SALAINEN AGENTTI 007 JA TOHTORI NO
DR. NO
Ohjaus: Terence Young
Pääosissa: Sean Connery, Ursula Andress, Nikki van der Zyl, John Kitzmiller, Jack Lord, Joseph Wiseman, Louis Blaazer, Anthony Dawson, Zena Marshall, Bernard Lee, Lois Maxwell, Peter Burton, Eunice Gayson ja Marguerite LeWars
Genre: toiminta, jännitys, draama
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia
Ikäraja: 16
Dr. No, eli suomalaisittain Salainen agentti 007 ja tohtori No perustuu Ian Flemingin kirjaan "Tohtori Ei" ("Dr. No") vuodelta 1958. Kyseessä on ensimmäinen virallinen James Bond -elokuva. Flemingin kirjojen pohjalta oli jo vuonna 1954 tehty tunnin mittainen televisiospesiaali "Casino Royale", mutta Salainen agentti 007 ja tohtori No oli se, joka aloitti vuosikymmeniä kestäneen elokuvasarjan. Filmin teko lähti liikkeelle tuottaja Harry Saltzmanin hankkiessa kirjan elokuvaoikeudet. Saltzman ei kuitenkaan yksin saanut myytyä projektia filmiyhtiöille, joten hän alkoi tekemään yhteistyötä tuottaja Albert R. Broccolin kanssa. Lopulta United Artists kiinnostui Flemingin tekstin kääntämisestä elokuvamuotoon ja työstäminen lähti kunnolla käyntiin. Aluksi päärooliin James Bondiksi kaavailtiin Cary Grantia, mutta koska hän olisi suostunut vain yhteen filmiin, tekijät jatkoivat etsimistä. Richard Johnson, David Niven ja Roger Moorekin olivat ehdolla - ja kuten tiedämme, Mooresta kyllä tuli Bond, mutta vasta vuonna 1973 elokuvassa Elä ja anna toisten kuolla (Live and Let Die). Lopulta tekijät päätyivät Sean Conneryyn ja kuvaukset voivat alkaa. Salainen agentti 007 ja tohtori No sai ensi-iltansa lokakuussa 1962 (Suomessa vasta maaliskuussa 1963) ja se oli siihen aikaan jättimenestys. Kriitikot eivät kuitenkaan aluksi sille lämmenneet, mutta ovat vuosien varrella alkaneet arvostamaan elokuvaa ja nykypäivänä sitä pidetäänkin klassikkona. Itse näin Salainen agentti 007 ja tohtori No'n jo lapsena. Olin sitä ennen nähnyt joitain kevyempiä Bond-filmejä, mutta eräänä kesänä päätimme isäni (joka on massiivinen 007-fani) kanssa katsoa kaikki 20 alkuperäistä James Bond -leffaa. Olen sen jälkeen katsonut tämän elokuvan kerran uudestaan, minkä lisäksi olen jopa lukenut Flemingin "Tohtori Ei" -kirjan (ainoa Bond-kirja, jonka olen lukenut), mutta siitäkin on jo vuosia. Olen pohtinut sarjan katsomista uudestaan, mutta sain idean toteutukseen vasta, kun ilmoitettiin, että uusi James Bond -elokuva, No Time to Die, ilmestyy huhtikuussa 2020. Ostin Blu-ray -boksin, joka sisälsi alkuperäiset Bondit ja aloin suurella mielenkiinnolla käymään sarjaa uudestaan läpi.
Kun Jamaikalla tehtävää suorittava Britannian tiedustelupalvelu MI6:n agentti Strangways murhataan, MI6 lähettää parhaan agenttinsa, 007:n eli James Bondin selvittämään, mistä on kyse.
Sean Connery näyttelee agentti James Bondia, nokkelaa ja taistelutaitoista, mutta hienostunutta herrasmiesvakoojaa. Tosin tänä päivänä katsottuna "hienostunut" saattaa olla hieman väärin sanottu, sillä jotkut Bondin teoista eivät ole erityisen herrasmiesmäisiä. Maailma on muuttunut paljon vuosien varrella ja se, mikä nähtiin 1960-luvulla sankarillisena ja hurmaavana, ei välttämättä ole sitä enää nykyään. James Bondillahan on maine aikamoisena naistenmiehenä, mutten muistanut ihan täysin, miten tämä tuodaan esille näissä vanhoissa leffoissa. Bond hädin tuskin odottaa neidolta hyväksyntää, kunnes jo suutelee tätä, mikä varmasti nostaa kohua nykypäivänä. Jopa minun täytyy sanoa, että kun Bond iskee saman filmin aikana silmänsä jo kolmanteen naiseen, muuttui hänen sankarillisuutensa hieman kyseenalaiseksi. Jos tätä ei ota huomioon, hahmo on mainio ja Sean Connery on erinomainen valinta rooliin. Connerysta löytyy arvokkuutta käyttämään hienoja pukuja, mutta myös uskottavuutta kohtauksiin, joissa Bond käyttää oveluuttaan selvitäkseen kiperistä tilanteista. Kovin kummoista kehittymistä hahmolla ei tapahdu elokuvan aikana, vaan hän pysyy samanlaisena tarinan loppuun asti. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, sillä kyseessähän on vain yksi hänen lukuisista seikkailuistaan, mutten silti osaa sanoa, onko kehityksen puute miinusta leffalle, vai voiko sen katsoa sormien läpi...
Palatakseni takaisin tarinan "Bond-tyttöihin", heitä todella on aika monta. Elokuvan alussa Bondin naistenkaatajataitoja esitellään, kun hän tapaa hienostuneen neiti Trenchin (Eunice Gayson), minkä lisäksi hän kohtaa Jamaikalla valokuvaaja Chungin (Marguerite LeWars), jamaikalaisen kaupungin hallituksella työskentelevän sihteeri Taron (Zena Marshall), sekä kaikkein tunnetuimpana simpukoita keräilevän Honey Ryderin (Ursula Andress). Honey Ryder jääkin parhaiten mieleen vakuuttavan esittelynsä ja taustatarinansa kautta. Andress on oikein mainio osassaan ja on hienoa, ettei hän ole pelkkä avuton neito hädässä, vaan on valmis toimimaan, jos tilanne niin vaatii. Muillekin hahmoille on keksitty jonkinlaista sisältöä, mutta he jäävät loppujen lopuksi aika unohdettaviksi. Hauska fakta muuten: sekä Andressin että Gaysonin korostukset koettiin liian voimakkaiksi, jolloin heidän puheensa dubattiin. Molempien äänenä kuullaan Nikki van der Zyl.
Elokuvan vihollinen on leffan nimikkohahmo tohtori No, jota näyttelee Joseph Wiseman. Hahmon kanssa on tehty erittäin kiinnostavia ratkaisuja, kuten se, että kestää todella kauan, kunnes hänet edes nähdään kunnolla. Tohtori No'sta luodaankin hienosti mysteerinen ja uhkaava pelkkien muiden hahmojen reaktioiden ja puheiden perusteella. Kun hahmo vihdoin nähdään, on Wiseman mahtava roolissaan. Hänestäkin löytyy Conneryn tavoin hienostuneisuutta, mutta myös vaarallisuutta. Harmi vain, ettei hahmoa hyödynnetä täysin parhaalla mahdollisella tavalla lopussa. Tohtori No'ssa olisi potentiaalia enempäänkin.
Britannian salaisen palvelun, MI6:n jäsenet esitellään todella pikaisesti. Bondin pomo on Bernard Leen näyttelemä M. Hahmoon ei erityisemmin syvennytä, mutta Lee ehtii yhden kohtauksensa aikana osoittamaan tarvittavaa arvokkuutta johtajan rooliin. M:n sihteeri Moneypenny (Lois Maxwell) on jälleen yksi kohde Bondin lemmenkiikareissa. Tässä leffassa ei vielä nähdä asevalmistaja Q:ta, vaan hänen tilallaan on majuri Boothroyd (Peter Burton), joka käy nopeasti antamassa Bondille uuden pistoolin. Elokuvan rajatun budjetin takia tässä filmissä ei vielä nähdä erilaisia hilavitkuttimia ja vempaimia, joita Bond yleensä hyödyntää tehtävillään.
Elokuvassa nähdään myös Jack Lord CIA-agentti Felix Leiterinä, John Kitzmiller mukavana kalastaja Quarrelina, Louis Blaazer hallituksen johtajana, sekä Anthony Dawson geologi Dentinä. Kitzmiller tuo kelpo huumoria mukaan, ilman että hänen Quarrel-hahmonsa muuttuu täysin vitsiniekaksi.
Koin yllättävänkin suurta riemua palatessani ajassa taaksepäin James Bond -elokuvien aloitusosaan. On erittäin hauska nähdä, kuinka Salainen agentti 007 ja tohtori No on kestänyt aikaa ja kuinka se tiedostamattaan aloitti asioita, mitkä ovat muuttuneet ikonisiksi. Elokuva tietty alkaa klassikoksi muodostuneella aseen piippu -kuvalla, mikä johtaa alkuteksteihin. Alkutekstit eivät kuitenkaan ole täysin samanlaiset kuin yleensä Bond-filmeissä, vaan laulun sijaan kuullaankin Monty Normanin säveltämä ja John Barryn orkesterin esittämä James Bondin klassinen, aivan mahtava tunnusmusiikki. Tätä seuraa prologi, missä Strangways tapetaan, jonka jälkeen Sean Connery kirjaimellisesti julistaa itsensä James Bondiksi ensimmäisellä repliikillään. Ja minä olin koukussa. Lapsena pidin leffaa hieman pitkäveteisenä ja tiesin sen olevan enemmän aikuiseen makuun. Ja nyt kun olen parissakymmenissä, pidin elokuvasta huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Kyseessä on erittäin hyvä, paikoitellen jopa aivan loistava filmi.
Nykypäivän vauhdikkaaseen toimintaan tottuneille tämä voi tietty tuntua minkä ikäisenä tahansa tylsältä, sillä vaikka mukana on tappeluita, eivät ne todellakaan ole kovin hurjia. Kyseessä onkin enemmän rauhallisesti tunnelmaansa rakentava jännäri ja olin yllättynyt, kuinka jännittävä filmi paikoitellen onnistuu olemaan. Yksi elokuvan parhaista puolista on, että se pistää Bondin vähän väliä jonkinlaiseen vaaratilanteeseen, eikä päästä tarinan sankaria helpolla. Mukana on useita jännittäviä hetkiä ja tunnelma tietty tiivistyy hienosti loppuhuipennuksessa. Nykypäivänä toimintaleffat ovat täynnä huumoria ja vaikka tässä onkin muutama kelpo vitsi ja hauska repliikki, ei leffa kummoisia nauruja tarjoa - eikä sen tarvitsekaan. Kevennykset tuovat mukaan tarvittavaa seikkailuhenkeä, joten filmin tunnelma on loistokkaassa tasapainossa.
Elokuvaa katsoessani tulin pohtineeksi sitä, kuinka paljon leffan tapahtumapaikka on vaikuttanut sen suosioon. Huomasin nimittäin pitäväni erittäin paljon Jamaikan eksoottisuudesta ja mietinkin, että katsojia on varmasti viehättänyt aurinkoiset uimarannat, tanssijalkaa vipattava musiikki ja hieman erilainen kulttuuri. Jos Salainen agentti 007 ja tohtori No tapahtuisi jossain synkemmässä paikassa tai ihan vain Englannissa, olisiko elokuvasta tullut samalla lailla maailmanlaajuinen hitti ja rahavirtaa ahmivan elokuvasarjan aloitus? Tiedän kyllä Flemingin kirjojen olleen jo hittejä, mutta uskon Jamaikalla olevan paljonkin tekemistä elokuvan menestyksen kanssa, etenkin kun filmi ilmestyi syksyllä, jolloin ihmisillä on taipumusta hakeutua lämpöön. Hauskaa on myös, kuinka monien nykypäivän filmien tavoin myös Salainen agentti 007 ja tohtori No käyttää aikaa pohjustaakseen mahdollisia jatko-osia, mutta se onnistuu silti olemaan omilla jaloillaan seisova agenttiseikkailu. Jos James Bondia kehitettäisiin elokuvan aikana ja tohtori No'ta hyödynnettäisiin paremmin lopussa, kyseessä olisi vieläkin parempi teos.
Elokuvan on ohjannut Terence Young, joka tekee hienoa työtä esitellessään James Bondin ja kumppanit valkokankaille, ja luodessaan hyvää tunnelmaa läpi leffan. Richard Maibaumin, Johanna Harwoodin ja Berkely Matherin työstämä käsikirjoitus on oivallinen, ja pidän siitä, että he luottavat katsojan keskittymiseen, eivätkä jatkuvasti selittele katsojille asioita. Salainen agentti 007 ja tohtori No on myös taidokkaasti kuvattu elokuva. Mukana on joitain todella tyylikkäitä otoksia ja ne on leikattu mainiosti yhteen. Paikoitellen yökohtauksissa valaisu on hieman liian kirkas ja joissain kohtauksissa huomaa taustakankaan käytön, mutta pääasiassa filmi on visuaalisesti hieno. Ääniefektit ampuvat paikoitellen yli lyöntien kanssa, mutta suurimmaksi osaksi äänimaailma on hyvin rakennettu. Monty Normanin säveltämää tunnuskappaletta jo kehuinkin ja sitä päästään kuuntelemaan monen monta kertaa elokuvan aikana. Välillä tuntuukin siltä, että teki Bond mitä tahansa, oli kyse sitten toimintakohtauksesta, puhelinsoitosta tai keskustelusta, taustalla alkaa aina soimaan ikoninen sävelmä.
Yhteenveto: Salainen agentti 007 ja tohtori No on erinomainen aloitus James Bond -elokuvasarjalle. Kyseessä on tiivistunnelmainen jännäri, joka rakentaa jännitettä taidokkaasti läpi kestonsa ja pistää sankarinsa vähän väliä pahaan pinteeseen. Tarina etenee hitaasti, mutta siitä löytyy selkeä koukku, minkä vuoksi sitä on yhä vain kiehtovampaa seurata. Tohtori No'n ympärillä oleva mysteeri on onnistuneesti luotu ja se vain lisää jännitettä. Tohtorin roolissa nähtävä Joseph Wiseman on mitä parhain valinta osaan, miksi onkin harmi, että loppujen lopuksi hän on aika alikäytetty hahmo. Sean Connery on loistava James Bondina ja hän todella omistaa roolin heti ensimmäisestä repliikistään lähtien. Nykypäivänä katsottuna hahmon käyttäytyminen naisten lähellä on todella kyseenalaista, mutta vielä isompi ongelma hahmossa on mielestäni se, ettei hän oikeastaan kehity mihinkään koko elokuvan aikana. Bond on periaatteessa täysin samanlainen tyyppi leffan lopussa kuin hän oli sen alussa. Tietyistä ongelmistaan huolimatta kyseessä on kuitenkin mahtava filmi, ehta klassikko ja aikamoinen avaus leffasarjalle. Salainen agentti 007 ja tohtori No loi tiettyjä ikonisia asioita, joita sarja hyödyntää edelleen ja sen elokuvahistoriallisen merkityksen vuoksi arvostan sitä vieläkin enemmän.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.2.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Dr. No, 1962, Eon Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti