BIG MOUTH - KAUSI 2
Luojat: Andrew Goldberg, Nick Kroll, Mark Levin ja Jennifer Flackett
Pääosissa: Nick Kroll, John Mulaney, Jessi Klein, Jason Mantzoukas, Jenny Slate, Fred Armisen, Maya Rudolph, Jordan Peele, Gina Rodriguez, Andrew Rannells, Paula Pell, Richard Kind, Seth Morris, Jessica Chaffin, June Diane Raphael, Kat Dennings, John Gemberling, Kristen Bell ja David Thewlis
Genre: animaatio, komedia
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 26 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 20 minuuttia
Ikäraja: 16
Andrew Goldbergin, Nick Krollin, Mark Levinin ja Jennifer Flackettin luoma animaatiokomediasarja Big Mouth nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Netflixissä syyskuussa 2017. Toisen kauden teko alkoi heti ja se ilmestyi suoratoistopalvelun valikoimaan lokakuussa 2018. Kausi piti yllä sarjan suosiota, kriitikot kehuivat sitä ja kausi sai jopa parhaan animaatio-ohjelman Emmy-ehdokkuuden. Itse olin jo pidemmän aikaa pohtinut Big Mouthin katsomista ja nyt kun sarja on saamassa kuudennen tuotantokautensa, päätin vihdoin aloittaa sarjan. Noin puolitoista kuukautta ensimmäisen kauden jälkeen aloitin toisen tuotantokauden.
Jessin ja Jayn ollessa karkumatkalla, Nick ja Andrew yrittävät pärjätä hormonihirviöidensä kanssa, kun he huomaavat luokkatoverinsa Ginan kokeneen varsinaisen muodonmuutoksen kesän aikana. Bridgetonin nuoria saapuu piinaamaan Häpeävelho.
Bridgetonin kiimaiset esiteinit tekevät paluun ja päätyvät jälleen jos jonkinlaisiin kiusallisiin kommelluksiin. Nickin (Nick Kroll) ja Andrew'n (John Mulaney) ystävyys joutuu taas koetukselle eri syistä, mutta silti kaksikko on aina toistensa tukena. Andrew kuuntelee ohjeita hormonihirviöltään Mauricelta (myös Kroll), kun taas Nick yrittää selvitä iäkkään ja oudosti puhuvan Rick-monsterin (Kroll taas) kanssa. Jessi (Jessi Klein) ja Jay (Jason Mantzoukas) ovat karkumatkalla, jolla Jessin angstisuus nousee enemmän esille hormonihirviötär Connien (Maya Rudolph) kontrolloidessa häntä yhä enemmän ja Jayn tyynyfetissit paljastuvat. Missy (Jenny Slate) on yhä kiinnostunut Andrew'sta ja alkaa samalla huomaamaan itsestään uusia puolia. Hahmot ovat edelleen lystikkäitä ja tietyillä tavoilla hyvin samaistuttavia. Osaa hormonihirviöistä hyödynnetään oivaltavasti, kun taas esimerkiksi Rick ei mielestäni ole kovinkaan hauska.
Tutuista hahmoista viime kautta paremmin esille nousevat myös tyhmä liikunnanopettaja Steve (Kroll), homonuori Matthew (Andrew Rannells), sekä Nickin vanhemmat (Maya Rudolph ja Fred Armisen), Andrew'n vanhemmat (Paula Pell ja Richard Kind) ja Jessin vanhemmat (Jessica Chaffin ja Seth Morris), joista jokaisella on todella erilaiset suhteet lapsiinsa. Uusina hahmoina tuotantokaudella esitellään luokan tytöt Gina (Gina Rodriguez) ja Lola (Kroll), joista Nick ja Andrew kiinnostuvat, nuori hormonihirviöalokas Tyler (John Gemberling), sekä hormonihirviöiden pahin vihollinen, Häpeävelho (David Thewlis), joka haluaa paljastaa kaikkien kiusallisimmat salaisuudet ja puskea teinit häpeän valtaan. Sivuhahmojen syventäminen on onnistunutta, joskin Steve-ope saa aivan liian paljon ruutuaikaa ollakseen aika ärsyttävä. Uudet tulokkaat toimivat myös, ainakin tökkiessään kapuloita rattaisiin eri tavoin.
Big Mouthin toinen tuotantokausi ei ihan yllä avauskauden mahtavan nokkelalle tasolle, mutta se on siitä huolimatta erittäin mainiota jatkumoa. Kausi ei ole yhtä oivaltava kuin edeltäjänsä, mutta siitä löytyy yhä paljon samaistuttavan kiusallisia hetkiä, jotka aiheuttavat katsojalle niin naurunpurskahduksia kuin ns. "Vietnam-flashbackeja" omaan nuoruuteen. Kauden aikana nostetaan esille jo aiemmin pohdittuja kuvioita seksuaalisesta heräämisestä, jota käsitellään monipuolisesti, mutta tuodaan myös uusia aiheita sekaan. Kun Gina saapuu kesän jälkeen takaisin kouluun, kaikki huomaavat hänen muuttuneen ulkoisesti. Tämä muuttuminen aiheuttaa oppilaissa monenlaisia reaktioita ja aiemmin sivuun jääneestä Ginasta muodostuu luokan puhutuin tyttö, mikä taas aiheuttaa hänessä monenlaista reaktiota. Teini-ikä ei todellakaan ole helppoa ja tämäkin kausi onnistuu muistuttamaan siitä.
Avauskauden tavoin tämä aidosti toimiva ja fiksu pohdiskelu hoidetaan erittäin näppärän huumorin kautta. Pitkin tuotantokautta pääsee nauramaan ja hykertelemään, välillä lähes vedet silmissä. Koko viidennen jakson seksikasvatuksen oppitunti on parhaimmillaan hulvaton ja Nickin isän kertomukset siitä, kuinka hän tapasi Nickin äidin tarjoaa monet naurut. Loppupään kohtaamiset Häpeävelhon kanssa tuovat mukaan synkkyyttäkin. Synkkyyttä lisää myös Jessin juonikuvio, josta odotan mielenkiinnolla, minne se tulee jatkumaan sarjan varrella. Viimeinen jakso menee jälleen hieman liikaa fantasian puolelle hormonihirviömaailmansa kanssa, mutta sekin jakso toimii omalla tavallaan hyvin.
Sarjan animaatiotyyli pysyy vekkulimaisen pelkistettynä ja värikkäänä. Animaattorit pääsevät leikittelemään hassunnäköisten hahmojen kanssa, mutta myös varmasti pohtimaan, että missä kohtaa heidän visuaaliset aikaansaannoksensa menevät hyvän maun rajan yli. Kauden varrella on parikin kohtausta, joissa nähdään alaikäisiä hahmoja alasti ja voin kuvitella, että tekijät ovat käyneet Netflixin kanssa useita neuvotteluja, voivatko viedä sarjan niinkin pitkälle. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja tältäkin kaudelta löytyy muutama veikeä musikaalinumero. Alkutekstien aikana soiva Charles Bradleyn Changes-kappale kuvaa edelleen täydellisesti sarjan menoa ja meininkiä.
Yhteenveto: Big Mouthin toinen tuotantokausi on erittäin mainio, mutta ei ihan yllä mahtavan avauskauden tasolle. Tältäkin kaudelta löytyy useita samaistuttavia hetkiä ja juttuja, sekä paljon kiusallisuuksia, jotka joko herättävät ikäviä muistoja omasta lapsuudesta tai saavat nauramaan. Viidennen jakson seksivalistus on suorastaan hulvatonta seurattavaa. Huumorin voimin kaudella pohditaan syvällisiä ja välillä kausi uskaltaa myös synkentyä toimivasti. Finaalijakso menee jälleen liian fantasiapainotteiseksi hormonihirviöiden maailman kanssa, mutta muut, enemmän jalat maassa kulkevat jaksot toimivat todella hyvin. Rasittavaa liikunnanopettaja Steveä lukuun ottamatta tutut hahmot ilahduttavat jälleen ja katala Häpeävelho on oiva lisäys. Animaatiojälki on edelleen oivallisen vekkulimaista. Jos siis pidit Big Mouthin ensimmäisestä kaudesta, kannattaa sarjaa toki jatkaa, vaikkei kakkoskausi ihan olekaan edeltäjänsä veroinen.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.4.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Big Mouth, Yhdysvallat, 2017-, Netflix, Social Life, Titmouse, Danger Goldberg Productions, Fathouse Industries, Good At Business
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti