HOUSE OF THE DRAGON - KAUSI 1
Luoja: Ryan J. Condal ja George R. R. Martin
Pääosissa: Paddy Considine, Matt Smith, Milly Alcock, Emma D'Arcy, Emily Carey, Olivia Cooke, Rhys Ifans, Fabien Frankel, Steve Toussaint, Eve Best, Graham McTavish, Sonoya Mizuno, Matthew Needham, Jefferson Hall, Harry Collett, Tom Glynn-Carney, Ty Tennant, Ewan Mitchell, Bethany Antonia, Phoebe Campbell, Phia Saban, Gavin Spokes, David Horovitch, Bill Paterson, Steffan Rhodri, John Macmillan, Nanna Blondell, Sian Brooke ja Michael Carter
Genre: fantasia, draama, toiminta
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: 53 minuuttia - 1 tunti 7 minuuttia - Yhteiskesto: noin 10 tuntia 10 minuuttia
Ikäraja: 18
George R. R. Martinin kirjasarjaan Tulen ja jään laulu (A Song of Ice and Fire - 1991-) perustunut televisiosarja Game of Thrones (2011-2019) nousi valtavaan suosioon ja kaikkien aikojen menestyneimmäksi sarjaksi. Vaikka sarjan kahdeksas ja samalla viimeinen kausi sai negatiivista palautetta niin faneilta kuin kriitikoilta, sarjaa tehnyt HBO ryhtyi kehittelemään lisäosasarjoja Martinin kirjoitusten pohjalta. Yhdessä Ryan Condalin kanssa Martin esitteli HBO:lle ideansa, joka perustuu hänen kirjaansa Tuli ja veri (Fire & Blood - 2018). Kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2021 ja House of the Dragon -nimen saanut televisiosarja alkoi pyöriä HBO Max -palvelussa tämän vuoden elokuussa. Itse pidin valtavasti Game of Thronesista ja tykkäsin osittain jopa paljon parjatusta finaalikaudesta, mutten innostunut, kun kuulin HBO:n ryhtyvän rahastamaan sarjalla lisäosien voimin. Päätin silti antaa House of the Dragonille mahdollisuuden ja katsoinkin uudet jaksot aina heti, kun ne oli julkaistu.
172 vuotta ennen Daenerys Targaryenin syntymää, Targaryenit hallitsivat Westerosia. Kuningas Viserys I pohtii, kuka toimisi hänen seuraajanaan; uuden vaimon poikalapsi vai ennenkuulumattomasti kuninkaan esikoistytär, mikä ajaa suvun sodan partaalle.
House of the Dragon keskittyy nimensä mukaisesti lohikäärmeiden sukuun, Targaryeneihin, kun he olivat vielä täysissä voimissaan liki 200 vuotta ennen Game of Thronesin tapahtumia. Paddy Considine näyttelee kuningas Viserys I:ä, lempeää ja rauhanomaista hallitsijaa. Sian Brooke nähdään kuninkaan vaimona, kuningatar Aemmana ja hallitsijaparin tytärtä, prinsessa Rhaenyraa esittävät nuorena Milly Alcock ja aikuisena Emma D'Arcy. Matt Smith taas näyttelee Viseryksen arvaamatonta ja väkivaltaan taipuvaista pikkuveljeä, prinssi Daemonia. Eve Best näyttelee kuninkaan serkkua, prinsessa Rhaenystä, Steve Toussaintin esittäessä tämän miestä, lordi Corlys Velaryonia. Kuninkaan neuvonantajana, eli Kourana nähdään Rhys Ifansin esittämä ser Otto Hightower, jolla on tytär, prinsessa Rhaenyran paras ystävä Alicent (nuorena Emily Carey, aikuisena Olivia Cooke). Kun kuningas ryhtyy pohtimaan seuraajaansa, itse kukin tästä joukosta alkaa juonitella itseään valtaan. Hahmot ovat liki kaikki mainioita ja heidän näyttelijänsä suoriutuvat vakuuttavasti rooleistaan. Considinesta löytyy auktoriteettia kuninkaaksi ja kauden edetessä hänen roolityönsä varmistaa paikkaansa tulevissa palkintogaaloissa. Smith on nappivalinta kuninkaan äkkipikaisen veljen osaan, Ifansin suoriutuessa täydellisesti juonittelevan Kouran roolista. Alun perin Game of Thrones -parodiaksi sarjaa luullut Alcock on mahtava nuorena Rhaenyrana ja onkin sääli, kun näyttelijä pistetään vaihtoon jo muutamien jaksojen jälkeen. Vaikka Alcock on haastatteluissa tunnustanut sarjan tuoman kuuluisuuden tuntuneen luotaantyöntävältä ja inhottavalta, toivon hänen jatkavan näyttelijänä, sillä hän osoittaa omaavansa lahjoja.
Sarjan avauskaudella nähdään myös mm. Graham McTavish Kuninkaankaartin ritarina ser Harrold Westerlinginä, Fabien Frankel Rhaenyrasta kiinnostuneena miekkamiehenä Criston Colena, David Horovitch kuninkaan suurmestari Mellosina, Sonoya Mizuno ilotalon tanssijana Mysariana, sekä Jefferson Hall tuplaroolissa identtisinä Lannisterin veljeksinä Jasonina ja Tylandina. Myös sivunäyttelijät hoitavat hommansa kunnialla kotiin.
Olin tosiaan etukäteen varautunut House of the Dragonia aloittaessani, mutta toisin kuin monen muun katsojan kohdalla, ei se johtunut siitä, että olisin inhonnut Game of Thronesin finaalikautta. Onhan se sarjan heikoin kausi ja hätiköity päätös muuten upealle fantasiasarjalle, mutta se ajoi asiansa tarpeeksi kelvollisesti. Skeptisyyteni johtui siitä, etten yleisesti pahemmin piittaa, kun suosittujen televisiosarjojen päätyttyä yhtiöille jää rahanahneus päälle ja studiopomot ryhtyvät työstämään lisäosasarjoja vaikka väkisin. Huojennuksekseni House of the Dragon ei ainakaan avauskautensa puolesta ole mikään pakotettu ja lattea lisäosa. Avauskausi on parempi kuin pääsarjan viimeinen kausi, mutta ei sarja silti oikein millään yletä Game of Thronesin tasolle.
Sarjan näyttelijät ovat taidokkaita, parhaimmillaan erinomaisia. Hahmot ovat hyvin kirjoitettuja ja katsoja ymmärtää jokaisen motiivit ja aikomukset, kun ikoninen Rautavaltaistuin vaikuttaisi pian päätyvän tarjolle. Henkilödraamat ovat onnistuneesti rakennettuja ja kaudella kypsytellään rauhassa konflikteja, jotka etenevät kuin sytytyslangan tavoin kohti kauden loppupään ensimmäisiä räjähdyksiä, jotka aloittaisivat jatkokausilla Game of Thronesin historiasta tutun Targaryen-sodan, "Lohikäärmeiden tanssin". Jo tältä kaudelta löytyy taistelukohtauksia ja pääsarjan tavoin ne eivät todellakaan ole lapsiystävällisiä. Veri roiskuu, päät ja raajat irtoilevat ja muutenkin ihmisiä tapetaan kekseliäin tavoin. Seksiäkin on mukana ja jo avausjaksossa käy kyllä selväksi, että missä fantasiamaailmassa nyt oleskellaan. Skaalansa puolesta kyseessä on kuitenkin pääsarjaa huomattavasti pienimuotoisempi sarja. Siinä, missä jo Game of Thronesin ensimmäinen jakso kuljetti katsojaa ympäri Westerosia ja esitteli lukuisia hahmoja ja heidän juonikuvioitaan, House of the Dragon pysyttelee aika hillitysti Kuninkaansatamassa. Pidän kyllä, että tällä kertaa valtaistuinpeli tapahtuu yhden suvun sisällä, eikä saman katon alla voi luottaa oikein keneenkään, mutta samalla jäin kaipaamaan Game of Thronesin eeppisiä mittasuhteita.
Vaikka jaksot ovatkin pääasiassa koukuttavia ja kertomus kiinnostava, House of the Dragonin isompi tarinankerronta on silti hieman kompastelevaa. Sarjan pohjana toimiva Tuli ja veri -kirja on enemmänkin historiikki Westerosista ja Targaryenin suvusta, eikä selvä tarina Tulen ja jään laulun tavoin. Tästä syystä ainakin tämä sarjan avauskausi kertoo enemmänkin yksittäisiä tapahtumia näiden hahmojen elämän varrelta (ja kuten Game of Thronesista tiedetään, tässä maailmassa elämä voi loppua lyhyeen ja täysin yllättäen). Yksittäiset jaksot keskittyvät tiivisiin ajanjaksoihin, mutta jaksojen välissä hypitään ajassa eteenpäin kuukausia - jopa pahimmillaan kymmenen vuotta. Nämä aikahypyt eivät aina ihan onnistu. Osa näyttelijöistä pistetään vaihtoon ja toisia taas maskeerataan vanhemmiksi. Osalle taas unohdetaan tehdä yhtään mitään. Tämä myös johtaa siihen, että katsoja pidetään etäämmällä hahmoista ja tapahtumista. House of the Dragonia katsoessa on kyse enemmän tapahtumien seuraamisesta sivusta, siinä missä Game of Thronesissa tuntui siltä kuin olisi tiiviisti hahmojen menossa mukana.
Aikahyppelyn myötä osa potentiaalisilta vaikuttavista jutuista hoidetaan turhankin vauhdikkaasti pois alta ja itseäni jäi häiritsemään suuresti, kuinka sarjan alkupäässä mielenkiintoisena ja häijynä muotopuolena esitelty paha rapuprinssi Craghas Drahar (Daniel Scott-Smith) haaskataan totaalisesti. Hahmossa olisi ollut potentiaalia merkittävämmäksi uhkaksi Targaryeneille ja häntä myös pohjustetaan niin, vain jotta hahmosta hankkiudutaan nopeasti eroon ja koko juttu unohdetaan loppukauden ajaksi. Avauskauden loppupäässä, kun suvun sisäiset konfliktit alkavat tosissaan eskaloitumaan, jaksot linkittyvät tiiviimmin toisiinsa ja katsoja pääsee vahvemmin menoon mukaan. Tiivistunnelmainen finaalijakso jättää katsojan odottamaan jatkoa ja toivon mukaan työn alla oleva kakkoskausi olisi kokonaisuutena eheämpi paketti kuin tämä - vaikka jo tämä on kyllä oikein mainio.
Teknisiltä ansioiltaankin House of the Dragon on vakuuttava. HBO syyti sarjaan vielä enemmän rahaa kuin Game of Thronesiin ja sen myös näkee. Vaikka aika ajoin tässäkin sarjassa valaisu on heikohkoa ja joistain kohtauksista on vaikea saada selvää, pääasiassa sarja on komeaa katseltavaa. Puitteet ovat hulppeat hienoja lavasteita ja yksityiskohtaisia asuja myöten. Rautavaltaistuimeen on lisätty satoja miekkoja ja vaikka se tekee ikonisesta tuolista uhkaavamman, ratkaisu on turhan yliampuva. Erikoistehosteet ovat näyttävät ja lohikäärmeet toinen toistaan upeampia digiluomuksia. Äänitehosteet ovat hyvin rakennettuja, mutta Ramin Djawadin säveltämät musiikit tuottavat harmillisen pettymyksen. Djawadin työ Game of Thronesin musiikkien parissa on aika lailla televisiohistorian parasta antia. Niinpä onkin sääli, että Djawadi ei tuo House of the Dragoniin oikein mitään kiinnostavaa, uutta ja mieleenpainuvaa mukaan. Tunnusmusiikki on sama ja vaikka melodia onkin yhä fantastisen mahtipontinen, tuntuu se laiskalta ratkaisulta. Miksei tälle Targaryenin vanhalle suvulle luotu uutta ja väkevää tunnaria?
Yhteenveto: House of the Dragonin ensimmäinen tuotantokausi on erittäin mainio avaus yllättävänkin toimivalle esiosasarjalle. Paikoitellen sarjan ajassa loikkiva tarinankerronta kuitenkin ontuu. Jaksojen välillä hypätään ajassa todella pitkiäkin pätkiä, mikä tuottaa herkästi tunteen, että jouhevasti kulkevan fantasiatarinan sijaan katsookin filmattua Wikipedia-sivua fiktiivisen maailman historiasta. Tämän takia jotkut jutut hoidetaan hieman puolivillaisesti pois alta, kuten eräs sarjan alkupään potentiaalinen pahis. Targaryenien sisäistä valtajuonittelua rakennetaan kuitenkin hiljalleen ja tehokkaasti. Konfliktit kytevät, kunnes niitä aletaan kauden loppupäässä vihdoin päästämään valloilleen. Finaalijakso onkin tiivistunnelmainen ja jättää odottamaan jatkoa. Sarja on Game of Thronesia pienimuotoisempi skaalaltaan, mikä toisaalta sopii menoon, mutta silti toivon, että kakkoskausi laajentaa hyödyntämään koko Westerosia. Näyttelijät ovat vakuuttavia, Paddy Considinen, Matt Smithin, Rhys Ifansin ja tulokas Millie Alcockin ollessa suorastaan fantastisia. Joitain kehnosti valaistuja kohtauksia lukuun ottamatta sarja on visuaalisesti näyttävä. Ramin Djawadin musiikit tuottavat harmillisen pettymyksen ja ne tuntuvat hieman ponnettomilta ja laiskoilta Djawadin aiempiin töihin verrattuna. House of the Dragonin avauskausi on parempi kuin Game of Thronesin vaisuksi jäänyt finaali, muttei yllä pääsarjan huippukausien tasolle. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä jatkokausi tulee tarjoamaan. Odotus vaikuttaisi kuitenkin pitkältä, sillä näillä näkymin kakkoskautta ryhdytään kuvaamaan vasta puolisen vuoden päästä. House of the Dragon ei ole suinkaan jäämässä ainoaksi Game of Thrones -lisäosaksi, vaan HBO:lla on työn alla myös ainakin Jon Snow'n oma sarja, sekä vielä nimetön animaatiosarja. Vaikka House of the Dragon osoittautui positiiviseksi yllätykseksi, pysyn skeptisenä muita tulevia lisäosia kohtaan, antaen niille kuitenkin reilun mahdollisuuden.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.10.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
House of the Dragon, Yhdysvallat, 2022-, HBO, 1:26 Pictures
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti