CHERNOBYL
Luoja: Craig Mazin
Pääosissa: Jared Harris, Stellan Skarsgård, Emily Watson, Paul Ritter, Jessie Buckley, Adam Nagaitis, Con O'Neill, Adrian Rawlins, Sam Throughton, Robert Emms, David Dencik, Alan Williams, Barry Keoghan, Fares Fares ja Alex Ferns
Genre: draama, historia, jännitys
Jaksomäärä: 5
Jakson kesto: noin 1 tunti 5 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 30 minuuttia
Ikäraja: 16
Chernobyl perustuu tositapahtumiin Ukrainassa sijaitsevan Tšernobylin ydinvoimalan kauhistuttavasta onnettomuudesta, sen peittely-yrityksistä ja jälkiseurauksista. Onnettomuus oli niinkin tuhoisa, että sen aiheuttama säteily mitattiin Suomessa asti, ja ydinvoimala ja 30 kilometriä siitä mihin tahansa suuntaan on yhä elinkelvotonta aluetta. Kyseessä on yksi tunnetuimmista onnettomuuksista, minkä vuoksi Tšernobylin ydinvoimala on esiintynyt useissa tositarinoissa, kuten myös fiktiivisissä kertomuksissa. Tämän kyseisen HBO:n minisarjan työstö alkoi 2010-luvun alussa, kun Craig Mazin alkoi tekemään massiivista tutkimusta aiheesta. Mazin luki kymmeniä uutisartikkeleita ja raportteja, haastatteli useita ihmisiä, kävi niin lähellä Tšernobyliä kuin vain oli sallittua ja alkoi kirjoittamaan käsikirjoitusta. Mazin sai myytyä sarjan HBO:lle ja kuvaukset alkoivat huhtikuussa 2018. Chernobyl alkoi pyöriä HBO:lla toukokuussa ja siitä nousi välittömästi suuri hitti. Sarjaa ylistettiin kaikkialla ja se on jopa noussut IMDb-sivulla kaikista arvostetuimmaksi sarjaksi. Itse en ollut kuullut sarjasta ennen kuin sen ensimmäinen jakso julkaistiin ja internet meni siitä sekaisin. Kun ylistys vain jatkui, päätin katsoa sarjan, mutta vasta kun se olisi katsottavissa kokonaisuudessaan. Muutama viikko sen jälkeen, kun minisarjan viimeinen jakso oli ilmestynyt, löysin vihdoin sopivan päivän ja katsoin koko Chernobylin kerralla läpi. Enkä ihmettele yhtään, että sarja on nostettu niin korkeaan asemaan - se on aivan mieletön.
26. huhtikuuta 1986 Neuvostoliiton vallan alla olevassa Ukrainassa tapahtuu kauhistuttava katastrofi, kun Tšernobylin ydinvoimalan reaktori räjähtää. Ydinfyysikko Valery Legasov lähetetään paikan päälle selvittämään, kuinka reaktorin saa sammutettua ja kuinka tuhon voi pysäyttää ennen kuin leviävä säteily tappaa miljoonia ihmisiä.
Jared Harris tekee yhden uransa vakuuttavimmista roolisuorituksista professori Legasovina, joka pistetään ratkomaan mitä haastavinta ongelmaa savuavalla ydinvoimalalla. Harris on erittäin uskottava fiksun tiedemiehen roolissa ja hänestä löytyy oikeanlaista karismaa hahmon arvokkaisiin hetkiin. Ydinfyysikko Legasov on erittäin mielenkiintoinen hahmo, sillä hän ei todellakaan ole mikään puhdas sankari, vaan paikoitellen hänenkin ratkaisunsa ovat moraalisesti kyseenalaisia. Tästä huolimatta hän on paljon puhtoisempi kuin suuri osa Neuvostoliiton korkean aseman henkilöistä, jotka pistävät hänet tutkimaan tilannetta.
Mahtava Stellan Skarsgård esittää Keskuskomitean varapääsihteeri Boris Shcherbinaa, joka lähtee professori Legasovin mukaan voimalalle. Shcherbinakin on hyvin kirjoitettu hahmo, joka aluksi pysyy tiukasti johtajiensa kannalla ja väheksyy onnettomuuden katastrofaalisuutta, mutta alkaa vähitellen ymmärtämään, mistä todella on kyse. Skarsgårdilta ei taida huonoa roolisuoritusta löytyä, eikä hän todellakaan tarjoa sellaista nytkään, vaan osoittaa jälleen olevansa erinomainen näyttelijä, josta arvokkuutta vasta löytyykin. Harris ja Skarsgård ovat fantastinen parivaljakko, ja heidän vähitellen rakentuva toveruutensa tuo jonkinlaista hyvää mieltä muuten todella synkkään tarinaan.
Emily Watson näyttelee Ydinenergiainstituutin fyysikkoa Ulana Khomyukia, joka on fiktiivinen hahmo, toisin kuin Legasov ja Shcherbina. Ulana on yhdistelmä useista eri tutkijahahmoista, jotka auttoivat Legasovia ja Shcherbinaa selvittämään, mistä onnettomuudessa oli todellisuudessa kyse. Koska en ollut erityisemmin perehtynyt Tšernobylin ydinvoimalan syihin ja tapauksen selvittämiseen, ei minua haitannut fiktiivinen hahmo ollenkaan, vaan Ulana oli mainio lisäys, etenkin kun Watson on myös todella hyvä näyttelijä.
Lisäksi minisarjassa nähdään mm. Paul Ritter Tšernobylin ydinvoimalan varapääinsinööri Dyatlovina, Sam Troughton ja Robert Emms voimalassa työskentelevinä Akimovina ja Toptunovina, Adam Nagaitis ydinvoimalan tulipaloa sammuttamaan lähtevänä palomiehenä ja Jessie Buckley tämän vaimona, Con O'Neill Tšernobylin ydinvoimalan johtajana Bryukhanovina ja Adrian Rawlins voimalan pääinsinöörinä, Alan Williams KGB-johtaja Charkovina, Alex Ferns kaivosmiesten johtohahmona, sekä Barry Keoghan ja Fares Fares sotilaina, joille lankeaa epämukava tehtävä. Kaikki näyttelijät ovat nappivalintoja rooleihinsa - etenkin Paul Ritter, joka muuttuu todella inhottavaksi mulkeroksi Dyatlovin osassa.
Vaikka olin kuullut joka suunnasta ylistystä Chernobyliä kohtaan, olen silti yhä todella häkeltynyt, kuinka mielettömän upea sarja onkaan kyseessä. Minulta ei löydy mitään pahaa sanottavaa tästä minisarjasta, ei mitään kritisoitavaa. Kuten jo totesin, minua eivät häirinneet pienet muutokset tositapahtumista, etenkin kun Craig Mazinin ratkaisut toimivat näin täydellisesti. Ja sitä Chernobyl on: täydellinen paketti. Viisi jaksoa mitä huikeinta tarinankerrontaa, näyttelemistä, ohjausta, tunnelmointia ja teknistä toteutusta. Kyseessä on ällistyttävä saavutus kaikilla osa-alueilla ja voin vain nostaa hattua tekijöille ja kirjoittaa oman ylistykseni sarjasta. Vaikka aiheensa puolesta tämä on todella raskas ja rankka kokemus, oli minun pakko ahmia koko minisarja kerralla, sillä se oli niin koukuttava. Sarja tempaisi minut mukaansa heti ensimmäisessä jaksossa, joka keskittyy täysin itse onnettomuusyöhön. Ja tämä yö on henkeäsalpaava kokemus katsojalle, sillä tunnelma on niin käsittämättömän vahvasti rakennettu. Sydämeni hakkasi lähes koko jakson ajan, sillä jännitys ja painostavuustaso olivat niin korkeiksi nostettuja. Olen usein kuullut, etteivät kauhuleffojen pelottelut ole mitään tosielämän kauhuihin verrattuna ja tästä sen kyllä huomaa. Chernobyl ei sisällä mitään kummituksia tai hirviöitä, mutta se on silti pelottava kokemus.
Tai no, itse asiassa vedän takaisin kommentin hirviöistä, sillä niitä sarja kyllä sisältää. Muttei mitään paranormaaleja hirviöitä, vaan hirviömäisiä ihmisiä. Tavat, millä Neuvostoliiton johto käsitteli Tšernobylin onnettomuutta, ovat kauhistuttavia. Valtio vähät välittää kansalaisista, kunhan ei vain leviä tieto siitä, että Neuvostoliitto on mokannut pahasti. Ylpeys voi olla suurta myrkkyä, jos sen vuoksi puolen planeetan kohtalo on vaakalaudalla. Kuka tietää, mitä olisi tapahtunut, jos Tšernobylin ydinvoimalan olisi vain annettu levittää saasteitaan, myrkkyjään ja säteilyään viikkokausia? Monilta vahingoilta olisi vältytty, jos Neuvostoliitto olisi ymmärtänyt välittömästi ryhtyä toimenpiteisiin. Tilannetta ei kuitenkaan uskota ja sitä vain vähätellään. Vasta kun sillä alkaa olla negatiivisia vaikutuksia valtionjohtoon, on pakko myöntää tilanne ja alkaa tekemään sille jotain - toivoen, ettei ole liian myöhäistä.
Chernobyl on niin vaikuttavasti toteutettu, että katsojasta tuntuu usein siltä kuin joutuisi olemaan paikan päällä. Välillä jopa huomaa pidättävänsä hengitystä (aivan kuin sillä olisi mitään merkitystä räjähtäneen ydinvoimalan vieressä). Jatkuva ahdistus pistää kiemurtelemaan penkissä ja tilannetta vain pahentaa, kun miettii, että tämä oikeasti tapahtui. Mukana on myös kuvastoa, mistä tulee helposti huono olo - esimerkiksi kun näytetään, mitä suurelle määrälle säteilyä altistuneille käy. On äärimmäisen jännittävää seurata, kun professori Legasov yrittää ratkoa tilannetta ja kuinka erilaiset kokeilut eivät tunnu olevan mikään vastus tällaiselle mahdille. On kuitenkin hienoa nähdä, kuinka tavalliset kaduntallaajat nostetaan tarinan sankareiksi ja kuinka heidän valmiutensa uhraamaan itsensä pelasti miljoonia henkiä. Kyseenalaisilta kuulostavia valintoja on lopulta pakko tehdä, sillä fakta on, ettei muukaan auta.
Tarinankerronnaltaan sarja on rakennettu ilmiömäisen hyvin. Ensimmäinen jakso keskittyy tosiaan yhden yön tunteihin, kun räjähdys tapahtuu, eikä kukaan oikein tiedä, mistä on kyse, jolloin jakso on pelkkää jännittävää tykitystä. Toisessa jaksossa tilanteen selvittäminen ja ratkaisun etsiminen vasta alkaa. Jokaisessa jaksossa nostetaan esiin jokin porukka, joka auttoi onnettomuuden aikaan ja on erittäin kiehtovaa, kuinka sarja esittää tilanteen useista näkökulmista. Jokainen jakso myös vie ajassa kauemmas onnettomuudesta, näyttääkseen sen vaikutuksia seuraavina kuukausina. Kun rankka ja todella vaikuttava viisituntinen oli päättynyt, meinasin taputtaa. En kuitenkaan pystynyt, sillä kehoni oli jännittynyt paikoilleen tästä hurjasta kokemuksesta. Chernobyl on yksi tämän vuoden parhaista tuotoksista, enkä yhtään ihmettele, että se pitää nyt IMDb:n parhaiden televisiosarjojen listan kärkipaikkaa. Mestariteos!
Kuten on jo voinut päätellä, ohjaaja Johan Renck tekee mestarillista työtä tunnelman kanssa ja sarjan luoja ja käsikirjoittaja Craig Mazin on tehnyt taustatutkimuksen tarkasti ja kirjoittanut mielettömän tosikertomuksen. Mazinin työn upeus ihmetyttää suuresti, kun vilkaisee hänen aiempia kirjoituksiaan. Mazin on nimittäin aiemmin käsikirjoittanut sellaisia leffoja kuin Scary Movie 3 (2003) ja Scary Movie 4 (2006), Superhero Movie (2008), Kauhea kankkunen 2 (The Hangover Part II - 2011) ja Kauhea kankkunen 3 (The Hangover Part III - 2013), Väärät paperit (Identity Thief - 2013), sekä Metsästäjä ja talvinen taistelu (The Huntsman: Winter's War - 2016). Mazinin CV:hen mahtuu siis aimo kasa kökköä ja keskinkertaisuutta, joten kuinka kummassa hän onnistui Chernobylin kohdalla täydellisesti? Toivottavasti Mazin jatkaa samaa rataa ja hänen tulevat työnsä pitävät yllä tätä sarjaa varten löytyneen tason. Sarja on myös erinomaisesti toteutettu tekniseltä puoleltaan. Kuvaus on taiturimaista ja leikkaus vangitsevaa. Ensimmäisessä jaksossa valaisu on todella tarkasti rakennettu. 1980-luvun ajankuva on luotu hienosti puvustuksella ja lavastuksella. Äänimaailma on kaikin puolin mahtavasti rakennettu ääniefekteistä Hildur Guðnadóttirin paikoitellen jopa piinaaviin musiikkeihin asti.
Yhteenveto: Chernobyl-minisarja on kaikin puolin täydellinen paketti. Vaikka sarjan luoja ja käsikirjoittaja Craig Mazin on ottanut joitain pieniä vapauksia kertoakseen tarinan, on hän tehnyt uskomattoman upeaa työtä. Mazinin tekstin pohjalta ohjaaja Johan Renck on ohjannut äärimmäisen koukuttavan, painostavan, raskaan, kiehtovan ja shokeeraavan viisituntisen. Tunnelma on täydellisesti rakennettu ja etenkin ensimmäisessä jaksossa jännitystaso nostetaan todella korkealle. Tarinankerronta on mestarillista läpi kauden ja on fantastinen päätös näyttää onnettomuutta eri näkökulmista ja viedä tarinaa vielä kuukausienkin päähän onnettomuusyöstä. Tekninen toteutus on myös todella vaikuttavaa suorittamista ja ajankuva on luotu huikean hyvin. Näyttelijät tekevät kaikki erinomaista työtä - etenkin Jared Harris, Stellan Skarsgård, Emily Watson ja Paul Ritter. Minulta ei löydy mitään kritisoitavaa tästä sarjasta. Joku oikein kunnolla Tšernobylin ydinvoimalan onnettomuuteen perehtynyt saattaisi harmistua tietyistä muutoksista, mutta itse vain ihailin tekijöiden uskomatonta osaamista, kauhistelin näitä hirvittäviä tapahtumia ja ymmärsin todella, miksi Chernobyliä pidetään nyt niin korkeassa arvossa. Kyseessä on yksi tämän vuoden hienoimmista teoksista ja kaikkien yli 15-vuotiaiden pitäisi katsoa tämä - sillä varoituksella, että jotkut kohdat saavat lujemmankin vatsan sekaisin.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.6.2019
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.imdb.com
Chernobyl, Yhdysvallat, Iso-Britannia, 2019, Home Box Office (HBO), Sister Pictures, Sky Television, The Mighty Mint, Word Games
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti