perjantai 14. elokuuta 2026

House of the Dragon, kausi 3 (2026) - sarja-arvostelu

HOUSE OF THE DRAGON - KAUSI 3



Luojat: Ryan Condal ja George R. R. Martin
Näyttelijät: Emma D'Arcy, Matt Smith, Olivia Cooke, James Norton, Steve Toussaint, Fabien Frankel, Matthew Needham, Sonoya Mizuno, Tom Glynn-Carney, Ewan Mitchell, Harry Collett, Phia Saban, Bethany Antonia, Jefferson Hall, Abubakar Salim, Clinton Liberty, Phoebe Campbell, Kieran Bew, Tom Bennett, Freddie Fox, Tommy Flanagan, Simon Russell Beale, Dan Fogler, Benjamin Evan Ainsworth ja Rhys Ifans
Genre: fantasia, toiminta, draama
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 57 minuuttia - 1 tunti 11 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 31 minuuttia
Ikäraja: 16

George R. R. Martinin Tuli ja veri -kirjaan (Fire & Blood - 2018) perustuva Game of Thronesin (2011-2019) esiosasarja House of the Dragon nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin syksyllä 2022. Kesällä 2024 julkaistu toinen kausi piti suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa lisää. Kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2025 ja nyt House of the Dragonin kolmas kausi on pyörinyt loppuun HBO Maxissa. Itse pidin sarjan kummastakin edellisestä kaudesta, joten olen odottanut kolmannen kauden näkemistä positiivisin mielin. Katsoinkin uudet jaksot heti niiden julkaisupäivinä.

Poltetun kuningas Aegonin lähdettyä maanpakoon, Rhaenyra Targaryen lähettää armeijansa taisteluun, vallatakseen Kuninkaansataman ja noustakseen kuningattareksi.




Targaryenien taistelu hallitsijuudesta jatkuu. Yhdellä puolella ovat Rhaenyra Targaryen (Emma D'Arcy), entisen kuninkaan tytär, joka pitää itseään oikeutettuna hallitsijana, hänen uskollinen aviomiehensä - sekä setänsä #vainWesterosjutut - Daemon Targaryen (Matt Smith), heidän poikansa Jace Velaryon (Harry Collett), Rhaenyran neuvonantaja Mysaria (Sonoya Mizuno), armeijaa komentava Roderick Dustin (Tommy Flanagan), laivastoa komentava Corlys Velaryon (Steve Toussaint), sekä Rhaenyran uudet lohikäärmeratsastajat Hugh Vasara (Kieran Bew), Ulf Valkoinen (Tom Bennett) ja Corlysin poika Hullin Addam (Clinton Liberty).
     Toisella puolella taas ovat maanpaossa oleva kuningas Aegon II (Tom Glynn-Carney), hänen vaimonsa - ja samalla siskonsa, edelleen #vainWesterosjutut - Helaena Targaryen (Phia Saban), Kuninkaansatamaa hallitseva veli Aemond Targaryen (Ewan Mitchell), heidän äitinsä leskikuningatar Alicent Hightower (Olivia Cooke), hänen isänsä Otto (Rhys Ifans), sotilaita johtava ser Criston Cole (Fabien Frankel) ja tällä kaudella merkittävään osaan nouseva Alicentin serkku, lordi Ormund Hightower (James Norton). Tähän päällehän toki heivataan vielä monia muitakin tyyppejä sekoittamaan pakkaa, kuten Daemonin karkuteillä oleva tytär Rhaena (Phoebe Campbell), Aegonia pakomatkalla auttava Larys (Matthew Needham), rahamestari Torrhen Manderly (Dan Fogler) ja Alys-noita (Gayle Rankin). Hahmot ovat edelleen mainioita, vaikka suuri osa heistä ovatkin inhottavia ihmisiä kyseenalaisine romanttisine mieltymyksineen. Monista heistä saadaan kaivettua enemmän irti ja näyttelijät suoriutuvat hyvin rooleistaan. Erityisesti D'Arcy vain parantaa otettaan Rhaenyrana ja Norton onnistuu olemaan onnistuneen lipevä mulkero lordi Ormundina.




House of the Dragonin toinen tuotantokausi jäi monen mielestä todella turhauttavaan paikkaan. Koko kauden mittainen kasvattelu suurta taistelua kohti päättyikin vain kuvaan sotaan seilaavista laivoista, jättäen katsojat odottamaan taas kahdeksi vuodeksi konfliktin jatkumista. Kakkoskauden kiertelyyn ja kaarteluun kyllästyneiden odotus onneksi palkitaan, sillä kolmannella kaudella kypsyttely eskaloituu aikamoisesti. Kausi käynnistyy heti suuresta meritaistelusta ja luvassa on muutenkin enemmän miekkojen kalistelua ja verta. Vielä avausjakson meritaistelua enemmän pidin kauden päätösjakson isommasta hyökkäyksestä linnoitukseen kahden suuren armeijan ja useiden tulta hönkivien lohikäärmeiden kera. 

Kiinnostavintahan tässä konfliktissa on se, kuinka harmailla alueilla hahmot liikkuvat. George R. R. Martinin töille uskollisesti House of the Dragonissa ei juuri sankareita ole, vaan kaikista löytyy synkkyyksiä ja kyseenalaisia aspekteja, jotka pistävät niin sivuhahmojen kuin katsojienkin uskollisuuden koetukselle. Valitettavasti näiden vaikuttavien taistojen ja monipuolisen henkilödraaman sekaan mahtuu myös toisen kauden heikommista hetkistä muistuttavaa kaartelua ja puolivälin paikkeilla vietetään jälleen turhankin paljon aikaa Harrenhalissa lojuen. Nyt jään mielenkiinnolla odottelemaan, kuinka sarja viedään päätökseensä todennäköisesti taas kahden vuoden päästä ilmestyvällä neljännellä kaudella. Sitä ennen Westerosiin palataan kuitenkin A Knight of the Seven Kingdomsin (2026-) jo kuvatulla toisella kaudella.




Tuotantokauden ohjaajat rakentavat tunnelmaa oivallisesti ja saavat näyttelijät irrottelemaan hyvin. Ryan Condalin johdolla käsikirjoitustiimi onnistuu muuten, mutta keskivaiheen löysempi ote tiputtaa vähän pisteitä väkevän alun ja finaalin välissä. Teknisesti House of the Dragon pysyy kuitenkin laadukkaana, vaikka toisinaan taustakankaan käyttö näkyy vaivaannuttavan selvästi ja osa kohtauksista on jälleen valaistu kehnosti. Kausi on taitavasti kuvattu, lavasteet ovat näyttävät, puvustus kertakaikkisen upeaa ja maskeeraukset erinomaiset. Tietokonetehosteet ovat pääasiassa hienot ja etenkin lohikäärmeet ovat jylhiä ilmestyksiä kaikessa hurjuudessaan. Äänimaailmakin on osaavasti rakennettu ja Ramin Djawadi tunnelmoi edelleen sulavasti musiikeillaan, vaikka hänen työnsä eivät jää samalla lailla mieleen kuin alkuperäisen Game of Thronesin aikoihin.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.8.2026
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
House of the Dragon, Yhdysvallat, 2022-, HBO, 1:26 Pictures


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti