BLACK PHONE 2
Ohjaus: Scott Derrickson
Pääosissa: Mason Thames, Madeleine McGraw, Miguel Mora, Jeremy Davies, Demián Bichir, Arianna Rivas, Graham Abbey, Maev Beaty, Anna Lore ja Ethan Hawke
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 54 minuuttia
Ikäraja: 16
Joe Hillin novelliin perustuva kauhuelokuva The Black Phone (2021) oli kriitikoiden kehuma menestys, joten jatkoa oli tietenkin luvassa. Hill itse keksi idean jatkotarinaan, minkä pohjalta ohjaaja Scott Derrickson ja C. Robert Cargill työstivät käsikirjoituksen. Kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2024 ja nyt Black Phone 2 on saapunut elokuvateattereihin. Itse pidin paljon ensimmäisestä The Black Phonesta ja olin hieman ihmeissäni, kun jatko-osasta ilmoitettiin - olihan ensimmäinen leffa kertonut tarinan selvästi päätökseen. Kävin kuitenkin uteliaana katsomassa Black Phone 2:n heti sen ensi-iltapäivänä.
On kulunut neljä vuotta siitä, kun Finney Blake karkasi vankeudestaan ja tappoi lapsia murhanneen Nappaajan. Finney alkaa kuitenkin saada puheluita haudan takaa, minkä lisäksi hänen siskonsa Gwen näkee painajaisia seurakuntaleirillä vuosia sitten murhatuista lapsista.
The Black Phonen tutut hahmot tekevät paluun, lähtien tietty päähenkilö Finney Blakesta, jota näyttelee kovaa nousua Hollywoodissa muun muassa Näin koulutat lohikäärmeesi -uudelleenfilmatisoinnin (How to Train Your Dragon - 2025) myötä tekevä Mason Thames. Thames jatkaa oivaa työtään, tulkiten nyt hyvin sitä, millaiset traumat Finneyn kokemukset siepattuna ovat jättäneet häneen. Finney jää kuitenkin yhä enemmän taka-alalle jatko-osassa, sillä tällä kertaa todellinen päähenkilö on hänen siskonsa Gwen (Madeleine McGraw), joka näki jo ensimmäisessä leffassa näkyjä, mutta jonka psyykkiset kyvyt lähtevät laukalle tässä. Valitettavasti McGraw ei vakuuta roolissaan, vaan hän ylinäyttelee minkä ehtii, jopa vaivaannuttavuuteen asti.
Elokuvassa nähdään myös Jeremy Davies Finneyn ja Gwenin isänä Terrencenä, Miguel Mora Gweniin ihastuneena Ernestona, sekä Demián Bichir, Arianna Rivas, Graham Abbey ja Maev Beaty Alpine Lakella sijaitsevan seurakuntaleirin vetäjinä Armandona ja tämän sukulaistyttö Mustangina, ja pariskuntana Kennethinä ja Barbarana. Niin ja tekee Ethan Hawkekin toki paluun Nappaajana, siitä huolimatta, että Finney pisti tämän lapsia sieppaavan ja tappavan tyypin hengiltä. Kaikki, mikä teki Nappaajasta kiehtovan hahmon alkuperäiselokuvassa, loistaa tässä poissaolollaan ja tilalla on hämmentävä Freddy Krueger -kopio, joka jahtaa Finneytä ja Gweniä näiden unissa. Sivunäyttelijät hoitavat muuten tonttinsa passelisti, mutta Hawke tuntuu itsekin tuumivan, että miksi tämä leffa piti edes tehdä ja vieläpä näin?
Enpä ole varmaan viimevuotisen Joker: Folie à Deuxin (2024) jälkeen nähnyt yhtä turhauttavaa ja tasonsa puolesta huomattavasti alkuperäiselokuvaa heikompaa jatko-osaa kuin Black Phone 2. Oli jo itsessään erikoinen veto tehdä jatko-osa tarinalle, joka vaikutti jo päättyneen ja nyt leffan nähneenä voikin todeta, että tämä tehtiin puhtaasti rahan takia. Toisaalta pitää nostaa hattua tekijöille siitä, että he eivät ole halunneet vain kierrättää ensimmäisen osan tarinaa uudestaan, mutta sitten taas se, mitä he ovat keksineet tilalle, ei juuri toiminut itselleni. On ihan kiinnostavaa lähteä Alpine Lakelle selvittämään mysteeriä, miksi vuosia sitten leirillä kuolleet pojat yhtäkkiä soittelevat Finneylle ja Gwenille, mutta valitettavasti paljastukset ja muut ratkaisut jättivätkin sitten kylmemmäksi kuin miljöön hyytävä lumimyrsky.
Black Phone 2 on omituinen kopio Painajainen Elm Streetillä -elokuvista (A Nightmare on Elm Street - 1984-2010), jonka pelottelut tapahtuvat lähinnä hahmojen unissa. Valitettavasti Nappaaja ei ole Freddyn tasoinen veijari, eivätkä unikohtaukset ole järin kiinnostavia, mielikuvituksellisia tai mikä pahinta, pelottavia. Black Phone 2 on hämmentävän jännityksetön kauhuraina, joka toisinaan matelee eteenpäin niin hitaasti, että huomasin haukottelevani useammin kuin säpsähtäväni kovaäänisiin böö-pelotteluihin. Asiaa eivät auta muutamat tahattoman koomiset jutut, jotka syövät sitten viimeisetkin kauhun rippeet. Kaikki tämä on valtava sääli, sillä pidin paljon ensimmäisestä The Black Phonesta. Mutta mitäpä voikaan odottaa jatko-osalta, joka tehtiin vain, koska ensimmäinen leffa menestyi niin hyvin koronastakin huolimatta, eikä pohjalla ole enää hyvää lähdemateriaalia? Minua ei haittaa yhtään, jos "Black Phone 3" jää tekemättä.
Elokuvan ohjauksesta vastaa edellisen leffan tapaan Scott Derrickson, jonka työ ei vakuuttanut minua tällä kertaa juuri lainkaan. Karmiva ilmapiiri ja muu loistavat poissaolollaan. Derricksonin ja C. Robert Cargillin työstämä käsikirjoitus on paljon ontuvampi ja pyörittelin silmiäni sille, että Nappaaja on pitänyt kirjoittaa isommaksi osaksi Finneyn ja Gwenin menneisyyttä. Teknisiltä ansioiltaan Black Phone 2 on kelvollinen, joskin leikkauksessa se kaipaisi reipasta tiivistämistä. Elokuva on hyvin kuvattu ja jos jostain pidin paljon, niin unikohtausten visuaalisesta estetiikasta, sillä ne on kuvattu kasarin aikaisiksi kotivideoiksi. Lavasteet ovat pätevät, puvustus oivaa ja maskeerauskin menevää. Äänimaailma toimii, joskin Atticus Derricksonin musiikit eivät pääse samalla lailla vauhtiin kuin ykkösleffan säveltäneen Mark Korvenin työt.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.10.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Black Phone 2, 2025, Universal Pictures, Blumhouse Productions, Canadian Film or Video Production Tax Credit (CPTC), Crooked Highway, Ontario Creates
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti