THE HANDMAID'S TALE - ORJATTARESI - KAUSI 3
THE HANDMAID'S TALE
Luoja: Bruce Miller
Pääosissa: Elisabeth Moss, Yvonne Strahovski, Bradley Whitford, Joseph Fiennes, Ann Dowd, O. T. Fagbenle, Samira Wiley, Julie Dretzin, Ashleigh LaThrop, Alexis Bledel, Amanda Brugel, Max Minghella, Madeline Brewer, Kristen Gutoskie, Sugenja Sri ja Elizabeth Reaser
Genre: draama, jännitys
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: noin 49 minuuttia - Yhteiskesto: noin 10 tuntia 35 minuuttia
Ikäraja: 15
"May the Lord open."
Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjaan (The Handmaid's Tale - 1985) perustuva Bruce Millerin luoma sarja The Handmaid's Tale - Orjattaresi nousi suureen suosioon upean ensimmäisen tuotantokautensa ansiosta. Kausi sai ylistystä ympäri maailman ja keräsi mm. kahdeksan Emmy-palkintoa ja kaksi Golden Globea. Toinenkin kausi sai kehuja ja voitti kolme Emmy-palkintoa hurjasta 31:stä ehdokkuudestaan. Kolmannen tuotantokauden teko lähtikin liikkeelle heti. Kuvaukset alkoivat lokakuussa 2018 ja lopulta The Handmaid's Tale - Orjattaresi -sarjan kolmoskauden jaksot alkoivat pyöriä televisioissa kesäkuussa 2019. Katsojaluvut pysyivät yhä korkeina, mutta kausi ei saanut yhtä ihastelevaa vastaanottoa. Siitä huolimatta se sai jopa kymmenen Emmy-ehdokkuutta (mm. paras draamasarja, miessivuosa, naissivuosa, roolitus, puvustus, maskeeraus ja erikoistehosteet), joista se voitti parhaan lavastuksen palkinnon. Itse pohdin sarjan katselua, kun kolmas kausi julkaistiin, mutta minulla oli silloin muita sarjoja työn alla, joten päätin jättää sarjan myöhemmäksi. Nyt kun The Handmaid's Tale - Orjattaresi -sarjan neljäs tuotantokausi on vihdoin tulossa, päätin viimein katsoa sarjan läpi. Katsoin kolmannen tuotantokauden pari kuukautta sen jälkeen, kun olin katsonut toisen kauden.
Emilyn matkatessa pienen Nichole-vauvan kanssa kohti Kanadaa, June palaa takaisin pelastaakseen tyttärensä Hannahin.
Elisabeth Moss palaa June Osbornin, eli Frediläinen-orjattaren rooliin, muttei valitettavasti vakuuta yhtä vahvasti kuin ennen. Moss on kyllä hyvä, mutta hän syyllistyy paikoitellen ylinäyttelemiseen, mikä tekee muutamista merkittäviksi tarkoitetuista hetkistä pienesti kiusallisia. Lisäksi tällä kaudella on jostain syystä päätetty käyttää aivan liian paljon kuvia, joissa Moss on pistetty vain tuijottamaan vihaisesti kameraa ja jossain kohtaa ne otokset muuttuvat tahattoman koomisiksi. Ei toki ole mikään ihme, että June on vihainen kaiken kokemansa jälkeen ja tällä kaudella hän pistää yhä vain enemmän vastaan ja näyttää vimmaista taisteluntahtoaan.
Muutkin tutut hahmot ovat tietty mukana, vaikkakin kuljettaja Nick (Max Minghella) käy lähinnä vain kääntymässä muutamaan otteeseen. Joseph Fiennes on yhä sopivan arvokas komentaja Waterfordiksi, mutta hänen hahmonsa muuttuu kausi kaudelta tylsemmäksi. Sen sijaan Yvonne Strahovski pääsee vielä paremmin esille Serena Waterfordina, joka kyseenalaistaa yhä vain isommin Gileadin toimintaa. Lydia-tätikin (Ann Dowd) tekee paluun, vaikka kakkoskauden loppu vaikutti siltä, että hahmo olisi pistetty hengiltä. Dowd on niin hurjan hyvä roolissaan, ettei edes haittaa, että hahmo on yhä elossa. Lydia-tädin menneisyyttä avataan huomattavasti enemmän kuin aiemmin, mikä luo hahmoon täysin uusia ulottuvuuksia. Toisella kaudella esitelty komentaja Lawrence (Bradley Whitford) saa huomattavasti paremmin ruutuaikaa. Emilyllä (Alexis Biedel) on vielä edessään jännittävä matka tiukan rajavartion takia. Kanadassa Junen mies Luke (O. T. Fagbenle) ja paras kaveri Moira (Samira Wiley) yrittävät epätoivoisesti keksiä keinon saada June ja Hannah turvaan Gileadista. Wiley, Fagbenle, Biedel, Whitford ja Strahovski tekevät kolmatta kertaa mainiota työtä. Etenkin Strahovski vakuuttaa, kun Serenan suhtautuminen Gileadiin kokee rajuja muutoksia.
Vaikka toisen tuotantokauden lopussa olikin ymmärrettävää, että June ei suostunut lähtemään Kanadaan, kun Hannah oli yhä Gileadissa, hahmon paluu takaisin tuntuu juonellisesti askeleelta taaksepäin. Muutenkin The Handmaid's Tale - Orjattaresi -sarjan kolmas kausi tuntuu usein siltä, etteivät tekijät ole valmiita viemään tarinaa eteenpäin, vaan he ovat liiankin kiinni Gileadin hirveyksien näyttämisessä ja yhä vain uusien takaiskujen keksimisessä. Jo se tekee kolmoskaudesta edeltäjiään heikomman. Vaikka meno on yhä hirvittävää, ei kaudelta löydy samaa shokkiarvoa kuin ennen. Junen kameraantuijottelujen tavoin kaudesta löytyy muitakin juttuja, joissa se kompastuu omaan nilkkaansa ylidramaattisuudessa. Lisäksi tekijät eivät tunnu uskaltavan ottaa sen kummempia riskejä ja joka kerta, kun kausi vaikuttaa tekevän jotain isoa ja merkittävää, on sen pakko peruuttaa viime hetkellä.
Muun muassa näistä syistä kausi myös tuntuu paikoitellen venytetyltä ja pitkäveteiseltä. Erinomainen ensimmäinen kausi pärjäsi täysin hyvin vain kymmenellä jaksolla, joten ei ole mitään syytä, että tämän kolmoskauden täytyy olla 13 jaksoa pitkä. Tarina jarruttelee aivan liikaa, kun se voisi alkaa jo painamaan kaasua. Sekaan mahtuu toki paljon hienojakin juttuja, tilanteita ja kohtauksia. Lydia-tädin menneisyyden esittely on yksi kauden kohokohdista. Loppua kohti meno alkaa parantua ja jännityskin iskee taas mukaan. Viimeiset pari jaksoa ovat tiivistunnelmaiset ja vaikka lopetuksesta löytyy hienoutensa, on siinä jälleen se ongelma, etteivät tekijät ole valmiita viemään tarinaa eteenpäin. Sarja tarvitsisi rohkeampia vetoja ja selkeämpää kulkua kohti tarinan huipennusta.
Vaikkei kolmoskausi ole ohjaukseltaan ja käsikirjoitukseltaan yhtä vahva kuin kaksi ensimmäistä tuotantokautta, on se tekniseltä toteutukseltaan yhä taidokkaasti tehty. Vahvasti tyylitelty kuvaus on yhä läsnä ja kamera seilailee paikoitellen todella intensiivisesti näyttelijöiden kasvojen vieressä. Lavasteet ja asut ovat yhtä hienosti luodut kuin ennen ja äänimaailmakin on oivallinen. Osa kappalevalinnoista kummastuttaa tällä kaudella. Sen kausi kuitenkin varmistaa, että ironisesti hyödynnetty Belinda Carlislen Heaven Is a Place On Earth -kappale jää jumittamaan päässä vähäksi aikaa.
Yhteenveto: The Handmaid's Tale - Orjattaresi -sarjan kolmas tuotantokausi on kelvollista jatkumoa, mutta tuntuu silti harmilliselta tasonpudotukselta kahden edellisen kauden jälkeen. Väkisin kolmentoista jakson mittaan venytetty kausi ei tunnu vievän tarinaa eteenpäin, vaan enemmänkin se ottaa askeleita taaksepäin juonenkuljetuksessa. Jatkuvasti tuntuu siltä, että tekijät eivät joko uskalla viedä hommaa eteenpäin tai he eivät osaa päättää, mihin suuntaan tarinan pitäisi kulkea. Kausi tarvitsisi huomattavasti rohkeampaa otetta niin käsikirjoitusten kuin ohjauksen puolelta. Tunnelma äityy välillä kiusallisen ylidramaattiseksi ja jatkuvat kuvat Junesta tuijottamassa vihaisena kameraan muuttuvat pian tahattoman koomisiksi. Näitä otoksia lukuunottamatta Elisabeth Moss on edelleen hyvä pääroolissa. Yvonne Strahovski parantaa entisestään työtään Serena Waterfordina, joka muuttuu hahmona kiinnostavammaksi. Ann Dowd on jälleen huikea Lydia-tätinä, jonka menneisyyteen syvennytään kiehtovasti. Kaudelta löytyy onnistumisensa, jotta se pysyy plussan puolella, mutta pudotus kahden ensimmäisen kauden jälkeen on selvä. Nyt toivonkin, että tulevalla neljännellä kaudella The Handmaid's Tale - Orjattaresi löytäisi sen todellisen iskunsa ja sarjaa alettaisiin vihdoin kuljettamaan uusille teille kohti suurta finaalia.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.7.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
The Handmaid's Tale, 2017-, Yhdysvallat, MGM Television
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti