RIVERDALE - KAUSI 3
Luoja: Roberto Aguirre-Sacasa
Pääosissa: KJ Apa, Lili Reinhart, Camila Mendes, Cole Sprouse, Madelaine Petsch, Casey Cott, Vanessa Morgan, Ashleigh Murray, Mark Consuelos, Luke Perry, Marisol Nichols, Mädchen Amick, Skeet Ulrich, Charles Melton, Drew Ray Tanner, Nathalie Boltt, Gina Gershon, Shannon Purser, William MacDonald, Trinity Likins, Lochlyn Munro, Robin Givens, Chad Michael Murray, Tiera Skovbye, Hart Denton ja Wyatt Nash
Genre: draama, jännitys, romantiikka
Jaksomäärä: 22
Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 15 tuntia 24 minuuttia
Ikäraja: 13
Archie Comicsin sarjakuvahahmoihin perustuva televisiosarja Riverdale nousi nopeasti suureen suosioon, kun sen ensimmäinen kausi julkaistiin The CW Television Networkilla ja myöhemmin Netflixissä. Toinen kausi alkoi jo puoli vuotta ensimmäisen kauden päätyttyä ja se vain kasvatti suosiota. Kolmannen kauden teko lähtikin heti liikkeelle ja sen jaksot alkoivat pyöriä lokakuussa 2018. Suosio kasvoi, mutta samalla myös sarjan saama kritiikkikin nousi uudelle tasolle. Itse tutustuin Riverdaleen vasta loppukesästä, valmistautuakseni ensi vuonna julkaistavaan viidenteen kauteen. Vaikka olin tuttujeni kommenttien vuoksi varautunut katselun aloittaessani, olin silti järkyttynyt siitä, kuinka huono sarja Riverdale onkaan. Siinä, missä kuka tahansa järkevä olisi jo lopettanut katsomisen, minä päätin viedä urakkani päätökseen. Puolitoista kuukautta kakkoskauden jälkeen aloitin kolmoskauden ja tuskailin sen parissa vähän päälle viikon.
Archie joutuu vankilaan lavastettuna murhaajaksi ja Veronica yrittää vapauttaa hänet. Samaan aikaan Betty ja Jughead ryhtyvät tutkimaan uutta, kummallista peliä, Gryphons & Gargoylesia, minkä pelaaminen on koitunut koululaisen kuolemaksi.
Vanhat tutut, toinen toistaan sekopäisemmät ja ärsyttävämmät hahmot tekevät jälleen paluun ja minun oli todella vaikeaa löytää ainuttakaan pidettävää tyyppiä. Archien isä (edesmennyt Luke Perry) on kenties hahmoista miellyttävin, eikä hänestä ole yhtä helppoa löytää jatkuvaa kritisointia kuin muista. Kevin (Casey Cott) ei onneksi ole enää yhtä stereotyyppinen homosivuhenkilö kuin avauskaudella, mutta hän taas jää täysin tylsäksi statistiksi (jos kammottavaa musikaalijaksoa ei lasketa, palataan siihen vielä lisää myöhemmin). Jos jotain positiivista voi sanoa, Cheryl (Madelaine Petsch) ei raivostuttanut minua samalla lailla kuin ennen - lähinnä siksi, että Cheryliä nähdään tällä kaudella huomattavasti vähemmän kuin viime kausilla, eikä hän saa kohtauksissaan yhtä paljon tekemistä.
Äkkipikaisesti toimiva, kaiken aikaa paitansa pois ottava ja ihan vain tyhmä Archie (aina yhtä puinen KJ Apa) joutuu vankilaan, missä hän ajaa itsensä täysin uudenlaisiin ongelmiin. Archien väkisin väännetty muka-sankarimaisuus tympii suuresti, minkä lisäksi hänen saavutuksensa kauden edetessä muuttuvat aina vain epäuskottavammiksi. Jos jokin on epäuskottavaa, niin Jugheadin (kiusaantunut Cole Sprouse) rooli Southside Serpents -jengin johtajana. 17-vuotias nulikka antamassa käskyjä on lähinnä huvittava näky ja Jugheadista on kadonnut ne viimeisetkin rippeet siitä vähästä, mikä sai minut pitämään hahmosta ensimmäisellä kaudella. Betty (nuorista parhaiten näyttelevä, mutta kehnosta hahmostaan kärsivä Lili Reinhart) on jälleen selvittelemässä uusia murhajuttuja ja voivottelee synkkää puoltaan, jolle sarja yrittää jopa antaa lääketieteellistä diagnoosia. Veronica (Camila Mendes) sen sijaan ärsyttää sinne tänne rönsyilevänä rikollispomon (Mark Consuelos) tyttärenä, joka välillä huomaa isänsä pahuuden ja toisinaan taas puolustelee rakasta isukkiaan, vaikka tämä yrittikin murhata Archien ja nyt sai tämän vankilaan murhasta lavastettuna. Consuelos voisi hyvin toimia rikollispomona, mutta Hiram Lodge on niin surkuhupaisasti kirjoitettu ja tylsä tyyppi, että hänen potentiaalinsa valuu hukkaan.
Jos minun on pakko löytää jotain positiivista sanottavaa Riverdalen kolmannesta kaudesta, niin täytyy myöntää, että jakso, missä Apa, Reinhart, Sprouse, Mendes ja Petsch esittävät hahmojensa vanhempia nuorina, oli aika luova ja veikeä ratkaisu. Lisäksi on kenties jonkinlainen parannus, että tekijät ovat hoksanneet sarjansa totaalisen hölmöyden ja päättäneet todella hypätä sen höpsöyden syvään päätyyn tällä kaudella. Kausi ottaa silti itsensä yhä liian vakavasti ollakseen oikeasti aikamoista camp- ja pulp-tyylien sekoitusta. Tekijöiden rennommin pöhkömmästä linjasta päästään kuitenkin uuteen ongelmaan: Riverdalen kolmoskausi on aivan hirveä sekamelska. Tällä kertaa pelkkä kaikenlaista sekoittava tunnelma ei ole vikana, vaan kauden juonikuviot leviävät käsiin, aivan kuin joku yrittäisi kaataa koko litran pulloa yhteen shottilasiin. Toki kaudella on jaksoja taas jopa 22 (mielestäni aivan liikaa), joten pitäähän ne jotenkin saada täytettyä, mutta tässä on ihan liikaa juttuja mukana.
On Archien vankilareissua, Hiram Lodgen ilkikurisia pahissuunnitelmia, Black Hoodin tappojen jälkiseurauksia, jengisotaa, koomista Dungeons & Dragons -nörttipelin kopiota, nyrkkeilyä, kultteja, huumerinkejä ja vaikka mitä. Parinkin kauden ideat yhdistyvät keitoksi, jota on ollut ihan liian monta kokkia hämmentämässä. Tuotantokauden keskittymiskyky on nollassa ja se hyppii juonikuvioiden välillä kuin mikäkin energiajuomaa antaumuksella litkinyt jänö. Ketä kiinnostaa, jos matkan varrella unohtuu jotain? Mihin vaikkapa loogisuutta tarvitaan? Sarja vaatii katsojaa kytkemään aivot sammuksiin, jotta tapahtumista voi nauttia. Riverdalen on turha toivoa mitään parhaan kaupungin pystiä, sillä meno muuttuu koko ajan friikimmäksi. Jos Black Hood ei ollut tarpeeksi, tällä kaudella kaupunkia uhkaa (kaiken muun ohessa) mysteerinen Gargoilikuningas. Ihan tyylikkäästi pukeutuvan kulttijohtajan kautta sarja sukeltaa syvemmälle hulluuteen ja jos edelliset kaudet olivat minulle inhottavaa myötähäpeässä kieriskelyä, silmien pyörittelyä ja tuhahtelua, tämä kausi oikein provosoi minusta isompaa reaktiota. Kun teineille suodaan jatkuvia pääsyjä murhapaikoille ja ruumishuoneille, oli pakko jo purkaa turhautumista ääneen televisiolle. Useammankin kerran pistin jakson tauolle, jotta sain kerättyä itseni kasaan.
Kaudella riittää jälleen juonenkäänteitä vaikka muille sarjoille jaettavaksi, mutta harmillisesti nämä itsekkäät tekijät haluavat pitää kaiken tässä mukana. Kuolemia, henkiinheräämisiä, uusia sukulaissuhteita, petturuuksia, salaliittoja ja ties mitä yllätyksiä. Katsoja arvaa lopputekstien alkavan ärsyttävän pianorenkutuksen kera, kun uusi shokkitieto paljastuu ja hahmo tuijottaa kohti kameraa järkyttyneenä. Vielä viime minuutillekin mahtuu kauhistuttava twisti, mikä pohjustaa mahdollista tulevaa ja saa takuulla fanaattisimmat ja heikkohermoisimmat Riverdale-fanit pyörtymään. Ylidramaattisuus ampuu vieläkin korkeammalle epätoivoissaan. Sarja kulkee hullumpanakin samoja tuttuja latuja, mikä alkaa väsyttämään, kun samanlaisia jaksoja on jo niin monta. Musikaalijaksoja sarjassa on tämän kauden myötä vasta kaksi, mutta niitäkin on jo ainakin yksi liikaa. Tämän kauden musikaali tuntuu olevan mukana vain, koska se oli viime kaudella niin suosittu. Jakso tungetaan kaiken väliin ilman, että se sopii mukaan lainkaan - kunhan sellainen on olemassa.
Minun on todella vaikea sanoa, kuinka tosissaan ohjaajat ja käsikirjoittajat ovat sarjan kanssa ja kuinka moni tekee tätä ihan vain rahan takia? Ohjaus jatkuu tökerön amatöörimäisenä ja kirjoittajat eivät edes vaivaudu parantamaan suoritustaan. Idioottimaisten ratkaisujen, toinen toistaan pöljempien käänteiden, logiikkaongelmien, surkean dialogin (hahmot käyttävät jo parisuhteista fanien antamia shippaus-nimiä, hyi) ja ärsyttävien hahmojen lisäksi kirjoittajat yrittävät rakentaa monikerroksista tarinaa, mikä lähinnä hävettää omiin jalkoihinsa kompastelun kanssa. Itseäni myös rasitti, etteivät tekijät millään lailla pohdi sitä, mitä kaupungissa ihan oikeasti tapahtuu. Kaupungin korruptio juurtuu syvälle maahan, mutta oikeasti jännittävän trillerin sijaan kaikki esitetään täysin epäuskottavasti. Lainailut muista leffoista vain suututtavat minua enemmän. Bettyn vierailut murhaajaisänsä luona on selvästi ryövätty Uhrilampaista (The Silence of the Lambs - 1991), kun taas Archien treenimontaasi on häikäilemätön Rocky-kopio Survivorin Eye of the Tigerin säestämänä. Tekniseltä puolelta löytyy ansioita kameratyöskentelyn, lavasteiden, asujen ja osittain äänimaailman kanssa, mutta kaikesta löytyy myös heikkoutensa. Yliampuvat nostatusäänet ovat liiankin pökkelö tapa yrittää aiheuttaa katsojassa shokkireaktiota.
Yhteenveto: Riverdalen kolmannella tuotantokaudella on veikeä idea pistää päänäyttelijät esittämään hahmojensa vanhempia teineinä... ja siinäpä se. Muuten kausi on samaa roskaa kuin ennenkin, nyt kaikkea on vain runsaasti enemmän. Vaikka jaksoja on kaudella jopa 22, lukuiset juonikuviot aiheuttavat nopeasti ähkyn, eikä ihme, jos katsoja putoaa jossain kohtaa kärryiltä siitä, miten kaikki nyt muka liittyykään toisiinsa? Tekijätkin putoilevat kärryiltä ja juttuja unohdetaan viedä päätökseen, koska materiaalia on ihan liikaa. Kaudesta löytyisi tavaraa vähintään kahdelle kaudelle, mutta aivan kaikki on pakko puristaa yhteen kasaan, minkä lopputuloksena on hirveä tarinoiden sekasotku. Käsikirjoittajat nolaavat itsensä siis täysin uudella tavalla - saavutus, mistä vain Riverdalen parissa työskentelevät voivat kehua. Ärsytys nostetaan huippuunsa ja turhautunutta tuhinaa voi kuulla kotisohvalta pitkin kautta. Tässä kohtaa sarjaa silmien pyörittelystä saattaa koitua jo pitkäaikaista näköhaittaa, enkä suosittelekaan katsomaan useampaa jaksoa kerralla. Tekijät ymmärtävät sentään tällä kertaa, kuinka typerä sarja onkaan, mutta silti mitä hölmöimmät ja älyttömimmätkin jutut esitetään liian vakavasti. Riverdalen fanit kokevat varmasti tästäkin kaudesta riemua, mutta toivottavasti he, jotka eivät ole pitäneet sarjasta, ovat jo älynneet lopettaa sen katsomisen tässä kohtaa. Minä en ole älynnyt ja seuraavaksi onkin luvassa vielä neljäs kausi, ennen kuin sarja palaa tauoltaan viidennen tuotantokauden jaksojen kera. Jippii!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.10.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Riverdale, Yhdysvallat, 2017-, CBS Television Studios, Berlanti Productions, Archie Comics Publications, Canada Film Capital, Warner Bros. Television
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti