TV-sarja: Game of Thrones, kausi 1 (2011)

GAME OF THRONES - KAUSI 1

Luojat: David Benioff ja D. B. Weiss
Pääosissa: Sean Bean, Mark Addy, Kit Harington, Emilia Clarke, Michelle Fairley, Peter Dinklage, Lena Headey, Nikolaj Coster-Waldau, Jack Gleeson, Jason Momoa, Harry Lloyd, Sophie Turner, Maisie Williams, Richard Madden, Isaac Hempstead Wright, John Bradley, Iain Glen, Alfie Allen, Rory McCann, Aidan Gillen, Julian Glover, Kate Dickie, Owen Teale, Conleth Hill, Jerome Flynn, Natalia Tena, Kristian Nairn, Elyes Gabel, David Bradley ja Charles Dance
Genre: fantasia, draama, toiminta
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 30 minuuttia
Ikäraja: 16

"Talvi on tulossa..."

...ja niin on tulossa myös supersuositun Game of Thrones -sarjan päätöskausi! Tästä syystä toivotan teidät tervetulleiksi Elokuvan taikaa -televisioarvostelujen pariin, kun matkaamme Westerosiin ja käymme läpi sarjan kaikki seitsemän jo julkaistua tuotantokautta, sekä tietty pian ilmestyvän huipennuskauden. Game of Thrones perustuu George R. R. Martinin "Tulen ja jään laulu" -kirjasarjaan ("A Song of Ice and Fire" - 1996-). Tammikuussa 2006 David Benioff otti yhteyttä Martiniin, kiinnostuneena kirjan kääntämisestä televisiosarjaksi. Martinilta oli jo aiemmin kysytty lupaa tehdä elokuva hänen kirjoistaan, mutta hän ei uskonut leffan tekevän oikeutta niille, joten hän ei ollut suostunut. Idea televisiosarjasta kuitenkin kiinnosti häntä ja hän antoi Benioffille luvan sarjaan. Yhdessä D. B. Weissin kanssa Benioff myi sarjaidean HBO:lle, joka innostui ja projekti lähti liikkeelle. Sarjasta tehtiin aluksi pelkkä avausjakso "The Winter is Coming", mikä sai kuitenkin todella kehnon reaktion testiyleisöltä, jolloin koko homma päätettiin aloittaa alusta uusien näyttelijöiden ja uuden tekijätiimin kanssa. Kuvaukset alkoivat kesällä 2010 ja lopulta Game of Thronesin ensimmäinen kausi julkaistiin keväällä 2011. Sarja sai hieman kritiikkiä alastomuudesta, kielenkäytöstä ja väkivaltaisuudestaan, mutta pääasiassa tuotantokautta ylistettiin ja siitä nousi valtava hitti. Kausi sai hurjan määrän palkintoja ja ehdokkuuksia; mm. kolmetoista Emmy-ehdokkuutta, joista se voitti kaksi. Itse en kuitenkaan alkanut katsoa Game of Thronesia, kun se saapui Suomeen, vaikka yhtäkkiä suuri osa tutuistani alkoi puhumaan vain ja ainoastaan siitä. Sarjan äkillinen suosio sai minut jopa vierastamaan sitä, kunnes vihdoin vuonna 2015 päätin antaa sille mahdollisuuden. Sain kaveriltani lainaksi ensimmäisen tuotantokauden ja pidin sitä todella hyvänä. Harmi vain, että kaverini oli kadottanut Blu-ray -kappaleensa viimeisen levyn, enkä voinut katsoa kautta loppuun. Kestikin pitkään, kunnes sain kaverilta HBO-tunnukset käyttööni ja päätin aloittaa sarjan katsomisen alusta. Kyllästyin kuitenkin siihen, kuinka HBO vain jumitti koko ajan ja tulin lopulta siihen tulokseen, että katson sarjan sitten, kunhan se on päättynyt ja voin katsoa koko homman kerralla. Ja nyt kun sarjan päätöskauden julkaisu lähestyy, päätin tyttöystäväni kanssa aloittaa sarjan katsomisen. Kolmas kertahan toden sanoi ja suorastaan ahmimme ensimmäisen tuotantokauden muutamassa päivässä.

Game of Thrones kertoo fantasiamaailma Westerosin seitsemästä kuningaskunnasta, joita hallitsee kuningas Robert Baratheon. Kun kuninkaan neuvonantaja eli Koura kuolee, kuningas matkaa Talvivaaraan vanhan ystävänsä Ned Starkin luokse pyytämään tätä uudeksi Kouraksi. Samaan aikaan kaukana idässä kuninkuudesta haikaileva Viserys Targaryen on tehnyt sopimuksen mahtavien dothraki-sotureiden kanssa, jotka suostuvat auttamaan häntä valtaamaan Westerosin. Lisäksi alkaa liikkua huhuja, että tuhansia vuosia sitten Westerosia piinanneet hirviömäiset Valkoiset kulkijat olisivat tekemässä paluuta...

Game of Thrones sisältää todella hurjan määrän hahmoja. Eri sukuja nostetaan esille oikein kunnolla, eikä sarjassa vaikuta olevan selkeää päähenkilöä. Aloitetaan kuitenkin kylmässä ja karussa Talvivaarassa asuvasta Starkin suvusta, sillä he ovat alusta alkaen tärkeässä asemassa tarinan kannalta. Talvivaaraa johtaa lordi Eddard "Ned" Stark, jota näyttelee Sean Bean. Lordi Stark on kunnian mies, joka toimii niin kuin hänen pitää, vaikkei itse täysin hyväksyisi tehtävää. Hahmo on ankara, mutta hänestä löytyy myös lämpöä vaimoaan ja lapsiaan kohtaan. Michelle Fairley esittää rouva Catelyn Starkia, joka ei suostu vain jäämään kotiin vahtimaan lapsia, vaan on valmis tekemään kaikkensa suojellakseen perhettään. Starkin pariskunnalla on viisi lasta: isänsä jälkeen lordiksi nouseva Robb (Richard Madden), kuninkaallisesta elämästä haaveileva Sansa (Sophie Turner), miekkailusta kiinnostunut Arya-tyttö (Maisie Williams), kiipeilystä pitävä Bran (Isaac Hempstead Wright) ja lähes täysin unohduksiin jäävä perheen pienin poika Rickon (Art Parkinson). Nedillä on myös kuudeskin lapsi, toisen naisen kautta syntynyt Jon Snow (Kit Harington), joka joutuu elämään äpärän maineen kanssa. Rickon jää niin vähälle huomiolle, että hänestä on vaikea sanoa mitään, minkä lisäksi Robbkin jää aika yksiulotteiseksi hahmoksi, mutta muuten Starkit ovat kiinnostava joukko. Bean, Fairley ja Harington ovat erittäin mainiot valinnat rooleihinsa ja Williams osoittaa olevansa todella lahjakas näyttelijänalku. Sen sijaan Turner on paikoitellen yllättävänkin kehno, eikä onnistu esittämään aidon oloisia tunteita ilmeillään tai puhetavallaan.

Mark Addy näyttelee kuningas Robert Baratheonia, Westerosin johtajaa, joka inhoaa työtään. Johtamisen sijaan kuningas Robert käy mieluummin ilotalossa ja ryyppää itsensä sammuksiin. Lena Headey esittää Robertin vaimoa, kuningatar Cerseitä, joka joutuu katsomaan vierestä miehensä törttöilyjä. Cersei tulee rikkaasta Lannisterin suvusta ja sen kyllä huomaa. Shrek 2:n (2004) Prinssi Uljaalta näyttävä Jaime Lannister -veli (Nikolaj Coster-Waldau) esittää hurmuria, mutta nopeasti voi huomata, että ulkokuori peittää alleen julman persoonan. Lyhytkasvuinen Tyrion-veli (Peter Dinklage) yrittää peittää pituuttaan rikkaudellaan ja naisten suosiolla. Lannisterien isä, Tywin (Charles Dance) jää aika vähäiselle ruutuajalle, mutta siitäkin vähästä käy selväksi, miksi hänen lapsensa ovat sellaisia kuin ovat. Tyrion on yksi sarjan parhaista hahmoista ja hänen juonikuvionsa on erittäin kiinnostava, minkä lisäksi Dinklage on aivan mahtava roolissaan. Coster-Waldau ja Headey vetävät inhottavat roolinsa erittäin hyvin, minkä lisäksi Addysta löytyy tarpeeksi arvokkuutta kuninkaaksi, mutta myös oikeaa virnettä retostelijan osaan. Kuninkaalla ja kuningattarella on myös lapsia, joista tärkein on nuori Joffrey (Jack Gleeson), josta tulisi aikanaan uusi kuningas. Ja kuten kaikki sarjaa katsovat tietävät, Joffrey on yksi ärsyttävimmistä pikku paskiaisista, mitä on olemassa. Hahmo on niin ylimielinen ja narsistinen mammanpoika, että katsoja alkaa toivomaan hänen kuolemaansa Joffreyn ensiesiintymisestä lähtien. Gleeson hoitaa hommansa täydellisesti ja saa katsojan todella vihaamaan hahmoaan.
     Sarja seuraa myös Targaryenin sukua... tai mitä siitä on jäljellä. Targaryenit olivat aikoinaan Westerosin hallitsijoita, kunnes Robert Baratheon kaappasi vallan itselleen ja siitä syystä nuori Viserys Targaryen (Harry Lloyd) ja hänen siskonsa Daenerys (Emilia Clarke) janoavat kostoa ja kruunua itselleen. Viserys onkin kaupannut siskonsa julmien hevossotureiden, dothrakien johtajan khal Drogon (Jason Momoa) vaimoksi, jotta saisi dothrakit taistelemaan hänen puolestaan. Joffreyn tavoin vallanhimoinen Viserys on myös todella rasittava vinkuintiaani, joka kuvittelee itsestään liikoja. Daenerys-sisko sen sijaan on yksi sarjan parhaista hahmoista, kun hän alkaa muuttua herkästä naisenalusta päättäväiseksi dothrakien kuningattareksi, khaleesiksi. Clarke on erinomainen roolissaan ja niin on myös vähäsanainen Momoa, jonka tarvitsee lähinnä pullistella lihaksiaan ja näyttää uhkaavalta.

Näiden kolmen suvun edustajien lisäksi sarja on aivan täynnä erilaisia hahmoja ja välillä sarjaa katsoessa täytyykin kaivaa jonkinlaista sukupuuta esille, jotta pysyy kärryillä kenestä henkilöt puhuvat. Maanpaossa oleva Jorah (Iain Glen) auttaa Targaryenejä, Theon Greyjoy (Alfie Allen) on isossa roolissa Talvivaarassa, "Hurtta" (Rory McCann) on Joffreyn arpeutunut ja häijy palvelija, kuninkaan neuvonantajia ovat mm. lordi Baelish (Aidan Gillen), suurmestari Pycelle (Julian Glover) ja lordi Varys (Conleth Hill), minkä lisäksi rouva Starkin sisko Lysa (Kate Dickie) johtaa omaa valtakuntaansa kieroon kasvaneen poikansa (Lino Facioli) kanssa. Rakharo (Elyes Gabel) on khal Drogon uskollinen soturi, Bronn (Jerome Flynn) ystävystyy Tyrionin kanssa, Brania hoitava Hodor (Kristian Nairn) osaa sanoa vain oman nimensä ja Osha (Natalia Tena) on pohjoisen villi. Lisäksi sarjan aikana kulkee iso juonikuvio, missä Jon Snow liittyy Yövartioon, joka suojelee Westerosia pohjoisen uhkilta korkealla, jäisellä Muurilla. Siellä Jon ystävystyy kömpelön Samwellin (John Bradley) kanssa ja joutuu rankkaan koetukseen Yövartiota johtavan Thornen (Owen Teale) takia. Suuri osa näistä hahmoista onnistuu saamaan oman juonikuvionsa ja monista heistä on saatu aikaiseksi kiinnostavia henkilöitä.

Game of Thronesia on vuosien varrella useasti verrattu Taru sormusten herrasta -trilogiaan (The Lord of the Rings - 2001-2003). Molemmat ovat toki massiivisia menestyskirjoihin perustuvia fantasiatarinoita, joissa nähdään ritareiden miekkataisteluita, ylväitä kuninkaita, yliluonnollisia elementtejä ja Sean Bean, mutta muuten niistä on vaikea löytää yhtäläisyyksiä - ainakaan tämän ensimmäisen kauden perusteella. Siinä missä Taru sormusten herrasta on seikkailutarina, missä hahmoilla on selkeä päämäärä koko sarjan ajan, on Game of Thrones enemmänkin keskiaikaa muistuttavaan maailmaan sijoittuva draamakertomus "valtaistuinpelistä", missä Westerosin suvut taistelevat maan herruudesta. Tämä ei ole mikään seikkailu, eikä tällä ensimmäisellä kaudella edes ole kovin paljon fantasiaelementtejä. Lohikäärmeistä, valkoisista kulkijoista ja noituudesta lähinnä puhutaan ja niitä nähdään parin sekunnin ajan vilaukselta, mutta pääasiassa tämä on realistisen tuntuinen tarina.

Merkittävää sarjassa on, kuinka rohkea se on ollakseen iso amerikkalaistuotanto. Isosta budjetistaan huolimatta tekijät eivät ole keventäneet George R. R. Martinin lähdemateriaalia lapsiystävällisemmäksi, vaan tarjoavat yllättävänkin hurjaa ja rankkaa kuvastoa. Taistelut ovat verisiä, täynnä irtoraajoja ja -päitä, sekä vatsoista valuvia suolia ja kidutusta. Herkimmille sarjan meininki saattaa olla jopa liikaa, eikä mikään ihme, sillä Game of Thrones ei todellakaan säästele katsojaansa - eikä liiemmin hahmojaankaan. Tyypillisestä amerikkalaistuotannosta poiketen sarja sisältää myös todella paljon alastomuutta, eikä mitään pientä pehmoilua, vaan useita rajuja seksikohtauksia. Naisten asema on erittäin hirvittävää katseltavaa läpi kauden, sillä suuri osa mieshahmoista ei pidä heitä minkään arvoisina. Itse asiassa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lähes kaikki sarjan naiset ovat kirjaimellisesti huoria. Naisia alistetaan, raiskataan, hyväksikäytetään ja kohdellaan kaikin tavoin julmasti. Kovin montaa puhtoista hahmoa ei sarjasta löydy, vaan lähes jokainen pidettäväkin mieshahmo syyllistyy jossain kohtaa tekemään pahasti naiselle.

Hyperväkivaltaisuus ja naisten voimakas hyväksikäyttö ovat niin vakavia teemoja, että väärin käytettyinä Game of Thrones olisi suuri epäonnistuminen. Onneksi asialla ovatkin olleet oikeat tekijät ja he ovat hyödyntäneet rankkoja aiheita erinomaisesti. Sarja ei vain mässäile raaoilla taisteluilla ja alastomuudella, vaan oikeasti panostaa hahmoihinsa ja tarinaansa. Eivät pelkät veri ja tissit ole tehneet Game of Thronesista yhtä kaikkien aikojen suosituimmista sarjoista. Ei, vaan suosio syntyy moniulotteisista hahmoista, rohkeista vedoista, kiehtovasta maailmasta ja mestarillisesta tarinankerronnasta. Tuotantokauden aikana on todella paljon meneillään. Juonikuvioita on lähes yhtä paljon kuin hahmoja ja huonojen kirjoittajien kanssa sarja muuttuisi totaaliseksi sekamelskaksi. Jälleen onkin onni, että sarjaa ovat tehneet juuri oikeat henkilöt, jotka tasapainottelevat useiden juonikuvioiden kanssa käsittämättömän taidokkaasti. Vaikka moni katsoja saattaa jäädä voivottelemaan, ettei mukana olekaan luvattuja lohikäärmeitä, on hienoa, etteivät kirjoittajat heti hyppää niihin, vaan käyttävät aikansa esitelläkseen kaiken tarpeellisen, jotta katsoja oikein kunnolla lumoutuu tarinan vietäväksi.

Koko Game of Thrones lähtee käyntiin napakasti hyvin jännittävällä aloituksella, eikä meno siitä helpommaksi muutu. Tuotantokausi rakentaa jännitystä yhtä taidokkaasti kuin hahmojaan, jolloin katsojan on pakko vain jatkaa seuraavaan jaksoon. Kaikki juonikuviot ovat kiehtovia, minkä ansiosta tunnin mittaiset jaksot ovat äkkiä ohi. Jotkut jaksot keskittyvät tiettyihin juonikuvioihin enemmän ja joissain jaksoissa ei välttämättä edes nähdä joitakin hahmoja lainkaan. Kun katsoja alkaa päässään punomaan tekijöiden asettamia lankoja yhteen ja ymmärtämään, mistä tarinassa todella on kyse ja mitä kaikkea sarjassa voikaan tapahtua, innostus vain kasvaa entisestään. Ensimmäinen tuotantokausi jaksaa yllättää kerta toisensa perään. Katsojana huomaa todella välittävänsä hahmoista ja siksi onkin hirvittävää, kun tajuaa, ettei sarja välttämättä anna armoa edes kaikista tärkeimmiksi luulluille hahmoille. Hieman latteampaa päätösjaksoa lukuunottamatta Game of Thronesin ensimmäinen tuotantokausi on todella erinomainen, eikä mikään ihme, että tämä johti yhteen tämän hetken suosituimmista tuotannoista. Viimeistä jaksoa haittaa vain hieman se, että se ei tunnu millään lailla kauden päätökseltä. Kausi tekee mieletöntä työtä pohjustaessaan isoja tapahtumia, mutta niitä saakin odottaa seuraavaan kauteen asti. Noh, toisaalta mikäpä siinä. Itse ainakin jäin koukkuun ja pistän toisen kauden pyörimään välittömästi, jotta pääsen näkemään, mitä hahmoille seuraavaksi tapahtuu.

Tuotantokauden useat käsikirjoittajat ovat siis hoitaneet hommansa hyvin, kun ovat ahtaneet kauden täyteen eri tarinakaaria. Myös lukuisat ohjaajat onnistuvat hienosti luomaan tunnelmaa. Sarja on upeasti kuvattukin. Mukana on useita todella näyttäviä maisemakuvia, joita korostaa fantastinen lavastus. Lavastajatiimi on tehnyt hienoa työtä luodessaan keskiaikamaista henkeä, mitä vahvistaa taiturimainen puvustus. Maskeeraajat taas ovat päässeet leikkimään tekoveren kanssa ja luomaan ällöttäviä haavoja. Sarja on kaikin puolin leikattu taidokkaasti, eikä jaksoissa ole tarpeetonta venytystä. Visuaaliset efektit eivät erityisemmin korostu ja ne, mitkä ovat selvästi digitaalisesti toteutettuja, näyttävät hyviltä. Visuaalisesta puolesta ainoa valittamisen aihe on oikeastaan se, että Starkien sudet näyttävät enemmänkin vain koirilta. Äänimaailma on hienosti rakennettu ja musiikit ovat mahtavat. Sarjan tunnusmusiikki on mielettömän upea ja sen aikana äänet täytyy pistää kovalle. Alkutekstit ovat oikeutetusti nousseet ikonisiksi ja ne ovat hauska tapa esitellä Westerosia. Erinomaisena yksityiskohtana alkuteksteistä täytyy myös sanoa, että jokaisen näyttelijän nimen vieressä on sen suvun vaakuna, mihin näyttelijän hahmo kuuluu. Kaikessa hienoudessaan täytyy kuitenkin tunnustaa, että kun edellinen jakso on jäänyt jännään paikkaan, seuraavan jakson alkutekstit saattaa skipata, sillä ne ovat aika pitkät...

Yhteenveto: Game of Thronesin ensimmäinen tuotantokausi on lähes täydellinen paketti ja upea aloitus äärimmäisen lupaavalle sarjalle. Vain kauden viimeinen jakso tökkii hieman rytmityksensä kanssa, yrittäessään lähinnä vain pohjustaa tulevia tapahtumia. Muuten kaikenlainen pohjustus on tehty erinomaisesti. Jännitystä rakennetaan alusta alkaen ja erilaisten juonikuvioiden ja mysteerien hidas avautuminen lisää sarjan kiehtovuutta entisestään. Sarja koukuttaa ensimmäisestä jaksosta lähtien, eikä katsojana malta odottaa näkevänsä, mitä kaikkea sarjalla onkaan tarjottavanaan. Ensimmäinen kausi tarjoaa hyvin vähän fantasiaelementtejä, mikä voi olla pettymys joillekin, mutta lohikäärmeet sun muut kausi korvaa mahtavalla hahmogallerialla ja huikealla tarinankerronnalla. Kaikki juonikuviot ovat kiehtovia ja käsikirjoitus on täydellisessä tasapainossa jokaisen juonikuvion kanssa, sitoen ne yhteen eheäksi kokonaisuudeksi. Myös näyttelijät hoitavat hommansa kunniakkaasti - etenkin Bean, Dinklage, Headey, Harington, Addy, Clarke ja nuori Williams. Vain Sophie Turner jättää kylmäksi hieman tönkön roolisuorituksensa kanssa. Teknisesti kausi on todella taidokkaasti tehty kuvausta, lavastusta, puvustusta ja efektejä myöten. Ei ole mikään ihme, että Game of Thrones on niin suosittu, onhan se aivan mielettömän loistava! Suosittelenkin sarjaa aivan kaikille, etenkin aikuismaisemmasta fantasiasta pitäville. Lapsille ja herkille katsojille tämä ei kuitenkaan sovi, sillä mukana on paikoitellen hyvinkin rajua materiaalia. Tuotantokausi jätetään jännään paikkaan ja mielenkiinnolla odotan, mitä sarjan seuraavat kaudet tuovat tullessaan...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.2.2019
Lähteet: sarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.gameofthrones.fandom.com
Game of Thrones, 2011-, Yhdysvallat, Home Box Office (HBO), Television 360, Grok! Studio, Generator Entertainment, Bighead Littlehead