100 000 näyttökerran spesiaali

100 000 NÄYTTÖKERRAN SPESIAALI

Elokuvan taikaa -sivulla on tapahtunut jotain hyvin erityistä. Sitä on nimittäin klikattu yli satatuhatta kertaa! Se ei tarkoita sitä, että 100 000 ihmistä olisi käynyt sivulla, vaan yksittäisten näyttökertojen määrää. Voihan se olla, että puolet niistä tulevat vain yhdeltä henkilöltä, mutta se on silti paljon - jopa enemmän kuin toivoin perustaessani tämän sivun. Niinpä päätin sen kunniaksi kirjoittaa jotain erityistä ja kerronkin nyt, miksi alunperin aloin kirjoittamaan elokuva-arvosteluja.

Tarinahan täytyy tietysti aloittaa siitä, kun leffainnostukseni alkoi, eli kun olin lapsi. Päiväkodissa katsoin tietysti piirrettyjä ja animaatioita, lähinnä Walt Disneyn teoksia. Suosikkini niistä oli The Lion King (Leijonakuningas - 1994), sillä se on niin fantastisesti kerrottu kasvutarina, joka jännittää, naurattaa, ihastuttaa ja vaikuttaa vaikka sen olisi nähnyt kymmeniä kertoja. The Lion King on edelleen mielestäni lähes täydellinen mestariteos. Sen lisäksi pidin erittäin paljon mm. Piglet's BIG Moviesta (Nasun SUURI elokuva - 2003), Aladdinista (1992), Herculeksesta (Herkules - 1997) ja Lilo & Stitchista (2002). Etenkin Piglet's BIG Movieta ja Lilo & Stitchia katsoin useita kertoja. Niiden ystävyysteemaa käsitellään niin hyvällä sydämellä, että olen aina pitänyt niistä. Pidin myös todella paljon Pixarin Toy Storysta (Leluelämää - 1995) ja Toy Story 2:sta (1999). Niitä katsoin usein, sillä lelut ovat minulle rakkaita ja niiden seikkailuhenki on vahvasti luotu. Monien animaatioiden kohdalla minulla oli pitkä jakso, etten katsonut niitä lähes lainkaan. Vasta yläasteen loppupäässä aloin keräilemään lapsuudensuosikkejani hyllyyni, mikä on nyt mennyt siihen vaiheeseen, että omistan kaikki Walt Disneyn 55 animaatioklassikkoa, sekä monta kymmentä muuta animaatioleffaa eri yhtiöiltä.

Animaatioiden lisäksi katsoin päiväkodissa myös elokuvia, jotka eivät ikärajansa puolesta olisi vielä kuuluneet minun katsottavaksi. Äitini esitteli minulle kolme elokuvasarjaa, jotka ovat minulle yhä äärimmäisen tärkeitä. Ensimmäisenä niistä sanon Harry Potterin (2001-2011), joka on minulle ehdottomasti kaikista tärkein tarina sekä kirjojen että elokuvien puolella. Sen huomaa helposti siitä, että omistan Potterit kirjoina ja elokuvina useana eri painoksena. En ole täysin varma, onko tämä totta, mutta uskoisin, etten ole katsonut mitään muuta elokuvaa yhtä monta kertaa kuin Harry Potter and the Philosopher's Stonea (Harry Potter ja viisasten kivi - 2001). Se on niitä elokuvia, jonka repliikkejä puhun etukäteen juuri ennen kuin ne sanotaan itse leffassa. Päiväkotiaikoihin minua pelotti filmin loppu, sillä (SPOILER) professori Oraven takaraivosta ilmestyvä lordi Voldemortin naama oli minusta todella karmiva. Toisena sanon The Lord of the Rings -trilogian (Taru sormusten herrasta - 2001-2003), joka on todella selkeästi minun ja äitini juttu. Tätä vuotta lukuunottamatta olemme katsoneet trilogian kaikki osat joka vuosi joko peräkkäisinä iltoina tai putkeen yhdeltä istumalta. Vaikka Harry Potter on minulle tärkeämpi sarja, The Lord of the Ringsit ovat kaikki todellisia mestariteoksia, joita ihailen joka katselukerralla. Kolmantena sanon Star Wars -saagan, jonka ensimmäinen osa Star Wars: Episode IV - A New Hope (Tähtien sota: Episodi IV - Uusi toivo) ilmestyi vuonna 1977 ja uusin osa Star Wars: The Last Jedi sai ensi-iltansa tällä viikolla, 40 vuotta alkuperäisen osan jälkeen, eikä loppua vieläkään näy! Se jos mikä kertoo siitä, kuinka tärkeä saaga on monille. Vaikka nykyään huomaan inhotun prequel-trilogian (1999-2005) virheitä, ne olivat myös tärkeitä lapsuudessani, joten niillä on jonkinlaista nostalgia-arvoa minulle. Saagan kuusi ensimmäistä osaa olen nähnyt useita kertoja elämäni aikana.

Ala-asteelle siirtyessäni isäni tutustutti minut supersankarien ihmeelliseen maailmaan. Tämä on taas sellainen asia, mistä en ole täysin varma, mutta uskoisin, että ensimmäinen supersankarielokuva jonka näin, oli Marvelin Spider-Man (Hämähäkkimies - 2002). Sen lisäksi näin myös X-Men 2:n (2003), sekä DC Comicsin sarjakuviin perustuvat Batman Forever (1995) ja Batman & Robin (1997). Kaksi jälkimmäistä eivät ole koskaan olleet kovin hyviä mielestäni - nykyään pidän molempia huonoina, etenkin viimeistä - mutta näin ne ensin, sillä ne olivat paljon lapsiystävällisemmät kuin Tim Burtonin ohjaamat synkät Batman (1989) ja Batman Returns (Batman: Paluu - 1992). Nuo neljä leffaa onnistuivat tekemään minuun vaikutuksen. Niiden jälkeen katsoin esimerkiksi Daredevilin (2003), Hulkin (2003), Spider-Man 2:n (Hämähäkkimies 2 - 2004), Fantastic Fourin (2005) ja vanhat Supermanit (1978-1987). Kaikista parhaimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin Batman Begins (2005), jonka katsoin heti seuraavana päivänä kaksi kertaa uudestaan. Sen jatko-osa The Dark Knight (Yön ritari - 2008) on kuitenkin tehnyt minuun vieläkin isomman vaikutuksen ja se on nykyään selvä suosikkini ylitse kaikkien muiden elokuvien. Hauska juttu The Dark Knightiin liittyen on, etten pitänyt siitä ensimmäisellä katselukerralla, sillä en ymmärtänyt sitä. Ja nykyään se on mielestäni kaikista paras!

Isäni on pääsyyllinen siihen, miksi elokuvista on tullut minulle niin suuri juttu. Etenkin ala- ja yläasteella hän näytti minulle valtavasti leffoja aika laidasta laitaan. Hän on myös vuosien varrella kerännyt itselleen useita satoja filmejä, mikä on myös tarttunut itselleni ja nykyään minulla on hyllyssäni noin 400 Blu-rayta ja muutamankymmentä DVD:tä. Isäni fanittaa suuresti James Bondeja (1962-), joten esimerkiksi ne hän näytti minulle, alkaen Roger Mooren Moonrakerista (Kuuraketti - 1979). Niiden lisäksi hän näytti mm. Il buono, il brutto, il cattivon (Hyvät, pahat ja rumat - 1966), Back to the Future -trilogian (Paluu tulevaisuuteen - 1985-1990), vanhat Jurassic Parkit (1993-2001), sekä jälleen leffoja, joita en olisi vielä saanut katsoa, kuten minut traumatisoineen Jawsin (Tappajahai - 1975), vanhat Die Hardit (1988-1995), sekä kaksi ensimmäistä Terminatoria (1984-1991). Serkkuni taas näyttivät minulle AVP: Alien vs. Predatorin (2004), mikä tietty innosti katsomaan Alienit (1979-) ja Predatorit (1987-). Kiellettyjen elokuvien katselu oli ihan parasta, sillä... noh, ne olivat kiellettyjä muilta, mutta itse sain katsoa niitä ja kehuskella muille. Ei siitä koulussa oikeastaan mitään hyötyä ollut, mutta silti.

Ala-asteelta yläasteelle siirryttäessä oli todella selkeää, mistä elokuvista pidin, sillä silloin en oikeastaan suostunut laajentamaan makuani. Katsoin kyllä enemmän filmejä, mutta pidin ne tietyissä lajityypeissä. Katsoin silloin suurimman osan isoista Hollywood-tuotannoista 2000-luvulta, etenkin supersankarileffat Marvelilta ja DC Comicsilta. Ala-asteella seikkailuleffat, kuten ensimmäiset kolme Pirates of the Caribbeania (2003-2007), Raiders of the Lost Ark (1981) ja Indiana Jones and the Last Crusade (1989) olivat nousseet minulle tärkeiksi, joten yritin löytää samanlaisia. Pidin vauhdikkaista toimintaleffoista kuten Fast & Furious -sarjan uudemmista osista (2009-), ja scifielokuvat kuten Transformers (2007) ja Avatar (2009) olivat äärimmäisen siistejä. Halusin lähinnä viihtyä elokuvien parissa, joten katsoin todella paljon myös komedioita.

Ammattikoulussa aloin ihan tosissani katsomaan paljon elokuvia. Katsoin vuoden 2014 viimeisellä kolmanneksella yhtä paljon elokuvia kuin olin katsonut aiemmin samana vuonna. Sen vuoden syyslomalla minulla oli surullinen kausi elämässäni, joten sain hyvin lohtua leffoista. Sillä viikolla katsoin 35 elokuvaa, eli viisi joka päivä. Makuunista tuli hyvä ystäväni, etenkin kun silloin siellä oli parempia tarjouksia. Ammattikoulussa opiskelin elokuva-alaa, joten se sai minut vihdoin kiinnostumaan laajentamisesta eri lajityyppeihin ja katsomaan vanhempiakin elokuvia. Koulussa katsoimme esimerkiksi One Flew Over the Cuckoo's Nestin (Yksi lensi yli käenpesän - 1975), minkä lisäksi isoäitini näytti minulle mm. Citizen Kanen (1941) ja Singin' in the Rainin (Laulavat sadepisarat - 1952). Katsoin myös yksin filmejä kuten Casablancan (1942) ja The Breakfast Clubin (1985). Vanhat elokuvat tuntuivat kiehtovilta, mutta samalla en voinut olla löytämättä niistä ongelmia ihan vain sen takia, kun niitä kutsutaan niin virheettömiksi.

Nyt alammekin päästä siihen vaiheeseen, että työstän Elokuvan taikaa -sivua, mutta ennen sitä pitää käydä läpi vielä yksi vuosi. Olen tietysti koko elämäni puhunut paljon elokuvista - jopa siihen pisteeseen asti, että äitini on varmaan satoja kertoja kyllästynyt ja käskenyt minua olemaan hiljaa. Vuonna 2014 minulle heitettiin kuitenkin osuva idea. Syntymästäni asti elämääni kuulunut perhetuttuni kirjoittaa nimittäin kirjablogia nimeltä Kulttuuri kukoistaa. Hän on tehnyt sitä vuodesta 2010 lähtien ja hän ehdotti minulle, että voisin tehdä samaa elokuvista. Sen sijaan, että ärsyttäisin yksittäisiä ihmisiä leffahöpötykselläni, jakaisin mielipiteeni laajemmin isommalle yleisölle kirjoittamalla elokuvista. Silloin ajattelin vielä, etten saisi mitään aikaiseksi, sillä minulla oli taipumusta luovuttaa kaikissa omissa projekteissani, jotka olin aloittanut. Päätin kuitenkin soveltaa ideaa ja vuoden 2015 ensimmäisen puoliskon kirjoitin omalle Facebook-tililleni ja Finnkinon sivun kommenttikenttään lyhyitä arvioita leffoista, jotka kävin katsomassa teattereissa. Tein niitä esimerkiksi elokuvista Paddington (2014), Jurassic World (2015) ja Mad Max: Fury Road (2015). Se oli hauskaa, mutta kuten arvelinkin, en jaksanut tehdä sitä puolta vuotta pidempään. Ja Finnkinon kommenttikenttä poistettiin, minkä aina välillä pelkään johtuvan arvioistani...

Vuoden 2015 lopussa Kulttuuri kukoistaa -blogin kirjoittaja kuitenkin kysyi, miksen enää kirjoita lyhyitä arvioita. Aluksi torjuin ajatuksen, sillä mietin, etten onnistuisi tälläkään kerralla. Torjumiseni ei kuitenkaan täysin onnistunut, vaan ajatus jäi pyörimään päässäni. Joulukuun viimeisinä päivinä ajatus oli muuttunut sellaiseksi, että todella harkitsin elokuvasivun perustamista. 1. tammikuuta 2016 katsoin Stephen Hawkingista kertovaa The Theory of Everythingiä (2014) ja huomasin lähes koko leffan ajan miettiväni, mitä kirjoittaisin siitä. Illalla kesti kauan aikaa nukahtaa, sillä päässäni pyöri vain, millaisen sivun tekisin. 2. tammikuuta katsoin Paddingtonin uudestaan ja silloin se todella iski. Nyt minä sen teen. Sivun perustamista varten sain paljon tukea ja neuvoja blogitutultani, mistä olen ikuisesti suuresti kiitollinen, kuten myös siitä, että idean äitinä hän tavallaan keksi koko tämän sivun. En tiedä, oliko kyseessä vain sattuma vai jopa kohtalo, mutta ensimmäinen arvosteluni todella oli Paddingtonista, mikä oli myös ollut ensimmäinen filmi, josta kirjoitin vuonna 2015 Facebookiin. Arvosteluni sai todella nopeasti sata lukukertaa ja mietin että vau, tästähän voisi tulla jotain! Kirjoitinkin tammikuussa vuoden 2015 elokuvista, jotka katsoin uudestaan, kuten Jurassic Worldista ja Mad Max: Fury Roadista, sekä lapsuudensuosikista The Lion Kingista, supersankarifilmeistä kuten Sam Raimin Spider-Maneista (2002-2007) ja alkuperäisestä X-Men -trilogiasta (2000-2006), ja vanhoista Alien-leffoista. Yhtäkkiä näyttökertoja oli jo tuhat, mikä oli enemmän kuin olin ajatellut.

Helmikuussa 2016 mielenkiintoni laski hurjasti, minkä takia kirjoitin silloin vain kahdeksan arviota. Maaliskuussakaan en kaikkein suurimmalla innostuksella kirjoitellut (paitsi The Lord of the Rings -trilogiasta, sillä niiden ylistäminen tuotti suurta riemua), mutta kokeilin silti jotain uutta ja aloin kirjoittamaan leffoista, jotka käyn katsomassa elokuvateatterissa. Ensimmäinen ensi-iltaleffa, josta kirjoitin oli Grimsby (2016), joka oli sattumoisin myös ensimmäinen filmi, jonka kävin katsomassa teatterissa yksin. Huhtikuussa tapahtui kuitenkin jotain elämääni mullistavaa, minkä takia olen mitä luultavimmin jatkanut tätä näin suurella innolla. Pääsin silloin nimittäin harjoitteluun MoonTV:llä, jossa tehdään mm. ohjelmaa "Totuus elokuvasta", jossa arvostellaan filmejä lehdistönäytösten jälkeen. Eräänä päivänä minulta sitten kysyttiin, että haluaisinko mennä lehdistönäytökseen katsomaan uuden The Jungle Bookin (Viidakkokirja - 2016) ja kuvaamaan siitä jakson ohjelmaan. Tottakai vastasin "kyllä"! Siellä minä sitten jännittyneenä istuin lehdistöväen joukossa katsomassa elokuvaa, jonka muut suomalaiset näkisivät vasta yli viikon päästä. Ajattelin, että kyseessä olisi vain yksittäinen kerta, mutta minut pistettiin vastuuseen ohjelmasta ja pääsin jatkossakin lehdistönäytöksiin. X-Men: Apocalypsen (2016) kohdalla kävi kuitenkin niin, ettei sinne olisi päässyt ilman virallista lehdistöpassia. Ongelma hoituikin sillä, että pomoni sai järjestettyä minulle ikioman pressipassin, jotta pääsisin tekemään jakson siitä ja jotta voisin kirjoittaa tänne uusista elokuvista etukäteen MoonTV-aikani jälkeen. Se on myös asia, josta olen ikuisesti kiitollinen. Lehdistöpassi oli kuin lahja täynnä elokuvalippuja, joilla pääsen katsomaan kaikki uutuudet etukäteen ilmaiseksi. Parempaa on vaikea saada!

Lehdistöpassilla oli kuitenkin myös muita vaikutuksia kuin vain äsken mainitsemani. Pääsin nimittäin niiden ja tämän sivun kautta työharjoitteluun Suomen suurimmalle elokuvalehdelle, Episodille! Olen tiennyt Episodista lapsesta asti. Isäni on lukenut vuosia Empire-nimistä elokuvalehteä, jota selailin lapsena ja vaikka kuvat olivatkin siistejä, en ymmärtänyt englantia tarpeeksi lukeakseni niitä, joten välillä isäni osti minulle suomalaisen vastineen eli Episodi-lehden. Vuosien varrella jotkut lehden kirjoittajista ovat tulleet minulle tutuiksi nimeltä ja Episodin verkkosivu oli yksi innoittajistani tehdä tätä. Onkin siis täysin hullua, että jo noin vuoden ajan olen istunut lehdistönäytöksissä Episodin toimittajien kanssa! He ovat minulle kuin julkkiksia ja nykyään näen heidät joka viikko! En muista, minkä elokuvan aikana se tapahtui, mutta tänä keväänä istuin heidän kanssaan yhdessä näytöksessä, enkä voinut olla miettimättä vähän väliä, kuinka onnekas olen istuessani siinä. Eli revi siitä äitini, kun sanoit, että minun pitäisi keksiä jotain oikeaakin tekemistä, eikä pelkkää elokuvien tuijottamista ja niistä selittämistä! Hän on tosin myös sanonut "jos pääsisit elokuviin ilmaiseksi, niin voisit tehdä sitä minun puolestani vaikka joka viikko" ja "jos saisit rahaa siitä, että kirjoitat elokuvista, niin voisit tehdä sitä minun puolestani vaikka joka päivä". Pääsen elokuviin ilmaiseksi ja teen sitä lähes joka viikko, usein kaksi tai kolme kertaa viikossa. Saan rahaa kirjoittamisesta, joten teen sitä joka päivä. Noh, jälkimmäinen ei ole täysin totta. En saa rahaa siitä, että kirjoitan Elokuvan taikaa -tekstejä, mutta kirjoitan silti jotain tälle sivulle päivittäin. Kirjoitan, koska elokuvat ovat todella iso ja tärkeä osa elämääni.

Ylipäätään Elokuvan taikaa -sivusta on muodostunut äärimmäisen iso ja tärkeä osa elämääni, enkä haluaisi koskaan luopua siitä. Ainakin tällä hetkellä olen sitä mieltä, että kirjoitan arvosteluja siihen asti, kunnes kuolen. Olen äärimmäisen ylpeä itsestäni; siitä mitä olen saavuttanut Elokuvan taikaa -sivulla ja sen kautta. Kesällä 2016 saavutin 10 000 näyttökertaa, joka oli selvästi enemmän kuin ajattelin kirjoittaessani Paddingtonista. Ajattelin, että jos puolessa vuodessa saavutan kymppitonnin, niin vuoteen 2017 mennessä olisin saavuttanut tuplamäärän. Ehei, vuoteen 2017 mennessä olin saavuttanut yli 35 000 näyttökertaa! Jo tämän vuoden alussa tajusin, että jos tahti pysyisi samana eli kasvaisi vähitellen, minä saavuttaisin 100 000 näyttökertaa vuoden loppuun mennessä. Vielä viime vuonna ajattelin, että voisin saavuttaa sellaisen ehkä neljässä vuodessa, mutta se tapahtuikin puolet pienemmässä ajassa! Vaikka tahti kasvaa koko ajan hieman, ei seuraava tavoitteeni ole kuitenkaan miljoona näyttökertaa tai edes kaksisataatuhatta. Olen siinä mielessä jalat-maassa-tyyppi, että seuraava tavoitteeni on itse asiassa 101 000. On se kuitenkin pakko sanoa, että se oli upea tunne, kun näin tilastoissa satatuhatta.

Olen äärimmäisen, mielettömän kiitollinen kaikille, jotka ovat lukeneet arvostelujani - etenkin niille harvoille, jotka ovat pysyneet mukanani noin kaksi vuotta, mutta myös niille, jotka ovat vain vahingossa klikanneet sivuani, tajunneet virheensä, poistuneet sivultani ja poistaneet selaushistoriansa. Minulle se vahinko näkyi kuitenkin yhtenä näyttökertana lähempänä sataatonnia. Toivon todella, että jaksaisitte pysyä mukanani vielä tulevaisuudessa ja kiitän erittäin paljon jo etukäteen, jos niin teette!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.12.2017
Lähteet: elokuvien julisteet:
The Lion King: www.disney.wikia.com
Piglet's BIG Movie: www.popcorn-time-free.com
Toy Story: www.impawards.com
Harry Potter and the Philosopher's Stone:
The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring (2001): www.lotr.wikia.com
Star Wars: Episode IV - A New Hope: www.starwars.wikia.com
Spider-Man: www.spiderman-films.wikia.com
X-Men 2: www.x-men.wikia.com
The Dark Knight: www.collider.com
Moonraker: www.the007dossier.com
Back to the Future: www.meansheets.com
Jaws: www.knowyourmeme.com
Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl (2003): www.pirates.wikia.com
Fast Five (Fast & Furious 5 - 2011): www.collider.com
Transformers: www.joblo.com
One Flew Over the Cuckoo's Nest: www.impawards.com
Citizen Kane: www.impawards.com
Casablanca: www.trbimg.com
Paddington: www.images.fandango.com
Jurassic World: www.hypable.com
Mad Max: Fury Road: www.superherohype.com
The Theory of Everything: www.impawards.com
X-Men: www.pixlisting.com
Alien (Kahdeksas matkustaja - 1979): www.welcometocrystallake.tumblr.com
Grimsby: www.traileraddict.com
The Jungle Book: www.comingsoon.net
X-Men: Apocalypse: www.comingsoon.net