My Adventures with Superman, kausi 3 (2026) - sarja-arvostelu

MY ADVENTURES WITH SUPERMAN - KAUSI 3

Luojat: Jake Wyatt, Brendan Clougher ja Josie Campbell

Näyttelijät: Jack Quaid, Alice Lee, Ishmel Sahid, Kiana Madeira, Darrell Brown, Max Mittelman, Chris Parnell, Joel de la Fuente, Debra Wilson, Darren Criss, David Errigo Jr., Jolie Hoang-Rappaport, Andromeda Dunker, Michael Emerson ja Steve Blum

Genre: animaatio, toiminta, scifi, seikkailu, komedia

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: noin 23 minuuttia - Yhteiskesto: noin 3 tuntia 50 minuuttia

Ikäraja: 12

DC:n sarjakuviin perustuva animaatiosarja My Adventures with Superman nousi pienimuotoiseen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä heinäkuussa 2023. Toinen kausi piti suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa lisää. Ääninäyttelijät palasivat nauhoittamaan uudet repliikkinsä, animaattorit kävivät hommiin ja nyt My Adventures with Supermanin kolmas tuotantokausi on pyörinyt loppuun (Suomessa HBO Maxin kautta). Itse pidin sarjan kahdesta aiemmasta kaudesta ja olenkin positiivisin mielin odotellut jatkoa. Katsoin kolmannen kauden uudet jaksot lähes poikkeuksetta niiden julkaisupäivinä.

Superman ja kumppanit kohtaavat uusia vaaroja ja vihollisia, minkä lisäksi he saavat yllättäviä vierailijoita tulevaisuudesta.

My Adventures with Supermanin tutut hahmot tekevät paluun, lähtien tietty nimikkohahmo Supermanista, eli kryptonilaisesta Kal-Elista, eli reportteri Clark Kentista (äänenä Jack Quaid). Toisen kauden päätteeksi hän sai serkkunsa Kara Zor-Elin, eli Supergirlin (Kiana Madeira) hylkäämään pahan Brainiacin (Michael Emerson) ja auttamaan Supermania ihmiskunnan suojelemisessa erilaisilta uhkilta. Myös Clarkin mielitietty Lois Lane (Alice Lee) ja heidän ystävänsä, Karaan ihastunut Jimmy Olsen (Ishmel Sahid) ovat menossa mukana ja yhdessä nelikko päätyy jälleen jos jonkinlaisiin seikkailuihin. Hahmot ovat edelleen mainioita ja Supergirl nousee tämän kauden mielenkiintoisimmaksi tyypiksi, hänen pohtiessa uudelleen paikkaansa maailmassa. Kara löytää riemua Maan arkisista jutuista, mutta on myös tiukan paikan tullen aina valmis taistelemaan uusien ystäviensä puolesta. Clarkin ja Loisin suhdetta syvennetään onnistuneesti kauden aikana ja Jimmy pääsee taas olemaan poppoon hauska yksilö, päätyen omiin, hieman koomisempiin ongelmiinsa.

     Vastaansa nelikko saa muun muassa ilkeän teknologianero Lex Luthorin (Max Mittelman), häntä avustavan Slade "Deathstroke" Wilsonin (Chris Parnell), sekä heidän Hank Henshaw'sta (myös Mittelman) kehittelemänsä uuden kyborgiaseen, joka voisi mahdollisesti aiheuttaa koko sivilisaation tuhon. Kyborgi-Henshaw onkin onnistuneen vaativa vastus sankareille ja tällä kaudella Lex Luthorkin ajaa paremmin asiansa, tämän tulkinnan jätettyä minut kylmäksi edelliskaudella.

My Adventures with Supermanin kolmas tuotantokausi jatkaa parin aiemman kauden mainiolla linjalla, tarjoten jälleen vauhdikkaita seikkailuja kymmenen vajaan puolituntisen jakson edestä. Erityisesti kauden ensimmäinen puolisko on erittäin hyvä. On kiinnostavaa seurata Karan sopeutumista yhteiskuntaan ja kuinka hän ja Clark harjoittelevat tiimityötä Supergirlinä ja Supermanina. Ei aikaakaan, kun Luthorin luoma uhka nostaa päätään ja kryptonilaisten kyvyt pistetään todelliselle koetukselle. Taistelut ovat räjähtävää ja jännittävää seurattavaa, etenkin kun Henshaw'sta on saatu lähes ylivoimaiselta tuntuva vihollinen. Oma lukunsa on tämän kaiken keskelle tulevaisuudesta tupsahtava hahmo, joka saa Supermanin ja muut pohtimaan tiettyjä asioita elämissään uudella tavalla. 

Kauden toinen puolisko ei ole ihan yhtä vahva ja voi olla, että kuudennen jakson jälkeen katsoja saattaa jopa ihmetellä, miksi kausi jatkuu yhä, kun sen tarinakaari tunnuttiin vievän jo päätökseensä. Toinen puolisko tuntuu hitusen irralliselta ja hassun kepeältä pitkään kypsytellyn jännitysnäytelmän jälkeen, mutta siitäkin löytyy hetkensä. Kryptonilaisten historiaa avataan lisää, saaden Clarkin silmät avautumaan jälleen uudella tavalla ja kyseenalaistamaan perintönsä. Hahmojen faneille kolmas kausi on pienoisine notkahduksineenkin pakkokatseltavaa ja jään positiivisin mielin odottelemaan mahdollista neljättä kautta. Sitä ennen on kuitenkin luvassa lisäosasarja My Adventures with Green Lantern, jonka päähahmo Jessica Cruz (Auli'i Cravalho) käy esittäytymässä tällä kaudella.

Visuaalisestikin My Adventures with Superman pitää kutinsa. Animaatiojälki on mainiota ja kauden yleisilme on miellyttävän värikäs. Hahmot näyttävät hyviltä ja liikkuvat toimintakohtausten aikana sujuvasti, vaikka keskustelukohtauksissa tiettyä jäykkyyttä on myös nähtävissä. Taustat ovat oivallisia ja niistä löytyy sopivasti yksityiskohtia. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu Daniel Futcherin säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.8.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

My Adventures with Superman, Yhdysvallat, Etelä-Korea, 2023-, Warner Bros. Animation, DC Entertainment

Arvostelu: Saw (2004)

SAW

Ohjaus: James Wan
Pääosissa: Cary Elwes, Leigh Whannell, Danny Glover, Monica Potter, Michael Emerson, Ken Leung, Dina Meyer, Makenzie Vega, Shawnee Smith ja Tobin Bell
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Ikäraja: 18

Saw on James Wanin ohjaama kauhuelokuva, joka aloitti suureen suosioon nousseen kauhuleffasarjan. Kun Wan ja hänen käsikirjoittajaystävänsä Leigh Whannell olivat valmistuneet elokuvakoulusta, he halusivat heti päästä tekemään omaa leffaansa. Kaksikko kuitenkin tiesi, ettei heillä olisi rahaa käytettävissään, eikä heidän projektinsa voinut olla kovin iso. The Blair Witch Project (1999) kuitenkin antoi heille inspiraatiota tehdä jotain todella tehokasta ja suosittua pienellä rahalla ja työtiimillä. Wan keksi idean kahdesta miehestä lukittuina huoneeseen ja esitteli sen Whannellille. Kaksikko alkoi työstämään sitä, mutta he tajusivat, että heidän olisi pakko saada rahallista tukea jostain. Vakuuttaakseen studiopomot, Wan ja Whannell tekivät yhdestä elokuvan kohtauksesta lyhytleffan, jolle annettiin nimeksi "Saw" (2003). He saivat Evolution Entertainmentin tuottaja Gregg Hoffmanin innostumaan siitä ja yhtiö tarjoutuikin rahoittamaan kaksikon täyspitkän elokuvan. Wan ja Whannell saivat tarjouksia myös isommilta yhtiöiltä, kuten DreamWorksilta, mutta yhtiöt eivät olisi antaneet Wanin toimia ohjaajana ja Whannellin näyttelijänä, joten he hylkäsivät tarjoukset. Kuvaukset alkoivat syyskuussa 2003 ja lopulta Saw sai maailmanensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla tammikuussa 2004 (Suomeen filmi saapui vasta joulukuussa). Kriitikoiden reaktiot olivat ristiriitaisia, mutta yleisö tuntui rakastavan leffaa ja se tuottikin yhden miljoonan budjettinsa satakertaisesti takaisin. Itse näin Sawin vasta muutama vuosi sitten ja pidin sitä kelpo jännärinä. Nyt kun sarja on saamassa uuden lisäyksen, Spiral: From the Legacy of Saw'n (Spiral: From the Book of Saw - 2020) Chris Rockin toimesta, päätin katsoa koko sarjan uudestaan ja samalla arvostella sen.

Kaksi miestä heräävät saastaisessa huoneessa, eikä heillä ole mitään käsitystä, miten he ovat sinne joutuneet. Pian heille käy ilmi, että he ovat joutuneet sadistiseen peliin elämästä ja kuolemasta...

Päärooleissa kammottavaan peliin joutuneina miehinä nähdään elokuvan käsikirjoittaja Leigh Whannell ja Prinsessan ryöstöstä (The Princess Bride - 1987) tuttu Cary Elwes. Whannell näyttelee heikkohermoista Adamia, kun taas Elwes esittää tohtori Lawrence Gordonia ja molemmat näyttelijät tekevät erittäin hyvää työtä läpi leffan. He vakuuttavat tilanteen aiheuttamalla pakokauhulla ja on todella koukuttavaa seurata, kuinka he yrittävät selvitä pelistä elävinä. Leffan aikana heistä alkaa vähitellen selviämään uusia puolia ja katsoja alkaa samalla ymmärtämään, miksi heidät on valittu tähän peliin.
     Adam ja tohtori Gordon eivät kuitenkaan ole ainoat, jotka ovat joutuneet tällaiseen peliin ja samalla kun he yrittävät selvitä tilanteestaan, Danny Gloverin näyttelemä etsivä Tapp yrittää etsivä Singin (Ken Leung) ja etsivä Kerryn (Dina Meyer) kanssa saada selville, kuka on kaiken takana? Glover on selvästi filmin karismaattisin näyttelijä ja onkin uskottava iäkkään poliisin roolissa. Myös Leung ja Meyer ovat kelpo valinnat rooleihinsa, mutta heistä ei löydy Gloverin vakuuttavuutta.

Nykyään Saw-elokuvat tunnetaan niiden hirvittävistä ansoista, mitkä yleensä aiheuttavat todella brutaaleja kuolemia, joissa veri ja sisuskalut roiskuvat. Leffasarjasta puhutaan usein kidutuspornona, sillä monista tuntuu siltä, että niistä tehdään yhä vain kuvottavampia sen takia, että ne tyydyttävät tekijät ja katsojat. Alkuperäinen Saw-leffa ei kuitenkaan ole vielä tällaista kidutuspornoa. Vaikka tästäkin löytyy ällöttävät hetkensä ja sairas peli, ei elokuvan kauhu perustu vain siihen, kuinka inhottavia tappoja tekijät onnistuvat tarjoamaan. Ei, leffa on enemmän psykologista kauhua ja pelin kauheus syntyy siitä, kuinka kauhea ajatus on, että joku tekisi sinulle näin. Elokuvassa pohditaan, kuinka pitkälle hahmot ovat valmiita menemään selvitäkseen pelistä hengissä. Samalla katsoja pistetään miettimään, mitä itse olisi valmis tekemään näissä tilanteissa. Olisitko valmis riistämään toisen hengen pelastaaksesi omasi? Olisitko valmis tuntemaan hirveää kipua, jotta pysyt hengissä?

Saw todella on vangitseva filmi ja sitä on äärimmäisen kiinnostavaa seurata. Elokuvasta löytyy vahva mysteerinen tunnelma, kun etsivät yrittävät selvittää, kuka on pelien takana? Leffa hyppii taidokkaasti Adamista ja Lawrencesta etsiviin ja takaisin, pitäen jännitystason kaiken aikaa yllä. Myöhemmin kauhuleffoja, kuten Riivattu (Insidious - 2010) ja Kirottu (The Conjuring - 2013) tekevä ohjaaja James Wan osoittaa jo tässä taitonsa rakentaa tunnelmaa. Filmin pieni budjetti ja nopea kuvausaikataulu ovat pistäneet Wanin luovuuden äärimmäisyyksiin ja onkin hienoa nähdä, kuinka hän pyörittelee tätä simppeliä ideaa todella kekseliäästi. Elokuva ei halua hellittää katsojaa otteestaan edes siinäkään kohtaa, kun lopputekstit alkavat. Sitä ennen kuitenkin nähdään sellaisia käänteitä, että ensimmäisellä katselukerralla suuni loksahti auki. Alkuperäinen Saw ei todellakaan ole pelkkää typerää kidutuspornoa. Se on ihmisten synkkää puolta tutkiva psykologinen kauhutarina ja erittäin hyvä sellainen.

Leigh Whannell on näyttelemisen lisäksi tehnyt kelpo työtä käsikirjoittajanakin. Hänen ja Wanin työstämä tarina on kiero, mutta samalla siitä löytyy pohdiskeltavaa. Saw on pääasiassa hyvin kuvattu, mutta mukana on myös kehnompiakin otoksia. Joillakin vinksahtaneilla kuvilla luodaan toimivasti epämiellyttävää henkeä ja paikoitellen filmi käyttää nopeutusta erittäin hyvin tyylikikkailuna. Sitten taas mukana on todella surkuhupaisasti toteutettu autotakaa-ajo. Leikkaus on myös oivallista ja siinä todella nähdäänkin Wanin luovuus. Leikkausvaiheessa Wan nimittäin hoksasi, etteivät hänen kuvaamansa kohtaukset yhdisty toisiinsa, kuten hän oli suunnitellut, joten hän on hyödyntänyt valokuvia ja muita niksejä siirtymissä. Lavasteet ovat taidokkaasti toteutetut ja huone, josta Adam ja Lawrence heräävät, on suorastaan kuvottava kaikessa saastaisuudessaan. Katsojalla saattaakin helposti tulla huono olo ja alkaa puistattamaan, kun vähänkin miettii, millainen haju huoneessa vallitsee. Myös maskeeraukset ovat hyvin tehtyjä ja niistäkin löytyy ällöttävyyttä. Äänimaailma on oivallisesti rakennettu ja säveltäjä Charlie Clouser tuo mainion lisän musiikeillaan. Elokuvan aavemainen tunnusmusiikki on yllättävänkin hyvä ja se jää helposti soimaan päässä.

Yhteenveto: Saw on erittäin hyvä mainio kauhuelokuva, joka sisältää kuvottavia tilanteita, mutta ei syyllisty samanlaiseen kidutuspornoon kuin jatko-osansa, vaan pohjautuu enemmän psykologiseen kauhuun. Ahdistava henki on jatkuvasti läsnä ja niin hahmot kuin katsojatkin pistetään pohtimaan, mitä tällaisessa tilanteessa itse tekisi? Elokuvasta löytyy kiehtovaa ja kieroa ihmismielen tutkailua. Brutaalejakin tilanteita on luvassa, eikä filmi missään nimessä sovi heikkohermoisille. Lavasteet ovat ällöttävät ja maskeeraajat pistävät parastaan kuvottavuuksien kanssa. James Wan rakentaa tunnelmaa taidokkaasti ja pitää pakettia hyvin kasassa. Leigh Whannellin kirjoittama tarina on käänteineen kaikkineen oivallinen ja Whannell pärjää myös kameran edessä. Cary Elweskin on hyvä, mutta näyttelijöistä parasta työtä tekee Danny Glover. Saw on todella hyvä kauhuelokuva, minkä kaikkien genren fanien kuuluu nähdä. Indie-kauhutekijöille se on erittäin inspiroiva, sillä se todella näytti, kuinka vähällä voi saada aikaan paljon - kuten satoja miljoonia tienaavan elokuvasarjan, mikä jatkuu yhä yli 15 vuotta sarjan alkamisen jälkeen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.9.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Saw, 2004, Saw Productions Inc., Twisted Pictures, Evolution Entertainment