Arvostelu: Pearl (2022)

PEARL

Ohjaus: Ti West

Pääosissa: Mia Goth, Tandi Wright, David Corenswet, Matthew Sunderland, Emma Jenkins-Purro ja Alistair Sewell

Genre: draama, kauhu

Kesto: 1 tunti 43 minuuttia

Ikäraja: 16

Ti Westin ohjaama ja Mia Gothin tähdittämä kauhuelokuva X (2022) oli kehuttu menestys. Elokuvaa tehdessään West ja Goth keskustelivat ideoista koskien Gothin näyttelemän Pearl-hahmon taustoja ja kaksikko ryhtyi kynäilemään esiosaleffan käsikirjoitusta, kun X:ää vielä kuvattiin. West esitteli ideat tuotantoyhtiö A24:lle, joka innostui ja rahoitti elokuvan, vaikkei X:ää oltu vielä julkaistu. Välttääkseen uudet koronakaranteenit, West päätti, että esiosa kuvattaisiin saman tien X:n perään, kun koko kuvausryhmä oli vielä paikalla. Pearl sai maailmanensi-iltansa syyskuussa 2022, jo puoli vuotta X:n jälkeen ja tämäkin elokuva sai osakseen kehuja. Itse pidin X:stä todella paljon, kun se ilmestyi Suomen teattereihin vuosi sitten ja innostuin, kun kuulin tekijöiden työstäneen heti perään esiosan. Minua harmittikin suuresti, kun elokuva ei rantautunut Suomeen pitkiin aikoihin ja ilahduin vihdoin, kun Night Visions -festivaali paljasti ohjelmistonsa, johon Pearl kuului ja kävinkin katsomassa elokuvan festivaaleilla.

Vuonna 1918 nuori Pearl haaveilee urasta show-tanssijana, mutta hänen tiukka äitinsä ei sellaista hyväksy, vaan haluaa Pearlin työskentelevän perheen maatilalla ja auttavan halvaantunutta isäänsä. Pearl kuitenkin päättää, ettei anna kenenkään tulla hänen ja unelmiensa tielle...

Monille tuli varmasti yllätyksenä, kun X:n lopputeksteissä paljastui, että päähenkilö Maxinea näytellyt Mia Goth nähtiin tuplaroolissa myös elokuvan pahana Pearlina. Nyt Goth palaa Pearlin rooliin, mutta tulkiten hahmon nuoruusvuosia, leffan sijoittuessa vuoteen 1918, 61 vuotta ennen X:n tapahtumia. Goth teki vaikutuksen jo X:ssä, etenkin kun hänen tuplaroolinsa paljastui. Pearlissa Goth on suorastaan ilmiömäisen upea. Hän heittäytyy aivan mielettömällä palolla tanssijaurasta haaveilevan Pearlin vietäväksi. Goth kasvattelee hahmoaan pikkuhiljaa, samalla kun hulluudenkiilto hänen silmissään roihahtaa yhä vain suurempiin liekkeihin. Hän herättää katsojassa monia tunteita säälistä kannustukseen ja pelkoon, Pearlin muuttuessa kaiken aikaa arvaamattomammaksi tavoitteisiinsa pyrkiessään. Ja jos Gothin intensiivisyys ei jo itsessään vakuuttanut, hänen suorituksensa loppupään useamman minuutin kestävän katkeamattoman monologin aikana olisi ansainnut palkintoehdokkuuksia.

     Elokuvassa nähdään myös Tandi Wright Pearlin tiukkana äitinä ja Matthew Sunderland Pearlin halvaantuneena isänä, Alistair Sewell Pearlin ensimmäiseen maailmansotaan lähteneenä miehenä Howardina, Emma Jenkins-Purro Pearlin kälynä Mitsynä, sekä David Corenswet läheisen kaupungin elokuvateatterin koneenhoitajana. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat mainiosti rooleistaan. Wright on hyytävä äitiroolissa, jota toisaalta ymmärtää, mutta jota kohtaan katsojakin alkaa muodostaa vihamielisiä tunteita. Sunderland on erittäin vakuuttava isän osassa, tarjoten paljon pelkillä katseillaan. Jenkins-Purro ja Corenswet hoitavat tonttinsa myös mallikkaasti, mutta loppupeleissä Pearl on täysin Gothin show.

Pearl osoittautui erittäin mainioksi esiosaksi yllättävän hyvälle kauhuleffalle, joskin en pysty yhtymään monien kehuihin, että kyseessä olisi jopa parempi elokuva kuin X. Pearl toimii kuitenkin vallan oivallisena taustatarinana X:n karmivalle mummelille ja nämä kaksi leffaa muodostavat yhden vuosituhannen parhaista kauhuelokuvasarjoista, jonka kolmatta osaa, parhaillaan työn alla olevaa MaXXXinea jää odottamaan vesi kielellä. Vaikka West ja Goth käsikirjoittivat elokuvan X:ää kuvatessaan ja esiosan kuvaukset käynnistyivät heti, kun X oli kuvattu loppuun, on ihailtavaa, ettei West lähde pahemmin toistamaan itseään Pearlissa, vaikka elokuva sisältääkin paljon samanlaisia elementtejä. Siinä, missä X kopioi 1970- ja 1980-lukujen slasher-kauhuleffoja, ottaen inspiraatiota muun muassa Texasin moottorisahamurhista (The Texas Chain Saw Massacre - 1974), Pearl matkii Hollywoodin kulta-ajan teoksia. Synkän ja rosoisen sijaan elokuva paistattelee kirkkaissa ja lämpimissä Technicolor-väreissä. Kun Pearl haaveilee eläimiä ruokkiessaan show-elämästä, mieleen juolahtaa helposti vaikkapa satuklassikko Ihmemaa Oz (The Wizard of Oz - 1939).

West ei selvästi ole halunnut lokeroida elokuvaansa yhtä vahvasti kauhugenreen kuin edeltäjäänsä, vaan on pyrkinyt luomaan jotain hyvin omalaatuista. Pitkään katsojana saattaakin pohtia, että onkos tämä nyt kauhua laisinkaan? Elokuva kasvatteleekin kierroksiaan vähitellen. Pearlia koetellaan kuin ampiaispesää tökittäisiin kepillä ja katsoja vain odottaa, missä kohtaa nuori nainen purkautuu tosissaan. Seasta löytyy muutama erittäin intensiivinen kohtaus, mutta todelliset kauhun tunteet jäävät harmillisesti tällä kertaa vähiin. Kun X:n aikana katsoja jännitti hahmojen selviytymisen puolesta, Pearlia seuratessa katsoja asettuu nimikkohahmon puolelle ja odottaa näkevänsä tämän murhaavan ihmisiä. Vaikka elokuva onkin pääosin onnistunut, minun on pakko todeta, että lopputekstien alkaessa päällimmäinen ajatukseni oli "siinäkö se nyt oli?" X:n jatkuvan yllättävyyden ja sekopäisyyden jälkeen olisin kaivannut Pearlilta hieman isompaa revittelyä.

Ti Westin ohjaus on oivallista ja hän onnistuu toistamiseen kopioimaan tiettyä aikakautta tyylikkäästi - elokuva kun tuntuu ja näyttää usein siltä, että se olisi tehty vuosikymmeniä sitten. Hänen ja Gothin käsikirjoitus rakentuu mallikkaasti ja syventyy väkevästi nimikkohahmon mielenmaisemaan, johon liittyy X:stäkin tuttua tukahdutettua seksuaalisuutta, joka tälläkin kertaa purkautuu häiriintynein tavoin. Mielenkiintoisen lisän tekstiin tuo vertailu elokuvaa tehdessä jyllänneen koronapandemian ja vuoden 1918 espanjantaudin välillä. Pearl on myös teknisiltä ansioiltaan vakuuttava. Se on tyylikkäästi kuvattu ja valaistu. Toisin kuin pääasiassa yöhön sijoittuva X, useat Pearlin kauhukohtauksista sijoittuvat päiväsaikaan. Läheisessä lammessa vaaniva Theda-alligaattori on tälläkin kertaa pelottava ilmestys kellonajasta riippumatta. Hieman ränsistynyttä maatilalavastetta on ehostettu näyttämään uudemmalta ja puvustajat tekevät hyvää työtä ajankuvan kanssa. Maskeeraajien luomukset leffan loppupäässä ovat oivallisen inhottavat. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja X:nkin musiikeista vastannut Tyler Bates tunnelmoi suorastaan lumoavasti Tim Williamsin kanssa.

Yhteenveto: Pearl on todella hyvä esiosaelokuva yllättävän mainiolle X:lle, joskin se ei ihan tarjoa samanlaisia yllättävyyksiä ja shokkeja kuin edeltäjänsä. Ehdottomasti parasta elokuvassa on nimikkohahmoa tulkitseva Mia Goth, joka on ilmiömäisen hyvässä vedossa läpi leffan. Hulluudenkiilto silmissään Goth on toisinaan sympaattinen ja toisinaan karmiva. Hahmon kehityskaari on oivallinen ja katsojana huomaa jopa kannustavansa Pearlia, kun tämä alkaa pohtia hirmutekoja paremman tulevaisuuden varmistamiseksi. Ohjaaja Ti West lainaa mallikkaasti Hollywoodin kulta-ajan elokuvista ja onnistuu tarjoamaan jännitystä kirkkaassa päivänvalossa. Erityisen pelottavasta leffasta ei kuitenkaan ole kyse. Vahvojenkin puoliensa kanssa jokin jää uupumaan Pearlista ja X:n jälkeen elokuvan odottaisi uskaltavan irrotella enemmän. Silti kyseessä on todella hyvä esiosaleffa - yllättävänkin hyvä, kun muistaa, että se käsikirjoitettiin X:ää kuvatessa ja kuvattiin sitten samaan putkeen. Jäänkin nyt innolla odottamaan trilogian päätösosaksi ilmoitettua MaXXXinea, toivoen, että sitäkin ei tarvitsisi odottaa Suomessa yli puoli vuotta pidempään. Night Visions, napatkaa jooko kolmas elokuva seuraaville festivaaleillenne heti, kun on mahdollista, kiitos!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.3.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Pearl, 2022, A24, Bron Creative, Little Lamb