Arvostelu: The VVitch: A New-England Folktale / The Witch (2015)

THE VVITCH: A NEW-ENGLAND FOLKTALE (2015)

THE WITCH

Ohjaus: Robert Eggers
Pääosissa: Anya Taylor-Joy, Ralph Ineson, Kate Dickie, Harvey Scrimshaw, Ellie Grainger ja Lucas Dawson
Genre: jännitys, draama
Kesto: 1 tunti 32 minuuttia
Ikäraja: 16

The VVitch: A New-England Folktale - eli suomalaisittain yksinkertaistettuna pelkkä The Witch - on kohuttu kauhuelokuva, jota useat kriitikot ylistivät. Kehuista huolimatta elokuva ei koskaan päässyt Suomessa teatterilevitykseen. Se näytettiin kyllä pariin otteeseen teattereissa: aluksi Night Visions -festivaaleilla ja kesällä 2016 yhtenä ainoana päivänä muutamassa Finnkinon teatterissa, mutta muuten suomalaiset joutuivat odottamaan myynti- ja vuokrausmahdollisuutta. Olin jo lähes unohtanut koko elokuvan, kunnes näin Facebookissa mainoksen, että The VVitch: A New-England Folktale on saapunut kauppoihin. Mainoksessa luki, että "vuoden pelottavin kauhuelokuva nyt myynnissä" tai jotain vastaavaa ja tietysti tämä lause herätti mielenkiintoni. Kävinkin vuokraamassa elokuvan ja katsoin sen lämmittelynä tulevaa halloweenia varten.

1600-luvulla perheen Samuel-vauva katoaa ja perhe alkaa epäillä, että sieppaaja olisi viereisessä metsässä asuva noita.

Elokuvan päähahmoksi voi parhaiten mieltää Thomasinin, perheen vanhimman tyttären, jota näyttelee Anya Taylor-Joy. Thomasin alkaa olla jo aikuinen, muttei silti tunnu olevan täysin kypsä vanhempiansa mielestä, mikä ärsyttää häntä. Häntä myös ärsyttää perheen nuoremmat lapset ja kuinka nämä tuntuvat syyllistävän Thomasinia useista asioista. Thomasin on aika hiljainen, mutta hahmoa silti ymmärtää ja Taylor-Joy toimii roolissaan.
     Perheen vanhempina, Williamina ja Katherinena nähdään Ralph Ineson ja Kate Dickie. William yrittää olla hyvä isä lapsilleen ja hieno perheen pää, mutta tuntuu silti olevan enemmän hukassa kuin haluaisi. William purkaa piilevää ärsyyntymistään halkojen hakkaamiseen, eikä mikään ihme, jos vaimona on sellainen nalkuttaja kuin Katherine. Katherine tuntuu valittavan ihan joka asiasta, eikä hänellä ole paljoa positiivista sanottavaa. Ymmärtäähän tuon, ettei kovin positiivinen voi olla, jos oma lapsi katoaa, mutta hänen käytöksensä perhettään kohtaan on aivan kauheaa. Molemmat näyttelijät suoriutuvat rooleistaan hyvin.
     Perheen vanhin poika Caleb (Harvey Scrimshaw) näkee isänsä kunniakkaana miehenä - tai ainakin pyrkii näkemään hänet sellaisena - ja yrittää olla samanlainen. Hän haluaisi selkeästi itsekin olla perheen pää. Calebin murrosikä on alkamassa ja välillä elokuvasta huomaa, että hänen kiinnostuksensa naisia kohtaan alkaa jo heräillä; esimerkiksi eräänä aamuna hän tuntuu hieman sivusilmällä vilkaisevan nukkuvan isosiskonsa paidan vähän paljastavaa kaula-aukkoa. Scrimshaw on aluksi hyvä roolissaan, mutta jossain kohtaa hänen näyttelemisensä lässähtää aika totaalisesti ja se on enemmänkin myötähäpeällistä katsottavaa. Myötähäpeää lisäävät todella hölmösti kirjoitetut repliikit.
     Perheessä on myös kaksi muutakin lasta; Mercy (Ellie Grainger) ja Jonas (Lucas Dawson), joista ensimmäinen on todella rasittava nulikka ja toisen mukanaolon unohtaa jatkuvasti, sillä Jonas ei tee elokuvassa oikeastaan mitään. Onpahan Mercylla sentään joku leikkikaveri - muukin kuin perheen vuohi, Musta Phillip, joka vaikuttaa todella hämärältä elukalta. Oli hienoa kuulla, että hahmot puhuivat "vanhaa englantia" ja useat lauseet olivat hyvin erilailla rakennettuja kuin ne olisivat nykyään.

Elokuvan alussa perhe karkotetaan kylästä, sillä William-isä on neuvoston mielestä tehnyt vääryyksiä, jolloin perhe muuttaa kauas asumaan metsän laitaan. Siellä alkaa tapahtua kummia: sato ei kasva, eläimet käyttäytyvät oudosti ja eräänä päivänä Samuel-vauva katoaa. Siitä hetkestä alkaen perheen yhteishenki alkaa pahasti kärsiä, eivätkä he kykene enää kunnolla elämään saman katon alla. Osa perheestä uskoo asialla olevan metsässä piileskelevä noita, mutta osa taas ei usko sellaisen olemassaoloon.

Luin jo aiemmin, että kyseessä olisi hidastempoinen elokuva, mutta ajattelin, että sillä tarkoitettiin jännityksen ja kauhun hienovaraista rakennusta. Kyllähän siinä rakennetaan jännitystä, mutta sitten alkavatkin jo lopputekstit. Elokuvasta puuttuu selkeästi se "jokin", mikä tekisi siitä kokonaisen teoksen. Ja onhan se pakko myöntää, että paikoitellen kyseessä on liian hidastempoinen pätkä. Yllätyin positiivisesti siitä, että noita näytetään jo alussa, mutta petyin, sillä sen jälkeen hahmo ei oikeastaan edes esiinny elokuvassa. Kun ensimmäistä kertaa mennään synkkään metsään, niin katsojana alkaa jännittämään, sillä ei tiedä, mitä tuleman pitää. Siinä kohtaa, kun tajuaa, ettei mitään ihmeellistä olekaan tulossa, niin jää lähinnä vain odottelemaan elokuvan päättymistä. Alkupuolella useasti kun jotain on vihdoin tapahtumassa, niin kuva muuttuu mustaksi ja kohtaus vaihtuu. Tällaista keinoa käytetään elokuvassa useasti ja sen sijaan, että jännittyneenä miettisi, mitä juuri tapahtui, niin on enemmän vain hämillään ja miettii, miksei mitään taaskaan näytetty?

Uskonto on vahva teema elokuvassa. Perheenjäsenet ovat kaikki kristittyjä ja pyrkivät elämään mahdollisimman hyveellistä elämää, mikä ei tietenkään onnistu - etenkään kun viereisessä metsässä heiluu joku outo nainen ilman vaatteita. Kaikki perheessä alkavat pikkuhiljaa kääntyä toisiaan vastaan, minkä voi tavallaan tulkita kiroukseksi, jonka noita langetti perheen ylle siepatessaan vauvan. Monet asiat jätetään tulkinnan varaan, mutta mitä väliä sillä on, kun ei oikeastaan kiinnosta, mitä siitä piti tulkita. Jokaisella perheessä on enemmän tai vähemmän jotain piiloteltavaa ja asioiden paljastuminen aiheuttaa lisää ongelmia. Sinänsä pidin siitä, että paha voima saa perheen rikkoutumaan, mutta kun elokuvan nimessä lukee "The VVitch", niin voisi se noita siinä oikeasti jotain tehdäkin. Ja siis "vuoden pelottavin kauhuelokuva"? Ei todellakaan. Pelottavaa elokuvaa on aivan turha odottaa, paitsi jos on erittäin herkkä kaikelle vähänkin piinaavalle. Uhkaava tunnelma on paikoitellen läsnä, muttei tarpeeksi oikeasti koskettaakseen katsojaa. The VVitch: A New-England Folktale on puolentoista tunnin kestollaan liian pitkä, muttei silti tarjoa lähes mitään katsojalle. Kun lopputekstit alkoivat, ensimmäinen ajatukseni oli: "Tässäkö tämä nyt sitten oli?"

Elokuva perustuu kansantaruihin ja vanhoihin kirjoihin, joissa kerrotaan tällaisista tapauksista. Niiden pohjalta on väsätty käsikirjoitus, johon on yritetty yhdistellä eri asioita ja tunnuttu unohtavan, että mitä siinä oikeasti haetaan. Tosin, jos tekijät hakivat draamaelokuvaa eivätkä kauhua, niin sitten mainokset olivat vain erittäin harhaanjohtavia. Jos siis oletat näkeväsi kauhuelokuvan, niin luultavasti petyt suuresti kuten minäkin. Sekä käsikirjoituksestä, että ohjauksesta vastaa Robert Eggers, joka voitti palkinnon Sundance Film Festivaleilla ohjaustyöstään tässä. Omasta mielestäni Eggers hoitaa näyttelijäohjauksen mallikkaasti ja hänellä on ollut visio, miltä elokuvan kuuluu näyttää, muttei oikeastaan siitä, miltä sen kuuluisi tuntua. Kuvaus on sentään hoidettu mallikkaasti. Leikkauksessa ärsyttää, että useasti kohtaus loppuu mustaan kuvaan ja seuraava alkaa siitä. Musta kuva saattaa olla ruudulla useammankin sekunnin ajan. Valaistukselle täytyy näyttää peukkua, sillä elokuvassa on tyylikkäästi mietitty, miten valoilla voidaan korostaa asioita. Välillä kuvat ovat erittäin pimeitä, joten suosittelen katsomaan tätä illalla tai yöllä (jos se siis pitää katsoa), paitsi jos taloudesta löytyvät pimennysverhot. Päiväkohtaukset ovat värittömiä ja elokuvassa on ankean harmaa värimaailma kaiken aikaa. Äänitehosteita olisi mielestäni voinut käyttää rohkeammin ja jotkut musiikkiosuudet korvata hiljaisuudella, jolloin vähäinenkin uhkaavuus olisi saanut enemmän voimaa: ovien narinaa, lehtien kahinaa, risujen naksahtelua, oksien katkeilua jne.

Yhteenveto: The VVitch: A New-England Folktale on aika huono yritys olla kauhuelokuva ja aika heikko yritys olla jotain muuta. Näyttelijätyö on sujuvaa, kuten myös kuvaus ja valaisu, mutta siihen se oikeastaan jää. Kauhua elokuvasta pitää etsiä oikein kissojen ja koirien kanssa, mutta silti se on jäänyt jonnekin, kuten myös elokuvan noita, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta joka esiintyy vain noin minuutin ajan, jos sitäkään. Elokuva on erittäin hidastempoinen ja muuttuu tylsemmäksi, kun se kulkee eteenpäin; varsinkin kun alkaa ymmärtää, ettei mitään ihmeellistä olekaan luvassa. Pimeiden kohtausten takia se kannattaa katsoa yöllä, mutta jos väsyttää jo valmiiksi, niin nukahtamisen riski kasvaa elokuvaa katsoessa. Vaikea tätä on oikeastaan lähteä suosittelemaan. Kauhuelokuvaksi sitä on aika vaikea luokitella, mutta jos tietää näkevänsä draamaleffan, niin kai se silloin toimisi paremmin. Itselleni ei oikeastaan toiminut, enkä koe tarvetta nähdä The VVitch: A New-England Folktalea koskaan uudestaan.

Kirjoittanut: Joonatan, 23.10.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.horrorpedia.com
The VVitch: A New-England Folktale, 2015, Parts and Labor, RT Features, Rooks Nest Entertainment, Code Red Productions, Scythia Films, Maiden Voyage Pictures, Mott Street Pictures, Pulse Films, Very Special Project