BIG MOUTH - KAUSI 3
Luojat: Andrew Goldberg, Nick Kroll, Mark Levin ja Jennifer Flackett
Pääosissa: Nick Kroll, John Mulaney, Jessi Klein, Jason Mantzoukas, Jenny Slate, Maya Rudolph, Andrew Rannells, Neil Casey, Rob Huebel, Fred Armisen, Paula Bell, Richard Kind, Jessica Chaffin, Jordan Peele, June Diane Raphael, Chelsea Peretti, Kristen Bell, Ali Wong ja Thandiwe Newton
Genre: animaatio, komedia
Jaksomäärä: 11
Jakson kesto: 26 minuuttia - 46 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 18 minuuttia
Ikäraja: 16
Netflixin animaatiokomediasarja Big Mouth nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin syyskuussa 2017, joten sarjaa päätettiin tietty jatkaa. Lokakuussa 2018 ilmestynyt toinen kausi vain kasvatti sarjan suosiota ja kolmannen kauden suunnittelu käynnistyi heti. Ennen varsinaista kolmatta kautta tekijät julkaisivat lähes tunnin mittaisen ystävänpäiväspesiaalin helmikuussa 2019 ja loput jaksot kaudelta saman vuoden lokakuussa. Itse olin jo jonkin aikaa pohtinut Big Mouthin katsomista ja nyt kun sarja on saamassa jo kuudennen tuotantokautensa, päätin vihdoin ryhtyä katsomaan sarjaa. Vähän päälle kuukausi toisen kauden jälkeen aloitin kolmannen kauden.
Bridgetonin koulun nuoret joutuvat kamppailemaan hormonihirviöidensä lisäksi myös ystävänpäivän, uuden opettajan, pukukoodin, pisteytyslistan ja musikaaliesityksen kanssa.
Big Mouthin tutut hahmot palaavat hauskuuttamaan monenlaisten nuoriso-ongelmiensa kanssa - eivätkä aikuisetkaan pääse pälkähästä, kun tuotantokaudella esitellään uutena mörököllinä menopaussibanshee (Carol Kane). Andrew (John Mulaney) yrittää pärjäillä hormonihirviönsä Mauricen (Nick Kroll) kanssa, samalla kun hän on ihastunut fiksuun Missyyn (Jenny Slate). Nick (Kroll) taas yrittää totutella uuteen hormonihirviöttäreensä, Connieen (Maya Rudolph). Jessica (Jessi Klein) kamppailee perheongelmiensa kanssa, kun taas Jay (Jason Mantzoukas) vie seksuaalisuutensa tutkimista uusille tasoille. Matthew (Andrew Rannells) on levittämässä juoruja ja puhumassa ikävästi muista, samalla kun Lola (Kroll) ärsyttää aivan valtavasti. Lolaa lukuun ottamatta nuoret hahmot toimivat yhä erittäin mainiosti. Heitä viedään uusiin suuntiin, heidän välilleen rakennetaan toimivia konflikteja ja heistä löytyy useita kiusallisen samaistuttavia puolia.
Koutsi Steven (Kroll) saatua potkut koulusta, hänet on korvattu tiukkapipoisella Terry Lizerilla (Rob Huebel). Pöljä Steven elääkin nyt hyvin omalaatuista elämäänsä, Terryn pitäessä ikävää kuria Bridgetonin koulussa. Muutkin aikuishahmot Nickin rakastavista vanhemmista (Fred Armisen ja Maya Rudolph) Andrew'n tympeisiin vanhempiin (Richard Kind ja Paula Bell) ovat menossa mukana silloin tällöin, antamassa pojilleen usein aika kehnoja neuvoja.
Big Mouth jatkaa viihdyttämistään kolmoskaudellaan, mutta taso on silti alkanut laskemaan harmillisen reippaasti. Sarja pysyy yhä plussan puolella, mutta avauskauden mahtavuuteen ei millään päästä. Jo sarjan ensimmäinen tuotantokausi piti sisällään räävittömiä ja pähkähulluja juttuja, mutta se oli silti onnistuneen pienimuotoinen ja maanläheinen, kertoen hyvin samaistuttavia kertomuksia murrosiän tuottamista vaikeuksista. Sarjaa on toki tehty perinteisellä linjalla, että nuppeja pitää kausi kaudelta vääntää isommin kohti kaakkoa ja niinpä kolmas tuotantokausi keulii usein turhankin lujaa. Kauden finaalijakso, jossa hahmoilla on erilaisia supervoimia (Jay pystyy esimerkiksi liikuttelemaan siemennestettä ajatuksensa voimalla) on tähän asti sarjan heikoin. Eipä Duke of Ellingtonin haamun (Jordan Peele) menneisyyteen keskittyvä jaksokaan kummoinen ole.
Kolmoskaudelta löytyy kuitenkin paljon positiivistakin. Meno on pirteän hassua ja mauttomienkin vitsiensä kanssa kausi on hyväntuulinen ja viihdyttävä. Rivojen juttujen lomasta löytyy onneksi myös ajatusta ja painavaa sanaa esimerkiksi seksuaalisuuden ilmaisusta, poikien ja tyttöjen tasa-arvoeroista, sekä masennuksesta. Vajaan puolen tunnin mittaisia jaksoja voi helposti jämähtää tuijottamaan useamman peräkkäin, kun näiden nuorten elämiä jää seuraamaan mielenkiinnolla. Kauden aloittavasta ystävänpäiväspesiaalista lähtien jaksojen tarinat ovat täynnä monenlaista kommellusta, joiden parissa aika kuluu nopeasti.
Animaation taso pysyy ennallaan mainion värikkäänä ja hassuttelevana. Hahmot ovat veikeän näköisiä ja taustoista löytyy mukavasti yksityiskohtia. Paikoitellen visuaalinen anti koettelee jälleen hyvän maun rajoja, mutta onhan se hyvä, että jotkut ovat uskaltaneet testata, kuinka pitkälle voivatkaan mennä. Äänipuoli on hyvin rakennettu ja kauden varrelta löytyy yksi jos toinenkin hilpeä musikaalinumero. Charles Bradleyn Changes-kappale on yhä loistokas tunnuskappale sarjalle.
Yhteenveto: Big Mouthin kolmas tuotantokausi jatkaa mahtavasti käynnistynyttä sarjaa kelvollisesti, mutta jää kauas kahden ensimmäisen kauden tasosta. Meno on yhä hassua, mutta mopo alkaa keulia vähän turhankin paljon tekijöiden villien ideoiden kanssa. Kaudella nähdäänkin sarjan tähän asti heikoimpia jaksoja, kuten finaali, jossa hahmoilla on häröjä supervoimia. Ronskin huumorin keskellä sarjalta löytyy onneksi yhä jotain sanottavaakin ja kaudella pohditaan hieman syvällisiä vakavista aiheista. Lolaa ja Steveä lukuun ottamatta hahmot ovat yhä hilpeitä. Animaatiojälki on oivallista ja sarjaa on mukava tuijottaa, vaikka jaksot eivät olisikaan kaikki yhtä laadukkaita. Jos siis Big Mouth on tähän asti maistunut, kannattaa sarjan katselua toki jatkaa, vaikka taso jatkaa laskemistaan.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.5.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Big Mouth, Yhdysvallat, 2017-, Netflix, Social Life, Titmouse, Danger Goldberg Productions, Fathouse Industries, Good At Business
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti