Arvostelu: West Side Story (2021)

WEST SIDE STORY

Ohjaus: Steven Spielberg

Pääosissa: Ansel Elgort, Rachel Zegler, Mike Faist, Ariana DeBose, David Alvarez, Rita Moreno, Brian d'Arcy James, Corey Stoll, Josh Andrés Rivera ja Iris Menas

Genre: musikaali, romantiikka

Kesto: 2 tuntia 36 minuuttia

Ikäraja: 12

West Side Story on uudelleenfilmatisointi vuoden 1961 musikaaliklassikosta West Side Story, joka perustuu samannimiseen Broadway-esitykseen vuodelta 1957. Vuonna 2014 ohjaaja Steven Spielberg ilmaisi halukkuutta tehdä oman versionsa elokuvasta ja sai 20th Century Foxin kautta hankittua oikeudet. Alun perin Spielberg aikoi tehdä ensin viidennen Indiana Jones -elokuvan, mutta sen tuotannon viivästyessä hän päättikin ottaa West Side Storyn käsittelyyn. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2019 ja elokuvan oli tarkoitus ilmestyä jo joulukuussa 2020, mutta koronaviruspandemian takia sen julkaisua on jouduttu siirtämään. Nyt West Side Story saapuu vihdoin elokuvateattereihin ja itse olin todella skeptinen elokuvaa kohtaan. Pidän todella paljon alkuperäisestä filmistä ja koin täysin tarpeettomaksi, että siitä tehdään uusi versio. Trailerit eivät saaneet minua vakuutettua ja meninkin vähäisin odotuksin katsomaan West Side Storya sen lehdistönäytökseen viikkoa ennen ensi-iltaa.

New Yorkin länsipuolella kaksi katujengiä, Jets ja Sharks tappelevat alueensa hallinnasta. Kiista äityy sodaksi, kun jetsiläinen Tony rakastuu sharksilaiseen Maríaan.

Tähtiin kirjoitettu virhe -elokuvasta (The Fault in Our Stars - 2014) tuttu Ansel Elgort nähdään Tonyna, joka toimi ennen Jets-jengin johtajana, mutta joka on vankilareissun jälkeen päättänyt parantaa tapansa. Hän päätyy kuitenkin takaisin keskelle jengikiistaa, rakastuessaan palavasti puertoricolaiseen Sharks-jengiin kuuluvan Bernardon (David Alvarez) siskoon, Maríaan (Rachel Zegler). Jo alkuperäisen elokuvan kohdalla kritisoin hieman, kuinka äkkinäisesti tämä rakkauskuvio kehittyy, mutta tällä kertaa homma tuntuu jopa väkinäiseltä. Elgortin ja ensimmäistä kertaa elokuvassa näyttelevän Zeglerin väliltä löytyy lopulta kemiaa, muttei aluksi tarpeeksi, jotta katsojana pääsisi kunnolla mukaan tähän "kiellettyyn suhteeseen". Omillaan Elgort ja Zegler toimivat kelvollisesti ja Alvarez on oiva valinta Sharks-jengiä johtavaksi Bernardoksi, joka näkee punaista aina jetsiläisen kohdatessaan.

     Lisäksi elokuvassa nähdään Mike Faist Jets-jengiä johtavana Riffinä, Ariana DeBose Bernardon vaimona Anitana, Josh Andrés Rivera Maríasta kiinnostuneena Chinona, Brian d'Arcy James konstaapeli Krupkena, Corey Stoll luutnantti Schrankina, sekä alkuperäisen elokuvan Anitaa näytellyt Rita Moreno Valentinana, jolla on korvattu jetsien kantapaikan omistaja Doc. Vaikka on kiva nähdä Moreno tässäkin filmissä, on hänen hahmonsa hieman tarpeeton uudistus. DeBose on hyvä valinta Anitaksi, Rivera on ihan sympaattinen Chinona ja James sopii hieman epävarmaksi poliisiksi. Stoll ei saa tarpeeksi ruutuaikaa tehdäkseen Schrank-hahmostaan aidosti epämiellyttävää, eikä Faist onnistu täysin vakuuttamaan kapinahenkisenä Riffinä.

West Side Story vuosimallia 2021 oli juuri sitä, mitä siltä ennakkoon odotinkin. Aika hajuton ja mauton kopio musikaalielokuvien suurklassikosta, joka ei onnistu millään perustelemaan olemassaoloaan. Docin muuttaminen Valentinaksi on yksi harvoja muutoksia, joita elokuvaversioiden väliltä löytyy ja loput muutokset ovatkin lähinnä muutamien kohtausten ja musikaalinumeroiden paikkojen vaihtamista hieman. Riemastuttava America-kappale esitetään päiväsaikaan keskellä katua, eikä yöllä talon katolla. I Feel Pretty -laulussa "gay"-sana on vaihdettu sanaksi "bright". Muutokset ovat lähinnä todella pieniä ja jatkuvasti tuntuukin siltä, että käsikirjoituksena on toiminut alkuperäinen teksti 60 vuoden takaa, johon on vain rustattu päälle muutamia vaihtoehtoisia toteutusideoita. Elokuva ei kuitenkaan onnistu kertomaan mitään uutta tai päivittämään tarinan sanomaa 2020-luvulle. Siinä, missä alkuperäinen elokuva (ja toki Broadway-esitys ennen sitä) edusti William Shakespearen Romeo ja Julia -tarinan (Romeo and Juliet - 1597) päivittämistä sukukiistasta jengitappeluksi, tämä uusi leffasovitus ei tuo mitään uutta twistiä pakkaan. 

Samalla elokuva on myös täysin harmiton turhake. Se tekee aika lailla kaiken heikommin kuin alkuperäinen (joskin pidin kovasti, kuinka Gee, Officer Krupke -kappale esitetään tällä kertaa), mutta samalla se on silti osaavasti tehty filmi. Vaikka leffa auttamattomasti vajoaa Spielbergin filmografian heikompaan päätyyn, ohjaaja osoittaa silti lahjansa eri tavoin. Spielberg on onnistunut tekemään elokuvan oikealla tavalla vanhanaikaisesti, eikä se erityisemmin tunnu 2000-luvulla tehdyltä. Musikaalinumerot ovat tyylikkäitä ja energisiä, ja kappaleet ovat mainiosti laulettuja. Kaikki on kuitenkin töksähtelevän laskelmoitua. Laulut eivät lähde käyntiin luontevasti, vaan pikemminkin niin kuin näyttelijät yhtäkkiä tajuaisivat, että "ai niin, nyt tulee tämä biisi". Tunnepuoli on hakusessa ja sielu uupuu kokonaan. Jostain syystä en silti kykene olemaan erityisen vihainen elokuvalle - kenties siksi, että se oli juuri niin tylsä kopio kuin ennakkoon odotinkin. Se ei ollut huonompi kuin pelkäsin, muttei myöskään päässyt yllättämään positiivisesti. West Side Story 2021 nyt vain on. Ja monen, monen muun uudelleenfilmatisoinnin tavoin se jää kastiin "tulipahan mulkaistua, mutta eipä tarvitse mulkaista toistamiseen".

Jos jotain elokuvasta on vaikea kritisoida, niin sen teknisiä ansioita. Spielberg osaa tehdä visuaalisesti hienoja filmejä, eikä uusi West Side Story ole poikkeus. Kuvaus on todella tyylikästä ja kameraa pyöritellään sulavasti tanssijoiden ympärillä, sekä kuljetellaan hienosti pitkin erilaisia lokaatioita. Lavasteet ovat upeat, asut myös. Valaisua ja värejä hyödynnetään joissain kohtauksissa erittäin tehokkaasti. Äänitehosteet ovat onnistuneet ja Leonard Bernsteinin ja Stephen Sondheimin ikoniset kappaleet toimivat edelleen todella hyvin. Hyviä musiikkeja ja lauluja ei tosin voi laskea tämän elokuvan onnistumisiksi.

Yhteenveto: West Side Story 2021 on pätevästi tehty turhake. Elokuva on pääasiassa tylsä ja sieluton kopio alkuperäisestä suurklassikosta, mutta samalla siitä löytyy ammattitaitoa taustalta. Steven Spielberg ohjaa elokuvaa onnistuneen vanhanaikaisella tyylillä ja häneltä todella löytyy silmää visuaalisesti näyttävälle toteutukselle. Teknisiltä ansioiltaan leffa on laadukas, mutta se ei vielä riitä, kun tunnepuoli on lattea ja kokonaisuus tuntuu liian laskelmoidulta. Luontevuus ja sulavuus uupuvat, etenkin kun musikaalinumerot pitäisi aloittaa. America ja varsinkin Gee, Officer Kripke ovat kyllä lopulta hienosti esitettyjä kappaleita, mutta hyvinäkin hetkinä en voinut olla pohtimatta, kuinka tarpeeton ja ennen kaikkea tylsä kierrätys elokuva on. Tehdyt muutokset ovat vähäisiä, eivätkä vie hommaa parempaan suuntaan. Näyttelijät suoriutuvat osistaan suurimmaksi osaksi kelvollisesti, mutta eipä kukaan erotu edukseen tai jää mieleen. Veikkaisin koko filmin katoavan pian mielestäni. West Side Story 2021 toimii luultavasti, jos 1960-luvun elokuvaa ei ole nähnyt tai jos haluaa nähdä paljon erilaisia sovituksia Broadway-esityksen pohjalta. Muuten se on tyhjänpäiväinen rahastus ja yksi mitäänsanomattomimmista uudelleenfilmatisoinneista, jonka olen hetkeen nähnyt.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.11.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

West Side Story, 2021, 20th Century Studios, Amblin Entertainment