TV-sarja: The Handmaid's Tale - Orjattaresi, kausi 1 (The Handmaid's Tale - 2017)

THE HANDMAID'S TALE - ORJATTARESI - KAUSI 1

THE HANDMAID'S TALE

Luoja: Bruce Miller
Pääosissa: Elisabeth Moss, Joseph Fiennes, Yvonne Strahovski, Ann Dowd, Alexis Bledel, Madeline Brewer, Samira Wiley, O. T. Fagbenle, Max Minghella, Tattiawna Jones, Jordana Blake ja Tim Ransom
Genre: draama, jännitys
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 50 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 20 minuuttia
Ikäraja: 16

"Blessed be the fruit."

The Handmaid's Tale - Orjattaresi perustuu Margaret Atwoodin kirjaan Orjattaresi (The Handmaid's Tale) vuodelta 1985. Kirjan pohjalta tehtiin jo vuonna 1990 elokuva Orjattaresi (The Handmaid's Tale), mikä oli kuitenkin kriitikoiden tylyttämä floppi. Hulu kiinnostui kirjan sovittamisesta televisiosarjan muotoon ja sai Bruce Millerin aloittamaan sarjan suunnittelun. Kuvaukset alkoivat syyskuussa 2016 ja lopulta The Handmaid's Tale - Orjattaresi -sarjan ensimmäisen tuotantokauden jaksot alkoivat pyöriä huhtikuussa 2017. Sarja nousi nopeasti suureen suosioon ja nautti niin korkeista katsojaluvuista kuin kriitikoiden ylistyksestä. Tuotantokausi sai mm. kolmetoista Emmy-ehdokkuutta, joista se voitti parhaan draamasarjan, naispääosan, naissivuosan, ohjauksen, käsikirjoituksen, vierailevan tähden, kuvauksen ja lavastuksen palkinnot, sekä kolme Golden Globe -ehdokkuutta, joista se voitti parhaan draamasarjan ja parhaan naispääosan palkinnot. Itse tulin tietoiseksi The Handmaid's Tale - Orjattaresi -sarjasta heti, kun sen ensimmäinen kausi julkaistiin ja vaikken tiennyt sisällöstä mitään, kiinnostukseni heräsi kuvista naisista, jotka olivat pukeutuneet punaisiin kaapuihin ja valkoisiin hilkkoihin. Pohdin pari vuotta sitten sarjan katselua ja arvostelua, kun kolmas tuotantokausi ilmestyi, mutta koska minulla oli katselussa muutama muu sarja, kuten Stranger Things (2016-), päätin odottaa tämän kanssa siihen, että neljäs tuotantokausi olisi tulossa. Ja nyt kun The Handmaid's Tale - Orjattaresi -sarjan neljäs kausi on kuin onkin tulossa, aloitin vihdoin sarjan katselun HBO:sta.

Vaihtoehtoisessa todellisuudessa Yhdysvallat ovat ajautuneet uuteen sisällissotaan ja hedelmällisyys on laskussa. Yhdysvaltojen raunioista on noussut Gilead, häikäilemättömien miesten johtama valtio, missä naisten arvo ja oikeudet ovat kadonneet. Ne naiset, jotka voivat saada lapsia, joutuvat orjattariksi rikkaille perheille, ainoana tehtävänään synnyttää lisää lapsia maailmaan.

Sarjan päähenkilö on Elisabeth Mossin näyttelemä orjatar Frediläinen, mikä tarkoittaa, että hän kuuluu Fred-nimiselle miehelle. Frediläisen taustoja avataan heti sarjan ensiminuuteista lähtien, mikä saa katsojan empatiat heti hahmon puolelle. Hän ei todellakaan syntynyt orjuuteen, vaan hänet on riistetty perheestään palvelemaan muita lopuksi elämäkseen. Moss välittää upeasti ja paikoitellen jopa sydäntäsärkevästi hahmonsa kokeman tuskan ja epätoivon. Hän on kaikin puolin fantastinen roolissa, eikä ole mikään ihme, että hän nappasi niin Emmyn kuin Golden Globen parhaana naispäänäyttelijänä. Frediläisen kehityskaari lähtee kiehtovasti käyntiin ja katsojan on pakko tietää, mitä kaikkea hahmo tulee vielä sarjan aikana tekemään.

Muita hahmoja tuotantokaudella ovat mm. Frediläisen omistava pariskunta, komentaja Fred Waterford (Joseph Fiennes) ja vaimo Serena Waterford (Yvonne Strahovski), joista jälkimmäinen ei voi synnyttää ja siksi he tarvitsevat orjattaren, pariskunnan kuljettaja Nick (Max Mighella), orjattaria kouluttava ilkikurinen täti Lydia (Ann Dowd), sekä muita orjattaria, kuten Frediläiselle asetettu ostospari Gleniläinen (Emily Malek) ja yksisilmäinen Warrenilainen (Madeline Brewer). Sivuhahmotkin ovat monin tavoin mielenkiintoisia ja on samanaikaisesti sekä kiinnostavaa että surullista nähdä, kuinka muut orjattaret kokevat karun elämänsä. Emmy-pystin parhaasta naissivuosasta napannut Dowd on erinomainen häijynä tätinä, joka uskoo täysillä Yhdysvalloissa tapahtuneiden muutoksen "hyvyyteen" ja kannattaa uusia, hirveitä lakeja ja arvoja. Strahovski on myös oikein mainio rouva Waterfordina, joka vaikuttaa aluksi vain tympeältä eukolta, mutta josta avataan kauden aikana uusia puolia. Fiennes suoriutuu todella hyvin hiljaisen komentajan osasta, josta ei välillä tiedä, onko hän valtion uudistusten kannalla vai niitä vastaan.

The Handmaid's Tale - Orjattaresi -sarjan maailma on jo yksinään kauhistuttava mielikuva, mutta siitä tekee vielä pelottavamman se, että se voisi olla todellista. Vaikka nykypäivänä voisi ajatella, että eihän sivistysvaltioissa voisi näin tapahtua ja että ihmiset ovat viisaampia ja suvaitsevaisempia, eikä kehitys voi vain yhtäkkiä ottaa hurjaa takapakkia, näytti esimerkiksi juurikin Yhdysvallat presidentti Donald Trumpin valtakautena merkkejä siitä, että osa kansasta olisi valmis johonkin tällaiseen. Yhdysvalloissa tietyt kehityksen asiat ovat alkaneet tekemään hidasta paluuta siihen, mistä on pyritty pääsemään eroon. Sarja näyttääkin, mitä maassa voisi pahimmillaan tapahtua. Jos tuntuu absurdilta ajatella, että maa voisi muuttua noin radikaalisti, niin kannattaa muistella esimerkiksi Natsi-Saksaa, jonka hirmukauden loppumisesta ei ole edes sataa vuotta. Tänäkin päivänä mm. Pohjois-Koreassa tapahtuu samanlaisia kauheuksia kuin tässä sarjassa. Kun oikein niljakkaat ihmiset keplottelevat itsensä valtaan ja pelon lietsomisella saavat koko kansan nyrkkiinsä, on mikä tahansa mahdollista.

Kun sarja lähtee tällaisesta liikkeelle, on sanomattakin selvää, että meno on painostavaa, synkkää ja ahdistavaa läpi tuotantokauden. Merkkejä toivosta on hyvin minimaalisesti ja tietty inhottavuus ympäröi katsojan kaiken aikaa. Jatkuvasti nähdään mitä kauheimpia asioita ja katsojaa oikein suututtaa, kuinka Gileadin kaksinaamaiset johtajat esittävät kaiken hyvässä valossa. Sarja piikittelee vahvasti niiden suuntaan, jotka tulkitsevat Raamattua miten lystäävät ja perustelevat kauheita tekojaan Jumalan tahtona. Joka kerta tavatessaan hahmot toistavat tiettyjä lausahduksia, kuten "Siunattu olkoon hedelmä" ja "Hänen silmänsä alla", mitä valtaa pitävät sanovat hymyssä suin ja orjattaret peloissaan, tietäen niiden todellisen tarkoituksen. Orjattarien raiskaajat tapetaan julkisesti, mutta ei heidän teostaan naista kohtaan, vaan koska nämä raiskaajat ovat "vahingoittaneet rikkaan miehen omaisuutta". Monet asiat esitetään kuin ne olisivat hienoja seremonioita, mutta niitä on vaikea olla tuijottamatta epäuskoisena kaikesta tapahtuvasta. Orjattarien synnytystsemppaukset ja tyyli, millä orjattaret joutuvat harrastamaan seksiä omistajiensa kanssa, ovat karmivia. Niissä ei tunnu olevan mitään luonnollista. Kausi aiheuttaakin useita inhottavia kylmiä väreitä.

Tuotantokausi sisältää useita todella jännittäviä kohtauksia, etenkin kun se tekee hyvin aikaisessa vaiheessa selväksi, mitä kapinoitsijoille käy. Katsoja haluaisi nähdä Frediläisen johtavan muut orjattaret vastarintaan, mutta kun ei tiedä, keihin voi luottaa, katsoja tietää, että itsekin vain yrittäisi hiljaa hyväksyä kohtalonsa. Sen lisäksi, että kausi näyttää Frediläisen elämää hirveässä maailmassa, se palaa myös välillä menneisyyteen näyttämään Frediläisen ja tämän perheen elämää ennen Gileadia. Tämä saa asiat tuntumaan entistäkin raskaammilta. Ajassa hyppiminen tehdään taidokkaasti ja sillä syvennetään monia puolia sarjasta hienosti. Tietyt jutut jätetään silti auki tulevaa varten. Vaikka ensimmäinen tuotantokausi tarjoaa jo paljon, on se toisaalta vasta pintaraapaisu monesta asiasta. Sarjan maailma on ahdistava ja kauhea, mutta katsoja jää heti koukkuun. On aivan pakko tietää, mitä muuta tässä maailmassa tapahtuu. On aivan pakko päästä näkemään, että asiat lähtisivät parempaan suuntaan. Samalla pelottaa aavistus siitä, että pahin olisi vielä edessä. The Handmaid's Tale - Orjattaresi -sarjan ensimmäinen tuotantokausi on upea avaus, mikä jättää vaatimaan jatkoa.

Sarjan ohjaajat tekevät mestarillista työtä tunnelman kanssa, eivätkä epäröi olla tarjoamatta yhä vain ahdistavampaa materiaalia. Käsikirjoittajat pyörittävät hienosti useammalla aikajanalla kerrottavaa tarinaa, minkä lisäksi he hyödyntävät Frediläisen kertojaääntä esimerkillisesti. The Handmaid's Tale - Orjattaresi on myös teknisesti vaikuttava. Kuvaus on tyylikästä ja monet kuvat sisältävät painajaismaisia asioita, kuten julkisille paikoille hirtettyjä ihmisiä. Etu- ja taka-alaa, ja muutenkin tarkennuksia hyödynnetään kuvauksessa taidokkaasti. Lavasteet ovat upeat ja niissä sekoitetaan vanhanaikaisuutta ja tiettyä futuristisuutta. Orjattarien punaiset kaavut ja valkoiset hilkat ovat jo ikoninen näky. Äänimaailma on onnistuneesti rakennettu ja Adam Taylorin säveltämä musiikki tuo hyvän lisäyksen tunnelmaan.

Yhteenveto: The Handmaid's Tale - Orjattaresi -sarjan ensimmäinen tuotantokausi on huikean hieno avaus kauhistuttavalle, mutta koukuttavalle televisiosarjalle. Sen maalailema painajaismainen kuvaus vaihtoehtoisesta Yhdysvalloista on karmiva, etenkin kun se tuntuu joltain, mikä voisi oikeasti tapahtua. Erityisen inhottavaa on tietää, että joitain sarjassa nähtyjä juttuja tapahtuu tosielämässä joissain maissa. Epämiellyttävä tunne valtaa katsojan heti ensiminuuteilla, mutta tarina on niin vangitseva, ettei katselua voi lopettaa. Juoni pitää tiukasti mukanaan ja tunnelma on erinomainen. Näyttelijätkin tekevät loistotyötä. Elisabeth Moss ansaitsi Emmy- ja Golden Globe -pystit parhaana naispäänäyttelijänä Frediläisen osasta. Myös Ann Dowd on fantastinen inhottavana Lydia-tätinä. Tekninen puolikin on onnistunut. Kaiken kaikkiaan The Handmaid's Tale - Orjattaresi -sarjan avauskausi on liki täydellinen paketti, joka jättää katsojan vaatimaan jatkoa. Nyt sitten jännitetäänkin, toimiiko jatko, kun lähdemateriaali, eli Atwoodin kirja loppui jo tämän kauden aikana...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.3.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.amazon.com
The Handmaid's Tale, Yhdysvallat, 2017-, MGM Television