TV-sarja: Game of Thrones, kausi 8 (2019)

GAME OF THRONES - KAUSI 8

Luojat: David Benioff ja D. B. Weiss
Pääosissa: Kit Harington, Emilia Clarke, Peter Dinklage, Nikolaj Coster-Waldau, Lena Headey, Maisie Williams, Sophie Turner, Isaac Hempstead Wright, Liam Cunningham, Alfie Allen, John Bradley, Gwendoline Christie, Conleth Hill, Rory McCann, Iain Glen, Jacob Anderson, Nathalie Emmanuel, Kristofer Hivju, Joe Dempsie, Pilou Asbæk, Jerome Flynn, Hannah Murray, Carice van Houten, Richard Dormer, Ben Crompton, Daniel Portman, Bella Ramsey, Anton Lesser, Gemma Whelan, Hafþór Júlíus Björnsson ja Vladimir Furdik

Genre: fantasia, toiminta, draama

Jaksomäärä: 6

Jakson kesto: 55 minuuttia - 1 tunti 20 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 12 minuuttia

Ikäraja: 16

George R. R. Martinin fantasiakirjasarjaan "Tulen ja jään laulu" ("A Song of Ice and Fire" - 1996-) perustuva televisiosarja Game of Thrones on vihdoin tullut päätökseensä. David Benioffin ja D. B. Weissin luoma HBO:n hittisarja nousi kansan ja kriitikoiden suosioon heti ensimmäisellä tuotantokaudellaan, minkä jälkeen se on vain kerännyt lisää ja lisää uusia faneja, muodostuen yhdeksi kaikkien aikojen suosituimmaksi televisiosarjaksi. Viidennen tuotantokauden jälkeen tekijöillä ilmeni kuitenkin ongelmia, sillä Martin ei ollut saanut kirjasarjaansa valmiiksi. Martin kertoi tekijöille useita tulevia tapahtumia, joiden pohjalta tekijät rakensivat viimeiset kaudet sarjalleen. Jo ennen seitsemännen kauden ilmestymistä HBO ilmoitti, että kahdeksas kausi tulisi olemaan sarjan viimeinen. Kuvaukset alkoivat lokakuussa 2017 ja tekijät ja näyttelijät joutuivat kehittelemään monia erilaisia ratkaisuita, jotta yllätykset eivät vuotaisi internetiin. Seitsemän aiempaa kautta ovat kaikki ilmestyneet peräkkäisinä vuosina, mutta monet fanit joutuivat pettymään, kun ilmoitettiin, että viimeinen kausi ilmestyisi vasta kaksi vuotta edellisen jälkeen. Itse pääsin mukaan koko Game of Thrones -fanitukseen vasta tämän vuoden puolella. Kuten olen aiempien kausien arvioissani sanonut, olen nähnyt ensimmäisen kauden puoleen väliin asti kahdesti, mutta eri syistä olen joutunut jättämään sarjan kesken ja turhautumiseni vuoksi päätin lopulta odottaa, että koko sarja viedään päätökseen, ennen kuin aloitan sen katselun taas. Ja kun kahdeksannen kauden avausjaksoon ei ollut enää kauaa, tykitin aiemmat kaudet lyhyen ajan sisään ja rakastuin sarjaan aivan täysin. Vaikka mukana on ollut pitkäveteisempiä hetkiä ja hieman heikompia jaksoja, Game of Thronesista on muodostunut itselleni suosikkisarja ja vihdoin jotain, millä olen pystynyt tyydyttämään fantasiannälkääni Harry Potterin (2001-2011) päättymisen jälkeen. Seitsemännen kauden päätyttyä aloin jännittyneenä odottamaan päätöskauden näkemistä ja katsoinkin tämän kauden ensimmäisen jakson heti kello neljältä aamuyöllä, kun se julkaistiin HBO:lla.

Tämä tulee olemaan hieman tavallisesta poikkeava arvostelu. Ensimmäinen puolikas tulee olemaan täysin normaali arvio, missä käyn läpi näyttelijöiden suorituksia, tarinan kulkua, tunnelmaa ja teknistä puolta, ilman että paljastan juonenkäänteitä ja yllätyksiä. Puolenvälin jälkeen tulee SPOILER-osio (tietty varoituksen kera), missä käyn perusteellisemmin läpi tuotantokauden isoja ratkaisuja ja mitä olen mieltä käänteistä ja loppuratkaisusta.

Valkoiset kulkijat ovat päässeet Muurin läpi ja ihmiskunnan tuho on lähempänä kuin koskaan. Suuri sota on edessä. Kumpi puoli voittaa ja kuka nousee lopulta hallitsemaan rautavaltaistuimelta?

Game of Thronesin seitsemäs tuotantokausi päättyi siihen, kun paljastui, että Jon Snow (Kit Harington) ei olekaan Ned Starkin äpäräpoika, vaan Aegon Targaryen, rautavaltaistuimen todellinen perijä. Tämä pisti fanit välittömästi sekaisin, sillä koko sarjan ajan on ajateltu, että Daenerys Targaryen (Emilia Clarke) olisi oikeutettu hallitsija, mutta nyt Jon onkin perimäjärjestyksessä hänen edellään. Välittömästi kauden lähtiessä käyntiin katsojana jännittääkin, kuinka Jon ja Daenerys suhtautuvat uutiseen. Harington ja Clarke ovat jälleen mainiot rooleissaan - etenkin Clarke, joka pääsee todella osoittamaan lahjakkuuttaan. Hahmojen kanssa tehdään mielenkiintoisia ratkaisuja, joihin palataan tarkemmin myöhemmin arvostelun spoileriosiossa.

Suuri osa viime kaudelta selvinneistä hahmoista tekee paluun. Talvivaarassa yhä vain kylmemmäksi muuttuva lady Sansa (Sophie Turner) ja nuori taistelija Arya (Maisie Williams) odottavat jännittyneinä lohikäärmekuningattaren saapumista. Pyörätuolissa istuva Bran Stark (Isaac Hempstead Wright) pysyy yhtä hemmetin tylsänä tapauksena ja hänen mystiset voimansa valuvat täysin hukkaan, kun niille ei keksitä mitään käyttöä. Davos (Liam Cunningham), Brienne (Gwendoline Christie), Hurtta (Rory McCann), Tormund (Kristofer Hivju), Beric (Richard Dormer), Edd (Ben Crompton), Gendry (Joe Dempsie), Podrick (Daniel Portman) ja jopa poloinen Samwell (John Bradley) valmistautuvat taisteluun omilla tavoillaan ja he saavat seuraa Daenerystä seuraavista Jorahista (Iain Glen), Harmaa Madosta (Jacob Anderson) ja neuvonantaja Missandeista (Nathalie Emmanuel). Tyrion (Peter Dinklage) ja Varys (Conleth Hill) pääsevät jälleen pohdiskelemaan syvällisiä kaiken taistelun tuoksinnassa. Vasta esitelty tiukka Lyanna Mormont (Bella Ramsey) ei suostu katsomaan sivusta, kun miehet taistelevat ja osoittaa olevansa kova mimmi kaikin puolin. Jokainen hahmoista saa ainakin yhden hetken aikaa loistaa kaudella ja jokainen näyttelijöistä suoriutuu edelleen kunnialla rooleistaan... paitsi Hempstead Wright, mutta hänen on toisaalta vaikea häikäistä lahjoillaan, kun hänen hahmonsa ei tee muuta kuin istuu, tuijottaa lasittunein silmin ja puhuu haikealla äänellä.
     Lena Headeyn näyttelemä Cersei Lannister osoitti viime kauden lopussa, että häntä ei kiinnosta taisto kuolleita vastaan ja hän juoniikin omia suunnitelmiaan Kuninkaansatamassa. Headey pääsee jälleen olemaan mahdollisimman inhottava, mutta harmillisesti suuren osan ruutuajastaan Cersei vain tuijottaa Kuninkaansatamaa viinilasi kädessään.
     Muita vanhoja paluun tekeviä hahmoja ovat mm. Theon Greyjoy (Alfie Allen), joka etsii siskoaan Yaraa (Gemma Whelan), jonka heidän rasittava sukulaisensa Euron (Pilou Asbæk) viime kaudella sieppasi; Jaime Lannister (Nikolaj Coster-Waldau), joka matkaa kohti Talvivaaraa taistelemaan; Bronn (Jerome Flynn), joka haaveilee yhä omasta linnastaan; Melisandre (Carice van Houten), josta olen pikkuhiljaa alkanut pitämään; sekä Cersein uskolliset palvelijat Qyburn (Anton Lesser) ja järkälemäinen Gregor Clegane (Hafþór Júlíus Björnsson). Theonin kehittymistä on ollut mahtava seurata läpi sarjan ja hänellä on yksi kiehtovimmista kehityskaarista koko sarjassa. Samoin Jaimen muutosta on ollut mielenkiintoista seurata, enkä olisi ensimmäisellä kaudella uskonut, että joskus pitäisin hahmosta paljon. Euron sen sijaan pitää paikkaansa inhokkihahmojeni joukossa.
     Ja sitten mukana on myös paha ja pelottava valkoisten kulkijoiden johtaja Yön kuningas (Vladimir Furdik) kauhistuttavan kuolleiden armeijansa kanssa. Yön kuningas on edelleen karmiva, mutta todella hieno ilmestys ja hän pääseekin leikkimään häijyydellään. Silti tuntuu kuitenkin vahvasti siltä, ettei hahmo pääse näyttämään täyttä potentiaaliaan, sillä loppujen lopuksi hahmo on aika yksiulotteinen fantasiavihulainen.

Kahdeksannen tuotantokauden avaus jatkaa hyvin samoissa merkeissä kuin seitsemäs kausi; kivoja jälleennäkemisiä ja rakennetaan jännitettä tulevasta taistelusta. Kauden ensimmäinen jakso ei vielä tee ihmeellistä vaikutusta, eikä siinä oikeastaan tapahdu mitään erityisen muistettavaa, mutta se vie katsojan mukavasti takaisin Westerosiin tuttujen hahmojen seuraan. Vasta toisessa jaksossa kausi tuntuu käynnistyvän. Vaikka kyseessä ei ole vielä itse suuri taistelu, vaan sen piinaava odottaminen, nousee jakso kevyesti koko kauden parhaimmaksi, sillä se on täynnä aivan mahtavia hetkiä hahmojen kesken, kun nämä valmistautuvat mahdolliseen tuhoonsa. Jaksossa onnistutaan luomaan täydellinen henki, jolloin katsoja huolestuu takuuvarmasti, että kuinka monelle hahmolle täytyy nyt jättää jäähyväiset.

Siksi onkin harmillista, että kun valkoiset kulkijat saapuvat Talvivaaraan ja taistelu alkaa, ei kauan odotettu jakso tunnu lainkaan kaiken pohjustuksen arvoiselta. Jon on muutaman viimeisen kauden hokenut vain yhtä ja samaa - että Yön kuningas ja kuolleet ovat tulossa, eikä maailma ole koskaan kohdannut näin hirveää ja vaarallista uhkaa. Pohjustus on ollut erinomaista, mutta kun sota alkaa ja mitä pidemmälle se kulkee, sitä mitäänsanomattomammaksi se muuttuu. Suuren pettymyksen aiheuttaa jo se, ettei taistelusta näe melkein mitään, sillä kaikki tapahtuu keskellä yötä ja valona toimivat vain soihdut ja lohikäärmeen tuli. Useassa kohtaa on todella vaikea sanoa, mitä ruudulla tapahtuu. Sarjan kuvaaja yritti puolustella jaksoa ja totesi, että katsojien pitäisi vain säätää televisioidensa kirkkautta, mutta tuossa kohtaa olisi pitänyt tunnustaa mokanneensa. Katsojan ei pitäisi joutua säätämään televisionsa asetuksia yhden jakson takia. Tekijöille koituu myös isoksi haasteeksi näyttää taistelun kulkua kaikkien hahmojen näkökulmasta, jolloin katsojana ehtii unohtaa, että jotkut hahmoista edes ovat mukana sotimassa. Mukaan mahtuu hyviä hetkiä, kuten Aryan jännittävä piileskely kuolleilta, mutta muuten sota tuottaa ison pettymyksen. Tämän pitäisi olla koko Game of Thronesin huikein taisto, mutta lopulta se vajoaa heikoimpien mäiskeiden joukkoon. Käsittämättömämpää tästä tekee sen, että jakson on ohjannut Miguel Sapochnik, joka ohjasi sarjan upeimman mittelön, kuudennen kauden äpärien taistelun, sekä viidennen kauden taiston kuolleita vastaan, mikä oli huomattavasti tämän kauden sotaa vaikuttavampi kokemus.

Tuotantokauden kolmesta viimeisestä jaksosta on lähes mahdotonta sanoa mitään ilman spoilereita, joten ennen spoileriosiota voin enää oikeastaan sanoa vain, mitä pidin loppukauden (ja samalla koko sarjan) tunnelmasta ja kerronnasta. Valitettavasti itselleni kaudesta jäi lopulta aika ristiriitainen tunne ja tiedän, etten ole ainoa. Fanien adressi siitä, että koko tuotantokausi pitäisi tehdä uudestaan, on todella naurettava ratkaisu, mutta kyllähän se viestii siitä, ettei tämä ollut sitä, mitä monet toivoivat. Itse olen sitä mieltä, että on hienoa, etteivät tekijät lähteneet tekemään sitä, mitä fanit toivovat, sillä tämä sarja ei ole sitä tehnyt lähes koskaan. Jos fanit saisivat toiveensa läpi, Ned Stark olisi varmaan yhä hengissä, eikä shokeeraavia "punaisia häitä" olisi koskaan vietetty. Tekijät ovatkin ihailtavasti tehneet paljon erilaisia ratkaisuja, eikä tietenkään ole mahdollista, että kaikki fanit olisivat tyytyväisiä näkemäänsä. Itse pidin monista ratkaisuista - joistain enemmän ja joistain vähemmän. Joistain ratkaisuista en erityisemmin välittänyt, mutta ymmärsin, miksi näin tehtiin ja jotkut ratkaisut taas jättivät itseni kylmäksi. Ja harmillisesti jälkimmäiseen kuuluu se, kuinka kausi viedään päätökseen. Siinä en tosin pidä ratkaisuja erityisenä ongelmana, vaan lähinnä viimeisen jakson tunnelmaa. Se on nimittäin totaalisen antiklimaattinen jakso. En kokenut riemua, en tullut surulliseksi... jakso ei oikein tarjonnut muuta tunnetta kuin ihmetystä siitä, kuinka laimeasti homma päättyy. Suoraan sanottuna kauden päätösjakso on tylsä. Ja tätä adjektiivia kukaan ei haluaisi käyttää Game of Thronesin viimeisestä jaksosta.

Toinen iso ongelma kahdeksannella tuotantokaudella on sen rytmityksen epätasaisuus. Jotkut asiat kiirehditään ja useasti tuntuu siltä, että kausi vaatisi ainakin jakson jos toisenkin lisää, mutta samalla mukana on kohtauksia, jotka tuntuvat lopulta hieman turhilta tai jotka kestävät liian pitkään. Siinä mielessä tekijät ovat siis epäonnistuneet pitämään pakettia kasassa. Useassa kohtaa kausi löytää Game of Thronesin tutun hienouden, mutta mukana on myös hetkiä, joita katsoessa tuntuu siltä, että koko tekijätiimi on vain iloinen, että sarja saadaan vihdoin päätökseen ja siksi asioita tehdään vähän siihen suuntaan. Tai no, ei koko tekijätiimi, sillä tekninen puoli kaudessa on täysin kunnossa (jos kolmosjakson liiallista pimeyttä ei laske mukaan). Mukana on aivan mielettömän näyttävää kuvausta ja taisteluiden aikana pitkät, hahmoja seuraavat kuvat ovat pelkkää silmäkarkkia. Lavasteet ovat tietysti upeat, kuten myös puvutkin. Maskeeraustiimi pääsee tosissaan hommiin taistelukohtauksien aikana ja suurimmaksi osaksi visuaaliset efektit ovat tyylikkäät. Äänimaailma on hienosti luotu ja musiikit eeppiset. Tuttuun Game of Thrones -tyyliin sarjan alkutekstianimaatio on jälleen muuttunut - tällä kertaa itse asiassa oikein kunnolla! Uusi, rakennusten sisällekin menevä animaatio on täydellinen ja niin on tietysti myös sarjan mahtipontinen tunnusmusiikki.

Tämän kohdan jälkeen siirrytään SPOILEREIHIN juonenkäänteistä ja yllätyksistä. Jos et ole siis vielä nähnyt Game of Thronesin kahdeksatta kautta, lopeta lukeminen tähän. Toisaalta tällä kaudella on ollut koko sarjan korkeimmat katsojaluvut, joten uskoisin suurimman osan tätä lukevista tietävän jo, miten sarja päättyy. Siitä huolimatta tästä eteenpäin lukeminen on jokaisen omalla vastuulla!

Ensiksi haluan spoiler-osiossa käsitellä kolmannen jakson taistelua valkoisia kulkijoita vastaan ja vielä tarkemmin Yön kuninkaan kuolemaa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lopulta Arya onkin se, joka tappoi Yön kuninkaan, toteuttaen näin ennustuksen, jossa Melisandre lausui hänen sulkevan ruskeat, vihreät ja siniset silmät. Arya vielä toteutti tapon tyylikkäällä tavalla, eikä hänen kouluttamisensa kasvottomien kanssa valunut hukkaan. Silti monille tuli varmasti pettymyksenä, kuinka nopeasti Yön kuningas pistettiin hengiltä. Jon Snow käytti koko seitsemännen kauden siihen, kuinka hän yritti saada kaikki vakuuttumaan kuolleiden saapumisesta ja kuinka hän painotti Yön kuninkaan olevan ultimaattinen paha. Yön kuningas ei kuitenkaan ehdi paljoa tehdä saapuessaan taisteluun ja monia jäi varmasti harmittamaan, etteivät Jon ja Yön kuningas lopulta ottaneet miehestä mittaa. Itsekin olen sitä mieltä, että näiden kahden välienselvittely olisi pitänyt olla mukana, mutta Arya olisi silti lopuksi voinut hoitaa homman samalla tavalla. Ottaen huomioon, kuinka kauan sarjassa on hoettu, että "talvi on tulossa", on talvi oudon nopeasti ohi.

Yön kuninkaan kuoleman lisäksi monet fanit ovat osoittaneet mieltä Daenerys Targaryenin toimista tällä kaudella - etenkin toiseksi viimeisessä jaksossa, missä Daenerys, dothrakit, tahrattomat ja Pohjoisen miehet hyökkäävät Kuninkaansatamaan. Cersein joukot heittävät aseensa maahan ja soittavat kelloja antautumisen merkiksi. Tästä huolimatta Daenerys lähtee lentoon Drogon-lohikäärmeellään ja polttaa koko Kuninkaansataman, tappaen satojatuhansia viattomia. Ei ole ihme, että tämä on tullut monelle shokkina, sillä suuri osa katsojista odotti Daeneryksen nousevan lopulta rautavaltaistuimelle hallitsemaan Westerosia, kuten hän oli koko elämänsä unelmoinut. Itseänikin harmitti, ettei Daenerys lopulta ollutkaan se toivottu pelastaja, vaan hänen "Targaryen-kolikkonsa" putosi lopulta maahan, hulluuspuoli kohti taivasta. Lähes alusta asti sarjassa on osoitettu, että vaikka Daenerys vapauttaakin orjia ja ajattelee kansansa parasta, löytyy hänestä häikäilemättömän julma puoli kaikille, jotka eivät suostu polvistumaan hänen edessään. Hän on pistänyt lohikäärmeensä polttamaan ihmisiä tästä syystä ja jopa hänen neuvonantajansa ovat seuranneet hänen toimiaan sivusta kauhistuneena.

Saavuttuaan vihdoin Westerosiin Daeneryksen suunnitelmat rautavaltaistuimen saannista menevät nopeasti täysin mönkään. Jos valkoiset kulkijat tappaisivat kaikki, ei hänelle jäisi valtakuntaa, mitä hallita, joten hän joutui antamaan armeijansa eri taistelua varten kuin hän oli halunnut. Taistelussa valkoisia kulkijoita vastaan hän menetti puolet joukoistaan, mukaan lukien häntä rakastan Jorahin, minkä lisäksi kaksi hänen lohikäärmeistään, eli hänen lapsistaan kuolivat. Lisäksi hän sai selville, ettei olekaan oikeutettu hallitsija rautavaltaistuimelle, vaan itse asiassa Jon on - Jon, josta hän luuli saavansa itselleen tosirakkauden. Totuuden paljastuessa pari ei voikaan olla enää yhdessä ja kun tieto leviää, Tyrion ja Varys ovat valmiit kääntämään Daenerykselle selkänsä. Vielä kun hänen neuvonantajansa Missandei kuolee, Daenerys ymmärtää jääneensä yksin. Essosissa häntä rakastettiin, mutta Westerosissa ihmiset pelkäävät häntä tai eivät pidä hänestä. Kaikkien kauheuksien jälkeen ymmärsin täysin, kun Daenerys päättikin tuhota kaiken. Olihan tämä surullista, minkä lisäksi oli myös harmi, ettei hän lopulta enää ymmärtänyt tekojensa luontoa ja Jon joutui surmaamaan hänet. Monet fanit raivostuivat tästä ratkaisusta täysin, mutta itse pidän sarjan tekijöiden puolta ja mielestäni on hienoa, että heillä oli pokkaa viedä hahmo loppujen lopuksi tähän suuntaan.

Kolmas kuolema, mikä tuotti monille pettymyksen, oli Cersei Lannisterin tarinan loppu. Sen sijaan, että hänet olisi pistetty maksamaan hirveistä teoistaan ja häneltä olisi vaikkapa katkaistu pää julkisesti samalla tavalla kuin Ned Starkilta, Cersei kuolikin romahtavan katon alle. Aika varmasti kaikille (mukaanlukien itselleni) tämä ratkaisu tuli isona yllätyksenä, mutta pakko sanoa, että olen tässäkin tekijöiden puolella. Cersei maksoi jo osittain teoistaan viidennen kauden lopussa, kun hänet häpäistiin kuljettamalla hänet alasti pitkin Kuninkaansataman katuja ja pidin siitä, ettei kukaan hahmoista saanut lopulta tappaa häntä. Pidin itse asiassa jopa runollisena sitä, että lopulta hän kuoli oman valtakuntansa romahtamiseen - kirjaimellisesti. Hänen oma vallanhimonsa tuhosi hänet ja jos hän oli edellisellä kaudella antanut joukkonsa valkoisten kulkijoiden vastaiseen taistoon tai ymmärtänyt aiemmin häviönsä, olisi hän voinut kohdata toisenlaisen lopun. Hienointa kohtauksesta teki se, että hän sai jopa jokseenkin onnellisen lopun, kuollessaan rakkaan Jamie-veljensä syleilyssä. Monet fanit spekuloivat, että Jamie tappaisi Cersein ja olivat pettyneitä, kun Jamie palasikin siskonsa luokse rakkauden eikä koston vuoksi, mutta itse pidin tätä täysin ymmärrettävänä. Sisarusten rakkaus on alusta asti ollut myrkyllinen suhde ja oli täysin inhimmillistä, että Jamie lopulta palasi suhteeseen kaiken jälkeen. Pidin myös erittäin paljon siitä, että Cersein viimeisinä hetkinä hahmo esitetään peloissaan olevana äitinä, joka tietää menettävänsä jälleen yhden lapsen - jooa ennen kuin tämä edes syntyy. Olen aina pitänyt siitä, että suuri osa Game of Thronesin hahmoista ei ole puhtaasti hyvä tai paha, vaan lähes kaikista löytyy molempia puolia. Kahdeksannen kauden viidennessä jaksossa tämä tulee mahtavasti esille Daeneryksen ja Cersein kautta.

Cersein kuoleman lisäksi pidin runollisena myös Hurtan ja Vuoren kuolemaa, kun Hurtta työnsi veljensä tornista molempien tuliseen kuolemaan. Lapsena Vuori aiheutti Hurtalle traumat tulesta kärventämällä puolet tämän naamasta ja olikin mahtavaa, että lopuksi molemmat paloivat kuoliaaksi. Se tuntui päätökseltä, mikä oli ollut suunnitteilla alusta alkaen. Sen sijaan koko sarjan lopetus tuntuu hieman siltä kuin tekijät olisivat liikaakin pohtineet, kuinka lopputuloksella saisi yllätettyä kaikki. Suuri osa katsojista oletti Daeneryksen tai Jonin nousevan lopulta rautavaltaistuimelle, mutta näin ei todellakaan käynyt. Daenerys ehti vain koskettaa istuinta, kunnes Jon tappoi hänet ja Drogon poltti valtaistuimen sulaksi raudaksi. Jon taas karkotettiin takaisin Yövartion riveihin ja hän jatkoi matkaansa villien kanssa Muurin toiselle puolelle. Toisaalta Jonin kohdalla tehtiin looginen ratkaisu, sillä koko kaudenhan hän on toistanut, ettei halua rautavaltaistuinta ja onhan hän jo pitkään ollut villien kanssa tekemisissä. Kun lopussa kuninkaaksi valitaankin Bran Stark, loksahti monilla katsojilla varmasti suu auki. Siis hemmetti soikoon, Bran Stark! Jos olette lukeneet aiempien kausien arvostelujani, tiedätte, että Bran on mielestäni yksi koko sarjan tylsimmistä hahmoista. Aluksi pettymykseni määrä oli valtava, mutta mitä kauemmin on kulunut finaalijakson näkemisestä, sitä enemmän alan ymmärtämään, miksi näin tehtiin. Monet (minä mukaanlukien) ovat valittaneet, kuinka hyödytön Bran on, mutta kenties Bran olikin tarkoituksella hyödytön, sillä hän tiesi, että seuraamalla vain sivusta, kun muut kuolevat, hänestä tulisi kuningas? Lisäksi kuten hahmo on todennut, hän ei ole enää Bran, vaan kolmisilmäinen korppi, joten kenties tämä myyttinen olento olikin juonitellut itsensä valtaan? Muuten monet henkiinjääneistä hahmoista saavat onnellisen lopun (Sansasta tulee kuningatar, Arya seilaa kohti mahdollista spin off -sarjaa, Tyrion pysyy kourana ja Bronn sai mitä halusikin), joten sopisi hyvin Game of Thronesin pirulliseen luonteeseen, että vielä lopuksikin valtaa pitäisi joku, jolla on mahdollisesti pahat mielessään...

Jos minun pitäisi pistää Game of Thronesin tuotantokaudet järjestykseen heikoimmasta parhaimpaan, löytyisi kahdeksas kausi valitettavasti heikoimman sijalta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin pitänyt kautta heikkona, vaikka siinä heikkoja hetkiä olikin. Kausi on kelvollinen päätös sarjalle, vaikkei nousekaan aiempien kausien tasolle. Toiseksi heikoin on mielestäni viides tuotantokausi, josta löytyy paljon venyttämisen makua ja pitkäveteisiä jaksoja. Siitä löytyvä taistelu kuolleita vastaan ja Cersein häpeäkävely ovat kauden kirkkaita tähtihetkiä. Kolmanneksi heikoin on kolmas tuotantokausi, jossa on myös tylsiä pätkiä, sekä liikaa kiduttamisella mässäilyä. Mitään erityistä hienoa taistoa ei tältä kaudelta löydy, mutta punaiset häät nousee kevyesti koko sarjan muistettavimpien hetkien joukkoon. Viidenneksi paras tuotantokausi on seitsemäs kausi, josta löytyy kiirehtimisen makua, mutta samalla siinä nostatetaan hienosti tunnelmaa. Lisäksi on huikeaa nähdä Daenerys vihdoin Westerosissa ja loppupään joukkokohtaus on jokaisen fanin unelma. Seuraavina tulevat mielestäni sarjan toinen ja neljäs kausi, jotka tappelevat tasaisesti pronssisijasta, enkä vain osaa päättää, kumpi on mielestäni parempi tuotantokausi - molemmat ovat aivan mahtavia! Hopeasijalle nousee mielestäni kuudes kausi sen mielettömän henkeäsalpaavan finaalin ansiosta. Ensin äpärien taistelu ja sitten piinaava päätösjakso ovat yhdet sarjan parhaimmista jaksoista. Ja kuten voikin tässä kohtaa arvata, mielestäni sarjan paras kausi on edelleen sen ensimmäinen. Avauskaudella kaikki tuntuu loksahtelevan nerokkaasti paikoilleen. Vain kauden päätösjakso on hieman kummallisesti rakennettu, mutta muuten kausi kertoo useita eri juonikuvioita muita kausia taidokkaammin ja se pitää parhaiten otteessaan.

Yhteenveto: Game of Thronesin viimeinen tuotantokausi ei onnistu nousemaan edellisten kausien loistoon, mutta se toimii kelvollisena päätöksensä erinomaiselle sarjalle. Kaudelta löytyy ongelmia rytmityksen kanssa, kun jotkut tapahtumat kulkevat kovalla vauhdilla ja jotkut kohtaukset junnaavat paikoillaan, minkä lisäksi mukana on paljon ratkaisuja, mitkä jakavat fanit kahtia. Yllätyksiä on paljon luvassa, eivätkä ne kaikki ole tietenkään mieluisia. Suuri taistelu valkoisia kulkijoita tuottaa harmillisen pettymyksen liiallisen pimeytensä ja hieman liian nopean lopun takia, mutta sitä edeltävä pohjustusjakso on aivan mahtava, sen keskittyessä hienosti hahmoihin ja heidän tuntemuksiinsa. Myös kauden ja samalla tietty koko sarjan päätösjakso tuottaa pettymyksen, mutta lähinnä sen olemattoman tunnelman vuoksi. Viimeisen jakson kuuluisi olla suuri tunteiden vuoristorata, mutta tällaisenaan sitä vain tuijottaa ja kun lopputekstit lähtevät rullaamaan, katsojana lähinnä toteaa: "Jaahas, tähänkö tämä nyt sitten päättyi?" Käsikirjoitus ja ohjaus vaatisivat siis viilausta ja intoa, mutta näytteleminen ja tekninen puoli ovat jälleen huippuluokkaa. Visuaalisesti kausi on todella fantastinen ja näyttelijät hoitavat hommansa kunnialla loppuun saakka. Toki tämä olisi voinut olla paljon parempi kausi ja valitettavasti kahdeksas tuotantokausi jää Game of Thronesin heikoimmaksi, mutta tästä löytyy paljon hienoja asioita, joiden ansiosta kausi jää lopulta plussan puolelle.

And now Game of Thrones is ended.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.5.2019

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com

Game of Thrones, 2011-2019, Yhdysvallat, Home Box Office (HBO), Television 360, Grok! Studio, Generator Entertainment, Bighead Littlehead