa muutenkin äärimmäisen mukaansatempaavan vakoojaoperaation, joka jaksaa jännittää katselukerta toisensa perään. Ohjaaja Brad Bird latoo elokuvan täyteen toinen toistaan tiivistunnelmaisempia kohtauksia ja ensi kertaa elokuvasarjan aikana katsojastakin tuntuu tehtävän olevan mahdoton. Jatkuvasti reistailevat laitteet ja toistuvat takaiskut pitävät niin sankarit kuin katsojan sykkeen korkealla finaaliin asti. Tunnelma on muutenkin korkealla, huumorin ollessa aidosti hauskaa ja toiminnan vangitsevaa. Eikä pidä unohtaa, että pääpahiksen kätyrinä komeilee Samuli Edelmann! Voiko siitä hyvästä mennä torille vielä kymmenen vuotta myöhemmin?

3. HUGO

Rujoista rikoselokuvista tunnettu Martin Scorsese päätti kokeilla jotain hyvin erilaista ohjatessaan koko perheen seikkailun Hugo. Yritys todella kannatti, sillä kyseessä on mitä ilahduttavin filmi, joka ihastuttaa läpi kestonsa. Elokuvasta löytyy jotain erittäin satumaista, joka lumoaa heti mukaansa ja tätä mysteeristä kertomusta lähtee innolla avaamaan lisää. Aika ei koskaan käy pitkäksi, vaan parin tunnin kesto on ohi kuin hujauksessa. Seikkailuhenki on vahvasti läsnä ja elokuva tarjoaa riemua, jännitystä, vauhtia ja vaaratilanteita, sekä huumoria ja aitoa sydäntä. Elokuva osaa olla jopa aika herkkä ja yllättäen vieläpä komedioista tunnetun Sacha Baron Cohenin toimesta. Näyttelijät ovat läpikotaisin loistavia konkareista Ben Kingsleystä ja Jude Law'sta nuoriin Asa Butterfieldiin ja Chloë Grace Moretziin. Visuaalisesti filmi on aikamoista silmäkarkkia ja elokuvataiteen rakastajille mukana on paljon lämmittäviä silmäniskuja ja viittauksia, jotka tekevät Hugosta pakkokatseltavaa. Elokuva herättää syvemmänkin elokuvafanin innon uudella tavalla ja saa herätettyä hetkellisesti sen lapsenmielisen ilon, mitä moni varmasti kaipaa elämäänsä.

2. THE ARTIST

Vuoden 2011 toinen kunnon rakkauskirje elokuvia kohtaan oli parhaan elokuvan Oscar-, BAFTA- ja Golden Globe -palkinnot ansaitusti voittanut The Artist. 1920-luvulle sijoittuvassa filmissä mykkäelokuvien tähti yrittää pitää itsensä suosittuna, kun äänielokuvat vievät vallan Hollywoodissa. Sen lisäksi, että tarina on voimakas ja jopa liikuttava, en voi muuta kuin ihailla, kuinka tarkasti se on tehty näyttämään 1920-luvun elokuvalta. Leffa ei ole vain mustavalkoinen mykkäfilmi ajan hengessä, vaan kuvasommittelua, kamera-ajoja, leikkausta, valaisua, musiikkeja ja jopa näyttelemistä myöten elokuva tuntuu siltä kuin se olisi tehty 100 vuotta sitten. Palkintoja kahminut Jean Dujardin on häkellyttävän upea pääroolissa George Valentinina, eläytyen osansa vietäväksi täysillä. Bérénice Bejo on erinomainen valinta hänen vastanäyttelijäkseen, eikä missään nimessä pidä unohtaa Cannesissa palkinnon voittanutta Uggie-koiraa! Harvoin voi koiran luokitella näin voimakkaasti näyttelijäksi muiden joukossa. Ohjaaja Michel Hazanavicius onnistui murtamaan The Artistilla eri aikakausien elokuvanteon muurit ja tarjoamaan jotain sykähdyttävää, joka jokaisen elokuvafanin kuuluu nähdä edes kerran elämässään.

Tiedän jo nyt, että valintani vuoden 2011 suosikkielokuvaksi voi hämmentää monia. Kutsukaa sitten fanipojaksi, jos niin haluatte, mutta valehtelisin, jos sanoisin, ettei seuraava elokuva ollut suosikkielokuvani vuodelta 2011, kun näin sen ensi-illassa kymmenen vuotta sitten ja etteikö se olisi sitä edelleen.

1. HARRY POTTER JA KUOLEMAN VARJELUKSET, OSA 2

HARRY POTTER AND THE DEATHLY HALLOWS - PART 2

J. K. Rowlingin megahittikirjoihin perustuva Harry Potter -elokuvasarja vietiin päätökseensä heinäkuussa 2011, enkä tiedä, olinko ikinä odottanut mitään elokuvaa niin paljon. Rowlingin kirjat ja niistä tehdyt filmatisoinnit olivat ensimmäinen fanituksen kohteeni ja sama innokas fani sykkii minussa yhä tänäkin päivänä. Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2 onnistui olemaan kaikkien odotusteni arvoinen, sekä kenties vielä ylittämäänkin ne. Muistan yhä sen, kuinka tärisin penkissäni jännityksestä ja innostuksesta, kun elokuva lähti käyntiin ja tunnen yhä hieman sitä samaa, kun katson elokuvaa ties kuinka monetta kertaa uudestaan. Sen lisäksi, että elokuva on jo itsessään varsinainen vuoristorata, tarjoten hurjia vaaratilanteita Harryn ja kumppaneiden pään menoksi yhä vain uudestaan, kun lähestytään saagan viimeistä taistoa, on elokuva minulle varsinaista tunteiden vuoristorataa. Tämä on niitä elokuvia, joissa olen mukana ja jotka tunnen koko kehollani. En voi kuvailla sanoin, mitä tämä elokuva merkitsee minulle ja kuinka paljon se minulle tarjoaa. Se vie tämän maagisen tarun upeasti päätökseensä, solmii monet sarjan varrella esitellyt langat tyylikkäästi yhteen ja tarjoaa aidosti eeppisen huipentuman. Kalkaroksen muistokohtaus on kaikessa traagisuudessaan kaunis ja liikuttava. Harry Potterin ja lordi Voldemortin viimeistä kohtaamista katsoessa olen aina lukittunut paikoilleni, vaikka tiedän, kuinka hommassa lopulta käy. Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2 ei välttämättä toimi itsenäisenä elokuvana yhtä hyvin kuin muut tällä listalla, mutta tämän mielettömän matkan huipennuksena se tarjoaa minulle jotain, mihin nuo muut eivät pysty - olivat ne kuinka hienoja teoksia tahansa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.12.2021

Lähteet: elokuvien julisteet www.impawards.com

Alun kuva elokuvasta Mission: Impossible - Ghost Protocol