RIVERDALE - KAUSI 2
Luoja: Roberto Aguirre-Sacasa
Pääosissa: KJ Apa, Lili Reinhart, Camila Mendes, Cole Sprouse, Madelaine Petsch, Ashleigh Murray, Luke Perry, Casey Cott, Mark Consuelos, Marisol Nichols, Mädchen Amick, Skeet Ulrich, Charles Melton, Vanessa Morgan, Lochlyn Munro, Nathalie Boltt, Martin Cummins, Robin Givens, Hart Denton, Tiera Skovbye, Shannon Purser, Graham Phillips ja John Behlmann
Genre: draama, jännitys
Jaksomäärä: 22
Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: 15 tuntia 24 minuuttia
Ikäraja: 13
Archie Comicsin sarjakuvahahmoihin perustuva The CW Television Networkin sarja Riverdale nousi nopeasti valtavaan suosioon ensimmäisen tuotantokauden ilmestyttyä, vaikka samalla monet myös haukkuivat sen maan rakoon. CW päättikin heti jatkavansa sarjaa ja antoi tekijöille lisää jaksoja käytettäväksi toiselle kaudelle. Kuvaukset alkoivat ja Riverdalen toinen kausi alkoi pyöriä jo viisi kuukautta ensimmäisen kauden päättymisen jälkeen, lokakuussa 2017. Suosio vain jatkui kasvamistaan, mutta samalla myös kritisointikin lisääntyi. Itse olin tiennyt sarjan olemassaolosta jo pitkään, mutten ollut aiemmin nähnyt siitä jaksoakaan. Nyt kun Riverdalen viides tuotantokausi on tulossa, päätin vihdoin aloittaa sarjan katsomisen. Kuten jo ensimmäisen kauden arviossani totesin, ei Riverdale todellakaan ole minun juttuni, mutta vaikken pitänytkään siitä, päätin silti jatkaa sarjan katsomista.
Jason Blossomin murhan selvittyä, uusi mysteeri alkaa piinaamaan Riverdalea: kuka on kaupunkiin saapunut murhaaja, Black Hood, joka hyökkäsi Archien isän kimppuun? Samalla Serpentseihin liittynyt Jughead yrittää selvittää, mitkä ovat Veronican vankilasta vapautuneen isän suunnitelmat?
Tutut näyttelijät ja hahmot ensimmäiseltä kaudelta tekevät paluun, sillä pienellä muutoksella, että jalkapalloilija Reggien näyttelijä on vaihtunut Ross Butlerista Charles Meltoniin, sillä Butlerilla oli kiireitä Kolmetoista syytä -sarjan (13 Reasons Why - 2017-2020) kanssa. Archie (KJ Apa) oli ensimmäisellä kaudella vain tylsä, mutta tällä kertaa hän muuttuu jopa todella ärsyttäväksi, tullessaan pakkomielteiseksi Black Hoodin kiinniottamisesta. Hahmo myös tekee jatkuvasti toinen toistaan idioottimaisempia juttuja, mitkä saavat katsojan pitämään Archieta tyhmänä. Betty (Lili Reinhart) pohdiskelee ja kauhistelee "synkkää puoltaan", mikä ei kuitenkaan välity uskottavasti, sillä Reinhart ei ole kummoinen roolissaan. Veronica (Camila Mendes) ärsyttää poikaystävänsä Archien tavoin, mutta lähinnä teennäisen käyttäytymisensä vuoksi. Vielä pahempi on narsistinen hienohelma Cheryl (Madelaine Petsch), jonka itserakkaus sai minut jo vihaamaan hahmoa. Valitettavasti jopa ensimmäisellä kaudella siedettävimpänä pitämäni hahmo Jughead (Cole Sprouse) alkaa tympiä, hahmon murjottaessa Southside Serpents -jengin kanssa. Josie (Ashleigh Murray) pidetään täysin tylsänä, mutta sentään Keviniä (Casey Cott) viedään parempaan suuntaan, eikä hän ole enää sama kiusallinen homostereotypia kuin viime kaudella. Nuoret näyttelijät eivät vieläkään onnistu vakuuttamaan, mutta eipä hommaa olekaan tehty heille helpoksi, toinen toistaan surkeampien käsikirjoitusten takia.
Aikuisnäyttelijätkään eivät vakuuta, mutta lähinnä sen takia, että heistä näkee liiankin usein, kuinka kiusallisena he pitävät sanomiaan repliikkejä. Cherylin äiti Penelope (Nathalie Boltt) on lähes yhtä tympivä kuin tyttärensä, Bettyn vanhemmat (Mädchan Amick ja Lochlyn Munro) saavat pyörittelemään silmiä epäuskottavien tekojensa takia ja Jugheadin isä F.P. (Skeet Ulrich) yrittää olla hyvä isä, sanomalla pojalleen vastaan, jotta tämä ei liittyisi Serpentseihin, mutta turhaan. Tällä kaudella esitellään kunnolla Veronican rikollisisä Hiram Lodge (Mark Consuelos), jonka ilkikuriset juonittelut pitkin kautta tuovat mieleen lähinnä köyhän miehen Keisarin Tähtien sodasta (Star Wars - 1977-).
Jo Riverdalen ensimmäinen tuotantokausi oli mielestäni huono, mutta olin yllättynyt siitä, kuinka paljon kehnommaksi sarja voikaan muuttua tällä toisella kaudella. Samat ongelmat ilmenevät toistamiseen, mutta potenssiin sata. Jaksoja on lähes tuplasti enemmän, mikä tarjoaa kirjoittajille lähes tuplasti enemmän mahdollisuuksia hämmästyttää katsojiaan typerillä hahmoilla, naurettavilla repliikeillä, hölmöillä juonikuvioilla ja idioottimaisilla käänteillä. Kuten jo ensimmäisellä kaudella kävi selväksi, sarjan käsikirjoittajat ovat pakkomielteisiä siitä, että katsoja täytyy yllättää lähes joka jaksossa. Muka-shokeeraavia paljastuksia nähdään kyllästymiseen asti ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Käänteitä ja paljastuksia pusketaan niin kovaa tahtia, että tekijät taitavat epätoivoisesti uskoa, että katsojat tylsistyvät muuten. Jos sarja ei ottaisi itseään niin pirun vakavasti, Riverdalea voisi ehkä katsoa kieli poskessa tehtynä itseironisena hömppänä. Näin ei kuitenkaan ole ja kaikki tarjotaan yhtä haudanvakavasti kuin tekijät olisivat luomassa maailman suurinta draamaa. Toteutus on kuitenkin niin naurettavan amatöörimäinen, ettei mitään voi ottaa tosissaan. Olen tässä lähiaikoina katsonut Riverdalen lisäksi myös mm. The Walking Deadia (2010-) ja jopa sen zombi-maailmanloppu on uskottavampi kuin lähes mikään tässä sarjassa.
Yksi tämän kauden isoimmista ongelmista on, kuinka täyteen ahdettu kausi onkaan. Toki, kun jaksoja on jopa 22, on selvää, että tapahtumia on tiedossa paljon. Toteutus kuitenkin tuntuu siltä kuin kaksi tai kolmekin tuotantokautta kulkisivat päällekäin. Tarinankerronta on hurjan epätasaista, kun jaksot yrittävät venyä vähän sinne sun tänne. On Black Hood -murhaajaa, Veronican isän rikollisia puuhia, naisia hyväksikäyttävää teiniä, Jugheadin säätöä siitä, haluaako hän olla Serpent vai ei, Serpentsien arkkivihollisjengiä... Kaikki tämä yhdistyy isoksi sekasotkuksi, missä tunnelmakin heittelee joka suuntaan. Pahinta on, että käsittelemiinsä eri lajityyppeihin, kuten kauhuun, rikosdraamaan, jne. Riverdale lainailee kaikkialta muualta, muttei missään osa-alueessa ymmärrä, mikä niissä toimii muualla. Kliseitä viljellään ajatusmaailmalla "mekin koska muutkin", osaamatta hyödyntää niitä mitenkään tehokkaasti tai uudella tavalla. Jos ensimmäinen kausi meni siitä, mistä aita on matalin, on vaikea sanoa, mistä kohtaa aitaa tämä kausi sitten voi mennä, sillä laiskuus on huipussaan.
Ensimmäisen kauden tavoin minun oli vaikea katsoa tätäkään kautta ilman, että kieriskelin jatkuvasti inhottavan myötähäpeän kourissa. Sarjan teiniangsti ja pöljä ylidramaattisuus ovat niin kiusallista, että ne todella aiheuttavat fyysisiä oireiluja katsojassa. Mutta jos luulit, ettei myötähäpeä voisi mennä pahemmaksi, odotapa vain, kun näet tämän kauden aloittaman Riverdale-perinteen, eli musikaalijakson. Surkea replikointi vain huononee, kun ne väännetään riimeihin ja hahmot laulavat lähes koko jakson läpi. Parissa kohtaa jakso sai minut nauramaan kovaan ääneen ja mikä pahinta, se ei varmasti ollut tekijöiden tarkoitus. Moni muukin jakso sai minut naureskelemaan, muttei todellakaan vitseille, sillä nekin ovat aivan kamalia. Ei, kausi vain on usein niin käsittämättömän korni ja koominen, ettei sitä voi katsoa pokerinaamalla.
Toistamiseen sarjan ohjaajat hämmästyttävät sillä, kuinka teennäistä ja surkuhupaisaa menoa he voivatkaan luoda, ja käsikirjoittajat sillä, kuinka typerryttäviä ratkaisuja he osaavatkaan repiä mukaan. Kenties dialogia pahempia olivat jälleen aivan hirvittävät yritykset viitata lukuisiin eri elokuviin ja sarjoihin. Jopa jaksot on nimetty leffojen ja sarjojen mukaan. Sentään tekninen toteutus pysyy jotenkuten laadukkaana. Kuvaus on oivallista, lavasteet tyylikkäät, asut onnistuneet, valaisu toimii ja äänimaailma on myös muuten kelvollinen, mutta tietyt nostatukset kohtausten lopussa jännityksen lisäämiseksi lähinnä lisäävät koomisuutta. Kaikkein hämmentävintä on yhä, kuinka pirteä pimpelipompeli-musiikki lopputeksteissä soi.
Toistamiseen sarjan ohjaajat hämmästyttävät sillä, kuinka teennäistä ja surkuhupaisaa menoa he voivatkaan luoda, ja käsikirjoittajat sillä, kuinka typerryttäviä ratkaisuja he osaavatkaan repiä mukaan. Kenties dialogia pahempia olivat jälleen aivan hirvittävät yritykset viitata lukuisiin eri elokuviin ja sarjoihin. Jopa jaksot on nimetty leffojen ja sarjojen mukaan. Sentään tekninen toteutus pysyy jotenkuten laadukkaana. Kuvaus on oivallista, lavasteet tyylikkäät, asut onnistuneet, valaisu toimii ja äänimaailma on myös muuten kelvollinen, mutta tietyt nostatukset kohtausten lopussa jännityksen lisäämiseksi lähinnä lisäävät koomisuutta. Kaikkein hämmentävintä on yhä, kuinka pirteä pimpelipompeli-musiikki lopputeksteissä soi.
Yhteenveto: Riverdalen toinen tuotantokausi onnistuu olemaan vielä ensimmäistäkin kautta huonompi. Tunnelma heittelee miten sattuu, juonikuviot tönivät toisiaan, yrittäen jokainen nousta isoimpana esille ja muutenkin lopputulos on sinne sun tänne leviävä epätasainen sotku. Juonenkäänteitä viljellään vielä enemmän ja muka-shokeeraaviin paljastuksiin kyllästyy jo ennen kuin ne ehtivät kunnolla lähteä käyntiin. Kaikkein isoimman paljastuksen, eli Black Hoodin henkilöllisyyden arvasin jo kauden ensimmäisten jaksojen aikana. Myös hahmoihin kyllästyy nopeasti. Kaikki sarjan nuorista ovat joko tyhmiä tai ärsyttäviä. En keksi ainuttakaan pidettävää hahmoa sarjasta, nyt kun Jugheadkin on pilattu tympiväksi murjottajaksi. Näyttelijät kituvat kehnojen hahmojensa ja etenkin surkeasti rustatun dialoginsa kanssa. Itselleni tuotti suuria vaikeuksia selvitä yhdestäkään jaksosta ilman silmien pyörittelyä tai suuren myötähäpeän tunnetta. Kaikkein kamalinta on kenties kauden musikaalijakso, mikä ei ole vain kiusallinen, vaan tekee myös hallaa yhdelle kauhugenren merkkiteoksista. 22 jakson mitassa kausi on myös aivan liian pitkä ja mukaan mahtuu hurjasti tylsää täytettä. En pitänyt Riverdalen ensimmäisestäkään kaudesta, mutta tätä toista kautta jo suorastaan inhosin.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.9.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Riverdale, Yhdysvallat, 2017-, CBS Television Studios, Berlanti Productions, Archie Comics Publications, Canada Film Capital, Warner Bros. Television
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti