WEREWOLF BY NIGHT
Ohjaus: Michael Giacchino
Pääosissa: Gael García Bernal, Laura Donnelly, Harriet Sansom Harris, Kirk R. Thatcher, Eugenie Bondurant, Leonardo Nam, Daniel J. Watts, Al Hamacher, Richard Dixon ja Carey Jones
Genre: fantasia, jännitys
Kesto: 52 minuuttia
Ikäraja: 16
Werewolf by Night perustuu Marvelin samannimiseen sarjakuvahahmoon, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 1972. 2000-luvun alussa hahmosta suunniteltiin elokuvaa Marvel Studiosin ja Dimension Filmsin yhteistyönä, mutta projekti ei edennyt muutaman vuoden suunnittelun jälkeen. Vuonna 2021 Marvel ilmoitti työstävänsä hahmosta vajaan tunnin mittaista halloween-spesiaalia Disney+ -suoratoistopalveluun. Kuvaukset käynnistyivät tämän vuoden maaliskuussa ja nyt Werewolf by Night on lisätty Disney+ -palvelun valikoimaan. Itselleni lähdemateriaali ei ollut tuttu, mutta innostuin heti, kun kuulin Marvelin työstävän kauhuteemaista ihmissusitarinaa. Ilokseni sain Werewolf by Nightin katseltavaksi ja arvioitavaksi Disneyltä muutamaa päivää ennen julkaisua.
Bloodstone-suvun patriarkka kuolee ja sukukartanossa järjestetään hirviönmetsästyskilpailu, jonka voittaja perii mystisen verikiven.
Mystisiä voimia omaavasta verikivestä ryhtyy kisaamaan joukko hirviönmetsästäjiä, joiden on todistettava kykynsä voittaakseen kiven. Kilpailevia hirviönmetsästäjiä ovat Jack Russell (Gael García Bernal), Jovan (Kirk R. Thatcher), Azarel (Eugenie Bondurant), Liorn (Leonardo Nam), Barasso (Daniel J. Nam), sekä verikiven entisen haltijan, Ulysses Bloodstonen tytär Elsa (Laura Donnelly). Kisaa taas on pyörittämässä Ulysseksen leskivaimo Verussa (Harriet Sandom Harris). Hahmot eivät tee erityistä vaikutusta, eikä katsoja ehdi edes vajaan tunninkaan kestossa löytämään minkäänlaista tunnesidettä keneenkään. Näyttelijät hoitavat hommansa ihan kelvollisesti, erityisesti Harris, joka pääsee oikein herkuttelemaan arvokkaana leskirouvana.
Werewolf by Night pyrkii ilahduttavasti matkimaan vanhojen hirviökauhuklassikoiden tyyliä 1930- ja 1940-luvuilta, lähtien sen mustavalkokuvasta ja tavasta, jolla spesiaalin nimi ilmestyy ruutuun. Hauskana yksityiskohtana on pariin otteeseen kuvan oikeassa ylälaidassa välähtävä musta täplä, joka toimi aiemmin merkkinä elokuvateatterin koneenkäyttäjälle, että filmikela on loppumassa ja se pitää vaihtaa seuraavaan. Kuvakulmat ja Michael Giacchinon säveltämät musiikitkin vahvistavat tunnetta siitä kuin katsoisi jotain, mikä on tehty vuosikymmeniä sitten. Giacchino ei muuten tällä kertaa toimi vain säveltäjänä, vaan hän on myös ohjannut Werewolf by Nightin! Olen jo vuosia ihaillut Giacchinon sävellystyötä leffoissa, kuten Ihmeperheessä (The Incredibles - 2004), Star Trekissä (2009) ja The Batmanissa (2022), sekä muutamissa Marvelin elokuvissakin, Doctor Strangessa (2016), Spider-Maneissa (2017-2021) ja Thor: Love and Thunderissa (2022), joten olinkin ilahtunut, että hän pääsee näyttämään kyntensä myös ohjaajan penkillä.
Harmillisesti spesiaalin käsikirjoitus ei ihan yllä sen visuaalisen ilmeen ja tunnelman tasolle. Heather Quinnin ja Peter Camaronin teksti jättää toivomisen varaa, jo lähtien siitä, kuinka vähän Werewolf by Nightissa nähdään itse ihmissutta. Spesiaali keskittyy enemmän toiseen Marvel-hirviöön ja vaikka ilahduinkin, että kyseisen mörön pääsee näkemään vihdoin Marvelin elokuvauniversumissa, jäin kaipaamaan enemmän veristä ihmissusimättöä. Sitä kyllä lopulta löytyy, mutta liian myöhään ja liian vähän. Vaikka kuva onkin mustavalkoinen, eli veri ei näy punaisena, sillä läträtään finaalissa sen verran, ettei spesiaali sovi ihan perheen pienimmille Marvel-faneille.
Werewolf by Night on hyvin kuvattu. Mukana on joitain todella tyylikkäitä otoksia, erityisesti, kun ihmissusi pääsee valloilleen riehumaan ja veri roiskuu niin, että kameran linssikin on pian hurmeen peitossa. Lavasteet ovat hienot, asut mainiot ja valaisua hyödynnetään tehokkaasti. Ihmissusimaskeeraus on oivallinen, ottaessaan mallia Universalin kauhuklassikosta Ihmissusi (The Wolf Man - 1941). Spesiaalin digitehosteet näyttävät hyviltä, mutta kun ottaa huomioon, millaista aikakautta spesiaalissa yritetään matkia, olisivat läpikotaisin hyödynnetyt käytännön tehosteet istuneet mukaan paremmin.
Yhteenveto: Werewolf by Night on kelpo halloween-teemainen Marvel-lyhytelokuva. Se on visuaaliselta anniltaan vaikuttava, kopioidessaan pätevästi 1930- ja 1940-lukujen hirviökauhuklassikoiden tyyliä. Mustavalkoisuus ja nasevat yksityiskohdat kuvissa ovat nannaa kyseisen ajanjakson teosten fanille. Lähinnä säveltäjänä tunnettu Michael Giacchino osoittaa kyntensä ohjaajana ja toivon hänen saavan lisää tilaisuuksia toteuttaa itseään näinkin elokuva-alalla. Käsikirjoitukseltaan spesiaali on kuitenkin hieman ontuva. Hahmot ovat aika tylsiä ja itse ihmissutta joutuu odottamaan turhankin kauan. Monsteri ei ihan pääse oikeuksiinsa, spesiaalin keskittyä lähinnä toiseen Marvel-mörökölliin. Loppuhuipennus äityy mukavan brutaaliksi, eikä Werewolf by Nightia ole tehty lapsiyleisölle. Heikkouksineenkin kyseessä on kivan erilainen Marvel-projekti, joka erottuu selvästi valtavirran joukosta. Seuraavaa Marvelin spesiaalia ei tarvitse kauaa odottaa, sillä jo parin kuukauden päästä Disney+ -palveluun ilmestyy The Guardians of the Galaxy Holiday Special (2022).
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.10.2022
Lähteet: tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja juliste www.impawards.com
Werewolf by Night, Yhdysvallat, 2022, Marvel Studios
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti