HOUSE OF THE DRAGON - KAUSI 2
Luojat: Ryan Condal ja George R. R. Martin
Pääosissa: Emma D'Arcy, Olivia Cooke, Matt Smith, Fabien Frankel, Steve Toussaint, Eve Best, Harry Collett, Tom Glynn-Carney, Ewan Mitchell, Sonoya Mizuno, Rhys Ifans, Bethany Antonia, Phoebe Campbell, Phia Saban, Matthew Needham, Jefferson Hall, Kurt Egiyawan, Kieran Bew, Abubakar Salim, Clinton Liberty, Tom Taylor, Elliott Tittensor, Simon Russell Beale, Elliot Grihault, Oscar Eskinazi, Milly Alcock ja Paddy Considine
Genre: fantasia, draama, toiminta
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 56 minuuttia - 1 tunti 10 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 36 minuuttia
Ikäraja: 16
George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -kirjasarjaan (A Song of Ice and Fire - 1991-) perustuneen Game of Thrones -televisiosarjan (2011-2019) esiosasarja House of the Dragon nousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin syksyllä 2022, joten jatkoa oli luvassa. Kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2023 ja nyt House of the Dragonin toinen tuotantokausi on julkaistu kokonaisuudessaan Max-palvelussa. Itse pidin sarjan ensimmäistä kautta mainiona, joskin turhan paljon ajassa hyppelehtivänä avauksena kiinnostavalle esiosatarinalle, mutta sarja ei innostanut minua lähellekään samalla tavalla kuin Game of Thrones aikoinaan, enkä siis edes pahemmin odottanut kakkoskauden ilmestymistä. Katsoin silti House of the Dragonin kakkoskauden uudet jaksot lähes poikkeuksetta niiden julkaisupäivinä.
Westeros on jakautunut kahtia, Rhaenyran mieltäessä itsensä oikeutetuksi kuningattareksi, kun taas Alicentin mukaan hänen poikansa Aegon on valtakunnan hallitsija.
House of the Dragonin tutut hahmot tekevät paluun ja konfliktit heidän välillään sen kuin kasvavat. Hahmot ovat jakautuneetkin kahteen leiriin. "Mustasta tiimistä" löytyvät Rhaenyra Targaryen (Emma D'Arcy), joka on julistanut itsensä isänsä toiveen mukaan kuningattareksi, hänen lapsensa, prinssit Jacaerys (Harry Collett), Lucerys (Elliot Grihault) ja Joffrey (Oscar Eskinazi), Rhaenyraa seuraavat prinsessa Rhaenys (Eve Best) ja tämän mies lordi Corlys Velaryon (Steve Toussaint), Dragonstonen mestari Gerardys (Phil Daniels), ser Erryk (Elliott Tittensor), laivanrakentaja Alyn (Abubakar Salim), sekä tietty Rhaenyran setä, prinssi Daemon Targaryen (Matt Smith), jolla on omat suunnitelmansa, sekä tämän tyttäret Baela (Bethany Antonia) ja Rhaena (Phoebe Campbell).
Vastapuolelta "vihreästä tiimistä" taas löytyvät Rhaenyran entinen paras ystävä ja myöhemmin tämän isän uusi vaimo, kuningatar Alicent Hightower (Olivia Cooke), hänen isänsä ja neuvonantaja Otto (Rhys Ifans), Rhaenyran lapset, kuningas Aegon II (Tom Glynn-Carney), Helaena (Pha Saban) ja Aemond (Ewan Mitchell), Kuninkaankaartin komentaja Criston Cole (Fabian Frankel), lordi Larys Strong (Matthew Needham), Errykin veli ser Arryk (Luke Tittensor), suurmestari Orwyle (Kurt Egyiawan), sekä Lannisterin veljekset ser Tyland (Jefferson Hall) ja lordi Jason (myös Hall). Hahmokattaus on aikamoinen ja tähän sekaan heitetään myös prostituoitu Mysaria (Sonoya Mizuno), Talvivaaran hallitsija lordi Cregan Stark (Tom Taylor), Alynin veli Addam (Clinton Liberty) ja seppä Hugh Hammer (Kieran Bew), jotka vielä hakevat paikkaansa tässä kaikessa. Näyttelijäkaarti on jälleen kerran hyvässä vedossa - erityisesti D'Arcy ja Cooke entisinä ystävinä ja vastapuolia johtavina kuningattarina.
Kuten jo alussa kerroin, mielestäni House of the Dragonin avauskausi oli mainio, joskin se kärsi hieman rytmityksellisistä ongelmista, kauden kertoessa jopa parin vuosikymmenen tarinaa, minkä takia osa juonikuvioista pakostikin ontui. Avauskauden olisi ihan hyvin voinut jakaa kahtia ja näyttelijävaihdoksen olisi voinut jättää kakkoskauteen. No, asiat hoidettiin miten hoidettiin ja meno kyllä rauhoittuu toisella kaudella reippaasti. Kakkoskausi muistuttaakin selvästi enemmän Game of Thronesia hitaammin kypsyttelevällä kerronnallaan, jota olisi kaivannut jo ykköskauteen. Samalla kerronnan voisi tosin jopa sanoa hidastuneen liikaa, jos piti ykköskauden reippaasta etenemisestä.
House of the Dragonin kakkoskausi käytetään kahden eri leirin vastakkainasettelun kasvatteluun, sodan kipinöiden hiljalleen äityessä kunnon liekkeihin. Varsinainen sota jätetään kuitenkin kolmoskaudelle ja kakkoskausi onkin pitkälti vain nappuloiden asettelemista laudalle ennen todellisen pelin alkua. Sekaan mahtuu joitain taistoja ja erityisesti nelosjakso tarjoaa paljon nannaa niille, joita sarja on kiinnostanut eritoten lohikäärmeiden vuoksi. Muuten kausi keskittyy enemmän eri puolten yritykseen haalia itselleen joukkoja ja sabotoida toista osapuolta. Kaikkea sodankäyntiä ei hoideta taistelutantereella asein, vaan mukana on myös joitain ovelia vetoja kummaltakin puolelta, joilla sekoittaa pakkaa. Aina hetkellisesti vastapuolten kuningattaret pohtivat, olisivatko sittenkin valmiita puimaan asiat rauhassa ja keskustellen keskenään, mutta milloinpa Westerosissa olisi ratkottu välirikkoja järjellä ja sanoilla, vailla verenvuodatusta?
Vaikka pääasiassa meininki onkin oivallista läpi kauden ja sekaan mahtuu joitain erityisen onnistuneita huippuhetkiä (varsinkin seitsemännen jakson huipennus on todella tiivistunnelmaista seurattavaa), löytyy kakkoskaudelta myös heikkoutensa, eritoten Daemonin tuskastuttavan raskassoutuisen juonikuvion tiimoilta. Daemon päätyy omalle seikkailulleen Harrenhaliin, missä kohtaukset muuttuvat kuumehoureisiksi painajaisiksi. Vielä yhden tai kahden jakson ajan homma toimii, mutta kun hahmolle ei ole koko kauden ajaksi keksitty muuta, alkaa kikka toistamaan itseään liikaa. Kauden loppupäässä aina, kun palattiin takaisin Daemoniin, minun teki suorastaan mieli kelata hahmon kohtaukset yli, sillä niin paljon hänen haahuilunsa alkoi jo tympiä.
Tuotantoarvoiltaankin kausi on pääasiassa laadukas, joskin sekaan mahtuu joitain heikkoja tietokonetehosteita ja selvää taustakankaan käyttöä etenkin lohikäärmelentelyiden aikana. Lisäksi itseäni ärsytti tälläkin kertaa suunnattomasti heikko valaisu, mikä on piinannut tätä Westeros-saagaa Game of Thronesin myöhemmiltä kausilta asti. Jotkut kohtaukset ovat niin perhanan pimeitä, ettei niistä näe lähes mitään, vaikka ne katsoisi pilkkopimeässä. Hahmot keskustelevat yöllä, mutta et edes tiedä, ketkä ovat ruudulla, koska näet pimeyden keskeltä pelkän taustalla möllöttävän kuun. Kehno valaisu on sitäkin harmillisempaa, kun miettii, millaisen valtavan ja huikean panoksen sarjan lavastus- ja puvustustiimit ovat tehneet, herättääkseen George R. R. Martinin visiota eloon ruudulla. Kameratyöskentely on oivallista, leikkaus sulavaa ja äänitehosteet ovat vakuuttavat. Ramin Djawadin työ musiikkien puolella jättää kuitenkin tälläkin kaudella toivomisen varaa. Mies teki niin upeaa työtä Game of Thronesin parissa - luultavasti parasta koko televisiohistoriassa - että on sääli, kuinka House of the Dragonissa hän keskittyy lähinnä kierrättämään vanhoja tuttuja melodioita, tuomatta mukaan oikeastaan mitään uutta tai mieleenpainuvaa.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.8.2024
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
House of the Dragon, Yhdysvallat, 2022-, HBO, 1:26 Pictures
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti