TV-sarja: The Last of Us, kausi 1 (2023)

THE LAST OF US - KAUSI 1

Luojat: Craig Mazin ja Neil Druckmann

Pääosissa: Pedro Pascal, Bella Ramsey, Anna Torv, Gabriel Luna, Nico Parker, Merle Dandridge, Nick Offerman, Murray Bartlett, Lamar Johnson, Keivonn Montreal Woodard, Melanie Lynskey, Storm Reid, Scott Shepherd, John Hannah, Christine Hakim, Jeffrey Pierce, Rutina Wesley, Graham Greene, Troy Baker ja Ashley Johnson

Genre: draama, jännitys

Jaksomäärä: 9

Jakson kesto: 43 minuuttia - 1 tunti 20 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 37 minuuttia

Ikäraja: 18

The Last of Us perustuu Naughty Dogin samannimiseen videopeliin vuodelta 2013. Pian pelin julkaisun jälkeen sille ryhdyttiin työstämään elokuvasovitusta, jonka käsikirjoituksesta vastaisi pelinkin kirjoittanut Neil Druckmann. Projekti päätyi kuitenkin tuotantohelvettiin, eikä se edennyt toteutukseen. Tositapahtumiin perustuvan Chernobyl-minisarjan (2019) luoja Craig Mazin oli pelannut The Last of Usin useasti läpi ja kun hän tapasi Druckmannin, he alkoivat tuumia, että pelin pohjalta pitäisi tehdä mieluummin televisiosarja kuin elokuva. He ehdottivat ideaansa HBO:lle, joka innostui projektista. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2021 ja nyt The Last of Us -sarjan ensimmäinen tuotantokausi on pyörinyt kokonaan HBO Max -palvelussa. Itse olin tiennyt The Last of Us -pelistä jo vuosia, mutten ollut aiemmin pelannut sitä. Kiinnostuin silti sen adaptaatiosta ja sarja nousi yhdeksi eniten odottamistani jutuista tältä vuodelta. Odotellessani ostin lopulta itse pelin, voidakseni hieman verrata sarjaa sen lähdemateriaaliin ja katsoin lopulta jokaisen uuden jakson pian niiden ilmestyttyä.

On kulunut kaksikymmentä vuotta siitä, kun sieni-infektio tartutti lähes koko ihmiskunnan raivopäisiksi hirviöiksi ja tuhosi yhteiskunnan. Tyttärensä menettänyt salakuljettaja Joel Miller saa vastuulleen nuoren Ellie-tytön, joka vaikuttaisi olevan immuuni infektiolle ja siten ihmiskunnan paras toivo lääkkeeseen.

The Mandalorian -sarjasta (2019-) parhaiten tuttu Pedro Pascal nähdään sarjan pääroolissa Joel Millerinä, joka menetti tartunnan alkaessa tyttärensä Sarahin (Nico Parker) ja on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana vajonnut aikamoisiin synkkyyksiin. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Joelin vastuulle sysätään Ellie-niminen tyttö, jota esittää Game of Thronesista (2011-2019) tuttu Bella Ramsey. Ellie vaikuttaa olevan ensimmäinen infektiolle immuuni ihminen ja niinpä kenties koko jäljelle jääneen ihmiskunnan tärkein henkilö, jonka DNA:ssa saattaa piillä vastaus mahdolliseen lääkkeeseen. Pascal on tuttuun tapaansa aivan fantastinen roolissaan. Hän tulkitsee upeasti traagisen menneisyytensä vuoksi kylmettynyttä kyynistä miestä, jonka ilmekään ei värähdä, jos hän joutuu tappamaan toisen ihmisen, selvitäkseen itse hengissä. Sarjan edetessä Joelin rakentamat suojamuurit kuitenkin antavat vähitellen periksi, jolloin Pascal pääsee tosissaan loistamaan. On toki hieman huvittavaa, että Pascal nähdään jo nyt tällaisessa roolissa, kuljettaessaan ja suojellessaan lasta paikasta toiseen, hieman The Mandalorianin tapaan. Täydellinen valinta omaan rooliinsa on myös nuori Ramsey. Hän vakuuttaa jakso jaksolta paremmin lahjoillaan, saaden katsojan vähitellen tykästymään aluksi hieman näsäviisaalta vaikuttavaan Ellieen. Tästäkin hahmosta löytyy monia puolia, jotka kaikki Ramsey tuo esille hienosti. Pascalin ja Ramseyn kemia toimii täydellisesti ja katsojana hyppääkin heti heidän matkalleen läpi tuhoutuneiden Yhdysvaltojen. Alkuperäisessä pelissä hahmoja ääninäytelleet Troy Baker ja Ashley Johnson ovat mukana myös sarjassa, mutta pienemmissä sivurooleissa.

Muita hahmoja sarjassa ovat muun muassa Joelin veli Tommy (Gabriel Luna), Joelin salakuljetuskumppani Tess (Anna Torv), Joelin tehtävälleen lähettävä Marlene (pelissäkin hahmoa esittänyt Merle Dandridge), selviytyjäsielu Bill (Nick Offerman), tämän kohtaama Frank (Murray Bartlett), veljekset Henry (Lamar Johnson) ja Sam (Keivonn Montreal Woodard), sarjaa varten luotu vastarintaliikkeen johtaja Kathleen (Melanie Lynskey), sekä lomakohteessa majailevaa selviytyjien ryhmää johtava David (Scott Shepherd). Sivunäyttelijät hoitavat hommansa passelisti, mutta useamman hahmot jäävät valitettavasti aika yksiulotteisiksi pahveiksi. Olen nähnyt internetissä useita kommentteja, että jos The Last of Us -sarjaa tehtäisiin kuin zombigenressä televisiopuolen tunnetuinta tapausta, The Walking Deadia (2010-2022), jokainen ihmispahis saisi yhden tai kahden jakson sijaan muutaman tuotantokauden. Nämä kommentit heitetään lähinnä pilkkana The Walking Deadia kohtaan, mutta minun on pakko sanoa, että juuri useamman kauden ansiosta The Walking Deadin pahikset, kuten Kuvernööri, Negan ja Alpha ovat jääneet ihmisten mieleen, kun taas The Last of Usin ihmispahisten nimet ehtii unohtaa jo parin päivän jälkeen.

Harmikseni joudun toteamaan, että minulle jäi hieman ristiriitainen olo The Last of Us -sarjan ensimmäisestä tuotantokaudesta. Se on kyllä ehdottomasti erittäin mainio, parhaimmillaan jopa erinomainen, mutta silti jotenkin ailahteleva paketti, joka kompuroi erityisesti loppusuorallaan. Avauskausi kaipaisi ainakin pari jaksoa lisää, sillä tällaisenaan tuntuu, että jotkut jutut, kuten osa sivuhahmoista, jäävät turhauttavasti raakileiksi. Potentiaalia olisi jopa viiden tähden sarjaan, mutta tällaisenaan toteutus ontuu vähän.

Sarjan alkupää, ensimmäiset kuusi jaksoa ovat erittäin huolellisesti rakennetut - voisinpa jopa pistää The Last of Us -videopelin lisäosasta Left Behind adaptoidun seitsemännen jakson samaan luokkaan. Niistä oikein huokuu tekijöiden intohimo ja rakkaus lähdemateriaalia kohtaan. Ennen sarjan ilmestymistä pelasin videopelistä sen, mitä sarjassa tapahtuu kahden ensimmäisen jakson aikana ja vaikka pieniä muutoksia löytyy sieltä täältä, on sovitus hämmästyttävän uskollinen. Videopeliadaptaatioiden kohdalla puhutaan usein kirouksesta, sillä sovitukset tuntuvat saavan toinen toistaan heikompia vastaanottoja faneilta ja kriitikoilta. Viimevuotinen Netflix-sarja Resident Evil (2022) oli täysi pohjanoteeraus ja The Last of Usin huolellinen uskollisuus vain pistää sen kammotuksen vielä pahemmin nurkkaan häpeämään.

Tekijät käyttävät aikansa esitelläkseen tätä sieni-infektion tuhoamaa maailmaa parikymmentä vuotta taudin leviämisen jälkeen. Rappeutunut maailma on upeasti luotu. Tuhoutuneen yhteiskunnan ilmestys on toisaalta pelottava, mutta samaan aikaan kuvat erilaisten viherkasvustojen peittämistä kaupungeista ovat jopa aika kauniita, mikä luo oivan kontrastin. Pelifaneille tutun maailman lisäksi tekijät myös ujuttavat paljon muitakin yksityiskohtia pelistä sarjaan. Hahmot nähdään esimerkiksi välillä penkomassa huoneita tarvikkeiden perässä ja auttamassa toisiaan kiipeämään yläkertaan, kun portaikko on tukkeutunut tai tuhoutunut. Nämä pienet yksityiskohdat viestivät siitä, että kyseessä on ollut intohimoprojekti.

Sarjan ensimmäinen, lähes puolitoistatuntinen jakso on todella vahva avaus. Se laajentaa toimivasti pelissä nähtävää prologia ja herkistää tehokkaasti, kun tragedia iskee Joeliin. Joelin ja Ellien matka lähtee pian käyntiin ja se vie hyvin mennessään. Road trip -tarinoiden tapaan jaksot sisältävät monenlaisia kohtaamisia, niin mukavia kuin häijyjä selviytyjiä kuin myös tartunnan saaneita mörököllejä, pahimpina clickereitä, jotka metsästävät sokeina äänen perässä. Tuotantokaudelta löytyy pari onnistuneen intensiivistä ja jännittävää kohtausta näiden zombimaisten olentojen kanssa. Sarjassa kirkkaasti parasta on kuitenkin matkan varrella Joelin ja Ellien välille hiljalleen muodostuva syvä yhteys. Se on sarjan sydän ja sielu. Avauskausi on täynnä aivan mahtavia hetkiä näiden hahmojen kesken, oli kyse sitten alkupään tympeästä kanssakäymisestä, kököistä vitseistä iltanuotiolla tai keskusteluista maailmasta ennen infektion leviämistä.

Tuotantokausi ei kuitenkaan täysin pidä kutiaan loppuun saakka ja mitä pidemmälle kausi eteni, sitä enemmän minulle muodostui ongelmia sarjan kanssa. Tekijät ovat sanoneet, että halusivat sarjassa panostaa enemmän ihmisdraamaan kuin pelistä tuttuun tiivistunnelmaiseen kauhuosastoon ja vaikka pidänkin ideasta, että sarjaa tehdään hahmot etusijalla, minua turhautti kauden loppupäässä, kuinka tartunnan saaneet unohdetaan lähes täysin. Siinä, missä videopelissä stressaa kaiken aikaa, milloin clicker hyökkää kimppuun, sarjassa jännite hiipuu vähitellen lähes olemattomiin. Loppupää sarjasta todella kaipaa intensiivistä kohtaamista tartunnan saaneiden kanssa, sillä nyt tuntuu siltä, että möröt esitellään sarjan alussa suurena uhkana, mutta ne eivät sitä loppupeleissä olekaan. Joel haluaa pysyä poissa kaupungeista, todeten niiden olevan täynnä tartunnan saaneita, mutta kun hahmot pariin otteeseen käyvät kaupungeissa, ei ainuttakaan tartunnan saanutta näy missään. Sarja kaipaa, ei vaan suorastaan vaatii kauhua väkevän ihmisdraaman ohelle.

Kenties isoin ongelma tuotantokaudella on lopulta sen erittäin epätasapainoinen rytmitys. Kauden alkupään oltua huolellisesti ja tarkkaan rakenneltu, kauden loppupää on likimain hutiloiden väsätty. Toiseksi viimeinen jakso on vielä mainio, mutta se olisi pitänyt jakaa kahtia, antaakseen tarvittavaa lihaa luiden ympärille. On kuitenkin täysin käsittämätöntä, miten kaiken kasvattelun jälkeen kauden finaali on näin kiirehditysti ja puolivillaisesti tehty. Siitä uupuu kaikki jännite ja tunteikkuus, sekä kauden alkupään intohimoprojektin fiilis. Viimeinen ja samalla tuotantokauden kestoltaan lyhyin jakso esittelee moraalisen pohdinnan yhden ihmisen tai koko maailman pelastamisesta, mutta tämä ei saa mitään painoarvoa. Miten ihmeessä sama tuotantokausi voi sisältää alkupäässä erään erinomaisesti työstetyn ja liikuttavan jakson, joka keskittyy lähes täysin sivuhahmoihin, joita ei enää myöhemmin sarjassa tavata ja sitten lopussa näin juosten kustun raakilefinaalin? Kun viimeisen jakson lopputekstit lähtivät rullaamaan, päällimmäinen tuntemukseni oli pettymys, "Tässäkö tämä nyt sitten oli?", erityisesti äärimmäisen lupaavan alkupään jälkeen.

Sarjan ohjaajien ja käsikirjoittajien työ on siis hieman epätasaista. Sarjan luojat Craig Mazin ja Neil Druckmann ovat panostaneet täysillä sarjan alkupäähän, mutta sama tarkkuus ei yllä loppuun saakka. Kaksikko olisi tarvinnut enemmän aikaa ja/tai rahaa, saadakseen tuotantokauden loppupäästä yhtä hiotun kuin alusta. Täytyy kuitenkin välillä myös kehuakin, sillä silloin kun tekijät onnistuvat, niin he myös todella onnistuvat. Teknisiltä ansioiltaan The Last of Us on todella vakuuttava. Se on taidokkaasti kuvattu ja myös niin kameratyöskentelyssä kuin yksittäisissä otoksissa on lainattu suoraan pelistä, lähtien heti alusta, kun kamera kuvaa äkillistä kaaosta auton takapenkiltä. Lavasteet ovat komeat ja asut tarkkaan pelistä kopioidut. Maskeeraustiimi on tehnyt aivan fantastista työtä tartunnan saaneiden kanssa ja jo siksi on suuri sääli, kuinka vähän niitä nähdään. Erikoistehosteet näyttävät pääasiassa hienoilta ja äänimaailma on taidokkaasti rakennettu. Sarjan musiikeista vastaavat pelin sävelmät tehnyt Gustavo Santaolalla ja häntä avittava David Fleming. Loistokkaat musiikit ovatkin aika lailla täysin identtiset pelin kanssa, tuoden paljon lisää tunnelmaan.

Yhteenveto: The Last of Usin ensimmäinen tuotantokausi ei ihan yllä korkeaan potentiaaliinsa, mutta se on silti erittäin mainio ja hyvin todennäköisesti kaikkien aikojen paras peliadaptaatio... ei tosin sillä, että kilpailu olisi kauhean kovaa. Erityisesti sarjan ensimmäinen puolisko on todella huolellisesti rakennettu. Tarina alustetaan rauhassa omalla painollaan, tuhoutunut maailma esitellään hienosti ja Joelin ja Ellien matka nappaa heti mukaansa. Kaksikon välille hiljalleen muodostuva yhteys on erinomaisesti rakennettu ja pääosissa nähtävät Pedro Pascal ja Bella Ramsey ovat aivan täydelliset rooleihinsa. Erilaiset kohtaamiset ovat pääasiassa hyvin toteutettuja ja kohtaukset tartunnan saaneiden kanssa ovat parhaimmillaan piinaavan jännittäviä. Pitkään todelliselta intohimoprojektilta tuntuva sarja kuitenkin löysää otettaan loppusuoralla ja kaksi viimeistä jaksoa jäävät hieman raakileiksi. Toiseksi viimeinen jakso olisi pitänyt jakaa kahtia ja finaalijakso kaipaisi kaikin puolin enemmän panostusta. On käsittämätöntä, että näin tarkkaan hiotun alkupään jälkeen avauskauden lopetus on näin laiskasti ja latteasti tehty. On myös suuri sääli, kuinka mahtavat zombimaiset clickerit unohdetaan lähes kokonaan sarjan toisella puoliskolla. Ihmisdraama pysyy oivallisena, mutta jännitys hiipuu lähes olemattomiin ja varsinkin päätösjaksosta puuttuu tarpeellinen intensiivisyys. Teknisiltä ansioiltaan The Last of Us pysyy kuitenkin laadukkaana loppuun saakka kuvausta, lavasteita, maskeerauksia ja äänimaailmaa myöten. Fanit voivat intoilla suoraan pelistä otetuista kuvista, repliikeistä, musiikeista ja monista pienistä yksityiskohdista. The Last of Us -sarjassa olisi potentiaalia täyden viiden tähden teokseen, jos se olisi kokonaisuutena yhtä tarkkaan hiottu kuin parhaimpina hetkinään. Harmillisesti jokin sarjan loppupään teossa on lässähtänyt ja itse ainakin koin pettymyksen tunnetta. Silti suosittelen sarjaa todella lämpimästi videopelin faneille ja odotan kyllä jatkoa, vaikka olenkin kuullut kakkospelin saaneen todella ristiriitaisen vastaanoton.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.3.2023

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

The Last of Us, Yhdysvallat, 2023-, Sony Pictures Television, Naughty Dog, Canadian Film or Video Production Tax Credit, Government of Alberta, PlayStation Productions, Province of British Columbia Production Services Tax Credit, The Mighty Mint, Word Games, HBO