Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eva Longoria. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eva Longoria. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. elokuuta 2025

Arvostelu: Maailmojen sota (War of the Worlds - 2025)

MAAILMOJEN SOTA

WAR OF THE WORLDS



Ohjaus: Rich Lee
Pääosissa: Ice Cube, Eva Longoria, Iman Benson, Henry Hunter Hall, Clark Gregg, Devon Bostick, Michael O'Neill, Andrea Savage ja Jim Meskimen
Genre: scifi, jännitys
Kesto: 1 tunti 31 minuuttia
Ikäraja: 16

War of the Worlds, eli suomalaisittain Maailmojen sota perustuu H. G. Wellsin samannimiseen kirjaan vuodelta 1898. Kirjan pohjalta on tehty lukuisia adaptaatioita, tunnetuimpina Orson Wellesin radiokuunnelma The War of the Worlds, joka aiheutti todellista paniikkia vuonna 1938, sekä Steven Spielbergin ohjaama ja Tom Cruisen tähdittämä elokuva Maailmojen sota (War of the Worlds) vuodelta 2005. Tuottaja Timur Bekmambetov oli työstänyt kaksi tietokoneiden ruudulla tapahtuvaa "screenlife"-elokuvaa, kauhuleffa Unfriendedin (2014) ja jännäri Searchingin (2018) ja tuumi, että Maailmojen sota sopisi tähän formaattiin. Vuonna 2020 koronaviruspandemian aikaan hän ehdotti ideaansa Universal Picturesille ja studiolla innostuttiin mahdollisuudesta tehdä elokuva avaruusolioiden hyökkäyksestä halvalla ja koronaeristysten mukaisesti. Kuvaukset käynnistyivät saman vuoden lopulla, mutta vasta nyt elokuva on päätetty julkaista, suoraan Amazon Prime Video -palvelussa. Itselleni tuli täytenä yllätyksenä, että on tehty uusi Maailmojen sota -leffa ja että sitä vieläpä tähdittää Ice Cube. Avasin eräänä päivänä Prime Videon ja elokuva oli vastassa heti etusivulla. Luulin koko hommaa hetken jonkin sortin vitsiksi tai sketsiksi, mutta hiljalleen ymmärsin, että kyseessä on ihan tosissaan tehty elokuva. Kun aloin nähdä sosiaalisessa mediassa kommentteja, että elokuva on yksi huonoimmista ikinä ja kun leffa sai Rotten Tomatoesissa pyöreät 0%, tiesin, että minun oli pakko katsoa tämä uusi Maailmojen sota. Elokuvaa oli kestänyt vain muutama minuutti, kun aloin jo katua päätöstäni...

Yhdysvaltain sisäisen turvallisuuden ministeriöllä työskentelevä Will Radford hyödyntää miljardien arvoisia laitteita vakoillakseen lapsiaan... ei kun siis jäljittääkseen kyberterroristia, kun yllättäen ympäri Maapalloa tipahtelee meteoriitteja, jotka paljastuvat avaruuden muukalaisten tuhokoneiksi.




Ice Cube näyttelee Will Radfordia, Yhdysvaltain sisäisen turvallisuuden ministeriöllä työskentelevää terrorismitutkijaa, jolla on pääsy maan suunnilleen jokaiseen valvontakameraan ja käyttääkin niitä etsiäkseen epäilyttävää toimintaa... ja stalkatakseen lapsiaan, raskaana olevaa Faith-tytärtä (Iman Benson) ja päivät pitkät videopelejä pelaavaa Dave-poikaa (Henry Hunter Hall). Eikä Will vain vakoile heitä, vaan hän tunkeutuu heidän laitteisiinsa, lukee Faithin tekstiviestejä ja sammuttelee Daven konetta, jotta tämä lähtisi joskus ulos. Kaikkea tätä Will tekee samalla, kun Sisäisen turvallisuuden ministeriö vaikuttaisi luottavan siihen, että hän yksinään turvaa koko Jenkkilää - ja vieläpä maltaita maksavilla laitteilla. Will ei siis ole järin tykättävä hahmo, eikä Ice Cube auta asiaa. Mies on sopinut komedioihin ja sivurooleihin, mutta hän ei todellakaan onnistu kannattelemaan vakavasti otettavaa scifielokuvaa. Ice Cubella on tasan tarkkaan yksi ilme, jolla hän toljottaa ruutujaan puolitoista tuntia, samalla kun hän suoltaa repliikkejään huvittavalla ylidramaattisuudella.
     Elokuvassa nähdään myös Clark Gregg Willin pomona Briggsinä, Eva Longoria NASA:lla työskentelevänä tohtori Salasina, Andrea Savage FBI-agentti Jeffriesinä, Devon Bostick Faithin Amazon-lähettinä työskentelevänä poikaystävänä Markina, sekä Jim Meskimen Yhdysvaltain presidenttinä. Eipä ole sivunäyttelijöidenkään työssä hurraamista. Willin lapsia esittävät Benson ja Hall vielä yrittävät, mutta Gregg ja Longoria ovat vain käyneet hakemassa helpot rahat, kun korona-aikana ei muutakaan työtä ole ollut tarjolla.




Vuoden 2025 Maailmojen sotaa ei ollut kestänyt montaa minuuttia, kun kävi jo selväksi, miksi elokuva joutui saman tien naurunalaiseksi. Leffa on kauttaaltaan niin pöyristyttävän huono, ettei sitä katsoessa tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Elokuvaa katsoessa ei osaa myöskään sanoa, onko leffan tarkoitus olla superdramaattinen vai jopa komedia, sillä niin omituisia tyylirikkoja mahtuu kaiken jännittäväksi tarkoitetun patsastelun sekaan. Elokuva tarjoaa lukuisat naurut, mutta ei todellakaan silloin, kun tekijät ovat niin tarkoittaneet. On jo huvittavaa, että Will vaikuttaisi olevan vastuussa Yhdysvaltojen yli 300 miljoonan ihmisen turvallisuuden valvomisesta yksin. Ice Cuben näytteleminen aiheuttaa huvittuneisuutta vähän väliä, kuten myös se, ettei tekijöillä tunnu olevan ymmärrystä, miten oikeastaan mikään toimii.

Elokuva ei kuitenkaan valitettavasti ole niin huono, että se olisi sen takia jo hyvä. Tahattoman hauskojen juttujen lomassa Maailmojen sota on nimittäin tuskastuttavan tylsä ja se tuntuu huomattavasti puolentoista tunnin kestoaan pidemmältä. Paperilla on ihan kiinnostava idea, että tällä kertaa avaruusolioiden hyökkäystä seurataan tietokoneen ruudulta, mutta toteutuksesta puuttuu kaikki se taito, mikä teki vaikkapa Searchingista niin mukaansatempaavan ja jännittävän. Asiaa ei auta se, että aina kun Ice Cube kumartuu lähemmäs kameraa, hänen silmälaseistaan näkyy vihreiden ruutujen heijastukset. Tekijät eivät edes vaivautuneet muuttamaan niitä heijastuksiksi niistä ruuduista, mitkä me näemme läpi leffan!




Elokuvan tarinankuljetus on pahasti kompuroivaa ja siitä puuttuu kaikki jännite. Osan jännitteestä rikkoo jo Ice Cuben koominen esiintyminen ja ulosanti, mutta muutenkin kohtaukset ovat kömpelösti rakennettuja. Leffan iso mysteeri, eli erään suurhakkerin identiteetti tuskin tulee kenellekään yllätyksenä, sillä käänne on rakennettu liian ilmiselväksi. Käänne tosin tuo kertomukseen myös aukkonsa. Loppua kohti leffa lähtee täysin lapasesta ja huvittuneisuus muuttuu myötähäpeässä kieriskelyksi. Jos dialogi on jo aiemmin ollut vaivaannuttavaa, niin katsojan silmät pyörivät vinhasti, kun Ice Cube huutaa avaruusolennolle "Move, bitch! Get out the way!". Elokuva myös tekisi pistää pois päältä viimeistään siinä kohtaa, kun aiemmin vain koominen Amazonin tuotesijoittelu muuttuukin koko ihmiskunnan pelastavaksi tekijäksi. Tiesittekö yleisö Amazonin uudesta Prime Air -droonikuljetuksesta? Jos ette osaa tehdä tilausta Amazonin kautta, niin ei hätää, elokuva opastaa teitä. Ja palkitaanpa leffassa eräs urhea kansalainen Amazonin lahjakortilla!

Uusi Maailmojen sota on suorastaan luokatonta paskaa, missä menee pieleen kaikki, mikä leffassa voi oikeastaan mennä pieleen. Se hukkaa pienenkin potentiaalinsa naurettavan huonoon toteutukseensa, se tekee paperilla jännittävästä skenaariosta pitkäveteisen, se ei osaa hyödyntää ruudunkaappaustoteutustaan ollenkaan, se unohtelee aiempia juttuja kuten Facebookin tuhoutumisen, eikä se osaa päättää, pitäisikö se ottaa vakavasti vai ei. Kaiken kruunaa kenties elokuvahistorian hävyttömin tuotesijoittelu. Ei ihme, ettei leffaa ole kehdattu julkaista aiemmin, vaikka se on pölyttynyt valmiina jo muutaman vuoden ajan. Tekijät ovat taatusti itsekin tienneet, että tämän ilmestymisen jälkeen ei vuoden muiden kökköyksien tarvitse edes vaivautua seuraavaan Razzie-gaalaan, kun vuoden huonoimpia elokuvia palkitaan. Maailmojen sota 2025 tulee taatusti tyhjentämään palkintopöydän.




Elokuvan ohjauksesta vastaa Rich Lee, joka on aiemmin tehnyt vain musiikkivideoita muun muassa Eminemille, The Black Eyed Peasille, Michael Bublélle ja Billie Eilishille. Niiden parissa miehen kannattaa pysyä, sillä varsinaisten leffojen tekemisestä Lee ei vaikuta ymmärtävän mitään. Asiaa ei auta Kenneth A. Golden ja Marc Hymanin käsikirjoitus täynnä ärsyttäviä hahmoja, aukkoja ja totaalista ymmärtämättömyyttä siitä, miten oikeastaan mikään toimii. Maailmojen sota ei ole edes visuaalisesti miellyttävää katseltavaa, toisin kuin aiemmat, varsin kekseliäät screenlife-elokuvat. Tekijät eivät ole nähneet edes pientä inhimillistävää vaivaa siinä, että hahmot tekisivät kirjoitusvirheitä viesteissään kiireen ja kaaoksen keskellä. Avaruusolioiden tehosteet ovat huvittavan huonoja ja aika lailla kaikki sotilasotokset ovat vain vanhaa arkistomateriaalia. Äänityöskentelyssä tai Jon Natchezin musiikeissakaan ei ole hurraamista.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.8.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
War of the Worlds, 2025, Patrick Aiello Productions, Bazelevs Entertainment, Universal Pictures


tiistai 19. lokakuuta 2021

Arvostelu: The Boss Baby: Perhebisnes (The Boss Baby: Family Business - 2021)

THE BOSS BABY: PERHEBISNES

THE BOSS BABY: FAMILY BUSINESS



Ohjaus: Tom McGrath
Pääosissa: James Marsden, Alec Baldwin, Amy Sedaris, Ariana Greenblatt, Jeff Goldblum, Eva Longoria, Jimmy Kimmel, Lisa Kudrow ja James McGrath
Genre: animaatio, komedia
Kesto: 1 tunti 47 minuuttia
Ikäraja: 7

DreamWorksin animaatioelokuva The Boss Baby (2017) oli iso taloudellinen hitti, joka sai jopa Oscar-ehdokkuuden parhaana animaationa, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. Tuotanto kuitenkin jämähti paikoilleen vuonna 2020 alkaneen koronaviruspandemian takia, mutta lopulta elokuva saatiin valmiiksi ja nyt The Boss Baby: Perhebisnes on saapunut elokuvateattereihin. Itse koin ensimmäisen leffan todella keskinkertaisena lastenelokuvana, enkä kaivannut sille jatkoa. En olekaan ollut lainkaan kiinnostunut jatko-osasta, mutta päätin silti käydä kurkkaamassa sen ensi-iltaviikonloppuna, jos vaikka ennakkoepäilykseni osoittautuisivatkin turhiksi.

Tim Templeton on kasvanut aikuiseksi ja hänellä on nyt oma perhe. Kun paljastuu, että hänen vauvansa Tina työskentelee BabyCorpille, Tim ja pikkuveli Ted päätyvät uuteen seikkailuun, jossa heidän pitää soluttautua tohtori Armstrongin kouluun, jossa lapset opetetaan syrjäyttämään vanhempansa.




Tutut hahmot ensimmäisestä The Boss Baby -elokuvasta tekevät paluun, mutta leffojen välillä on kulunut rutkasti aikaa ja aiemmin pienenä poikana nähty Tim (James Marsden) on nyt kasvanut aikuiseksi. Hänellä on vaimo Carol (Eva Longoria), jonka kanssa hänellä on kaksi lasta, kouluikäinen Tabitha (Ariana Greenblatt) ja vauva Tina (Amy Sedaris). Silti tietty leikkimielisyys ja suuri mielikuvituksellisuus ovat pysyneet läsnä Timin elämässä. Tim toimii kelpo hahmona ja vielä paremmin toimii hänen isäsuhteensa tyttäriinsä Tabithaan, joka on alkanut osoittaa itsenäistymisen merkkejä ja Tinaan, joka paljastuu BabyCorpin työntekijäksi. Carol-vaimo sen sijaan jää aika tylsäksi.
     Timin pikkuveli, eli itse boss baby Ted (Alec Baldwin) on menossa myös mukana, mutta eipä hänkään ole enää lapsi. Ted jää tällä kertaa selvästi tylsemmäksi tapaukseksi veljeksistä, aivan kuin tekijät eivät olisi keksineet hahmoille mitään iskua enää. Koin elokuvan selvästi kiinnostavammaksi, kun se keskittyi Timiin ja hänen tyttäriinsä, eikä veljeksiin.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat veljesten vanhemmat Ted Sr. ja Janice (Jimmy Kimmel ja Lisa Kudrow), Timin velhokello (James McGrath), sekä salamyhkäistä koulua pyörittävä tohtori Erwin Armstrong (Jeff Goldblum). Velhokello tuntuu tälläkin kertaa varsin kummalliselta ja turhan satumaiselta lisäykseltä tarinaan. Vaikkei tohtori Armstrong ole hahmona kaksinen, tavanomaisen hupsu Goldblum on kuitenkin varsin ilahduttava valinta rooliin.




Vaikka koinkin aluksi, että tekijöiltä oli yllättävä ja jopa hieman rohkea veto kertoa jatko-osan tarina parisenkymmentä vuotta ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen, koin The Boss Baby: Perhebisneksen lopulta aika heikkona ja väkinäisenä leffana. Uusi tarina ei saa napattua mukaansa ja elokuva äityy turhankin usein vain villiksi koheltamiseksi, jotta perheen pienimmät saataisiin helposti viihdytettyä. Enpä tosin tiedä, kuinka hyvin tässä onnistuttiin. Kävin katsomassa elokuvan täysin tavallisessa yleisönäytöksessä lehdistönäytöksen sijaan ja paikalla oli tietty useita lapsiperheitä. Katsomosta kuului hädin tuskin naurua, eli kenties ongelma ei ole vain siinä, että olen liian vanha tälle filmille. Itse olin tylsistynyt pitkin leffaa ja koin yhä vain vauhdikkaammaksi mekastukseksi äityvän tapahtumaketjun ärsyttävämmäksi, mitä pidemmälle elokuva kulkee.

Ilman kelvollista isä-tytär-draamaa elokuva olisi jopa aika kehno lastenraina. Tällaisenaan se vain vajoaa samanlaiseen tyhjänpäiväisyyden kastiin, mitä DreamWorksin viimeisimmät animaatiot, Trolls: Maailmankiertue (Trolls World Tour - 2020), Croodit: Uusi aika (The Croods: A New Age - 2020) ja Spirit - Kesyttämätön (Spirit Untamed - 2021) ovat edustaneet. Samalla nämä kaikki ovat olleet jatko-osia yhtiön elokuville, jotka eivät olisi jatkoa kaivanneet. Studion toimintatapa tuntuu leffa leffalta laiskemmalta ja The Boss Baby: Perhebisnes on selvästi pelkkä yritys kaapia helpot rahat. Todellinen yritys tehdä laadukkaita animaatioelokuvia koko perheelle kuitenkin uupuu ja toivon kovasti studion muuttavan pian asennettaan.




Sentään elokuva on animoitu menevästi. Animaattorit ovat panostaneet tarpeeksi yksityiskohtiin ja tehneet filmistä visuaalisesti ihan miellyttävää seurattavaa, vaikka välillä ruudulla tapahtuukin turhan hektisesti kaikenlaista. Elokuva on värikäs ja hahmot veikeän näköisiä. Myös äänimaailma on sujuvasti rakennettu - joskin yllätyin, kun lopputeksteissä luki itse Hans Zimmerin nimi musiikkien säveltäjänä, sillä melodiat eivät ole mitenkään ihmeellisiä. Silti ongelmat syntyvät enemmän Tom McGrathin laiskasta ohjauksesta ja hänen ja Michael McCullersin tylsästä käsikirjoituksesta.

Yhteenveto: The Boss Baby: Perhebisnes on heikko jatko-osa keskinkertaiselle lastenrainalle, jatkaen DreamWorksin tylsää uutta putkea. Elokuvasta löytyy kelpo yritystä rakentaa isä-tytär-draamaa, minkä lisäksi leffa on oivallisesti animoitu, mutta muuten kokemus jää hyvin latteaksi. Huumoripuoli on aika kehnoa, eikä se kanssayleisöstäni päätellen tehoa kummoisesti edes lapsille. Tarina ei saa napattua mukaansa ja sitä yritetään korvata yhä vain isommaksi äityvällä sekoilulla, joka alkaa turhauttaa suunnilleen puolen välin tienoilla. Tim on hahmona toimiva, mutta pikkuveli Ted jää tällä kertaa hieman tylsäksi. Jeff Goldblum pitää lystiä tohtori Armstrongina, mutta hänen hahmonsa jää vaisuksi. Kaiken kaikkiaan The Boss Baby: Perhebisnes on laiska rahastustyö. DreamWorksin suunta alkaa tosissaan näyttää huonolta ja todella toivon studion tekevän pian muutoksia, ennen kuin se ryhtyy hakkaamaan nauloja omaan arkkuunsa.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.10.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Boss Baby: Family Business, 2021, DreamWorks Animation