TV-sarja: Game of Thrones, kausi 2 (2012)

GAME OF THRONES - KAUSI 2

Luojat: David Benioff ja D. B. Weiss
Pääosissa: Peter Dinklage, Kit Harington, Emilia Clarke, Lena Headey, Maisie Williams, Richard Madden, Michelle Fairley, Sophie Turner, Jack Gleeson, Alfie Allen, Charles Dance, Nikolaj Coster-Waldau, John Bradley, Isaac Hempstead Wright, Iain Glen, Rory McCann, Jerome Flynn, Liam Cunningham, Conleth Hill, Aidan Gillen, Julian Glover, Sibel Kekilli, Gwendoline Christie, Stephen Dillane, Natalie Dormer, Finn Jones, Gethin Anthony, Carice van Houten, Natalia Tena, Art Parkinson, Kristian Nairn, Donald Sumpter, Tom Wlaschiha, Simon Armstrong, Rose Leslie, Gemma Whelan, Patrick Malahide, Roxanne McKee, Elyes Gabel, Nonso Anozie, Nicholas Blane ja Ian Hanmore
Genre: fantasia, draama, toiminta
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 55 minuuttia - Yhteiskesto: 9 tuntia 10 minuuttia
Ikäraja: 16

George R. R. Martinin "Tulen ja jään laulu" -kirjasarjaan ("A Song of Ice and Fire" - 1996-) perustuva Game of Thrones on yksi kaikkien aikojen suosituimmista televisiosarjoista. Sarjan ensimmäinen kausi julkaistiin keväällä 2011 ja se oli välitön hitti. Jo kaksi päivää ensimmäisen jakson ilmestyttyä HBO tajusi, että heillä on käsissään menestys ja he tilasivat sarjan luojilta, David Benioffilta ja D. B. Weissiltä toisen tuotantokauden. Nopeuttaakseen tuotantoa, tekijät loivat kaksi kuvausryhmää, susitiimin ja lohikäärmetiimin, jotka kuvasivat samanaikaisesti eri lokaatioissa eri tapahtumia. Lopulta toinen tuotantokausi alkoi pyörimään televisioissa keväällä 2012 ja se oli edeltäjänsä tavoin kriitikoiden ylistämä menestys. Itse tutustuin Game of Thronesiin vasta vuonna 2015, mutta eri syistä ensimmäinen kausi jäi minulta pariinkin otteeseen kesken. Halusin kyllä katsoa sarjan loppuun, mutta päätin jossain kohtaa odottaa, että koko sarja on ilmestynyt loppuun asti, ennen kuin aloitan sen taas uudestaan. Joulukuussa 2018 en kuitenkaan enää malttanut odottaa ja aloitimme katsomaan sarjaa tyttöystäväni kanssa. Jäin täysillä koukkuun ja katsoimme ensimmäisen kauden muutamassa päivässä kokonaan ja heti seuraavana päivänä aloitimme toisen kauden.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien Game of Thronesin ensimmäistä tuotantokautta!

Isänsä kuoltua Robb Stark valmistelee hyökkäystä Kuninkaansatamaan, samalla kun uudeksi Kouraksi valittu Tyrion Lannister yrittää korjailla kuninkaaksi kruunatun Joffreyn virheitä. Samaan aikaan Jon Snow ja muut Yövartion miehet matkustavat Muurin toiselle puolelle ja Daenerys Targaryen yrittää dothraki-joukkonsa ja vastasyntyneiden lohikäärmeidensä kanssa löytää tapaa päästä takaisin Westerosiin.

Eddard Starkin kuoleman jälkeen hänen perheensä on täysin hajalla. Vanhin poika Robb (Richard Madden) on ottanut johdon Talvivaarassa ja vie armeijaa taistoon. Edellisellä kaudella Robb jäi aika tylsäksi sivuhahmoksi, miksi onkin hienoa, että tällä kaudella hänet nostetaan kunnolla esiin ja hänestä tehdään aidosti kiinnostava, kun hän yrittää selviytyä roolistaan uutena lordina. Vanhin tytär Sansa (Sophie Turner) taas on pahassa paikassa, sillä hän elää Kuninkaansatamassa Lannisterien valvonnan alla. Sansan pitää kaiken aikaa käyttäytyä täydellisesti ja hahmosta huomaa läpi kauden, kuinka hän pelkää kuolevansa minä hetkenä hyvänsä. Pikkusisko Arya (Maisie Williams) taas päätyy omaan seikkailuunsa, millä hän osoittaa olevansa erittäin neuvokas ja älykäs. Arya nousee ehdottomasti suosikkieni joukkoon tällä kaudella. Muiden Starkien ollessa toisaalla, Talvivaaraan jäävät perheen pienimmät, veljekset Bran (Isaac Hempstead Wright) ja Rickon (Art Parkinson) uskollisten palvelijaystäviensä Oshan (Natalia Tena) ja Hodorin (Kristian Nairn) kanssa. Leskeksi jäänyt lasten äiti Catelyn (Michelle Fairley) taas on repeytynyt täysin kahtia miehensä kuoleman aiheuttaman tuskan ja tytärtensä sijainnista koituvan ahdistuksen vuoksi. Fairley tuo hienosti hahmon tunteet esiin. Muutkin näyttelijät tekevät kelpo työtä - jopa Turner parantaa suoritustaan.

Lannisterien suku näyttää entistä paremmin, kuinka kieroon kasvanut se onkaan ja on hienoa huomata, kuinka lyhytkasvuinen Tyrion (Peter Dinklage) alkaa tosissaan huomaamaan sen. Nokkeluutensa, sarkastisuutensa ja hyväsydämisyytensä (sekä tietty Dinklagen mahtavan roolisuorituksen) vuoksi Tyrion nousee tosissaan suosikkihahmokseni. Sen sijaan insestisisaruksia Cersei (Lena Headey) ja Jaime Lannisteria (Nikolaj Coster-Waldau) inhoaa entistä enemmän. Cersei muuttuu yhä vain pelottavammaksi hahmoksi, mutta Jaime sen sijaan on yllättävänkin pienessä roolissa. Sisarusten Joffrey-poika (Jack Gleeson) on muuttunut entistäkin kauheammaksi, kun hänet kruunattiin kuninkaaksi. Joffrey on aivan hirveä ja itsekeskeinen mulkero, eikä häntä voi muuta kuin vihata. Mutta vaikka hän onkin aivan kauhea, on hahmo kirjoitettu erinomaisesti ja Gleeson on suorastaan täydellinen roolissaan. Myös Headey ja Coster-Waldau näyttävät häijyt taitonsa. Tyrionin, Cersein ja Jaimen isä Tywin Lannister (Charler Dance) nousee isompaan rooliin kuin aiemmin ja hänenkin juonikuvionsa on kiinnostava. Dance huokuu oikeanlaista arvokkuutta ja julmuutta, mitä rooli vaatii.
     Pohjoisessa, Muurin toisella puolella Yövartion joukot kulkevat hyytävissä maisemissa. Jon Snow (Kit Harington) pysyy kiinnostavana hahmona ja hänen toverinsa Samwell (John Bradley) tuo kelpo huumoria mukaan, mutta heidän juonikuviollaan kestää todella pitkä aika kehittyä mihinkään suuntaan. Harington osoittaa useassa kohtaa lahjakkuutensa, näyttämällä paljon tunteita pienillä tavoilla.
     Idässä khaleesi Daenerys Targaryenin (Emilia Clarke) tarina jatkuu ja vaikka hän on vihdoin saanut itselleen kolme lohikäärmettä, on meno hänelle ja hänen dothraki-alamaisilleen aika karua. Nälänhätä ja uupumus vain vahvistavat Daeneryksen halua matkata takaisin Westerosiin ja vallata rautavaltaistuin itselleen. Hahmo kehittyy kaiken aikaa ja muuttuu yhä vain kiinnostavammaksi, ja Clarke on erittäin hyvä osassaan. Daenerystä tietty seuraavat hänen uskolliset palvelijansa Jorah (Iain Glen), Rakharo (Elyes Gabel) ja Doreah (Roxanne McKee).

Kaudella nähdään tietty muutkin edelliseltä kaudelta tutut hahmot. Kuninkaansataman lordit Baelish (Aidan Gillen) ja Varys (Conleth Hill), sekä suurmestari Pycelle (Julian Glover) eivät vieläkään saa katsojaa varmoiksi siitä, kenen puolella he ovat. Theon Greyjoy (Alfie Allen) nostetaan isompaan rooliin, mutta samalla hahmosta tehdään todella ärsyttävä. Joffreyn suojelija Hurtta (Rory McCann) on entistäkin uhkaavampi, kun taas Tyrionin rakas Shae (Sibel Kekilli) tekee Tyrionista parempikäytöksisen miehen. Tyrionin toveri Bronn (Jerome Flynn) on yhä mainio vitsiniekka ja hyvä taistelija. Entisen kuninkaan veli Renly Baratheon (Gethin Anthony) haaveilee kuninkuudesta vaimonsa Margaeryn (Natalie Dormer) kanssa, samalla kun hän haaveilee myös Margaerynin veljestä, Lorasista (Finn Jones). Talvivaaran vanha neuvonantaja Luwin (Donald Sumpter) nousee edellistä kautta paremmin esille.
     Uusina hahmoina kaudella taas esitellään Renlyn veli Stannis Baratheon (Stephen Dillane), joka kokee olevansa oikeutettu kuningas ja pyrkii pimeää magiaa taitavan Melisandren (Carice van Houten) kanssa valtaamaan rautavaltaistuimen Joffreyltä. Renlyn turvana taas on hurja soturinainen Brienne (Gwendoline Christie) ja Arya kohtaa omalla seikkailullaan entisen kuninkaan äpäräpoika Gendryn (Joe Dempsie) sekä mystisen tappaja Jagenin (Tom Wlaschiha). Theonin taustoja avataan paremmin, kun kaudella tavataan hänen julma isänsä Balon Greyjoy (Patrick Malahide) ja tympeä sisko Yara (Gemma Whelan). Daeneryksen matka vie hänet Qarthin kaupunkiin, missä hän tapaa mm. maustekauppiaan (Nicholas Blane), rikkaan Xaro Xhoan Daxoksen (Nonso Anozie) ja karmivan taikojan (Ian Hanmore). Yövartion reissulla Jon Snow taas kohtaa Ygritte-nimisen villin (Rose Leslie, joka meni naimisiin Snow'ta esittävän Haringtonin kanssa). Näyttelijät tekevät jälleen hyvää työtä, vaikka monet hahmoista eivät ole yhtä kiinnostavia kuin toiset. Etenkin Ygritte on erinomainen lisä hauskan luonteensa kanssa.

Kuten voi huomata, Game of Thronesin toisella tuotantokaudella on vielä enemmän hahmoja ja juonikuvioita kuin ensimmäisellä, aiemmin yhdessä esiintyneiden hahmojen lähtiessä omille teilleen ja uusien hahmoja saadessa omat tarinansa. Edellisen kauden tavoin tämäkin tuotantokausi tasapainottelee eri juonikuvioiden kanssa taidokkaasti... ainakin suurimmaksi osaksi ajasta. Jon Snow ja Daenerys Targaryen ovat paikoittelen yllättävänkin pienissä rooleissa, mikä on toisaalta ymmärrettävää, sillä tämän kauden päätarina keskittyy Lannisterien, Starkien ja Baratheonien sotaan kuninkuudesta, mihin ongelmia tuottaa valtaa janoavat Greyjoyt. Kaikki Kuninkaanlinnassa, Starkien leirillä ja Talvivaarassa tapahtuva on erittäin kiehtovaa, minkä lisäksi Aryan oma sivujuoni on todella jännittävä, mutta harmillisesti Baratheonin veljekset eivät ole kovin kiinnostavia. Stannis ja Renly jäävät yllättävänkin yksiulotteisiksi hahmoiksi ja vaikka heidänkin kohtauksissaan tapahtuu kiinnostavia asioita, ovat vallasta kinastelevat veljekset tylsintä tällä kaudella.

Vaikka sarjan avauskausi sisälsi vihjeitä sarjan fantasiapuolesta, kuten lohikäärmeistä, valkoisista kulkijoista ja taikuudesta, jäivät ne tosissaan enemmän vihjeiksi ja kausi oli enemmän realistisempaa keskiaikahenkistä kuvausta. Toisella tuotantokaudella fantasiaelementtejä on huomattavasti enemmän, kun nähdään eläviä lohikäärmeitä, sekä useita taikuutta sisältäviä hetkiä. Edellisen kauden rankkuudesta pitäneiden ei kuitenkaan tarvitse huolestua, että toinen kausi olisi samalla lapsiystävällisempi, sillä jos jotain, se on jopa verisempi. Suolet valuvat taistelutantereella, verellä maalataan seiniä punaisiksi ja raajoja katkotaan. Mukana on paljon karua kuvastoa, kuten hyvin epämiellyttävä amputoiminen. Kuten edellinen kausi jo osoitti, Westerosissa eivät ole turvassa edes vanhukset, naiset tai edes lapset, mikä tekee sarjasta entistäkin karumman.

Raaoista tappeluista huolimatta kausi tuottaa muutamaankin otteeseen pettymyksen toimintakohtausten osalta. Joissain jaksoissa pohjustetaan kunnolla tulevaa taistoa Starkien ja Lannisterien välillä, ja näytetään, kuinka sotilaat hyökkäävät toisiaan päin, mutta sitten leikataankin jo siihen kun taistelu on päättynyt. Hahmot puhuvat paljon siitä, kuinka sota etenee, mutta sotaa ei näytetä lähes lainkaan. Voisi jopa luulla, että tekijöillä on loppunut budjetti kesken. Onneksi loppupäässä odotus palkitaan ja yksi viimeisistä jaksoista on pyhitetty kokonaan suurelle taistelulle, mikä on todella näyttävää ja brutaalia meininkiä. Ihan viimeinen jakso tekee saman tempun kuin edellisen kauden päätösjakso ja viimeiset puoli tuntia pohjustaa vain tulevia tapahtumia. Jakso näyttää yksi kerrallaan tärkeät hengissä olevat hahmot ja jokaisen kohdalla se alkaa mahtipontisen musiikin voimin päättämään jaksoa... kunnes siirrytään seuraavaan hahmoon ja tehdään sama uudestaan. Jossain kohtaa alkaa toivomaan, että jakso osaisi jo päättyä, jotta pääsisi siihen seuraavaan kauteen, mitä jakso pyrkii niin vahvasti alustamaan. Paras pohjustus on kuitenkin jätetty viimeiseksi ja sen takia kolmas kausi on pakko aloittaa välittömästi.

Sarjan eri ohjaajat ovat toistamiseen tehneet mahtityötä luodessaan tunnelmaa ja pitäessään pakettia kasassa. Käsikirjoittajatiimi olisi vain voinut tehdä Baratheonin veljeksistä hieman kiinnostavammat tapaukset. Kuvaus on tälläkin kaudella erittäin taidokasta ja mukana on useita erittäin näyttäviä otoksia. Taistelukohtaukset ovat pääasiassa hyvin kuvattu ja leikattu, mutta mukaan mahtuu myös pientä sekavuutta. Lavastajat ja puvustajat ovat jälleen päässeet näyttämään huikeat taitonsa luodessaan Westerosin maailmaa, minkä lisäksi maskeeraajat ovat luoneet useita todella karun näköisiä haavoja, ruhjeita ja vammoja hahmoille. Efektit ovat mainiot ja Daeneryksen pienet lohikäärmeet ovat suloiset. Tällä kaudella Starkien sudet jopa näyttävät susilta, eivätkä vain valkoisilta ja harmailta koirilta. Äänimaailma on myös taidokkaasti rakennettu aina sotaisista ääniefekteistä mahtipontisiin musiikkeihin. Sarjan alkutunnari on edelleen aivan mielettömän hieno ja on hauska huomata, kuinka alkutekstien aikana näkyvään karttaan lisätään paikkoja kauden edetessä.

Yhteenveto: Game of Thronesin toinen tuotantokausi on aivan mahtavaa jatkoa, vaikkei pääsekään ihan samalle tasolle kuin erinomainen aloituskausi. Baratheonin veljesten kiistely kuninkuudesta on hieman tylsähkö juonikuvio, minkä lisäksi alkaa ärsyttämään, kuinka kaudella vähän väliä pohjustetaan taisteluita, mutta sitten niiden yli vain hypätään näyttämään jälkimeininkiä. Muuten tämäkin kausi on upea. Vanhojen hahmojen juonikuvioita viedään kiehtovasti eteenpäin ja kausi pysyy hienosti kasassa. Paikoitellen Daenerys ja Jon Snow tuntuvat saavan liian vähän ruutuaikaa, mutta toisaalta kauden onkin tarkoitus keskittyä pääasiassa muutaman suvun taistoon kuninkuudesta. Fantasiaelementtejä lisätään, mutta sarja onnistuu pitämään raakuutensa ja realistisen tunteensa. Lopussa taistelunnälkäisten katsojien odotus vihdoin palkitaan ja toiseksi viimeisessä jaksossa nähtävä suuri taistelu on todella hienosti toteutettu. Näyttelijät ovat yhä erinomaisia rooleissaan ja hahmoja syvennetään taidokkaasti. Game of Thronesin toinen kausi osoitti, ettei kyseessä todellakaan ollut pelkkä yhden kauden ihme, vaan tämä sarja tuli jäädäkseen, enkä malta odottaa, mitä kolmannella kaudella on tarjottavanaan!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.2.2019
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.en.wikipedia.org, www.imdb.com ja tuotantokauden juliste www.gameofthrones.fandom.com
Game of Thrones, 2011-, Yhdysvallat, Home Box Office (HBO), Television 360, Grok! Studio, Generator Entertainment, Bighead Littlehead