Arvostelu: Searching (2018)

SEARCHING

Ohjaus: Aneesh Chaganty
Pääosissa: John Cho, Debra Messing, Joseph Lee, Michelle La, Steven Michael Eich, Ric Sarabia ja Sara Sohn
Genre: trilleri
Kesto: 1 tunti 42 minuuttia
Ikäraja: 12

Searching on ohjaaja Aneesh Chagantyn ensimmäinen koko illan elokuva. Leffa oli pitkään esituotannossa ja se kuvattiin parissa viikossa kokonaan. Kuvausten jälkeen filmiä työstettiin vielä pitkään, kunnes se julkaistiin tämän vuoden tammikuussa Sundancen elokuvajuhlilla, missä se voitti useammankin palkinnon. Tämän jälkeen leffa on pikkuhiljaa alkanut saamaan teatterilevitystä ympäri maailman ja nyt vihdoin se saapui myös Suomeen. Itse kiinnostuin leffasta heti, kun kuulin siitä alkukesästä. Elokuva oli saanut paljon kehuja, joten aloin toivoa, että se nähtäisiin myös täällä. Kesti kuitenkin useita viikkoja, eikä Suomen ensi-illasta ollut tietoakaan, jolloin pelkäsin, että filmi ilmestyisi suoraan myyntiin ja vuokrattavaksi. Lopulta tieto Suomen teatterilevityksestä saapui ja innostuin. Menin heti ensi-iltaviikonloppuna katsomaan Searchingin, toivoen, että se olisi yhtä hyvä kuin monet ovat kehuneet. Ja se todella oli.

David Kimin tytär Margot katoaa mysteerisesti, jolloin David alkaa selvittämään, mitä hänelle on tapahtunut. Tutkimus avaa täysin uusia puolia Margotista, jolloin David alkaa epäillä, tunsiko hän sittenkään tytärtään...

Pääosassa David Kiminä nähdään John Cho, jota olen aina pitänyt oikein kelpo näyttelijänä. Tässä Cho kuitenkin pääsee loistamaan ja tekee parhaan roolisuorituksen, mitä olen häneltä nähnyt. Davidin sydän on rikki, sillä hän on jo menettänyt vaimonsa ja nyt hän joutuu pelkäämään tyttärensä menettämisen takia. Cho tuo upeasti esillä hahmon kokeman tuskan ja epätoivon, ja hän on täysin uskottava isänä, joka yrittää tehdä kaikkensa löytääkseen tyttärensä. Katsoja alkaa välittämään Davidista heti leffan alussa ja siten on jännittävä lähteä tälle tutkimusmatkalle hänen kanssaan.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat etsivä Rosemary Vick (Debra Messing), joka yrittää selvittää Margotin tapausta ja Davidin veli Peter (Joseph Lee), joka yrittää myös auttaa ja olla veljensä tukena. Sekä Lee että Messing hoitavat hommansa kunnialla. Messingin poliisihahmo ei onneksi jää yksiulotteiseksi, vaan tutkimuksen varrella hän avautuu Davidille ja paljastaa asioita itsestään, mitkä tekevät hänestäkin mielenkiintoisen hahmon. Kadonnutta Margotia näyttelee Michelle La ensimmäisessä elokuvaroolissaan.

Searching on pohjimmiltaan aika perinteinen jännäri, mikä on kuitenkin kerrottu hyvin poikkeuksellisella tavalla: koko elokuva tapahtuu tietokoneiden ja puhelimien ruuduilla tai uutislähetysten kautta. Mukana ei ole ainuttakaan perinteisellä tavalla toteutettua kohtausta, vaan kaikki tapahtuu jonkinlaisella ruudulla. Tämä ei ole täysin ainutlaatuinen tyyli, vaan sama on nähty esimerkiksi kauhuleffassa Unfriended (2014). Ero Unfriendedin ja Searchingin välillä on kuitenkin se, että siinä missä Unfriended näytti kaiken reaaliajassa ja pyrki autenttisuuteen, Searching osoittaa alusta alkaen olevansa elokuva, asioiden tapahtuessa useamman päivän aikana ja lisäämällä mukaan painostavaa musiikkia luomaan lisäjännitystä. Erona on myös se, että kyseessä on huomattavasti laadukkaampi elokuva kuin Unfriended. Kyseessä on erinomaisesti ohjattu, kerrottu ja toteutettu filmi. Aluksi saattaa tuntua siltä, että pelkkien tietokoneruutujen seuraaminen muuttuisi joskus tylsäksi, mutta näin ei todellakaan tapahdu. Tyttären sosiaalisen median ja läppärin tiedostojen tutkiminen on itse asiassa äärimmäisen mielenkiintoista. Elokuva nappaa mukaansa heti alussa mahtavasti kerrotun prologinsa ansiosta, minkä jälkeen jännitys vain tiivistyy tutkimusten edetessä ja käänteiden avautuessa hahmoille ja katsojille.

Toinen syy sille, miksi Searching on niin koukuttava kokemus, on kaikki yksityiskohdat, joita elokuvaan on saatu mukaan. Tietokoneruudut sun muut toteuttaneet animaattorit ovat tunkeneet leffan täyteen pieniä ja nopeita viittauksia, joita kaikkia ei varmasti huomaa ensimmäisellä katselukerralla. Nopeasti välähtävistä uutisartikkeleista ja eri somekanavien päivityksistä löytyy vihjeitä suureen mysteeriin, minkä lisäksi mukana on viittauksia tosielämänkin juttuihin. Yhdessä kohtaa leffaa trendaavissa asioissa vilahtaa #TheDress, mikä nopean tutkimuksen jälkeen osoittautui viittaukseksi muutama vuosi sitten ihmisiä hämmästyttäneestä internetilmiöstä; mekosta, mikä näytti joidenkin mielestä kultavalkoiselta ja toisten mielestä sinimustalta. Isoin yksityiskohta, mistä pidin erittäin paljon, on se, että Davidin kirjoittaessa viestiä, hän tulee joskus toisiin ajatuksiin ja poistaa viestin muotoillakseen asiansa uudestaan. Aluksi hieman ihmettelin, miksei kukaan tunnu tekevän kirjoitusvirheitä, mutta lopussa senkin merkitys selviää. On myös hauskaa, että parissa kohtaa näytetään pidemmänkin aikaa pelkkää näytönsäästäjää. Videopuhelut eivät myöskään ole täydellisiä, vaan ne pätkivät kuten oikeassa elämässä. Tällaiset yksityiskohdat tekevät leffasta todella rikkaan visuaalisesti ja niiden ansiosta haluaa heti katsoa elokuvan uudestaan, jotta sitä voi tutkia oikein kunnolla.

Ohjaaja Aneesh Chaganty on löytänyt erinomaisen tavan pitää katsojaa otteessaan. Hän on saanut aikaiseksi todella tiivistunnelmaisen kertomuksen ja osaa rakentaa jännitettä jatkuvasti lisää. Ohjaaja luottaa paljon visuaaliseen tarinankerrontaan, mikä on aivan mahtavaa. Selittelyn sijaan Chaganty luottaa siihen, että katsoja pystyy tekemään johtopäätöksiä pelkästä näkemästään. Hän on myös käsikirjoittanut leffan yhdessä Sev Ohanianin kanssa ja kaksikko on keksinyt käänteitä, joita suuri osa katsojista ei varmasti älyä etukäteen. He ovat myös ymmärtäneet lisätä mukaan huumoria oikeissa määrin. Lisäksi arvostan todella paljon, että he ovat uskaltaneet ottaa kantaa asiaan, mitä olen itse pohtinut jo pitkään, mutta mistä en ole nähnyt muiden puhuvan. Davidin aloittaessa tutkimukset, hän kyselee tyttärensä tutuilta, milloin he ovat viimeksi nähneet hänet. Nämä henkilöt eivät vaikuta kiinnostuneilta asiasta ja toteavat lähinnä, etteivät he olleet kovin läheisiä. Kun katoaminen nostetaan uutisiin ja siitä aletaan tosissaan keskustelemaan sosiaalisessa mediassa, nämä samat henkilöt julkaisevat videoita, joissa he itkevät, kuinka heidän paras ystävänsä on poissa. He kirjoittavat rukoilevansa sun muuta, mutta tosiasiassa heitä ei kiinnosta Margotin löytyminen, vaan se että he pääsevät olemaan mukana tässä isossa jutussa. Tällainen tekopyhyys minua on ärsyttänyt jo pitkään ja en voi kuvailla, kuinka tyytyväinen olen, että Chaganty on päättänyt ottaa kantaa tähän. Aivan mahtavaa!

Yhteenveto: Searching on aivan mahtava ja koukuttava trilleri, mikä yllättää käänteidensä kanssa. Ohjaaja Aneesh Chaganty on luonut tiiviin tunnelman ja hän rakentaa jännitystä huikeasti. Chaganty kertoo tarinaansa upealla tavalla, jolloin tietokonenäytön tuijottaminen muuttuu äärimmäisen kiehtovaksi. Davidin tutkiessa tyttärensä tiedostoja ja somekanavia, katsojasta tuntuu kuin olisi mukana selvittämässä asioita. Chaganty luottaa hienosti visuaaliseen tarinankerrontaan, eikä selittele liikoja. Hän on myös onnistunut ripottelemaan aidosti hauskoja juttuja oikeisiin kohtiin. Lisäksi hän on ottanut kantaa asiaan, mistä monet eivät vaikuta uskaltavan puhua, eli joidenkin ihmisten tekopyhyyteen. Visuaalisesti elokuva on loistavasti toteutettu ja animaattorit ovat saaneet piilotettua pieniä vihjeitä mysteerin ratkaisemiseksi ja viittauksia tosielämän internet-ilmiöihin. John Cho pistää parastaan pääroolissa ja sopii täydellisesti osaansa. Kaikin puolin Searching on hieno paketti, enkä malta odottaa, että pääsen katsomaan leffan uudestaan ja tutkimaan sitä lisää. Suosittelen kaikkia muitakin jännäreistä pitäviä vilkaisemaan elokuvan, sillä se todella on ainutlaatuinen omassa genressään.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.11.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Searching, 2018, Bazelevs Production, Bazelevs Entertainment