MINÄ OLEN FRANKELDA
SOY FRANKELDA
Ohjaus: Arturo Ambriz ja Roy Ambriz
Näyttelijät: Mireya Mendoza, Arturo Mercado Jr., Luis Leonardo Suárez, Carlos Segundo, Beto Castillo, Gaby Cárdenas, Assira Abbate, Arturo Ambriz, Lourdes Ambriz, Sergio Carranza, Jesse Conde ja Magda Giner
Genre: animaatio, fantasia, musikaali
Kesto: 1 tunti 54 minuuttia
Ikäraja: 13
Soy Frankelda, eli suomalaisittain Minä olen Frankelda on esiosaelokuva Arturo ja Roy Ambrizin luomalle animaatiosarjalle Frankelda's Book of Spooks, joka pyöri Latinalaisessa Amerikassa lokakuussa 2021. Alun perin Ambrizit ryhtyivät suunnittelemaan sarjalle jatkona vain puolen tunnin mittaista erityisjaksoa, mutta heidän ideansa paisui lopulta täyspitkäksi elokuvaksi. Guillermo del Toron tukemana elokuvan tuotanto käynnistyi kunnolla vuonna 2024 työnimellä "Frankelda and the Prince of Spooks". Maailmanensi-iltansa Minä olen Frankelda sai kesäkuussa 2025 Meksikossa, Guadalajaran elokuvajuhlilla ja nyt se on julkaistu maailmanlaajuisesti Netflixin kautta. Itselleni Frankelda ei ollut etukäteen ollenkaan tuttu, mutta kiinnostuin elokuvasta heti, kun näin siitä viime syksynä kuvia, koska pidän paljon kauhun puolelle kallistuvista stop motion -animaatioista, kuten Painajaisesta ennen joulua (The Nightmare Before Christmas - 1993) ja Coraline ja toisesta todellisuudesta (Coraline - 2009). Kun Minä olen Frankelda julkaistiin Netflixissä, katsoinkin sen innoissani pian ilmestymisen jälkeen.
1800-luvun Meksikossa nuori tyttö Francisca Imelda rakastaa kauhutarinoiden kirjoittamista. Hänen maailmansa mullistuu, kun hän päätyy seikkailuun luomiensa painajaisten maailmaan.
Minä olen Frankelda kertoo Francisca "Frankelda" Imeldasta (äänenä lapsena Habana Zoé ja aikuisena Mireya Mendoza), tytöstä, joka on rakastunut kauhutarinoihin ja haluaisikin käyttää kaikki valveillaoloaikansa pelottavien satujen keksimiseen ja kirjoittamiseen. Hänen isoäitinsä (Magda Giner) pitää kuitenkin kauhutarinoita täysin sopimattomana ajanvietteenä nuorelle naiselle ja yrittääkin parhaansa mukaan kitkeä Franciscan mielenkiinnon kohdetta tiukalla kasvatuksella. Francisca on mainio hahmo ja varmasti hyvin samaistuttava, erityisesti nuorille naisille, jotka ovat joutuneet sukupuolensa takia kuulla, ettei heidän ole sopivaa tehdä sitä tai tätä.
Elokuvan muita hahmoja ovat rinnakkaistodellisuudessa, Topus Terrenusissa elävät painajaiset, joista merkittävimpiä ovat kuningas Ficturo (Beto Castillo) ja kuningatar Veritena (Gaby Cárdenas), heidän poikansa, prinssi Herneval (Arturo Mercado Jr.), sekä kuninkaallinen painajaistentekijä Procustes (Luis Leonardo Suárez), jonka kohdalla ei paljoa hoksottimia vaadita, että hämähäkkimäisen tyypin tajuaa suunnittelevan vallan anastamista. Procustes on oiva pahishahmo, jota voi helposti verrata historiallisiin miehiin, jotka ovat omineet vaimojensa aikaansaannoksia omiin nimiinsä, kun naisten ei ole koettu soveliaaksi tehdä tiettyjä juttuja. Kelpo tapaus on myös prinssi Herneval, jonka kanssa Francisca päätyy matkalle Topus Terrenusiin.
Minä olen Frankelda jätti minut harmillisesti osittain kylmäksi. Elokuvasta löytyy paljon hyvää. Sen tarina on lähtökohtaisesti oivallinen ja päähenkilö mainio. On kiinnostavaa seurata, kun Francisca innostuu kauhutarinoista, ja on harmillista, kun kaikki hänen ympärillään yrittävät viedä häneltä tämän mielenkiinnon kohteen ja muovata hänestä toisenlaisen ihmisen. Tämä on takuulla samaistuttavaa monille katsojille. On myös kiinnostavaa tutustua tähän painajaisten asuttamaan maailmaan, joka on mennyt rappiolle, koska Procustesin luomat painajaisunet eivät enää aiheuta toivottuja reaktioita ihmisten maailmassa. Topus Terrenus nimittäin tarvitsee ihmisten unia toimiakseen. Kun prinssi Herneval sattuu kuulemaan Franciscan tarinoita, hän älyää, että tyttö voisi niillä pelastaa Topus Terrenusin. Tästähän ei Procustes tietenkään pidä.
Elokuvassa on paljon kohdillaan juonesta hahmoihin ja teemoista fantasiamaailmaan, mutta omasta mielestäni se kompuroi kahdessa tärkeässä aspektissa: tunnelmassa ja tarinankerronnassa. Leffa ei saanut missään kohtaa oikeasti napattua minua mukaansa ja puolen välin tietämillä oli jopa hetkiä, jolloin pidin elokuvaa hieman tylsänä. Leffa kaipasi vähän väliä jonkinlaista lisäpotkua ja todellista imua. Se ei onnistu olemaan läheskään niin lumoava tai jännittävä kuin siltä voisi toivoa. Oma lukunsa ovat myös leffan musikaalinumerot, joista pari ovat ihan meneviä, tuoden syvyyttä hahmoihin ja heidän haaveihinsa tai tähän maailmaan, mutta joista suuri osa ei toiminut omalla kohdallani ja lähinnä venyttivät kestoa tarpeettomasti.
Elokuvan paras puoli on sen visuaalisuus. Minä olen Frankelda on ensimmäinen täyspitkä meksikolainen stop motion -animaatioelokuva ja todella näyttävä sellainen. Hahmot ovat veikeän näköisiä ja liikkuvat pääasiassa sulavasti. Miniatyyrilavasteina luodut taustat ovat upeita, oli kyse sitten meidän maailmamme meksikolaiskaupungista tai fantastisemmasta Topus Terrenusista, täynnä mitä kummallisempia näkyjä. Elokuva on myös nätin värikäs. Äänimaisema on osaavasti rakennettu ja Kevin Smithersin säveltämät musiikit tunnelmoivat kelvollisesti taustalla.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.6.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Soy Frankelda, Meksiko, Yhdysvallat, 2025, Woo Films, Cinema Fantasma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti