ARROW - KAUSI 1
Luojat: Greg Berlanti, Marc Guggenheim ja Andrew Kreisberg
Pääosissa: Stephen Amell, Katie Cassidy, David Ramsey, Willa Holland, Paul Blackthorne, Colin Donnell, Susanna Thompson, Emily Bett Rickards, John Barrowman, Colin Salmon, Jessica De Gouw, Byron Mann, Manu Bennett, Colton Haynes, Alex Kingston, Sebastian Dunn, Celina Jade, Michael Rowe ja Jamey Sheridan
Genre: toiminta, draama, jännitys
Jaksomäärä: 23
Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 16 tuntia 1 minuutti
Ikäraja: 16
"My name is Oliver Queen. For five years I was stranded on an island with only one goal: survive. Now I will fulfill my father's dying wish - to use the list of names he left me and bring down those who are poisoning my city. To do this, I must become someone else. I must become something else."
Arrow perustuu DC Comicsin sarjakuvahahmoon Green Arrow, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 1941. Hahmosta ryhdyttiin suunnittelemaan omaa televisiosarjaa jo 2000-luvun alussa. Green Arrow esiintyi nimittäin Justin Hartleyn näyttelemänä Smallville-sarjassa (2001-2011) ja sarjan kuudennen kauden teon aikana tekijät pohtivat, että hahmo saisi oman lisäosasarjansa. Tämä lisäosa jäi lopulta kuitenkin pohdiskelun tasolle ja sen sijaan Smallvillen päätyttyä The CW alkoi työstämään täysin uutta projektia hahmosta. Hartleyn sijaan päärooliin valittiin Stephen Amell ja kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2012. Lopulta Arrow-sarjan ensimmäinen jakso julkaistiin 10. lokakuuta 2012 - tasan kymmenen vuotta sitten! Sarja nousi nopeasti todella suosituksi - niinkin suosituksi, että oman sarjansa lisäksi Arrow aloitti kokonaisen DC-televisiosarjojen universumin, Arrowversen, johon kuuluu mm. sarjat The Flash (2014-), Supergirl (2015-), Legends of Tomorrow (2016-), Black Lightning (2018-2021), Batwoman (2019-) ja Superman & Lois (2021-)! Itse olin katsonut Arrow'sta vain sen pilottijakson, muistaakseni joskus vuonna 2015, mutta jakso ei innostanut minua tarpeeksi jatkamaan sarjaa, joten jätin sen siihen. Kun aloin arvostella myös televisiosarjoja Elokuvan taikaa -sivulle, päätin hyvin pian, että jonain päivänä palaisin takaisin Arrow'n pariin ja katsoisin koko Arrowversen läpi. Kun huomasin sarjan täyttävän nyt kymmenen vuotta, tiesin, että oli vihdoin ja viimein aika toteuttaa aikomukseni. Katsoinkin Arrow'n avauskauden läpi noin viikossa.
Viisi vuotta sitten ökyrikkaan perheen poika Oliver Queen katosi haaksirikossa. Kun kuolleeksi luultu Oliver vihdoin löydetään autiosaarelta, hän palaa kotiinsa Starling Cityyn ja päättää ryhtyä oikaisemaan kaupungin vääryyksiä naamiokostajana jousen ja nuolten avulla.
Arrow perustuu DC Comicsin sarjakuvahahmoon Green Arrow, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 1941. Hahmosta ryhdyttiin suunnittelemaan omaa televisiosarjaa jo 2000-luvun alussa. Green Arrow esiintyi nimittäin Justin Hartleyn näyttelemänä Smallville-sarjassa (2001-2011) ja sarjan kuudennen kauden teon aikana tekijät pohtivat, että hahmo saisi oman lisäosasarjansa. Tämä lisäosa jäi lopulta kuitenkin pohdiskelun tasolle ja sen sijaan Smallvillen päätyttyä The CW alkoi työstämään täysin uutta projektia hahmosta. Hartleyn sijaan päärooliin valittiin Stephen Amell ja kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2012. Lopulta Arrow-sarjan ensimmäinen jakso julkaistiin 10. lokakuuta 2012 - tasan kymmenen vuotta sitten! Sarja nousi nopeasti todella suosituksi - niinkin suosituksi, että oman sarjansa lisäksi Arrow aloitti kokonaisen DC-televisiosarjojen universumin, Arrowversen, johon kuuluu mm. sarjat The Flash (2014-), Supergirl (2015-), Legends of Tomorrow (2016-), Black Lightning (2018-2021), Batwoman (2019-) ja Superman & Lois (2021-)! Itse olin katsonut Arrow'sta vain sen pilottijakson, muistaakseni joskus vuonna 2015, mutta jakso ei innostanut minua tarpeeksi jatkamaan sarjaa, joten jätin sen siihen. Kun aloin arvostella myös televisiosarjoja Elokuvan taikaa -sivulle, päätin hyvin pian, että jonain päivänä palaisin takaisin Arrow'n pariin ja katsoisin koko Arrowversen läpi. Kun huomasin sarjan täyttävän nyt kymmenen vuotta, tiesin, että oli vihdoin ja viimein aika toteuttaa aikomukseni. Katsoinkin Arrow'n avauskauden läpi noin viikossa.
Viisi vuotta sitten ökyrikkaan perheen poika Oliver Queen katosi haaksirikossa. Kun kuolleeksi luultu Oliver vihdoin löydetään autiosaarelta, hän palaa kotiinsa Starling Cityyn ja päättää ryhtyä oikaisemaan kaupungin vääryyksiä naamiokostajana jousen ja nuolten avulla.
Stephen Amell nähdään sarjan pääroolissa Oliver Queenina. Viisi vuotta hän vietti loukussa saarella, vain yhden tavoitteen kanssa: selviytyä. Nyt palattuaan Starling Cityyn hänellä on aikomuksena toteuttaa kuolleen isänsä viimeinen toive: käyttää isän nimilistaa ja tuhota ne, jotka myrkyttävät hänen kaupunkiaan. Tehdäkseen sen, hänestä pitää tulla joku muu. Hänestä pitää tulla jokin muu. Nimittäin huppupäinen naamiokostaja, joka hyödyntää jousta ja nuolia kamppailussaan rikollisia vastaan. Äskeinen litania tulee nopeasti selväksi, sillä se kuullaan lähes jok'ikisen jakson alussa. Siitä huolimatta, että se alkaa vähitellen käydä hermoille, Oliver Queenin tarina on mielenkiintoinen ja yllättävänkin mukaansatempaava. Vaikka katsojalle herääkin nopeasti mielikuvia DC:n toisesta naamiokostajasta, Batmanista, kun puhutaan vuosiksi kadonneesta miljonääristä, joka palaa kaupunkiinsa ja ryhtyy taistelemaan roistoja vastaan salaisen identiteetin kanssa, Oliver onnistuu lopulta olemaan tarpeeksi omanlaisensa tapaus. Amell istuu päärooliin varsin mainiosti, sopien niin tuhlaajapojaksi kuin yrmyileväksi jousimieheksi.
Muita hahmoja sarjassa ovat mm. Oliverin äiti Moira (Susanna Thompson), tämän uusi miesystävä Walter Steele (Colin Salmon), Oliverin pikkusisko Thea (Willa Holland), Theasta kiinnostunut Roy (Colton Haynes), Oliverin entinen rakas Laurel (Katie Cassidy), tämän poliisi-isä Quentin (Paul Blackthorne), Oliverin uusi henkivartija John Diggle (David Ramsey), Oliverin ystävä Tommy (Colin Donnell), sekä hakkeri Felicity (Emily Bett Rickards). Lisäksi kaudella käy kääntymässä myös muita tunnettuja hahmoja DC:n sarjakuvien sivuilta, kuten Huntress (Jessica De Gouw), Deadshot (Michael Rowe) ja Deathstroke (Manu Bennett). Sivuhahmot toimivat pätevästi sankarin ympärillä ja lähes jokainen alkaa vähitellen saamaan omia juonikuvioitaan tuotantokauden edetessä. Oliverin ja henkivartija Johnin väliset sanailut tuovat kelpo komediaa mukaan, kun taas Laurel tarjoaa passelisti romantiikantynkää. Supersankaritarinoille tyypillisesti Laurelin poliisi-isä Quentinista koituu kuitenkin ongelmia, kun Oliver ryhtyy elämään kaksoiselämäänsä.
Arrow'n avausjakso ei tälläkään kertaa erityisemmin vakuuttanut minua, mutta olen silti iloinen, että nyt päätin kunnolla jatkaa sarjan katsomista, sillä lopulta huomasin pitäväni sarjan ensimmäisestä tuotantokaudesta yllättävänkin paljon. Ei se erityisen ihmeellinen ole, mutta se on varsin viihdyttävää ja helppoa katsottavaa. Yhtenä päivänä huomasin tuijottaneeni kymmenisen jaksoa melkein yhtä pötköä. Kauden voisi tuijottaa sujuvasti läpi muutamassa, ellei jopa parissakin päivässä, siitä huolimatta, että yhteensä jaksoja on jopa 23 ja seasta löytyy selvää täytettä. Pääasiassa vajaan kolmen vartin jaksot ovat kuitenkin oivallisesti rytmitettyjä ja ne kulkevat nopeasti. Tarina liikkuu hyvässä tasapainossa vauhdikkaiden toimintakohtausten ja vakavamman ihmissuhdedraaman välillä.
Tuotantokausi kertoo tarinoita kahdella aikajanalla. Pääasiassa se kertoo Oliver Queenin paluusta Starling Cityyn perheensä ja tuttujensa luokse, ja kuinka hän ryhtyy kostamaan kaupungin rikollisille vihreässä huppuasussaan jousipyssyn kera. Joka jaksossa hypätään kuitenkin viisi vuotta ajassa taaksepäin näyttämään katsojille, kuinka Oliver päätyi autiosaarelle, mitä kaikkea saarella tapahtui ja kuinka hänestä kouliutui kaupunkinsa naamiosankari. Vaikka onkin kiinnostavaa nähdä, mitä Oliver joutui saarella kestämään ja mikä motivoi häntä tarttumaan vihreisiin nuoliin, välillä olisin vain halunnut seurata nykyhetken tapahtumia. Odotin kaiken aikaa, että saaren tapahtumilla ja nykyhetken tapahtumilla olisi vielä vahvempaa linkkiä toisiinsa, mutta tämä jäi uupumaan ainakin tällä avauskaudella.
Tuotantokausi kertoo tarinoita kahdella aikajanalla. Pääasiassa se kertoo Oliver Queenin paluusta Starling Cityyn perheensä ja tuttujensa luokse, ja kuinka hän ryhtyy kostamaan kaupungin rikollisille vihreässä huppuasussaan jousipyssyn kera. Joka jaksossa hypätään kuitenkin viisi vuotta ajassa taaksepäin näyttämään katsojille, kuinka Oliver päätyi autiosaarelle, mitä kaikkea saarella tapahtui ja kuinka hänestä kouliutui kaupunkinsa naamiosankari. Vaikka onkin kiinnostavaa nähdä, mitä Oliver joutui saarella kestämään ja mikä motivoi häntä tarttumaan vihreisiin nuoliin, välillä olisin vain halunnut seurata nykyhetken tapahtumia. Odotin kaiken aikaa, että saaren tapahtumilla ja nykyhetken tapahtumilla olisi vielä vahvempaa linkkiä toisiinsa, mutta tämä jäi uupumaan ainakin tällä avauskaudella.
Tietyistä heikkouksistaan huolimatta koin jakso jaksolta vain isompaa halua palata seuraamaan Oliverin seikkailuja. En niinkään sen takia, että tapahtumat olisivat hurjan vangitsevia ja kokisin pakottavaa tarvetta nähdä, minne tarina seuraavaksi etenee (vaikka toki muutaman jakson kohdalla kävi niinkin, tapahtumien jäädessä pahasti kesken jakson lopussa), vaan siksi, koska Arrowia on niin mukava katsoa. Hahmot ovat tarpeeksi onnistuneita, jotta heidän kuvioihinsa jää koukkuun. Toimintakohtaukset ovat päteviä ja kauden varrella keksitään veikeitä uusia keinoja, joilla Oliver voi joustaan ja nuoliaan hyödyntää. Loppua kohti kauden taso vain nousee ja finaalijakso onkin todella iskevä. Mitään paljastamatta sanon, että koin tekijöiden ratkaisut jaksossa yllättäviksi ja rohkeiksi, minkä lisäksi kauden viime minuutit saivat minut innolla odottamaan toisen tuotantokauden näkemistä.
Ohjaajat pitävät onnistuneesti isoa pakettia kasassa, siitä huolimatta, että käsikirjoittajien teksti ontuukin välillä. Tunnelma on hyvin rakennettu ja se saa katsojan uppoutumaan kertomukseen. Tekniseltä puoleltaan Arrow on kelvollisesti tehty, joskin kameratyöskentelystä huomaa välillä kiireen, eivätkä kaikki erikoistehosteet onnistu vakuuttamaan. Seasta löytyy kuitenkin myös useita tyylikkäitä otoksia ja efektejä. Lavasteet, maskeeraukset ja asut ovat mainiot - erityisesti tietty Oliverin sankaripuku, joka on tietyllä tavalla hieman kotikutoinen, mutta silti aika päheä. Äänimaailmakin on sujuvasti rakennettu, vaikka seasta löytyykin hieman heikompaa ja kohisevaa äänitystä, sekä tiettyjä äänitehosteita, joita viljellään amatöörifilmeissä ja opiskelijaprojekteissakin asti. Blake Neelyn musiikit säestävät pätevästi tapahtumia, tuoden oman lisänsä tunnelmaan.
Ohjaajat pitävät onnistuneesti isoa pakettia kasassa, siitä huolimatta, että käsikirjoittajien teksti ontuukin välillä. Tunnelma on hyvin rakennettu ja se saa katsojan uppoutumaan kertomukseen. Tekniseltä puoleltaan Arrow on kelvollisesti tehty, joskin kameratyöskentelystä huomaa välillä kiireen, eivätkä kaikki erikoistehosteet onnistu vakuuttamaan. Seasta löytyy kuitenkin myös useita tyylikkäitä otoksia ja efektejä. Lavasteet, maskeeraukset ja asut ovat mainiot - erityisesti tietty Oliverin sankaripuku, joka on tietyllä tavalla hieman kotikutoinen, mutta silti aika päheä. Äänimaailmakin on sujuvasti rakennettu, vaikka seasta löytyykin hieman heikompaa ja kohisevaa äänitystä, sekä tiettyjä äänitehosteita, joita viljellään amatöörifilmeissä ja opiskelijaprojekteissakin asti. Blake Neelyn musiikit säestävät pätevästi tapahtumia, tuoden oman lisänsä tunnelmaan.
Yhteenveto: Arrow'n ensimmäinen tuotantokausi on oikein mainio ja lupaava alku naamiosankarisarjalle. Kausi nappaa hiljalleen mukaansa ja muuttuu koukuttavammaksi edetessään. Tuotantokauden 23:een jaksoon mahtuu heikompaa täytettäkin, mutta pääasiassa meno on silti viihdyttävää. Tarinaan uppoutuu hyvin ja sitä on helppoa ja mukavaa katsoa, jolloin jaksoja voi huomata tuijottaneensa useammankin putkeen. Läpi kauden tasapainotellaan toimivasti supersankaritoiminnan ja henkilödraaman välillä. Hahmoja syvennetään pikkuhiljaa hyvin ja heistä huomaa vähitellen välittävänsä. Joka jaksossa nähtävät takaumat Oliverin aikaan saarella ovat välillä kiinnostavia ja toisinaan ne tuntuvat vain jarruttavan tarinan etenemistä. Kaikki johtaa yllättävänkin tehokkaaseen loppuhuipennukseen, joka jättää katsojan innolla odottamaan jatkoa. Näyttelijät suoriutuvat vähintään kelvollisesti osistaan. Tekninen puoli on ailahtelevaa, eivätkä esimerkiksi sarjan digiefektit vakuuta. Olen iloinen, että palasin takaisin Arrow-sarjan pariin ja ryhdyn mielelläni katsomaan lisää niin tätä sarjaa kuin muitakin Arrowversen sarjoja. Suosittelenkin Arrow'ta hahmon faneille ja muutenkin viihdyttävien supersankarisarjojen ystäville - joskin sillä varoituksella, että kun tähän katseluprojektiin ryhtyy, pitää tietää, että katseltavaa on luvassa paljon. Siis todella paljon.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.9.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.arrow.fandom.com
Arrow, Yhdysvallat, 2012-2020, DC Entertainment, Warner Bros. Television, Berlanti Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti