RIVERDALE - KAUSI 5
Luoja: Roberto Aguirre-Sacasa
Pääosissa: KJ Apa, Lili Reinhart, Cole Sprouse, Camila Mendes, Madelaine Petsch, Mark Consuelos, Casey Cott, Mädchen Amick, Charles Melton, Vanessa Morgan, Drew Ray Tanner, Erinn Westbook, Barbara Wallace, Nathalie Boltt, Marisol Nichols, Skeet Ulrich, Alvin Sanders ja Ashleigh Murray
Genre: draama, jännitys
Jaksomäärä: 19
Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 13 tuntia 23 minuuttia
Ikäraja: 13
Archie Comicsin sarjakuviin perustuva televisiosarja Riverdale nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin vuonna 2017. Toinen, kolmas ja neljäs kausi saivat ailahtelevasti niin palautetta kuin katsojia, mutta sarja pysyi tarpeeksi suosittuna, jotta sitä päätettiin jatkaa. Viidennen kauden kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2020 ja kausi alkoi pyöriä tammikuussa 2021. Nyt Riverdalen viides tuotantokausi on julkaistu kokonaan ja itse en todellakaan ollut palaamassa sarjan pariin positiivisin mielin. Jos olette lukeneet arvostelujani sarjasta, tiedätte, että kyseessä on ehdoton inhokkisarjani. Koska kuitenkin aloitin sarjan katselun ja arvostelemisen, en halunnut keskeyttää projektia ja niinpä kun Riverdalen vitoskaudesta oli enää pari jaksoa julkaisematta, ryhdyin katsomaan sitä ja katsoinkin sen läpi noin parissa viikossa.
Selvitettyään, kuka on mysteeristen videokasettien takana ja valmistuttuaan high schoolista, Archie, Veronica, Betty, Jughead ja Cheryl lähtevät jokainen omille teilleen. Seitsemän vuotta myöhemmin uusi mysteeri vetää viisikon takaisin Riverdaleen, joka on muuttunut suuresti sitten viime näkemän.
KJ Apa, Lili Reinhart, Cole Sprouse, Camila Mendes ja Madelaine Petsch palaavat tuttuihin rooleihinsa Archieksi, Bettyksi, Jugheadiksi, Veronicaksi ja Cheryliksi, mutta tällä kertaa hahmot nähdään uudessa valossa - nimittäin seitsemän vuotta vanhempina! Päätös on toisaalta ollut oikea, sillä näyttelijät ovat alkaneet vanhentua liikaa sopiakseen enää high school -nuoriksi, mutta samalla aikahypyn toteutus on kömpelö, sillä näyttelijöistä ei ole tehty lähes lainkaan erinäköisiä, eikä katsojana siis oikein voi uskoa, että aikaa olisi mennyt näin kauan. Sprouse on kasvattanut hieman parrantynkää ja hänen hahmonsa Jughead on luopunut fanien harmiksi tavaramerkkipipostaan. Hahmoille kirjoitetut uudet suunnat sopivat toki hahmoille, mutta heidän näyttelijänsä vakuuttavat kenties vielä aiempaa vähemmän rooleissaan. Apa jatkaa surkeaa työtään Archiena, jolle kerääntyy jälleen CV:hen paljon lisää ammattitaitoja. Reinhart ja Sprouse yrittävät parhaansa sillä, mitä kökkö käsikirjoitus tarjoaa, mutta Mendes ja etenkin Petsch tarjoavat kiusalliset roolisuoritukset.
Monet muutkin tutut näyttelijät ja heidän hahmonsa nähdään jälleen kerran. Veronican isä, köyhän miehen kummisetä Hiram Lodge (Mark Consuelos) on jälleen kiusaamassa Riverdalea ilkikurisilla pahis-suunnitelmillaan. Kova kundi Reggie (Charles Melton) on päätynyt Hiramin apulaiseksi. Bettyn äiti Alice (Mädchen Amick) sekoilee minkä kerkeää. Cherylin isoäiti Rose (Barbara Wallace) antaa pahaenteisiä ennustuksia lapsenlapsensa kohtalosta, Cherylin äidin Penelopen (Nathalie Boltt) luodessa omaa hihhulikulttiaan kuolleen poikansa Jasonin ympärille. Toni (Vanessa Morgan) on erkaantunut Cherylistä, kun taas Kevin (Casey Cott) on täysin ymmärrettävästi päätynyt opettamaan Riverdalen koulun näytelmiä. Ashleigh Murray käy kääntymässä Josie McCoyna ja lupailemassa omasta musiikkipainotteisesta sarjastaan Pussycatsien kanssa. Ei kiitos. Vaivaantuneet näyttelijät vaikuttavat entistä epätoivoisemmilta siitä, milloin pääsevät sarjasta eroon, eikä kenenkään voi sanoa tekevän hyvää työtä.
Voi Riverdale, kuinka paljon en ole kaivannut sinua. Katsottuani neljä ensimmäistä tuotantokautta viime syksynä lähes yhteen pötköön, kärähtäneet aivoni ovat yrittäneet kasata palasiaan kokoon ja valmistautua siihen vääjäämättömään, että joskus tätä sarjaa pitäisi katsoa lisää. Täytyy tosin sanoa, että pari ennakkoon kuulemaani asiaa herättivät minussa jonkin sortin mielenkiintoa nähdä, kuinka tekijät ovat toteuttaneet uudet villit ideansa. Toisena näistä asioista on se seitsemän vuoden aikahyppy, jota ennen täytyy kuitenkin katsoa koronaviruspandemian takia kuvaamatta jääneet neljännen kauden finaalijaksot, jotka päätettiin tunkea vitoskauden alkuun. Mysteeri stalkkerinauhoista ratkotaan sarjalle tuttuun tapaan laiskasti ja täysin pöljän juonenkäänteen kautta. Tekijät ovat selvästi halunneet hoitaa nämä neloskauden jämäjaksot nopeasti pois alta, jotta he pääsevät siihen varsinaiseen viidenteen kauteen ja aikahypyn tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Valitettavasti aikahypyn toteutus on tosiaan aika pökkelö näyttelijöistä hahmoihin, minkä lisäksi käsikirjoittajat eivät ole keksineet muovata tapahtumia tarpeeksi, jotta katsojasta tuntuisi siltä, että jotain merkittävää olisi oikeasti tapahtunut seitsemän vuoden varrella Riverdalessa. Hahmot palaavat kaupunkiin selvittämään uutta mysteeriä ja samalla myös omia, toisistaan täysin eroavia juonikuvioita, jotka muodostavat sarjalle tyypilliseen tapaan sinne tänne rönsyilevän paketin. Vaikka toteutus tökkii, täytyy jopa omaksi yllätyksekseni myöntää, että useamman jakson ajan en inhonnut näkemääni. En pitänyt siitä, mutten myöskään inhonnut sitä. Pääasiassa juonikuviot olivat tylsiä ja riverdalemaisesti koomisia kaikessa ylidramaattisessa mökötyspatsastelussaan. Silti pidin näkemiäni jaksoja Riverdalena siedettävämmästä päästä ja tuumin, että ehkä tämä kausi ei olekaan niin paha ja tekijät ovat oppineet jotain.
Ei. Ei, ei. Hyvänen aika, ei.
Juuri, kun olin päässyt ihmettelemästä, että tämä kausipa hoitaa hommansa maltillisesti, toisen puoliskonsa aikana Riverdalen viides kausi vääntää nupit kaakkoon ja tekee aikamoisen mahalaskun. Kaikki inhoamani Riverdalen perisynnit nostelevat päätään ja pian jo huomasin kiemurtelevani sohvalla kiusaantuneena näkemästäni. Myötähäpeällisen kamala musikaalijakso sai minut pistämään jakson pauselle muutamankin kerran ja huokaisemaan syvään, ennen kuin pystyin jatkamaan itseni kiduttamista. Cherylin kulttikohtausten katsominen suorastaan raivostutti. Jos juonikuviot tuntuvat kauden alkupäässä toisistaan irrallisilta, kauden toisella puoliskolla irralliset kuviot alkavat jo häiritä toisiaan. Aivan kuin jokaiselle hahmolle olisi oma käsikirjoittajansa, joka on sooloillut mitä mieli tekee ja tekstit on yhdistetty pohtimatta, toimiiko lopputulos. Kirjoittajat ovat myös luovuttaneet kesken kaiken ja osa juonikuvioista tuppaa vain unohtumaan ja jäävän kesken kauden aikana. Ihan hilpeänä ideana alkavat Mothmanit eivät johda yhtään mihinkään. Mukana on lisäksi muutamakin aika tarpeeton täytejakso, jotka keskeyttävät kauden vähäisen luonnollisen soljuvuuden eteenpäin.
Sarjan ohjaajat eivät vieläkään tajua, kuinka hölmöjä käsikirjoituksia heidän eteensä pusketaan ja he päättävätkin tarjota kaiken vakavin mielin. Vähäinen mukaan kirjoitettu huumori on noloa erityisesti näyttelijöiden replikoinnin puolesta, aivan kuin hekään eivät tietäisi, milloin mikäkin tyhmä vuorosana pitäisi lausua vakavin naamoin ja milloin se on tarkoitettu komediaksi. Teknisestä toteutuksesta löytyy sentään kelvollisia puolia ihan pätevästä kuvauksesta lavasteisiin ja asuihin. Leikkaus on hieman tönkköä ja ääniefekteistä löytyy samoja huvittavia kilahduksia kuin aiemmilta kausilta. Pirteä tunnusrenkutus on joka kerta outo valinta jaksojen päätteeksi.
Yhteenveto: Riverdalen viides tuotantokausi on pieni tasonnosto läpisurkean neloskauden jälkeen, mutta vajoaa etenkin toisen puoliskonsa aikana niihin raivostuttavuuksiin, jotka tekevät sarjasta suuren inhokkini. Kun neloskaudelta kuvaamatta jääneet jämäjaksot on saatu alta pois ja aikahyppy tehtyä, on itse asiassa ihan mielenkiintoista nähdä, ovatko tekijät keksineet mitään uutta suuntaa tympeästi kulkeneelle teinisarjalle? Aikahyppy lähtee yllättävänkin maltillisesti liikkeelle ja hetken aikaa katsoja saattaa jopa luulla, että tällä kertaa olisikin tiedossa astetta parempaa menoa. Sitten tekijät päättävät hypätä suoraan syvimpään päätyyn ja tarjota toinen toistaan typerämpiä ja ärsyttävämpiä juttuja ja ratkaisuja. Juonikuviot säntäilevät kuin päättömät kanat ja osa kuvioista unohtuu kesken kaiken. Täytejaksoja on mukana useampi ja aika käy vähän väliä pitkäksi. Hölmöt asiat tarjotaan sarjalle tyypillisesti ylidramaattisen vakavasti. Järkyttävän musikaalijakson aikana on vaikea olla keskeyttämättä jakson katselua. Näyttelijät onnistuvat paikoitellen tekemään jopa huonompaa työtä kuin ennen. Surkean KJ Apan puinen patsastelu hämmästyttää minua kausi toisensa perään. Riverdalen viides kausi saattaa alkupäässään lupailla hieman paremmasta meiningistä, mutta katsojalle keskisormea näyttävä toinen puolisko on lähinnä täysin luokatonta roskaa. Faneille sarja näyttäisi kelpaavan edelleen, sillä kuudetta kautta ei ole vain ilmoitettu tulevaksi, vaan se on jopa alkamassa Netflixissä jo ensi kuussa! Toivottavasti sen jaksoja venytetään mahdollisimman pitkälle, eikä minun tarvitse palata Riverdaleen enää tänä vuonna.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.10.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Riverdale, Yhdysvallat, 2017-, CBS Television Studios, Berlanti Productions, Archie Comics Publications, Canada Film Capital, Warner Bros. Television
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti