SUPERGIRL - KAUSI 2
Luojat: Greg Berlanti, Ali Adler ja Andrew Kreisberg
Pääosissa: Melissa Benoist, Chyler Leigh, Mehcad Brooks, Jeremy Jordan, David Harewood, Chris Wood, Floriana Lima, Katie McGrath, Brenda Strong, Ian Gomez, Tyler Hoechlin, Calista Flockhart, Sharon Leal, Teri Hatcher, Kevin Sorbo, Andrea Brooks, Frederick Schmidt, Peter Gadiot, Darren Criss, Dean Cain, Helen Slater, Carlos Valdes ja Grant Gustin
Genre: toiminta, seikkailu, scifi
Jaksomäärä: 22
Jakson kesto: noin 40 minuuttia - Yhteiskesto: noin 14 tuntia 40 minuuttia
Ikäraja: 12
DC Comicsin sarjakuviin perustuva televisiosarja Supergirl nousi suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa lokakuussa 2015, rinnakkaissarjana DC-sarjakuviin perustuville sarjoille Arrow (2012-2020) ja The Flash (2014-2023). Toista kautta ryhdyttiin suunnittelemaan, kun ensimmäistä vielä esitettiin ja kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2016. Supergirlin toinen tuotantokausi alkoi pyöriä ykköskautta esittäneen CBS-kanavan sijaan The CW -kanavalla muiden Arrowverse-sarjojen kanssa lokakuussa 2016 (Suomeen sarja saapui HBO Max -palvelun kautta). Tämäkin kausi keräsi hyvin katsojia, sekä sai kehuja kriitikoilta ja hahmon faneilta. Itse olin pitkään pohtinut sarjan katselua ja kun viime vuonna huomasin pääsarja Arrow'n täyttävän kymmenen vuotta, päätin katsoa läpi koko Arrowverse-sarjakokonaisuuden, mukaan lukien Supergirlin. Pidin sarjan ensimmäisestä tuotantokaudesta ja aloitin positiivisin mielin kakkoskauden pari kuukautta myöhemmin, yhdessä Arrow'n viidennen kauden ja The Flashin kolmannen kauden kanssa.
Kara Danvers, eli Supergirl löytää avaruusaluksesta Mon-Elin, viimeisen eloonjääneen Daxam-planeetalta, joka tuhoutui Kryptonin mukana. Samaan aikaan Supergirl ja DEO-järjestö saavat vastaansa Cadmuksen, organisaation, joka haluaa hävittää kaikki avaruusolennot Maasta.
Melissa Benoist palaa rooliinsa Kara Danversina, eli Kara Zor-Elinä, eli Supergirlinä ja jatkaa mainiolla linjallaan. Benoist syventyy vielä paremmin rooliinsa, tutkien hyvin, kuinka Kara yrittää yhä tasapainotella siviiliminänsä ja supersankari-alter egonsa välillä päivittäin. Molemmin puolin uriaan hahmo ponnistelee pidemmälle ja joutuukin niin kostyymissään kuin ilman erilaisiin hankaliin paikkoihin.
Muutkin tutut hahmot palaavat rooleihinsa, joskin harmillisesti Karan pomon Cat Grantin ruutuaika jää todella vähäiseksi, tuotannon siirryttyä Yhdysvalloista Kanadaan, mikä ei soveltunut näyttelijä Calista Flockhartille. Karan työkaverit James Olsen (Mehcad Brooks) ja Winn (Jeremy Jordan) saavat enemmän tekemistä, kun he kokevat halua auttaa National Cityn kansalaisia Karan tavoin. DEO-järjestön puolella johtaja Henshaw (David Harewood) on ottanut näkyvämmin käyttöönsä todellisen minänsä vihreänä avaruusolio J'onn J'onzzina, eli Martian Manhunterina, Karan sisarpuolen, Alexin (Chyler Leigh) näyttäessä kykyjään kenttätehtävissä. Tuttuja hahmoja hyödynnetään hyvin läpi kauden ja Grantia lukuun ottamatta kaikki saavat paljon ruutuaikaa ja jokaisen juonikuvioihin keskitytään.
Tulokashahmoina kakkoskaudella taas esitellään muun muassa ykköskauden päätteeksi Maahan avaruusaluksella laskeutunut daxamilainen Mon-El (Benoistin tosielämän aviomies Chris Wood), etsivä Maggie Sawyer (Floriana Lima), Grantin paikan CatColla ottava Snapper Carr (Ian Gomez), pahamaineisen Lex Luthorin sisko Lena (Katie McGrath) ja hänen äitinsä Lillian (Brenda Strong), sekä itse mies teräksestä, toimittaja Clark Kent, eli Karan kryptonilaisserkku Superman (Tyler Hoechlin). Uusia hahmoja hyödynnetään myös pääasiassa hyvin, eikä Superman vie liikaa huomiota serkultaan, mutta Lena Luthorin edestakainen jossittelu alkaa vähitellen käydä turhauttavaksi kiertelyksi. Näyttelijät hoitavat hommansa pääasiassa hyvin - niin sarjan konkarit kuin tulokkaat.
Supergirlin avauskausi osoittautui yllättävänkin mainioksi supersankariseikkailuksi, joka parinkymmenen jakson varrellaan tarjosi paljon viihdyttävää menoa ja meininkiä. Kakkoskausi sisältää paljon samoja hyviä aineksia, mutta se ei ihan yllä ykköskauden tasolle. Jaksomäärää on lisätty kahdella ja jossain kohtaa tuotantokautta huomaa, ettei tekijöillä ollut tarpeeksi tarinaa täyttääkseen mittavaa, lähes viisitoistatuntista yhteiskestoa. Kausi onkin enemmän tai vähemmän jaettu kahtia, ensimmäisen puoliskon keskittyessä Cadmus-organisaation tuomiin ongelmiin ja toisen puoliskon taas ulkoavaruudesta nousevaan vaaraan. Jälkimmäinen toimii hieman hassuna ratkaisuna, kun alkupuoliskolla pahikset toitottavat, että avaruusolennot ovat ihmiskunnalle vaaraksi ja sankarit taistelevat tätä aatetta vastaan. Toisen puoliskon sotajalalla marssivat oliot tuntuvat lähinnä osoittavan Cadmuksen huolet aiheellisiksi.
Isompien tarinakokonaisuuksien ohelle kauden 22 jakson mittaan mahtuu myös useampia yksittäisseikkailuja, joista eräs kauden alkupäässä lainailee päivänselvästi John Carpenterin The Thing - "se" jostakin -kauhuelokuvasta (The Thing - 1982) - ja sisältää muuten Suomi-viittauksen! Osa näistä yksittäisistä seikkailuista toimii erittäin passelisti (osa jopa paremmin kuin kauden keskeiset päätarinat), kun taas toiset niistä jäävät vain tylsäksi täytteeksi. Yksi parhaista yksittäisseikkailuista on kolmastoista jakso, jossa todellisuutta muovaamaan kykenevä herra Mxyzptlk (Peter Gadiot) saapuu kosiskelemaan Supergirliä. Merkittävien uhkien ja yksittäisten vaaratilanteiden ohessa mukaan mahtuu paljon erilaista henkilödraamaa ja välillä hahmojen väliset suhdekoukerot ovat koukuttavampaa seurattavaa kuin yritykset pelastaa maailma. Kaikkea tätä höystetään aika ajoin huumorilla. Välillä vitsit toimivat, toisinaan ne lentävät kauas ohi maalitaulusta.
Tuotantokauden ohjaajat pitävät toimivasti tunnelmaa yllä, vaihdellen sopivasti kevyemmän hengen ja pienen synkistelyn välillä. Käsikirjoittajat kokevat ajoittain vaikeuksia keksiä tarpeeksi täytettä kahteenkymmeneenkahteen jaksoon, mutta pääasiassa juonikuviot ovat kiinnostavia. Sarjan tekniset ansiot eivät ole parantuneet kakkoskaudella. Vaikka mukana on hyvää kuvausta, leikkausta, puvustusta, sekä passeleita lavasteita ja hyvää musiikkia Blake Neelyltä, jotkut setit näyttävät halvoilta, eivätkä tietokonetehosteet vakuuta. Käppäiset videopeliefektit häiritsevät useissa toimintakohtauksissa. Jännite katoaa, kun katsoja ei millään usko näkemäänsä örkkimörkkiin. On myös sääli, että Martian Manhunter on päätetty tehdä tietokoneella maskeerauksen sijaan.
Yhteenveto: Supergirlin toinen tuotantokausi on kelvollista jatkumoa mainiosti käynnistyneelle supersankarisarjalle. Kauden rakenne on kuitenkin hieman ontuva, oli kyse sitten päätarinaa ympäröivistä yksittäisistä jaksoista, joista osa on kiinnostavampaa seurattavaa kuin suuremmat juonikuviot ja osa taas väkinäiseltä tuntuvaa täytettä tai sitten kauden kahdesta kertomuksesta, jotka sotivat toistensa ideologioita vastaan. Kauden ensimmäinen puolisko käytetään siihen, kun Supergirl ja kumppanit yrittävät todistaa Cadmus-organisaatiolle, että avaruusolennot tulevat rauhallisin aikein, eikä heitä pitäisi syrjiä, mutta toisella puoliskolla Cadmuksen huolet osoitetaankin todeksi, avaruusolentojen hyökkäyksen iskiessä. Meno on pääasiassa kuitenkin viihdyttävää ja heikkouksineenkin homma pysyy plussan puolella. Tutut näyttelijät suoriutuvat oivallisesti rooleistaan, joskin on harmi, kuinka vähän Calista Flockhart on mukana Cat Grantina ja uudet tulokkaat istuvat menoon hyvin mukaan. Tyler Hoechlin on oikein passeli valinta Supermaniksi. Visuaalinen puoli on edelleen köykäinen täysin viimeistelemättömän näköisten tehosteidensa kanssa. Jos pidit Supergirlin avauskaudesta, kannattaa kakkoskausikin katsoa.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.11.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.arrow.fandom.com
Supergirl, Yhdysvallat, 2015-2021, DC Entertainment, Warner Bros. Television, Berlanti Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti