Arvostelu: Mary ja noidankukka (メアリと魔女の花 - 2017)

MARY JA NOIDANKUKKA

メアリと魔女の花

Ohjaus: Hiromasa Yonebayashi
Pääosissa: Hana Sugisaki, Yûki Amami, Ryûnosuke Kamiki, Fumiyo Kohinata, Jirô Satô, Shinobu Ôtake, Eri Watanabe ja Ken'ichi Endô
Genre: animaatio, seikkailu, fantasia
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Ikäraja: 7

メアリと魔女の花, eli suomalaisittain Mary ja noidankukka perustuu Mary Stewartin kirjaan nimeltä "Pikku noitaluuta" ("The Little Broomstick" - 1971). Japanilaisen animeyhtiö Studio Ghiblin jäädessä tauolle vuonna 2014, jotkut Ghiblin tekijöistä päättivät perustaa uuden yhtiön. Studio Ghiblin päätuottaja Yoshiaki Nishimura loi Studio Ponocin vuonna 2015 ja yhtiö alkoi ensimmäisenä työstämään elokuvaa Stewartin kirjasta. Mary ja noidankukka sai ensi-iltansa Japanissa kesällä 2017 ja nyt se on saapumassa teattereihin myös Suomessa. Ennen tätä vuotta en ole itse erityisemmin innostunut animeleffoista, mutta keväällä katsoessani Studio Ghiblin leffoja, kuten Naapurini Totoron (となりのトトロ - 1988), innostuin niistä kovasti. Kun kuulin, että Ghibli oli pistänyt ovensa kiinni, minua alkoi harmittamaan, että enkö pääsisi koskaan näkemään uutta Studio Ghibli -elokuvaa teattereissa. Ilahduinkin siis, kun kuulin, että Ghiblin pohjalta oli noussut uusi yhtiö ja ilahduin vielä enemmän, kun huomasin, että yhtiön ensimmäinen elokuva saapuisi myös Suomeen. Meninkin positiivisin mielin katsomaan Mary ja noidankukan.

Nuori Mary-tyttö löytää metsästä mystisen kukan, mikä antaa hänelle taikavoimat ja luudanvarren, jolla hän lentää pilvissä leijailevaan Endorin taikaopistoon.

Mary (äänenä Hana Sugisaki) on aika perinteinen fantasiaseikkailun päähenkilö. Hän elää pitkäveteistä elämää, eikä tavallisuus tunnu riittävän hänelle, vaan hän haaveksii jostain erikoisemmasta. Tämän takia kun hän löytää noidankukan ja päätyy taikakouluun, katsojana on iloinen hänen puolestaan. Valitettavasti hahmoa ei ole kuitenkaan kirjoitettu mitä kiinnostavimmalla tavalla. Ennen kukan löytämistä Mary on aika kömpelö kaikessa, mutta kun hän saa kukasta taikavoimia, hän muuttuu yhtäkkiä erinomaiseksi suunnilleen joka asiassa. Koko elokuvan aikana ei tunnu siltä, että hänen pitäisi oppia asioita tai nähdä vaivaa saavutustensa eteen. Onhan se toki hauska nähdä Maryn reaktioita uusiin kykyihinsä, mutta jäin silti kaipaamaan jotain enemmän. Eniten hahmossa pidin hänen sotkuisesta punaisesta tukastaan, mitä kaikki tavalliset pilkkaavat, mutta mitä kaikki taikojat pitävät suuren noidan merkkinä.
     Mary asuu isotätinsä Charlotten (Shinobu Ôtake) kanssa, joka on herttainen vanha rouva, mutta siihen se oikeastaan jääkin. Charlotte osoittautuu tärkeäksi, kuten osoittautuu myös Maryn hiuksia pilkkaava poika Peter (Ryûnosuke Kamiki), joka on todella kehnosti kirjoitettu hahmo. Peter tuntuu muuttuvan täysin leffan aikana ilman kunnon kerrontaa, minkä lisäksi hänestä ei koskaan yritetä tehdä mielenkiintoista, jolloin hänen osuutensa loppuhuipennuksessa ei tunnu katsojasta miltään. Muita ihmishahmoja on myös Charlotte-isotätiä hoitava neiti Banks (Eri Watanabe), sekä yrmy puutarhuri Zebedee (Ken'ichi Endô).
     On varmaan sanomattakin selvää, että leffan kiinnostavimmat hahmot ovat Endorin taikaopiston väki. Rouva Mumblechook (Yûki Amami) on koulun rehtori ja erittäin innoissaan uudesta lahjakkaasta oppilaastaan. Tohtori Dee (Fumiyo Kohinata) on paikan "hullu" tiedemies ja ihan hauska tapaus. Mukana on myös jonkinlainen vahtimestariolento Flanagan (Jirô Satô), joka on niin tönkösti tungettu mukaan, että hänen olemassaolonsa ehtii unohtaa pariinkin otteeseen.

Elokuva ei siis tee kummoista työtä hahmojensa kanssa, mutta entäpä itse tarina? Harmillisesti Mary ja noidankukka tuntuu loppujen lopuksi jäävän hieman keskeneräiseksi työksi lähes kaikilla osa-alueillaan. Elokuvalla riittäisi potentiaalia kiehtovaan, maagiseen ja jännittävään seikkailuun, mutta leffa ei tunnu koskaan edes yrittävän tavoitella kaikkia mahdollisuuksiaan. Aivan kuin se tarkoituksella jarruttelisi kaiken aikaa. Leffa rakentaa hyvinkin kiinnostavia asioita, mutta se ei koskaan lunasta niitä. Tästä syystä filmi ei koskaan nappaa katsojaansa kunnolla mukaansa ja se vajoaa hyvin nopeasti unholaan, kun lopputekstit ovat päättyneet. Tuntuu siltä kuin Studio Ponocin perustaneet Studio Ghiblin entiset jäsenet olisivat olleet niin innoissaan uuden animaation teosta, etteivät he malttaneet keskittyä käsikirjoitusvaiheeseen.

Mary ja noidankukka lähtee liikkeelle ihan toimivasti ja katsojana odottaa innolla, milloin Mary löytäisi kukan ja mitä sen jälkeen tapahtuisi. Mutta kun Mary vihdoin lennähtää luudallaan Endorin taikaopistoon, alkaa filmin keskinkertaisuus todella paistaa läpi. Sen lisäksi, että Mary pystyy yhtäkkiä ties mihin ja jättää kaikki muut opiskelijat varjoonsa mahtivoimillaan, minua häiritsi myös, miten leffa toi liian voimakkaasti mieleen paremmat noitiin ja velhokouluihin liittyvät elokuvat. Velhokoulu itsessään ei minua ideana häirinnyt, mutta kun näytetään, että monet opiskelijat ovat pukeutuneet mustiin kaapuihin ja erivärisiin huiveihin, en voinut olla ajattelematta Harry Potteria (2001-2011). Punaiset, vihreät, keltaiset ja siniset huivit tuovat helposti mieleen Tylypahkan eri tuvat. Tämän lisäksi luudalla lentävä Mary ja ennen kaikkea hänen kissakaverinsa Tib tuovat varmasti monille liiankin hyvin mieleen Studio Ghiblin ihanan noitaseikkailun Kikin lähettipalvelun (魔女の宅急便 - 1989). Itseäni harmitti myös, että sen sijaan, että Mary olisi alkanut tosissaan opiskelemaan taikuutta, tarina lähtee paljon tylsemmille poluille. Filmin rytmitys ja tunnelma heittelevät voimakkaasti, jolloin leffa tuntuu välillä kiirehtivän ja välillä se jopa puuduttaa. Tarinan seuraamista hankaloittaa pahisten epäselvät motiivit, minkä lisäksi huipennus ei vain ole kovin kiinnostavaa katsottavaa. Potentiaalistaan huolimatta Mary ja noidankukka jää siis loppujen lopuksi vain hyvin keskinkertaiseksi ja keskeneräiseltä tuntuvaksi tekeleeksi.

Ehdottomasti parasta koko elokuvassa on sen piirrosjälki. Mary ja noidankukka näyttää välillä jopa uskomattoman hienolta! Hahmot liikkuvat sulavasti, minkä lisäksi taustat ovat täynnä upeita ja tarkkoja yksityiskohtia. Maalaismaisema ja Endorin taikaopisto ovat visuaalisesti hyvin näyttävät, eikä voi muuta kuin ihailla piirtäjien taituruutta. Kun leffa ei vakuuttanut tarinallaan ja hahmoillaan, huomasin animoinnin pitävän mielenkiintoani yllä. Hiromasa Yonebayashi ei ole tehnyt kaksista työtä ohjaajana tunnelman kanssa, eikä käsikirjoittajana tarinan parissa. Yonebayashin ja Riko Sakaguchin työstämä käsikirjoitus on paikoitellen hyvinkin laiska ja hutiloiden tehty. Kaksikon täytyy olla todella kiitollinen animaattoritiimilleen. Filmin äänimaailma on erittäin hyvin luotu aina pauhaavista ääniefekteistä Takatsugu Muramatsun säveltämiin oivallisiin melodioihin asti.

Yhteenveto: Mary ja noidankukka on upean näköinen, mutta muuten hyvin keskinkertainen fantasiasatu. Elokuva ei koskaan edes yritä saavuttaa potentiaaliaan, jolloin se jää harmillisen vaisuksi tekeleeksi. Tarina ei ole erityisen kiinnostava, eivätkä hahmot ole kovin hyvin kirjoitettuja, jolloin leffan seuraaminen on paikoitellen jopa puuduttavaa puuhaa. Mary tuntuu saavan kaiken liian helposti, eikä hän oikeasti itse joudu tekemään lähes mitään saavutustensa eteen. Elokuvan loppuhuipennus on myös lattea ja mitäänsanomaton. Ainoa ihailun arvoinen asia leffassa on sen hieno piirrosjälki. Animaattorit ovat pistäneet parastaan tuodessaan lumoavan näköistä maailmaa henkiin. Vielä kun muut tekijät olisivat saaneet sinne maailmaan mielenkiintoisen tarinan kerrottavakseen, voisi elokuvaa kutsua hyväksi. Nyt se on vain hyvin keskeneräinen tuotos. Mary ja noidankukkaa voi suositella oikeastaan vain niille, joille Studio Ghiblin tauko tuotti sydänsuruja. Studio Ponocin esikoinen ei valitettavasti onnistu lievittämään tuskaa ja onkin toivottavaa, että yhtiö panostaa seuraavaan elokuvaansa enemmän käsikirjoitusvaiheessa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.8.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.bcdb.com
Meari to majo no hana, 2017, Studio Ponoc, Amuse, Chukyo TV, D.N. Dream Partners, Dentsu, Fukuoka Broadcasting, Hakuhodo DY Media Partnerts, Hiroshima Telecasting, Kadokawa, Kenon, Khara Corporation, Lawson, Line, Miyagi Television Broadcasting, Nippon Television Broadcasting Company, Shizuoka Daiichi Television, Tamborine Sound Studios, The Yomiuri Shimbun, Toho, Walt Disney Studios Japan, Yomiuri Telecasting Corporation