CRIMSON PEAK
Ohjaus: Guillermo del Toro
Pääosissa: Mia Wasikowska, Tom Hiddleston, Jessica Chastain, Charlie Hunnam, Jim Beaver, Burn Gorman ja Doug Jones
Genre: fantasia, jännitys
Kesto: 1 tunti 59 minuuttia
Ikäraja: 16
Kuulin Crimson Peakista ensimmäisen kerran, kun minulle kerrottiin siitä. Guillermo del Toro ohjaajana kuulosti hyvältä, kuten myös se, että kyseessä olisi kai jonkinlainen fantasiakauhuelokuva kummituksista. Traileri jonka näin, näytti hyvältä ja meninkin katsomaan elokuvan, kun se oli ilmestynyt teattereihin. Silloin se oli jonkinlainen pettymys, mutta nyt päätin antaa sille uuden mahdollisuuden, jos se vaikka toimisi paremmin, kun tiesin, mitä siltä ei kannattanut odottaa: kauhua ja kummituksia.
Kirjailijan urasta haaveileva Edith Cushing rakastuu salaperäiseen sir Thomas Sharpeen ja he menevätkin naimisiin. Edith muuttaa Thomasin ja tämän Lucille-siskon luo Verenpunaiselle vuorelle, jossa alkaa tapahtua kummia.
Pääosassa Edith Cushingina nähdään Alice in Wonderlandista (2010) tuttu Mia Wasikowska, joka ei mielestäni ole paras vaihtoehto rooliin. Maailma kun on täynnä lahjakkaita naisnäyttelijöitä, en ymmärrä, miksi pääosaan valittiin henkilö, joka näyttää välillä siltä, ettei häntä kiinnosta, eikä hänestä löydy oikeaa energiaa rooliin. Useat repliikit, jotka hän sanoo, ovat kirjoitettuna tunteikkaita, mutta hänen lausuminaan ne muuttuvat ontoiksi.
Lokin roolista Marvel Cinematic Universessa (2008-) tutuksi tullut Tom Hiddleston näyttelee sir Thomas Sharpea, jossa on jotain hämärää meneillään. Hiddleston on valloittanut Lokina monien naisten sydämet ja olen aivan varma, että monet menivät katsomaan elokuvaa vain ja ainoastaan hänen takiaan. Pakko sanoa, että oli miellyttävämpää katsoa Crimson Peakia, kun ympäriltäni ei kuulunut "oih!"-ääniä aina, kun Hiddleston ilmestyi ruudulle - puhumattakaan kohtauksesta, jossa hän ottaa paidan pois, jolloin minun teki mieli lähteä elokuvasalista pois, sillä suuri osa katsojista voihkaisi samanaikaisesti. Näyttelijänä Hiddleston on ihan hyvä, mutta hän ei ole vielä minua vakuuttanut, miksi hän olisi niin hieno useiden mielestä.
Jessica Chastain vetää huonon suorituksen Thomasin siskona, leidi Lucille Sharpina. Lucille on hyvin aneeminen tapaus, eikä häntä jaksaisi katsoa ruudulla. Hahmon pitäisi olla jollain lailla uhkaava, mutta Lucille lähinnä unettaa katsojaa. Tiedän, että Chastain osaisi, joten syytän tästä täysin huonosti kirjoitettua hahmoa. Voihan se tietenkin olla, ettei Chastain osannut vetää tällaista roolia.
Del Toron edellisestä elokuvasta, Pacific Rimistä (2013) tuttu Charlie Hunnam näyttelee Edithin lapsuudenystävää, tohtori Alan McMichaelia. Hunnam ei ole kovin kaksinen näyttelijä, mutta tällaisessa pienemmässä roolissa hän toimii ihan hyvin. Tohtori McMichael ei oikein luota Sharpeihin ja yrittääkin tutkia, mitä outoa heissä on.
Elokuvassa nähdään myös pääosin televisiosarjoista tuttu Jim Beaver Edithin isänä, Carter Cushingina, Burn Gorman Carter-isän apulaisena herra Hollyna ja muutamista muista Guillermo del Toron elokuvista tuttu Doug Jones haamuina.
Edithin ollessa vasta lapsi, hänen äitinsä kuolee koleraan, mutta myöhemmin äidin haamu saapuu Edithin luo varoittamaan lastaan Verenpunaisesta vuoresta. Neljätoista vuotta myöhemmin Edith yrittää saada kirjoittamaansa haamutarinaa julkaistavaksi. Hänen isänsä luokse saapuu sir Thomas Sharpe, joka yrittää saada rahoitusta savikonettaan varten. Edith ja sir Thomas alkavat tapailla, vaikkei Edithin isä hyväksy suhdetta. Edith menee naimisiin sir Thomasin kanssa ja muuttaa tämän luokse, jolloin hänelle selviää, mistä hänen haamuäitinsä on häntä varoitellut.
Kun näin Crimson Peakin ensimmäisen kerran, minua jännitti alkupuolella, kun Edithin äidin haamu saapuu ensimmäistä kertaa. Silloin ei tietenkään vielä täysin tiedä, millaista elokuvaa on tullut katsomaan ja alkupuoli todella vaikutti fantasiakauhulta. Jännitys oli luotu hyvin siinä, samoin kuin kohtauksessa, jossa äiti ilmestyy uudestaan. Toisella katsomiskerralla elokuva ei valitettavasti enää jännittänyt. Tiesin, mitä tuleman pitää ja olin tietoinen, että elokuva onkin muuta kuin miten sitä mainostettiin. Kummituksia siinä kyllä on muutama, mutta ne esiintyvät hyvin vähän ja tuntuvat välillä täysin irrallisilta muusta elokuvasta. Muutenkaan elokuva ei tunnu täysin kokonaiselta paketilta ja siitä puuttuu jotain, mutten oikein tiedä mitä. Siinä voisi olla selkeästi parempi käsikirjoitus, paremmat näyttelijät ja enemmän haamuja. Tuntuu kuin ideat olisivat loppuneet kesken, sillä siinä kohtaa kun Edith muuttaa sir Thomas Sharpen luokse, lähes joka toinen kohtaus on sitä, että Edith vaeltelee kynttilän kanssa ympäri taloa, eikä juttu oikein etene, vaan tuntuu toistavan itseään. Lopputulos on myös aika hölmö, joten mitään kovin ihmeellistä ei kannata odottaa. Muutamia ihan toimivia pätkiä elokuvasta löytyy ja kyllähän sen jaksaa katsoa toistamiseenkin, mutta se jää vain ihan kivaksi.
Elokuvan ohjauksesta tosiaan vastaa Guillermo del Toro, joka on ohjannut mm. Hellboyn (2004) ja El laberinto del faunon (2006) - eli suomalaisittain Pan's Labyrinthin - joista jälkimmäinen on yksi suosikkielokuvistani. Siitä syystä odotin elokuvalta enemmän kuin se tarjosi. Del Toro kyllä visuaalisesti tietää, mitä haluaa katsojille tarjota, vaikka tarina ei olisikaan kaikista paras. Hän nimittäin myös kirjoitti elokuvan yhdessä Matthew Robbinsin kanssa. Elokuva on kuvattu hienosti ja leikattu ihan sujuvasti. Moitteeni on, että kohtaus, jossa nähdään tanssi, jonka aikana miehen pitämä kynttilä ei sammu, olisi paljon vaikuttavampi, jos se ei sisältäisi leikkauksia ollenkaan. Silloin katsojana jäisi ihmettelemään, miten tanssi oli toteutettu. Itseäni ärsytti elokuvassa useasti käytetty, Looney Tunesista (1930-) tuttu kohtauksen lopetusleikkaus, jossa kuvassa oleva kohde ympäröidään pimeydellä, jolloin kohde on ympyrän muotoisessa kuvassa, muun ruudun ollessa mustaa. Elokuva tapahtuu joko ihan 1800-luvun lopussa tai ihan 1900-luvun alussa, ja puvustuksella ja lavastuksella on hienosti korostettu ajankuvaa. Sharpen talon lavaste on uskomattoman hieno. Vaikka onkin upeaa, että haamuja oikeasti näytteli joku, joka oli maskeerattu karmivaksi, niin silti haamut näyttävät huonosti tietokoneella tehdyiltä. Etenkin punainen kummitus näyttää todella kehnosti toteutetulta useissa kuvissa, joissa se esiintyy. Musiikista vastaa Fernando Velázquez, joka on tehnyt oivaa työtä tunnelman luomiseksi sävellystensä avulla.
Yhteenveto: Crimson Peak on ihan kiva fantasiapätkä, mutta kauhua odottavat joutuvat pettymään pahasti. Lavasteet ja puvut ovat todella ammattimaisesti toteutettuja, ja on hienoa, että haamuja näyttelee oikea ihminen, eikä niitä ole tehty kokonaan tietokoneella. Harmi vain, että haamut näyttävät silti erittäin digitaalisesti ja kehnosti toteutetuilta. Näyttelijätyö on keskinkertaista, mikä vie makua elokuvasta. Ensimmäisellä katselukerralla elokuva voi jännittää ja herkimpiä jopa pelottaa, mutta toisella katselukerralla ei enää ollenkaan. Yhdessä kohtaa elokuva tuntuu hieman toistavan itseään, mikä on ärsyttävää. Lastenelokuva tämä ei ole, sillä perheen pienimmille tämä voi olla liian hurja ja siinä nähdään yllättävästi vertakin, mutten silti täysin ymmärrä elokuvan korkeaa ikärajaa. Jos pidät del Toron elokuvista, niin kannattaa tämä vilkaista. Kertakäyttöisenä fantasiahömppänä tämän kelpaa katsella vaikka televisiosta jonain iltana, kun joku kanava vihdoin saa tähän oikeudet. Hiddleston-fanien on varmaan pakko katsoa tämä elokuva, mutta kauhufaneille Crimson Peak ei paljoa tarjoa. Toivottavasti Guillermo del Toro tekisi seuraavaksi Hellboy 3:n...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.10.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
Crimson Peak, 2015, Legendary Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti