TEXASIN MOOTTORISAHAMURHAT
THE TEXAS CHAIN SAW MASSACRE
Ohjaus: Tobe Hooper
Pääosissa: Marilyn Burns, Paul A. Partain, William Vail, Allen Danziger, Teri McMinn, Gunnar Hansen, Edwin Neal, Jim Seadow ja John Dugan
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 23 minuuttia
Ikäraja: 18
The Texas Chain Saw Massacre, eli suomalaisittain Texasin moottorisahamurhat on Tobe Hooperin ohjaama kauhuelokuva, joka pohjautuu löyhästi murhaaja Ed Geiniin, joka teki itselleen vaatteita ja koristeita uhriensa ihosta ja ruumiinosista. Hooper työsti elokuvan ideaa toimiessaan apulaisohjaajana Texasin yliopiston elokuvalinjalla. Yhdessä Kim Henkelin kanssa Hooper kirjoitti filmin käsikirjoituksen ja perusti Vortex, Inc. -yhtiön tuottamaan elokuvaa. Ystävänsä Bill Parsleyn MAB, Inc. -yhtiön kautta Hooper sai rahoituksen leffaan ja sen kuvaukset saatiin aloitettua. Kuvaukset eivät todellakaan olleet mukavat, vaan niin työryhmän kuin näyttelijöiden hermoja koeteltiin sietämättömällä kuumuudella, hirveän hajuisilla lavasteilla, sekä jatkuvilla haavereilla, joita leffan teosta seurasi. Jälkituotannossa taas koitui ongelmia, kun Hooper yritti saada leikattua leffan niin, että se täyttäisi PG-ikärajan kriteerit, mutta silti se leimattiin jatkuvasti kielletyksi. Elokuva saatiin kuin saatiinkin valmiiksi ja lopulta Texasin moottorisahamurhat sai ensi-iltansa lokakuussa 1974. Mitättömän pieneen budjettiinsa verrattuna elokuva oli jättihitti, mutta ilmestyessään se sai todella ristiriitaisen vastaanoton kriitikoilta. Vasta myöhempinä vuosina leffan arvostus on alkanut kasvamaan ja nykyään Texasin moottorisahamurhia pidetään yhtenä kauhugenren parhaimpina teoksina. Itse olin tiennyt filmistä lapsesta asti, mutta näin sen vasta halloweenina 2019. Sitä ennen olin kuitenkin nähnyt sen uudelleenfilmatisoinnin Texasin moottorisahamurhat (The Texas Chainsaw Massacre) vuodelta 2003 ja sarjaa uudelleenkäynnistely-yrityksen Texas Chainsaw 3D:n vuodelta 2013. Niistä en kauheasti piitannut, mutta alkuperäinen Hooperin filmi teki minuun suuren vaikutuksen. Nyt kun alkuperäiselle Texasin moottorisahamurhille ollaan työstämässä uudenlaista jatko-osaa, päätin katsoa alkuperäisen elokuvan uudestaan.
Joukko nuoria matkaa sisarusten Sallyn ja Franklinin edesmenneen isoisän maatilalle Texasiin. Hauskaksi lomaksi tarkoitettu reissu muuttuu pian painajaiseksi, kun nuoria alkaa jahtaamaan ihmisen kasvoista tehtyä naamiota käyttävä ja moottorisahaa heilutteleva Leatherface.
Elokuvan epäonniseen nuorten joukkoon kuuluvat sisarukset Sally (Marilyn Burns) ja Franklin (Paul A. Partain), sekä kaverit Kirk (William Vail), Jerry (Allen Danziger) ja Pam (Teri McMinn). Sallya ja Franklinia lukuunottamatta katsoja ei jaksa kiinnostua nuorista, sillä hahmot ovat niin onttoja, eivätkä heidän näyttelijänsäkään ole kovin kummoisia. Eivät Partain tai Burnskaan mitään Oscarin arvoisia suorituksia tarjoa, mutta Burnsin esittämä pakokauhu tuntuu niin käsinkosketeltavan aidolta, että se jo itsessään pelottaa. Vaikka hahmot ovatkin tylsiä, eivät he kuitenkaan ärsytä kuten hahmot monissa kauhuelokuvissa, jolloin heidän jopa haluaa selviävän.
Vaikka usein kauhuelokuvat kompastuvat siihen, että niiden hahmot ovat täysin pahvisia ja vailla mitään sisältöä, Texasin moottorisahamurhat on vahva poikkeus. Hooperin ohjaus on niin sensaatiomaista, etten edes lähde kritisoimaan sitä, kuinka hahmoihin ei ole jaksettu panostaa. Kuten jo alussa totesin, elokuva teki minuun suuren vaikutuksen ensimmäisellä katselulla, eikä se vaikutus ollut häipynyt mihinkään toisella kerralla. Ensimmäisistä kuvistaan lähtien Texasin moottorisahamurhat työntyy inhottavasti ihon alle ja pitää katsojasta epämiellyttävin tavoin kiinni koko vähän päälle tunnin ja vartin kestonsa. Tätä kamalaa tunnetta nostatellaan vähitellen, kunnes toisella puoliskollaan elokuva äityy mitä piinaavimmaksi selviytymistaisteluksi.
Moni kauhuleffa saattaa karmia, kun niitä katsoo, mutta harva on jäänyt jälkikäteen kummittelemaan mielessäni samalla lailla kuin tämä. En sano, että olisin nähnyt painajaisia elokuvan jälkeen, vaikka ymmärrän hyvin, jos joku näkee. Moottorisahaa vimmaisesti heilutteleva äijä, joka on pukenut toisen ihmisen kasvoista revityn ihon naamarikseen ja juoksee hullun lailla perässäsi pimeässä metsässä, on varsinaista painajaisten aatelia. Mielessä kummittelulla tarkoitan enemmän sitä, että kestää oman aikansa, kunnes elokuvan aiheuttama paha olo hellittää. Filmin ällöttävän todentuntuinen, paikoitellen jopa dokumentaarinen tyyli saa kaiken tuntumaan liian aidolta. Ja kuten jo totesin, Marilyn Burnsin tapa kanavoida hahmonsa pelkoa on kauhistuttavan aidon tuntuista.
Yllättävää kyllä, Texasin moottorisahamurhat on aika veretön leffa. Kun vastuksena toimii moottorisahaa hyödyntävä sekopää, voisi hyvinkin kuvitella, että elokuva olisi todella raaka ja täynnä verisiä ja groteskeja irtoraajoja sun muuta. Hooper halusi kuitenkin elokuvalle mahdollisimman alhaisen ikärajan ja niinpä kauhistuttavinta materiaalia jätettiin pois. Verettömyys ei kuitenkaan heikennä leffan tehoa yhtään, kun tunnelma on näin hyytävän ahdistava. Verettömyydestä huolimatta elokuva on silti kuvottava ja täynnä sairasta kuvastoa. Leatherfacen saastaisen asumuksen lavasteet täynnä luista rakennettuja huonekaluja, ruumiinosista kyhättyjä koristeita ja ihosta valmistettuja pintoja on niin hirvittävää katsottavaa, etten yhtään ihmettele, ettei tekijöillä ollut mukavaa kuvauksissa.
Epämiellyttävää tunnetta vain lisätään erinomaisella kameratyöskentelyllä. Vaikkei rahaa ole ollut pistää aikansa uusimpaan teknologiaan (mikä toisaalta vain luo leffalle niin hienon visuaalisen ilmeen), kameralla kikkaillaan taidokkaasti. Kaukaa kuvatut otokset hahmoista herättää tunnetta siitä, että heitä vaanitaan. Illalliskohtauksessa inhottavan lähelle menevät kuvat hahmon silmistä aiheuttavat vaikeaa oloa. Leikkauksessa hyödynnetään vaikuttavasti todella töksähteleviäkin leikkauksia, joilla vain lisätään tunnetta siitä, että jokin on pielessä. Vaikka Hooper ja Wayne Bell ovatkin säveltäneet mukaan musiikkia, äänimaailmasta jää lähinnä mieleen se moottorisahan pauhaava meteli ja Burnsin kirkuminen - taas juttuja, jotka jäävät kummittelemaan mielessä elokuvan päätyttyä...
Yhteenveto: Texasin moottorisahamurhat on todella piinaava teos ja kauhuelokuvien aatelia. Päähenkilöiden onttoudesta ei edes jaksa välittää, kun elokuva on muuten näin pirun upeasti toteutettu. Filmi todella työntyy katsojan ihon alle ja kestää jonkin aikaa elokuvan päättymisen jälkeen, että paha olo hellittää. Tunnelma on äärimmäisen painostava ja ahdistava, ja sydän hakkaa ja hikipisarat valuvat ohimoilla niin ruudulla kuin kotisohvalla. Kuvauksella ja leikkauksella vain lisätään epämiellyttävyyden tunnetta ja lavastus on parhaimmillaan todella inhottavaa. Verettömyydestä huolimatta filmi sisältää paljon kuvottavaa sisältöä. Vaikka näyttelijät eivät mitään erityisen vakuuttavia suorituksia tarjoakaan, Marilyn Burns todella lisää pakokauhun tunnetta eläytymisellään. Leatherface on hyytävä kauhuikoni ja näky hänestä juoksemassa uhrinsa perässä, kamalaa meteliä päästävä moottorisaha kourissaan on kuin pahimmasta painajaisesta. Tobe Hooperin ohjaus on fantastista ja hän tekee suorastaan taidetta todella inhalla materiaalilla. Texasin moottorisahamurhat on yhä yksi kauhugenren parhaimmista teoksista ja jos et ole sitä lajityypin ystävänä vielä katsonut, suosittelen tekemään sen pian.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.12.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Texas Chain Saw Massacre, 1974, Vortex
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti