GAME OF THRONES - KAUSI 5
Luojat: David Benioff ja D. B. Weiss
Pääosissa: Peter Dinklage, Emilia Clarke, Kit Harington, Lena Headey, Nikolaj Coster-Waldau, Stephen Dillane, Maisie Williams, Sophie Turner, Liam Cunningham, Iain Glen, Aidan Gillen, Carice van Houten, John Bradley, Iwan Rheon, Kristofer Hivju, Gwendoline Christie, Jerome Flynn, Natalie Dormer, Alfie Allen, Tom Wlaschiha, Michiel Huisman, Nathalie Emmanuel, Owen Teale, Daniel Portman, Dean-Charles Chapman, Hannah Murray, Peter Vaughan, Michael McElhatton, Indira Varma, Alexander Siddig, Tara Fitzgerald, Kerry Ingram, Conleth Hill, Jonathan Pryce, Anton Lesser, Julian Glover, Jacob Anderson, Joel Fry, Roger Ashton-Griffiths, Ian McElhinney, Diana Rigg, Finn Jones, Eugene Simon, Ciarán Hinds ja Richard Brake
Genre: fantasia, toiminta
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 23 minuuttia
Ikäraja: 16
George R. R. Martinin "Tulen ja jään laulu" -kirjasarjaan ("A Song of Ice and Fire" - 1996-) pohjautuva televisiosarja Game of Thrones nousi välittömästi suureen suosioon. Tekijät pääsivätkin heti jatkamaan sarjan tuotantoa, eikä loppua näkynyt, katsojalukujen noustessa yhä vain korkeammiksi. Tämä oli siinä mielessä poikkeava kausi, ettei Martin itse ollut samalla lailla kirjoitustöissä mukana, sillä hän työsti kirjasarjansa kuudetta osaa. Kuvaukset alkoivat kesällä 2014 ja lopulta Game of Thronesin viides tuotantokausi saapui televisioihin keväällä 2015. Kauden myötä sarja jopa pääsi Guinnessin maailmanennätysten joukkoon, voittaessaan ennätysmäärän Emmy-palkintoja. Itse valitettavasti tutustuin sarjaan kunnolla vasta tänä vuonna, kun ilmoitettiin, että tuleva kahdeksas kausi olisi sarjan viimeinen. Päätin ottaa itseäni vihdoin niskasta kiinni ja katsoa koko sarjan läpi ja samalla myös arvostella kaikki tuotantokaudet. Game of Thronesin neljäs kausi osoittautui aivan mahtavaksi ja aloitinkin innokkaana viidennen kauden heti seuraavana päivänä.
HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien Game of Thronesin edellisiä tuotantokausia!
Lannisterien onni on kääntynyt kuningas Joffreyn ja Tywinin kuoleman jälkeen. Jaime lähtee etsimään hänen ja Cersein äpärätytärtä, kun taas Tyrion matkaa Varyksen kanssa tapaamaan Daenerys Targaryenia. Muurilla Yövartion joukkojen täytyy päättää, mitä tehdä villien kanssa ennen kuin valkoiset kulkijat saapuvat. Arya kouluttautuu kasvottomaksi, kun taas Sansa joutuu vaikeaan paikkaan.
Neljän kauden jälkeen on vihdoin mahtavaa nähdä, kuinka Lannisterien voittoputki vaikuttaisi olevan viimeisillään. Tywinin ja kuningas Joffreyn kuoleman jälkeen Cersei (Lena Headey) ja Jamie (Nikolaj Coster-Waldau) alkavat pelkäämään valtansa menettämisestä, sillä kansalla ei ole enää mitään pelättävää. Uusi kuningas, Joffreyn pikkuveli Tommen (Dean-Charles Chapman) on täysin pihalla siitä, mitä hänen pitäisi kuninkaana tehdä ja Kuninkaansataman asukkaat tietävät sen. Yhä useampi uskoo siihen, että Tommen onkin Cersein ja Jamien äpärälapsi ja Lannisterin sisarusten täytyykin yrittää kaikkensa, jottei huhu paljastu totuudeksi, mikä merkitsisi Lannisterien tuhoa. Headey ja Coster-Waldau ovat jälleen loistokkaat rooleissaan ja niin on myös Tyrionia esittävä Peter Dinklage, joka pistää jälleen parastaan. Hän on vihdoin päässyt pois Kuninkaansatamasta, mutta elämä ei näytä siltikään hymyilevän.
Starkien onni taas tuntuu jatkuvan... ainakin jollain tapaa. Arya (Maisie Williams) pääsi eroon Hurtasta (Rory McCann) ja on nyt matkalla vanhan pelastajansa, Jagen H'gharin (Tom Wlaschiha) oppilaaksi. Sansa (Sophie Turner) matkaa lordi Baelishin (Aidan Gillen) kanssa, kun taas nuorimmat pojat Bran (Isaac Hempstead Wright) ja Rickon (Art Parkinson) ovat... he ovat... hmm, vaikea mennä sanomaan, kun kumpaakaan ei näy koko kaudella! Kenties tekijät tajusivat, että heidän juonikuvionsa tuntuu oudon irralliselta ja tylsältä. Pohjoisessa Muurilla Jon Snow (Kit Harington) joutuu vaikeiden päätösten äärelle noustessaan korkeampaan asemaan Yövartiossa. Harington ja Williams ovat jälleen erittäin mainiot rooleissaan ja Turner parantaa jälleen suoritustaan. Tällä kaudella hän pääsee osoittamaan, että hänestä oikeasti löytyy lahjakkuutta, kunhan vain niin viitsii.
Idässä Daenerys Targaryen (Emilia Clarke) saa todella huomata, ettei kuningattaruus ole ihan niin helppoa kuin hän on luullut. Daenerys ei voi muuttaa maailmaa ihan vain sillä, että hän vapauttaa orjat kaupungista lohikäärmeidensä ja armeijansa kanssa ja siirtyy seuraavaan kaupunkiin tekemään saman ja niin edelleen. Hän joutuu kohtaamaan yhä vain uusia ongelmia, jolloin edes hänen valta-asemansa ei voi häntä auttaa. Daeneryksen mukana kulkevat tietty palkkasoturi Daario Naharis (Michiel Huisman), neuvoja antavat Barristan (Ian McElhinney) ja Missandei (Nathalie Emmanuel), sekä tahrattomien armeijaa johtava Harmaa Mato (Jacob Anderson). Missandeita ja Harmaa Matoa onnistutaan syventämään kauden aikana, mutta Barristan jää aika tylsäksi. Huisman on paikoillen yhä pökkelö Daarion roolissa, mutta alkaa vähitellen istumaan osaan paremmin. Clarke on yhä mahtava Daeneryksenä.
Muutkin vanhat tutut hahmot tekevät paluun. Aiemmilla kausilla hieman tylsinä pitämäni Stannis Baratheon (Stephen Dillane) ja leidi Melisandre (Carice van Houten) saavat uusia puolia, mikä tuo heihin vihdoin aitoa kiinnostavuutta. Davos (Liam Cunningham) yrittää toimia Stannisin järjen äänenä. Samwell (John Bradley) kokee yhä enemmän huolta Neilikasta (Hannah Murray), joka muuttuu jatkuvasti yhä ärsyttävämmäksi. Tormund-villi (Kristofer Hivju) taas alkaa ymmärtämään, mitä käy, jos villit ja Yövartio eivät yhdistä voimiaan valkoisia kulkijoita vastaan. Brienne-soturi (Gwendoline Christie) ja aseenkantaja Podrick (Daniel Portman) jatkavat Sansan etsimistä. Bronn (Jerome Flynn) joutuu lähtemään Jaime Lannisterin matkaan, kun taas Jorah (Iain Glen) yrittää keksiä tapaa päästä takaisin kuningattarensa suosioon. Yövartion komentaja Thorne (Owen Teale) on yhtä äksy kuin ennenkin ja suurmestari Pycelle (Julian Glover) yrittää epätoivoisesti pitää asemansa neuvostossa, kun erilaisia kokeita tekevä Qyburn pyrkii nousemaan korkeampaan asemaan. Prinssi Oberynin leskeksi jäänyt vaimo Ellaria Sand (Indira Varma) vannoo kostoa Lannistereille. Margaery Tyrell (Natalie Dormer) haaveilee kuningattaruudesta, eikä häntä haittaa, vaikka menisi heti uudestaan naimisiin Tommenin kanssa, vaikka oli juuri jäänyt leskeksi. Muutkin Tyrellit, eli Loras-veli (Finn Jones) ja sisarusten vanhemmat (Diana Rigg ja Roger Ashton-Griffiths) tekevät paluun. Roose Bolton (Michael McElhatton) pitää Talvivaaraa linnanaan ja hänen äpäräpoikansa Ramsay (Iwan Rheon) muuttuu yhä vain vihattavammaksi hahmoksi. Minusta jopa tuntuu, että toivon Ramsayn kuolemaa enemmän kuin toivoin Joffreyn kuolemaa, sillä Ramsayn inhottavuus menee ihan seuraavalle tasolle. On jälleen karua nähdä, millaiseksi hän on Theon Greyjoyn (Alfie Allen) muuttanut.
Tärkeinä uusina hahmoina kaudella esitellään uskovaisten johtaja Ylivarpunen (Jonathan Pryce) ja Dornen prinssi Doran (Alexander Siddig). Uusista hahmoista etenkin Ylivarpunen on kiehtova lisäys, etenkin kun Price on nappivalinta rooliin. Hahmo vaikuttaa lempeältä ja rauhalliselta, mutta hän on hyvä osoitus siitä, kuinka usko voi tehdä mukavimmankin henkilön toimista kauheita.
Kahden ensimmäisen aivan huikean tuotantokauden jälkeen Game of Thronesin kolmas tuotantokausi tuotti minulle pienoisen pettymyksen. Kausi tuntui lähinnä täytteeltä ja tarina usein lähinnä haahuili ja keskittyi tylsempiin asioihin. Neljäs tuotantokausi oli selvä parannus siihen verrattuna, minkä lisäksi neljännen kauden päätös lupaili isoa muutosta sarjan tulevaisuuteen. Lannisterien aikakausi vaikuttaa vihdoin päättyvän, Sansa ja Arya ovat jollain tapaa turvassa, Yövartio päihitti villit, Tyrion pääsi kauas Kuninkaansatamasta ja Daeneryksellä on oma valtakuntansa. Viidennellä kaudella on mahtavat lähtökohdat, mistä jatkaa tarinaa ja siksi onkin surullista sanoa, että kyseessä on sarjan heikoin tuotantokausi. Viides kausi alkaa kiehtovasti, mutta tunne lopahtaa todella nopeasti. Kauden avausjakso on yksi sarjan laimeimmista ja kaudella on muutenkin suuria vaikeuksia lähteä käyntiin. Mielenkiintoisilta vaikuttaneet juonikuviot ovatkin jokseenkin tylsästi tai kömpelösti hyödynnettyjä ja muutaman jakson jälkeen alkaa vahvasti tuntua siltä, että tämä todella on pelkkää täytettä. Jossain kohtaa huomasin jopa pohtineeni, että voi kunpa Branin ja kumppaneiden matkaa näytettäisiin jälleen, mikä oli suuri ihmetys, sillä itselleni se oli yksi sarjan tylsimmistä puolista. Voisi kuvitella, että olen iloinen, kun hahmoja ei nähdä lainkaan koko kauden aikana, mutta ei.
En kuitenkaan sano, että kyseessä olisi huono kausi. Ei se ole edes vain keskinkertainen, sillä kaudelta löytyy selkeät hienotkin juttunsa. Puolessa välissä tuotantokautta Kuninkaansatamassa alkaa mielenkiintoinen juonikuvionsa, mikä johtaa eri tunteita herättäviin ratkaisuihin. Kolme viimeistä jaksoa löytävät vihdoin Game of Thronesille tyypillisen loistavuuden ja nostavat kauden tasoa huimasti. Loppupää tarjoaa tietty vaikuttavan taistelun - ehkä jopa toisenkin - ja nostaa jännitteen korkealle. Taistelut eivät kuitenkaan todellakaan ole ainoa syy siihen, miksi kauden loppupää on parempi. Lopussa tekijät onnistuvat syventymään tiettyihin hahmoihin entistä paremmin ja todella pistävät heidät vaikeisiin paikkoihin, mikä tuo heistä esille uusia piirteitä. Viimeisten jaksojen aikana tekijät myös lisäävät koko sarjan shokeeraustasoa. Raa'at tapot on jo niin nähty. Tämän kauden lopetus sisältää oikeasti todella epämiellyttäviä, inhottavia asioita, jotka jäävät kummittelemaan mieleen. Jos aiemmin ei ollut selvää, että tässä sarjassa aikuiset miehet eivät ole ainoat, joille voi käydä erittäin pahasti, niin tämän jälkeen pitäisi olla. Lisäksi tekijät ovat keksineet mitä pysäyttävimmän lopetuksen kaudelleen. Aiemmilla kausilla on ollut pieniä ongelmia siinä, miten kausi viedään päätökseen, mutta tämä tekee sen todella napakasti. Katsoja jää haukkomaan henkeä epäuskoisena, eikä todellakaan voi muuta kuin aloittamaan kuudennen kauden katselun.
Tuotantokautta väsänneet ohjaajat ovat tehneet hieman aiempaa heikompaa työtä tunnelman ja koukuttavuuden kanssa, mutta heidän ongelmaksi koituukin käsikirjoitus, joka ei ole yhtä iskevä kuin viime kausilla. Tekninen toteutus on kuitenkin erinomaista tälläkin kaudella. Kuvaus on jälleen mainiota ja mukaan mahtuu useita näyttäviä otoksia. Tämänkertainen suuri taistelu tapahtuu onneksi päivällä, mutta kauden aikana löytyy muita todella pimeitä kohtauksia, joista on vaikea saada selvää. Lavasteet, puvustus ja maskeeraus ovat tietty huikeasti toteutetut ja efektit paranevat joka kauden myötä. Äänimaailma on erinomaisesti rakennettu aina hienoista äänitehosteista vaikuttaviin musiikkeihin asti. Tässä kohtaa pitäisi olla jo selvää, että sarjan tunnusmusiikki on yksi kaikkien aikojen upeimmista!
Yhteenveto: Game of Thronesin viides tuotantokausi on tähän asti selvästi heikoin, mutta sen loppupäästä löytyy tarpeeksi hienoja hetkiä nostamaan kokonaisuuden tason oikein mainioksi. Kaudella kestää harmillisen kauan käynnistyä ja jaksoista löytyy entistä enemmän täytettä, mutta onneksi loppupäässä kausi löytää sarjan loiston ja tarjoaa muutaman erinomaisen jakson. Suuri taistelu lopussa on vaikuttava, mutta kenties sitäkin shokeerampaa menoa nähdään vasta jälkeenpäin muutamankin eri järkyttävän hetken kautta. Tämä kausi sisältää kaikista pysäyttävimmän päätöksen, jonka jälkeen on pakko jatkaa seuraavalle kaudelle välittömästi. Näyttelijät tekevät jälleen mahtavaa työtä kaikin puolin ja teknisesti kausi on upea. Jos käsikirjoitukseen olisi saatu enemmän iskua, onnistuisi viides tuotantokausikin nousemaan muiden loistokkaalle tasolle. Vaikka kyseessä on sarjan heikoin kausi tähän mennessä, on se silti todella oivallinen. Tässä kohtaa on turha suositella Game of Thronesia enää. Jos olet päässyt tähän kauteen asti, aiot luultavasti katsoa koko homman loppuunkin asti.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.3.2019
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.gameofthrones.fandom.com
Game of Thrones, 2011-, Yhdysvallat, Home Box Office (HBO), Television 360, Grok! Studio, Generator Entertainment, Bighead Littlehead
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti