Arvostelu: Nunna (The Nun - 2018)

NUNNA

THE NUN

Ohjaus: Corin Hardy
Pääosissa: Taissa Farmiga, Demián Bichir, Jonas Bloquet ja Bonnie Aarons
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
Ikäraja: 16

James Wanin kauhuelokuva Kirottu (The Conjuring - 2013) oli suuri menestys, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. Kirottu 2:n (The Conjuring 2 - 2016) lisäksi elokuvan kauhumaailmaa päätettiin jatkaa myös erilaisilla lisäosilla Annabelle (2014) ja Annabelle: Creation (2017). Kun Kirottu 2:ssa esiintynyt nunnademoni Valak huomattiin fanien suosikiksi, sille päätettiin samantien omistaa oma elokuvansa. Kuvaukset alkoivat keväällä 2017 ja leffan oli tarkoitus ilmestyä jo kesäkuussa 2018, mutta tuotanto venyi, minkä takia The Nun, eli suomalaisittain Nunna sai ensi-iltansa vasta nyt. Itse näin ensimmäisen Kirotun loppuvuodesta 2015, mutten erityisemmin pitänyt siitä. En ollut siis katsonut muita samaan kauhu-universumiin sijoittuvia elokuvia. Kuitenkin kun kuulin, että nunnademoni saisi oman filminsä, ajattelin antaa sarjalle uuden mahdollisuuden ja katsoin Kirotun uudestaan. Tajusin vihdoin, miksi elokuva oli niin kehuttu ja katsoin innolla sarjan muutkin osat. Kirottu 2:ssa Valak oli mielestäni niin kammottava näky, että minua puistattikin ajatus hahmon omasta elokuvasta. Siitä huolimatta päätimme tyttöystäväni kanssa mennä katsomaan leffan ja yhtäkkiä jo huomasinkin istuvani Finnkinon salissa odottamassa Nunnan alkamista heti ensi-iltapäivänä.

Pappi Burke ja noviisi Irene matkustavat Romaniassa sijaitsevaan nunnaluostariin, missä yksi sisarista on hirttäytynyt. Kaksikko alkaa selvittämään itsemurhan syytä ja huomaavat pian, että luostaria piinaa äärimmäisen paha voima.

Kirottu -elokuvissa Lorraine Warrenia näyttelevän Vera Farmigan pikkusisko Taissa Farmiga nähdään tässä elokuvassa sisar Irenena, joka ei ole vielä antanut nunnavalaansa. Sisar Irene on hyvin herkältä vaikuttava persoona, joka kuitenkin jatkuvasti astelee kohti vaaroja välittämättä pahaenteisistä merkeistä. Hahmolle on yritetty luoda jonkinlaista kiinnostavuutta eräänlaisella kyvyllä, mikä herättää varmasti ison liudan faniteorioita, mutta loppupeleissä hahmon kohtalo ei erityisemmin katsojaa kiinnosta. Farmiga on kuitenkin roolissaan oikein mainio ja pistää parastaan sillä, mitä käsikirjoitus hänelle tarjoaa.
     Myös pappi Burkea esittävä Demián Bichir tekee hienosti sen, mitä hänen on käsketty tekemään. Yliluonnollisia tapauksia tutkivan papin rooli syntyy Bichiriltä kuin luonnostaan, miksi harmittaakin, että hahmon taustatarina jää lopulta hyvin latteaksi.
     Avukseen pappi Burke ja sisar Irene saavat luostariin ruokaa kuljettavan Frenchie-nimisen miehen, jota näyttelee Jonas Bloquet. Frenchiellä yritetään tuoda huumoria mukaan tarinaan, sillä maalaisjunttihahmo kokee olevansa kuin mikäkin naistenmies. Huumori ei kuitenkaan iske ja hahmo jää papin ja sisaren kanssa aika unohdettavaksi tapaukseksi. Tämänkään kohdalla ei kuitenkaan voi syyttää näyttelijää. Frenchiestä on selkeästi haettu lystikkäämpää hahmoa ohjauksella ja käsikirjoituksessa, ja Bloquet on vain tehnyt sen, miten hänet on ohjattu tekemään. Kolmikosta kaikki sopivat osiinsa niin hyvin, että on suuri sääli, ettei yksikään hahmoista tee vaikutusta.

Valitettavasti itse elokuva ei muutenkaan tee erityistä vaikutusta. Hahmojen tavoin lähes kaikki Nunnassa jättää toivomisen varaa tarinasta tunnelmaan. Loppujen lopuksi elokuvan mainokset olivat paljon pelottavampia kuin itse leffa. Tuntuu siltä kuin elokuvantekijät olisivat viime hetkillä tajunneet, ettei lopputuloksesta tullut kovin kaksinen, minkä takia heidän piti yrittää kaikkensa mainonnassa, jotta elokuva pääsisi rahallisesti voiton puolelle. Itselläni tuli YouTubessa usein vastaan mainos, missä vain sanottiin, että "Nunnan mainokset ovat liian pelottavia, joten voimme näyttää sinulle vain elokuvan logon", mikä näin jälkikäteen pohdittuna tuntuu todella epätoivoiselta yritykseltä saada katsojia teattereihin. Toisaalta, vaikka mainonta olikin karmivampaa kuin itse elokuva, löytyi siitä tavallaan totuuden siemen. Kaikki mainokset ovat lähinnä pohjautuneet äkkisäikäytyksiin, missä demoninunna Valak (Bonnie Aarons) hyökkää jostain hahmojen kimppuun kovan äänen saattelemana. Ja sitähän Nunna pääasiassa on... äkkisäikäytystä äkkisäikäytyksen perään. Kirottu -leffojen piinaava ilmapiiri ja hidas kauhun rakentaminen on vaihdettu kaikista laiskimpaan böö-pelotteluun. Tunnustan kyllä säpsähdelleeni elokuvan aikana, mutta pientä jännitystä enempää elokuva ei onnistunut tarjoamaan.

Äkkisäikäytykset eivät kuitenkaan ole huonoin juttu elokuvan kauhupuolessa, vaan se, kuinka yksitoikkoisiksi säikyttelyt käyvät. Vähän väliä ruudun ulkopuolelta ilmestyy käsi, joka tarraa hahmoon kovan äänen saattelemana. Leffassa nähdään myös ihan liian usein kuvia, missä kamera seuraa hahmoa, kääntyy hetkeksi jonnekin muualle ja kun kamera palaa takaisin hahmoon, hahmon takana seisoo jotain karmivaa. Säikäytykset myös pohjustetaan niin selvästi, että katsoja lähinnä laskee sekunteja, kunnes jotain "pelottavaa" jälleen tapahtuu. Tylsää! Sentään tekijät ovat tajunneet, että demoninunna Valak on pelottavin silloin, kun se vain seisoo paikoillaan tai liikkuu todella hitaasti. Se on hyvin inhottava näky ja katsoja kokee hahmojen kanssa tunnetta siitä, ettei pakoon pääse. Valakia ei voi siis näyttää kovin paljoa, mutta jotain säikyttelyä pitää kuitenkin tapahtua, joten tekijät ovat pistäneet mukaan muitakin säikyttelijöitä. En ole varma, oliko yksi näistä kauhuhahmoista tungettu mukaan vain, koska pelottavat nunnat käyvät yllättävän nopeasti tylsiksi, vai koska sille aiotaan joskus tehdä oma soololeffansa. Kuitenkin koska elokuvan nimi on Nunna, viimeistään loppuhuipennuksessa Valakia täytyy näyttää kunnolla ja pitkään, jolloin demoni menettää paljon tehostaan. Ei se ole enää karmivaa, kun Valak vain karjuu kohti kameraa.

Itse tarina elokuvassa on hyvinkin ohut. Leffasta huomaa selvästi, että tekijät olivat innoissaan päästessään säikyttelemään Valakilla lisää, mutta unohtivat samalla kirjoittaa mielenkiintoisen kertomuksen - puhumattakaan viimeistelyistä, joilla pääsisi eroon juonen hölmöistä aukoista. Hölmöyksistä puheenollen, kuten jo sanoin, elokuva sisältää aika tarpeetonta ja kehnoa huumoria. En voi käsittää, että jonkun keksimä "Holy shit!" "The holiest." -dialogi kirjoitettiin oikeasti mukaan itse filmiin. Harmillisinta huumoripuolessa on kuitenkin se, että vitsien sijaan katsojaa naurattaa lähinnä tarinassa tapahtuvat hölmöydet, etenkin loppupäässä elokuvaa. Näin Nunnan täydessä salissa ja ympärillä olevista katsojista voi aina aistia, ovatko he jännittyneitä, vai rentoja. Ja viimeistään ennen loppuhuipennusta yleinen ilmapiiri alkoi keventyä huomattavasti ja kuulin jopa pientä hekottelua asioille, joita ei ollut edes tarkoitettu vitseiksi. Loppuhuipennuksesta ei myöskään löydy jännitystä kenellekään, joka on nähnyt Kirottu -leffat ja jos ne on katsonut suuren keskittymisen kanssa, voi jotkut käänteet arvata jo etukäteen. Jos niitä ei ole nähnyt, käänteet voivat tulla yllätyksinä (tai sitten ei, ottaen huomioon, kuinka kliseinen elokuva on), mutta toisaalta siten elokuvan alku ja loppu, missä näytetään pätkiä Kirotuista, tuntuvat varmasti todella oudoilta. Alussa tämä yhdistely Kirottuihin on todella kömpelöä, mutta lopusta on pakko sanoa, että aika nokkelasti tekijät yhdistivät filmit toisiinsa. Tämä ei kuitenkaan anna syytä sille, miksi tämä kyseinen kauhuleffa täytyi tehdä. Nunna kun ei edes oikeasti vaivaudu avaamaan Valakin taustoja yhtä lyhyttä kohtausta enempää.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Corin Hardy, joka on aiemmin tehnyt kauhuleffan The Hallow (2015), sekä liudan musiikkivideoita. Jälkimmäisen takia Hardylla on selkeästi silmää tyylikkäille visuaalisuuksille, mutta kunnon tunnelmaa hän ei vain osaa luoda. Haastatteluissa Hardy on sanonut, että hän on seurannut paljon Kirottu -ohjaaja James Wanin työtapaa. Hän ei ole kuitenkaan selkeästi ymmärtänyt, mikä tekee Wanin tyylistä niin toimivan. Toki Wan käytti kliseisiä kauhujuttuja leffoissaan, mutta tapa, millä hän hyödynsi niitä, tekee hänen filmeistään niin toimivia. Hardy vain kierrättää kliseitä, koska uskoo kai kauhuleffojen tarvitsevan niitä. Käsikirjoituksesta vastaava Gary Dauberman on selkeästi rustannut tekstin hyvin pikaisesti kasaan, minkä takia tarina jää näin latteaksi. Onneksi Nunna kuitenkin näyttää todella hyvältä, mikä auttaa katselukokemusta paljon. Kameratyöskentely on pääasiassa erinomaista, minkä lisäksi filmin lavasteet ovat erittäin näyttävät. Nunnaluostariksi valittu romanialaislinna on karmiva ilmestys ja sen synkkiä käytäviä kuljetaankin lyhdyn, kynttilän tai soihdun valossa lähes kyllästymiseen asti. Hautausmaasta on saatu klassisen uhkaavan tuntuinen. Maskeeraus on myös suurimmaksi osaksi onnistunutta. Valaisu on hyvin toteutettu ja pimeissä kohtauksissa jopa näkee jotain. Äänimaailma kuitenkin luottaa liikaa sekä ääniefektien että musiikin kanssa koviin säikyttelyääniin. Kunnollista selkäpiitä karmivaa tunnelmointia ei kumpikaan osapuoli audiosta onnistu luomaan.

Yhteenveto: Nunna on harmillisen kehno ja hätäisesti kasaan väsätty kauhuraina. Filmistä löytyy mielenkiintoinen tarinaidea, mikä on kuitenkin lähes hukattu elokuvan teon aikana. Juoni on ohuttakin ohuempi ja sisältää hölmöjä aukkoja, sekä ihan vain muitakin hölmöyksiä. Valakin syntytarina vain kiirehditään läpi, jotta päästään säikyttelemään katsojia lisää. Kauhu koostuu mitä tylsimmistä ja yksitoikkoisimmista äkkisäikäytyksistä, eikä kunnon tunnelmaa osata luoda, mikä on suuri sääli, kun ottaa huomioon nunnaluostarin ja hautausmaan karmivat puitteet. Ohjaaja Corin Hardyn kokemattomuus paistaa oikein tosissaan läpi koko elokuvan ajan. Hardy pistää leffaan klisettä kliseen perään, eikä edes yritä tuoda niihin jotain erilaista käännettä. Pientä jännitettä enempää elokuva ei koskaan onnistu tarjoamaan ja jopa se pieni jännitys katoaa viimeistään loppuhuipennuksessa, missä karjuvaa Valakia näytetään aivan liikaa. Hyviä asioita elokuvassa on upea visuaalisuus ja näyttelijät, jotka eivät kuitenkaan saa paljoa tekemistä unohdettavien hahmojensa kanssa. Loppujen lopuksi Nunna on siis aika tarpeeton rahastusleffa, vaikkakin sen katsoo sujuvasti ainakin kerran. Parhaiten elokuva toimii niille, jotka katsovat kauhua todella harvoin, eivätkä kliseet ole niin tuttuja, eivätkä äkkisäikäytykset haittaa. Kovemmille kauhufaneille, sekä yleisesti Kirottu -sarjan faneille Nunna on selkeä pettymys.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.9.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Nun, 2018, New Line Cinema, The Safran Company, Atomic Monster