RIVERDALE - KAUSI 1
Luoja: Roberto Aguirre-Sacasa
Pääosissa: KJ Apa, Lili Reinhart, Camila Mendes, Cole Sprouse, Madelaine Petsch, Ashleigh Murray, Marisol Nichols, Luke Perry, Mädchen Amick, Casey Cott, Martin Cummins, Skeet Ulrich, Nathalie Boltt, Barclay Hope, Sarah Habel, Lochlyn Munro, Shannon Purser, Tiera Skovbye ja Trevor Stines
Genre: rikos, jännitys, draama
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 11 minuuttia
Ikäraja: 13
Riverdale on The CW Television Networkin televisiosarja, mikä perustuu Archie Comicsin sarjakuvahahmoihin. Projekti lähti alunperin liikkeelle vuonna 2013, kun Warner Bros. suunnitteli tekevänsä elokuvan sarjakuvien pohjalta. Studio aikoi tehdä kasarikomedioita muistuttavan leffan, mutta jossain kohtaa idea muuttui aikamatkustustarinaksi. Projekti ei kuitenkaan edennyt ja vuonna 2014 se siirtyi Foxille, missä siitä alettiin työstämään televisiosarjaa elokuvan sijaan. Foxkaan ei kuitenkaan jatkanut työstämistä, joten vuonna 2015 sarja siirtyi The CW:lle. Kuvaukset alkoivat maaliskuussa 2016 ja lopulta Riverdalen jaksot alkoivat pyöriä tammikuussa 2017. Sarja nousi nopeasti suureen suosioon ja monet kriitikotkin kehuivat sarjaa. Itse olin jo jonkin aikaa pohtinut sarjan katselua, mutta jokaisen uuden kauden ilmestyessä olen päättänyt siirtää katselua myöhemmäksi. Kuitenkin nyt kun Riverdalen viides tuotantokausi on tulossa, päätin vihdoin ja viimein aloittaa sarjan katselun. Katsoinkin koko ensimmäisen kauden noin viikossa.
Pienen Riverdale-kaupungin rauha rikkoontuu, kun rikkaan perheen poika Jason Blossom kuolee. Aluksi pelkältä hukkumiselta vaikuttava kuolema alkaa vähitellen paljastumaan murhaksi. Kaikilla Riverdalessa on jotain salattavaa, mutta kuka on murhaaja?
Riverdale seuraa kuolleen Jasonin (takaumissa Trevor Stines) koulun nuoria, jotka yrittävät selvittää kuoleman todellista syytä. Archie Comicsin sarjakuvien faneille hahmot ovat tuttuja entuudestaan ja he saattavat joko pitää tai inhota siitä, kuinka 1940-luvulla luodut hahmot on päivitetty 2010-luvun teinisarjaan sopiviksi. KJ Apa näyttelee itse Archieta, punapäistä muusikonalkua. Betty (Lili Reinhart) on häneen ihastunut tyttö, joka on kuitenkin Archielle vain paras kaveri. Veronica (Camila Mendes) saapuu uutena nuorena Riverdaleen juuri, kun koulut taas alkavat Jasonin kuoleman jälkeen. Jughead (Cole Sprouse) kirjoittaa kirjaa Jasonin kuolemasta ja toimii siten sarjan kertojaäänenä. Kevin (Casey Cott) on mitä stereotyyppisin homohahmo, joka vain jatkuvasti kehuu koulun poikien vartaloita ja heittää sarkastisia kommentteja. Jasonin kaksoissisko Cheryl (Madelaine Persch) esittää surun murtamaa, mutta on todellisuudessa aivan hirvittävä ämmä, joka vain kiusaa kaikkia. Jo ensimmäisessä jaksossa aloin suorastaan vihaamaan Cheryliä ja jopa toivoin, että hahmo olisi kuollut veljensä sijaan. Hahmo vain raivostuttaa yhä enemmän pitkin tuotantokautta. Harmi vain, että Jugheadia lukuunottamatta en pitänyt oikein kenestäkään teinihahmosta. Archie ja Betty ovat jotenkin tylsät tapaukset, Veronica on ärsyttävän teennäinen ja Kevin on niin kiusallisen stereotyyppinen, että on kammottavaa, kuinka sellainen hahmo voidaan kirjoittaa yhä tänä päivänä. Muutenkin hahmot tuntuvat lähinnä käveleviltä kliseiltä kuin henkilöiltä, vaikka jokaiselle kuinka yritetään luoda synkkää salaisuutta, mitä he piilottelevat muilta. Jugheadinkin kohdalla ongelmakseni koitui kömpelö kertojaääni, mikä lähinnä huvittaa, kun sen on tarkoitus nostattaa jännitettä ja mysteeriä. Näyttelijät ovat sentään tarpeeksi kelvollisia osissaan ja tekevät sen, mitä ohjaajat ovat luultavasti pyytäneet tekemään.
Muita hahmoja sarjassa ovat mm. Archien isä Fred Andrews (Luke Perry), Bettyn vanhemmat Hal ja Alice Cooper (Lochlyn Munro ja Mädchen Amick), Veronican äiti Hermione Lodge (Marisol Nichols), Jugheadin isä F. P. Jones (Skeet Ulrich), Cherylin vanhemmat Penelope ja Clifford Blossom (Nathalie Boltt ja Barclay Hope), koulun Pussycats-bändin jäsenet Josie, Melody ja Valerie (Ashleigh Murray, Asha Bromfield ja Hayley Law), sekä musiikinopettaja Grundy (Sarah Habel). Aikuisnäyttelijät yrittävät parhaansa sen kanssa, mitä käsikirjoitus heille tarjoaa, mutta paikoitellen heistä voi aistia väkinäisyyttä ja kiusallisuutta.
Riverdale-fanit, olen pahoillani, mutta en pitänyt sarjan ensimmäisestä kaudesta lähes lainkaan. En ole aikoihin kiemurrellut sohvallani valtavan myötähäpeän ja kiusallisuuden takia niin paljon kuin Riverdalea katsoessani. Sarjan ensimmäisiä jaksoja jopa suorastaan inhosin. Ensimmäistä jaksoa oli kulunut vartti, kun jo pistin sen pauselle ja pohdin, pystynkö ihan oikeasti katsomaan tätä lisää? Mutta kun tähän projektiin oli nyt kerran hypätty, niin enää ei ollut perumista. Kärvistelin läpi koko 13 jakson ensimmäisen kauden ja vaikka meno muuttui siedettävämmäksi kauden loppupäässä, en silti pysty kutsumaan sarjaa millään tavalla hyväksi. Tai sitten olen jo liian vanha tällaiseen sarjaan, mikä on pelottavaa, sillä ei minun koulun loppumisestakaan ole edes kymmentä vuotta. Riverdale onnistui aiheuttamaan minulle ikäkriisin. Apua! Pitää varmaan käydä tarkistamassa, löytyykö jo ensimmäistä harmaata hiusta...
Takaisin asiaan... Riverdale on selvästi täysin tarkoituksella niin puhdasta teiniangstidraamailua kuin vain voi olla ja hahmot ovat selvästi kirjoitettu lajityypille tyypillisiksi kliseiksi, mutta itse en vain pysty ymmärtämään, että miksi. Sarja vain ottaa kaiken, mikä vastaavanlaisissa teinisarjoissa ja -leffoissa on pielessä ja kierrättää niitä häpeilemättä. Sarjan idioottimaisuudet ovat täysin itsetietoisia, mutta sarja kuitenkin ottaa itsensä niin vakavasti, etten voi muuta kuin ihmetellä, tajusivatko tekijät oikeasti, mitä olivat tekemässä? Sarja esittää hurjan jännittävää murhamysteeriä, mutta toteutus ja kerronta ovat niin kehnoja, että lopputulos lähinnä naurattaa (silloin kun kiusalliselta pyörimiseltä ehtii). Käsikirjoittajat ovat varmaan pelänneet, että katsojalta katoaa kiinnostus, jos vähintään puolen tunnin välein ei tapahdu jotain mullistavaa ja jaksot onkin tungettu täyteen toinen toistaan muka-shokeeraavampia ja pöljempiä käänteitä, joilla pakkaa epätoivoisesti sekoitetaan.
Sen lisäksi, etten erityisemmin pitänyt hahmoista, enkä siis siten oikeastaan piitannut itse tarinasta ja sen lukemattomista twisteistä, näiden teinien elämän seuraamista vain vaikeuttaa se, kuinka mitäänsanomattomasti heidän suhdekoukeronsa on työstetty ja kuinka kammottavan surkeaa heille kirjoitettu dialogi on. Hyvä, etteivät silmäni pullahtaneet ulos päästäni, sillä pyörittelin niitä aikamoisella vimmalla läpi tuotantokauden. Replikointi on juuri sellaista muka-nokkeluutta, miten kukaan ei oikeassa elämässä puhu. On jopa noloa, kun hahmojen täytyy jatkuvasti viitata joihinkin vanhempiin elokuviin tai sarjoihin ja näyttelijöiden ilmeistä voi välillä huomata, ettei heillä ole mitään käsitystä, mistä he edes puhuvat.
Oli kyse sitten parisuhdeongelmista, koulun vaikeuksista, perheen konflikteista tai pökkelöstä murhamysteeristä, kaikki Riverdalessa tuntuu todella epäaidolta ja teennäiseltä. Välillä on jopa raivostuttavaa, millä tavalla ohjaajat käsittelevät sarjaa. Sen lisäksi, että kaduin päätöstäni aloittaa sarjan katselu jo ensimmäisen vartin aikana, kolmentoista jakson aikana tuli monia hetkiä, jolloin tosissani ajattelin sarjan katsomisen lopettamista. Itseäni jopa hirvittää, sillä pari tuttuani, jotka eivät pidä Riverdalesta, ovat sanoneet, että ensimmäinen kausi on ihan katsottava. Jos jo tämä aloituskausi oli mielestäni huono, kuinka kamalaksi tämä sarja voi vielä muuttua?!
Sentään sarjan tekninen toteutus on pääasiassa kelvollista. Kuvaus on ihan tyylikästä ja mukana on paljon sujuvaa leikkausta. Lavasteet ovat oivalliset, valaisu onnistunutta ja äänimaailmakin menevä. Musiikeissa lähinnä huvittaa, kuinka tekopirteä sarjan lopputekstimusiikki on - etenkin kun jokainen jakso loppuu aikamoiseen synkistelyyn, minkä jälkeen sellainen ilomielinen pimputtelu on hassu veto. Sarjan monet ongelmat eivät johdukaan teknisestä ryhmästä, joka on pistänyt kaiken kasaan, vaan juurikin kirjoittajista ja ohjaajista, joiden työ on läpikotaisin käsittämätöntä.
Yhteenveto: Riverdalen ensimmäinen tuotantokausi on kiusallista teiniroskaa, mitä katsoessa on vaikea olla pyörittelemättä silmiä ja kieriskelemättä myötähäpeässä. Sarja repii teinidraamailun kliseisimpiä hahmoja ja juonikuvioita, ja kierrättää niitä täysin häpeilemättömästi. Toisaalta sarja tuntuu tekevän itsetietoisesti pilkkaa näistä jutuista, mutta samalla se esittää nämä jutut ylpeänä. Ristiriitaa aiheuttaa myös yritys olla vakavamielinen murhatrilleri, kun toteutus on näin kornia ja koomista. Sarja on niin yliampuvan ylidramaattinen, että pokkaa on vaikea pidellä. Käsikirjoitukset ovat toinen toistaan kamalampia. Dialogi on aivan kauheaa ja välillä täytyy jopa pysähtyä pohtimaan, että ihanko oikeasti tuo hahmo sanoi noin? Ensin joku ihminen on kirjoittanut tämän, sitten joku näyttelijä on lausunut sen ja joku ylempi taho on ollut sitä mieltä, että homma toimii? Vielä kamalampaa ja naurettavampaa ovat aivan jatkuvat juonenkäänteet ja mullistukset, joita kaudella viljellään. Näyttelijät yrittävät parhaansa sen vähän kanssa, mitä käsikirjoitus heille tarjoaa. Mutta kun se tarjottu jokin on raivostuttavia hahmoja, jotka puhuvat hirvittävää vuoropuhelua, eivät näyttelijät paljoon pysty. Riverdale on aivan käsittämätön epäonnistumisen saavutus lähes joka osa-alueella. Ja kenen ihmeen päätös oli pistää lopputeksteihin niin pirteä rallatus?!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.8.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Riverdale, Yhdysvallat, 2017-, CBS Television Studios, Berlanti Productions, Archie Comics Publications, Canada Film Capital, Warner Bros. Television
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti