GAME OF THRONES - KAUSI 3
Luojat: David Benioff ja D. B. Weiss
Pääosissa: Peter Dinklage, Lena Headey, Kit Harington, Emilia Clarke, Richard Madden, Maisie Williams, Michelle Fairley, Nikolaj Coster-Waldau, Sophie Turner, Jack Gleeson, Charles Dance, Stephen Dillane, Iain Glen, Rory McCann, Isaac Hempstead Wright, Alfie Allen, Gwendoline Christie, Oona Chaplin, Rose Leslie, Sibel Kekilli, Carice van Houten, Natalie Dormer, Joe Dempsie, Liam Cunningham, Conleth Hill, Aidan Gillen, Diana Rigg, Finn Jones, Julian Glover, John Bradley, Natalia Tena, Kristian Nairn, Art Parkinson, Ciarán Hinds, Daniel Portman, Thomas Brodie-Sangster, Ellie Kendrick, David Bradley, Nathalie Emmanuel, Jerome Flynn, Patrick Malahide, Gemma Whelan, Mackenzie Crook, John Stahl, Hannah Murray ja Ed Skrein
Genre: fantasia, toiminta
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 18 minuuttia
Ikäraja: 16
George R. R. Martinin "Tulen ja jään laulu" -kirjasarjaan ("A Song of Ice and Fire" - 1996-) perustuva Game of Thrones on yksi kaikkien aikojen suosituimmista televisiosarjoista. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi oli iso hitti, joten jatkoa oli tietty luvassa. Toinen kausi keräsi faneja vielä enemmän, jolloin HBO tilasi tekijöiltä saman tien kolmannenkin tuotantokauden. Kolmas kausi pohjautuu kirjasarjan kolmannen osan, "Miekkamyrskyn" ("A Storm of Swords" - 2000) ensimmäiseen puoliskoon, sillä tekijät kokivat, että kirjasta riittäisi materiaalia kahdelle kaudelle. Kuvaukset alkoivat kesällä 2012, mutta niissä koettiin heti ongelmia, kun Jon Snow'ta näyttelevä Kit Harington mursi nilkkansa kuvauksissa, minkä vuoksi tuotantoa jouduttiin suunnittelemaan uusiksi. Lopulta Game of Thronesin kolmas kausi saapui televisioihin keväällä 2013 ja se oli tietysti huippusuosittu jälleen kerran. Kuten kerroin edellisten kausien arvioissa, minulla kesti kauan päästä mukaan tähän sarjaan eri syistä. Mutta nyt kun sarja on saamassa päätöksensä, oli aika aloittaa sarja ihan alusta.
HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien Game of Thronesin edellisiä tuotantokausia!
Kuninkaansatamassa valmistaudutaan kuningas Joffreyn ja lady Margaeryn häihin, samaan aikaan kun Robb Stark suunnittelee hyökkäystä. Pohjoisessa villeihin liittoutunut Jon Snow matkaa kohti Muuria ja idässä Daenerys Targaryen etsii itselleen armeijaa vallatakseen Westerosin.
Starkin sukuun kuuluvat vanhat tutut hahmot. Armeijaa johtava Robb Stark (Richard Madden) on mennyt naimisiin Talisan (legendaarisen Charlie Chaplinin lapsenlapsi Oona Chaplin) kanssa, mitä Robbin äiti Catelyn (Michelle Fairley) ei hyväksy. Catelyn taas ei ole enää poikansa suosiossa, vapautettuaan Jaime Lannisterin. Sansa (Sophie Turner) on pahassa jamassa Kuninkaansatamassa, mikä luo hyvin jännitettä, kun katsoja odottaa kaiken aikaa, että joku Lannisterien palkkamurhaaja saapuisi tappamaan hänet. Arya (mahtava Maisie Williams) taas yrittää päästä perheensä luokse, mutta matka ei tietenkään suju toivotulla tavalla. Ja sitten mukana ovat myös perheen nuorimmat pojat Bran (Isaac Hempstead Wright) ja Rickon (Art Parkinson), jotka matkaavat kohti Muuria Oshan (Natalia Tena) ja Hodorin (Kristian Nairn) kanssa. En tiedä muista, mutta omasta mielestäni Branin näyt kolmisilmäisesti korpista ovat tylsintä tässä sarjassa. Koska en ole nähnyt seuraavia kausia vielä, en tiedä, johtaako se lopulta johonkin mielenkiintoiseen, mutta tämän kauden aikana minua ei voinut vähempää kiinnostaa, kun siirryttiin taas Branin näkyihin.
Lannisterit taas muuttuvat jatkuvasti kiinnostavimmiksi, sillä kaikki perheestä tuntuvat inhoavan toisiaan. Suosikkihahmoni Tyrion (huikea Peter Dinklage) ehti viime kaudella nauttia suosiosta, mutta nyt hänet on syrjäytetty omaan kammioonsa ikävän arpensa kera. Cersei (Lena Headey) on muuttunut entistäkin tylymmäksi, odottaessaan hieman liiankin rakkaan veljensä Jamien (Nikolaj Coster-Waldau) paluuta, joka on Brienne-soturin (Gwendoline Christie) vankina. Tywin Lannister (Charles Dance) osoittaa jälleen häijyytensä, mutta harmillisesti kuningas Joffrey (Jack Gleeson) jää pahasti taka-alalle. Joitakin tämä ei harmita lainkaan, sillä onhan Joffrey mitä vihattavin kusipää, mutta samalla hän on fantastinen ja hienosti näytelty hahmo, ja itse ainakin olisin halunnut nähdä häntä enemmänkin.
Jon Snow'kaan (Harington) ei ole kovin helpossa paikassa, sillä hän on päätynyt villien vangiksi ja hänen täytyy olla villien kuninkaan, Mance Rayderin (Ciarán Hinds) mieliksi selvitäkseen hengissä. Jonin ja Ygritten (Haringtonin vaimo Rose Leslie) välille alkaa kuitenkin muodostumaan jonkinlaista säpinää, mikä saa katsojan toivomaan, etteivät Yövartion miehet sittenkään löydä häntä. Yövartiolla tosin on omat ongelmansa valkoisten kulkijoiden kanssa, eikä Samwell-paralla (John Bradley) ole todellakaan helppoa.
Daenerys Targaryen (Emilia Clarke) jatkaa matkaansa kohti Westerosia, keräten samalla uusia titteleitä itselleen. Clarke osoittaa jälleen olevansa osuva valinta rooliin ja on hienoa nähdä, kuinka Daeneryksestä on muodostunut hieno johtohahmo. Jorah (Iain Glen) taas muuttuu jatkuvasti tylsemmäksi tapaukseksi, eikä hänen hahmonsa tunnu muuttuvan tai edistyvän millään tavalla.
Monet muutkin vanhat tutut hahmot tekevät paluun tällä kaudella. Kuninkuudesta haaveileva Stannis Baratheon (Stephen Dillane) on yhtä tylsä tyyppi kuin edelliselläkin kaudella ja häntä auttava punaisiin pukeutuva Melisandre (Carice van Houten) tympäännyttää jälleen. Sen sijaan Stannisin uskollinen alamainen Davos (Liam Cunningham) muuttuu kiinnostavammaksi hahmoksi. Margaery Tyrell (Natalie Dormer) iloitsee tulevasta kuningattaruudestaan, mutta hänen veljensä Loras (Finn Jones) jää aika vähälle huomiolle. Lordi Baelish (Aidan Gillen) ja lordi Varys (Conleth Hill) osoittavat taas juonikkuuttaan ja Varyksen menneisyyttä avataan mielenkiintoisin tavoin. Suurmestari Pycelle (Julian Glover) sen sijaan on aika pienessä roolissa tällä kertaa, kuten ovat myös Tyrionin rakas Shae (Sibel Kekilli) ja luottotaistelija Bronn (Jerome Flynn). Theon Greyjoy (Alfie Allen) joutuu aikamoiseen pinteeseen, mutta eipä se tietenkään tunnu kiinnostavan hänen isäänsä Balonia (Patrick Malahide) ja siskoaan Yaraa (Gemma Whelan). Kuningas Joffreyn järkälemäinen palvelija Hurtta (Rory McCann) on lähtenyt maanpakoon ja karkuteillä on myös entisen kuninkaan äpäräpoika Gendry (Joe Dempsie). Ensimmäisellä kaudella lyhyesti esiintynyt Walder Frey (David Bradley) tekee paluun ja on yhtä äkäinen kuin ennenkin.
Uusina hahmoina taas esitellään Margaeryn ja Lorasin hulvaton isoäiti Olenna Tyrell (aivan mahtavan roolityön tekevä Diana Rigg), ärsyttävä kiduttaja (Iwan Rheon), Bran Starkin kaltaisia näkyjä kokeva Jojen Reed (Thomas Brodie-Sangster) ja hänen siskonsa Meera (Ellie Kendrick), Aryan kohtaamat soturit Thoros (Paul Kaye) ja Dondarrion (Richard Dormer), huippuarmeijan omistava mestari Kraznys (Dan Hildebrand) ja hänen avustajansa Missandei (Nathalie Emmanuel), kylmä tappaja Daario Naharis (Ed Skrein), sekä Jon Snow'n uskollisuutta kyseenalaistava villi Orell (Mackenzie Crook). Uusista hahmoista Olenna Tyrell on ehdottomasti paras ja tarjoaa useat naurut läpi tuotantokauden fantastisella persoonallaan.
Kolmas tuotantokausi jatkaa Game of Thronesin voittokulkua erittäin hyvällä tavalla, mutta se ei valitettavasti ole yhtä upea kokemus kuin sarjan edelliset kaudet. Omasta mielestäni kaudella tapahtuu entistä enemmän tylsempiä asioita ja siinä keskitytään asioihin, joista en itse voisi vähempää välittää. Kuten jo sanoin, juonikuvio Branista ja hänen kolmisilmäisen korpin näystä alkaa tosissaan kyllästyttämään ja minua alkoi jopa ärsyttämään, kun siitä perhanan pulusta puhutaan jo kolmannen kauden ajan, mutta se tarina ei tunnu johtavan minnekään. Tämän lisäksi kausi tuntuu paikoitellen keskittyvän liikaakin shokeeraavaan kiduttamiseen, mikä menettää tehokkuutensa viimeistään kauden puolessa välissä. Kausi on myös lähinnä pohjustusta tuleville tapahtumille, jolloin se on enemmänkin väliosa, mikä täytyy katsoa, samalla kun odottaa jotain kiinnostavampaa tapahtuvaksi.
Kaudella on kuitenkin paljon hyvääkin. Siitä löytyy selkeää jännitettä, etenkin Sansan ollessa jumissa Kuninkaansatamassa. Hän ei ole vanki, mutta häntä tuntuu silti uhkaavan jokin ja katsojana jännittää kaiken aikaa hahmon puolesta. Tämän lisäksi hahmojen välisiä suhteita onnistutaan kehittämään. Jon Snow'n ja Ygritten välille muodostuva juttu on kaikin puolin erikoinen, mutta samalla siinä alkaa näkyä jotain oudon romanttista. Kaudella on myös oivaa huumoria, mikä syntyy Tyrionin apulaispojan Podrickin (Daniel Portman) seikkailuista huoratalossa. Toiseksi viimeinen jakso on selkeä kauden huippukohta ja se onnistuu shokeeraamaan juuri oikealla tavalla. Mitään sen kummemmin paljastamatta täytyy todeta, ettei ole ihme, että kyseinen jakso on jäänyt elämään fanien muistissa yhtenä sarjan merkkihetkistä. Jo ensimmäinen tuotantokausi osoitti, ettei edes päähenkilöksi luultu hahmo ole turvassa kuolemalta tässä sarjassa ja tämän kauden toiseksi viimeinen jakso vain vahvistaa mielikuvaa. Ainoa harmi vain on, ettei kyseessä ole sarjan päätösjakso, sillä siten jakso järkyttäisi katsojaa entistäkin paremmin.
Eri ohjaajat ovat jälleen tehneet oivallista työtä pitäessään kokonaisuutta kasassa, mutta käsikirjoituksessa on paikoitellen venyttämisen makua, aivan kuin materiaali ei oikeasti riittäisi kymmeneen tunnin mittaiseen jaksoon. Teknisesti tämäkin kausi on taidokkaasti tehty. Kuvaus on tyylikästä ja efektien laatu paranee kausi kaudelta. Lavasteet ja puvustukset ovat erinomaisesti toteutetut ja mukana on karuja maskeerauksia. Äänimaailmakin on hyvin luotu ja musiikit ovat mainiot. Alkutekstianimaatiota on jälleen muutettu ja pidän etenkin siitä, että Talvivaara on tällä kertaa savun peitossa. Harmi vain, ettei Talvivaaraa muuten nähdä lähes lainkaan kauden aikana.
Yhteenveto: Game of Thronesin kolmas tuotantokausi pitää sarjan voiton puolella, mutta tuntuu silti pienoiselta pettymykseltä edellisten kausien jälkeen. Kausi keskittyy hyvin syventämään hahmoja ja heidän välisiä suhteitaan, mutta tapahtumat eivät ole läheskään yhtä kiinnostavia tai mukaansatempaavia kuin aiemmin. Paikoitellen kausi keskittyy liikaa shokeeraamiseen kuin mielenkiintoisen tarinan jatkamiseen. Kausi tuntuu suurimmaksi osaksi vain pohjustukselta tuleville tapahtumille, mutta kyllä kaudesta löytyy silti paljon hyvääkin. Loppupäässä kausi onnistuu shokeeraamaan juuri oikealla tavalla ja onkin harmi, ettei koko kausi pääty siihen. Jo tällaisenaan se järkyttää ja jättää sanattomaksi, mutta kauden finaalina se toimisi entistäkin tehokkaammin. Sarjan tekninen puoli paranee jälleen ja näyttelijät ovat tietty loistavia rooleissaan - etenkin Peter Dinklage, joka ilahduttaa taidoillaan kausi toisensa perään. Kaiken kaikkiaan Game of Thronesin kolmas tuotantokausi tuntuu lähinnä selkeältä väliosalta, mikä on pakko käydä läpi, jotta pääsee mielenkiintoisempiin tapahtumiin. Toivottavasti neljäs kausi palauttaisi sarjan tason jälleen läpikotaisin fantastiseksi...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.3.2019
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.en.wikipedia.org, www.imdb.com ja tuotantokauden juliste www.gameofthrones.fandom.com
Game of Thrones, 2011-, Yhdysvallat, Home Box Office (HBO), Television 360, Grok! Studio, Generator Entertainment, Bighead Littlehead
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti