STAR TREK II: KHANIN VIHA
STAR TREK II: THE WRATH OF KHAN
Ohjaus: Nicholas Meyer
Pääosissa: William Shatner, Leonard Nimoy, DeForest Kelley, Ricardo Montalban, Walter Koenig, Bibi Besch, Kirstie Alley, George Takei, James Doohan, Nichelle Nichols ja Paul Winfield
Genre: scifi, seikkailu
Kesto: 1 tunti 53 minuuttia / Director's Cut: 1 tunti 56 minuuttia
Ikäraja: 12
Innostuin Star Trekista (1966-) vasta, kun näin J.J. Abramsin ohjaaman Star Trek -elokuvan (2009). Sitä ennen olin pitänyt koko juttua aika laimeana. Pidin paljon myös elokuvista Star Trek Into Darkness (2013) ja Star Trek Beyond (2016), mutten ollut kovin kiinnostunut vanhoista elokuvista, sillä olin ymmärtänyt niiden olevan todella hidastempoisia. Silti halusin nähdä ne, koska koen, että se on pakollista, jos fanittaa uusia elokuvia. Katsoin ensimmäisen Star Trek -elokuvan, Star Trek: Avaruusmatkan (Star Trek: The Motion Picture - 1979) ja se oli mielestäni jopa puuduttavan hidastempoinen ja tylsä. Hieman pelotti, millaisia sen jatko-osat olisivat. Olin kuullut paljon hyvää elokuvasarjan toisesta osasta, Star Trek II: Khanin vihasta - joten minulla oli odotukset hieman korkeammalla kuin ensimmäistä osaa katsoessa, mutten silti odottanut kovinkaan laadukasta elokuvaa. Tuntui siltä, että minulle riittäisi ihan vain se, jos kyseessä olisi parempi elokuva kuin Star Trek: Avaruusmatka.
HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Star Trek: Avaruusmatka!
U.S.S. Reliant miehistöineen on tutkimassa Ceti Alfa 6 -planeettaa uutta Genesis-koetta varten. Planeetalla he törmäävät Liiton vanhaan viholliseen, Khaniin, joka vannoo kostavansa amiraali Kirkille.
Amiraali Kirkina nähdään jälleen William Shatner, jonka näyttelijätyö on parantunut huomattavasti ensimmäisestä elokuvasta. Silti mukana on hieman tönkköisyyttä, sekä ylinäyttelemistä, mutta pääasiassa Shatner on toimiva roolissaan ja hänestä löytyy roolin vaatimaa arvokkuutta. Kirk pysyy edelleen vakavana, mutta on hieman filosofisempi kuin aiemmin.
Leonard Nimoy on yhtä totinen ja looginen vulkanuslaisena Spockina kuin ennenkin. Suippokorva-Spockilla ei paljoa ole tekemistä, mutta hänellä on onneksi tärkeä kohtaus, jolloin hän ei jää täysin taka-alalle.
Tuttu miehistö on tietysti mukana. Perämies Chekovilla (Walter Koenig) on enemmän tekemistä kuin aiemmin. Hahmon venäläisaksentti on edelleen yhtä hölmö. Tohtori "Bones" McCoy (DeForest Kelley) pysyy jokseenkin humoristisena, mutta silti vakavana. Scotty (James Doohan), Sulu (George Takei) ja Uhura (Nichelle Nichols) eivät oikeastaan tee mitään. Lisäyksenä miehistössä on vulkanuslainen nainen Saavik, jota näyttelee Kirstie Alley.
Pahiksena elokuvassa tosiaan nähdään Khan, jota esittää Ricardo Montalban. Elokuvan nimen mukaista vihaa ja raivoa ei hahmosta oikein näy, sillä Khan on tavallaan aika rento heppu. Uhkaavuutta hahmosta löytyy kyllä ja Montalban vetää roolinsa onnistuneesti. Ei ihme, että kyseessä on yksi suosituimmista pahiksista Star Trekissa.
Uusina hahmoina elokuvassa nähdään mm. tohtori Carol Marcus, jota esittää Bibi Besch ja U.S.S. Reliantin kapteeni Terrell, jota näyttelee Paul Winfield.
U.S.S. Reliantin miehistö etsii elotonta planeettaa kokeillakseen uutta Genesis-koetta, jolla voi luoda elämää. He saapuvat Ceti Alfa 6 -nimiselle planeetalle, mutta se paljastuukin asutetuksi, sillä siellä elävät Khan ja hänen joukkonsa. Khan ottaa U.S.S. Reliantin haltuunsa ja yrittää saada Genesiksen itselleen, jotta voi käyttää sitä aseena kostaakseen amiraali Kirkille, jonka takia hän ja hänen joukkonsa alunperin joutuivat Ceti Alfa 6:lle. Kun Kirk saa tietää asiasta, hän ja U.S.S. Enterprisen miehistö lähtevät kohtaamaan Khanin. Kyseessä on selkeästi parempi elokuva kuin Star Trek: Avaruusmatka.
Star Trek II: Khanin vihassa on mukana tunteita, joita ei edellisestä elokuvasta löytynyt lähes ollenkaan. Siinä on jännitystä, joka syntyy lähinnä uhkaavasta pahiksesta. Hidastempoisuutta on mukana, mutta se ei tee elokuvasta puuduttavaa, vaikka leffasta löytyykin muutamia tylsiä kohtia. Toimintaa on mukana yllättävän paljon ja elokuvassa on seikkailun tunnelmaa. Tällä kertaa tärkeimmistä hahmoista välittää ja katsojaa kiinnostaa nähdä, miten elokuvassa lopulta käy. Itselleni ei ollut ihan sama, mikä lopputulos on, sillä elokuva sai minut tuntemaan jotain. Silti kyseessä ei ole kovin ihmeellinen elokuva ja siitä tuntuu puuttuvan jotain, jotta se olisi tasapainoisesti todella hyvä. Kelpona scifiseikkailuna Star Trek II: Khanin vihan katsoo mielellään ja uskoisin, että katson elokuvan vielä joskus uudestaankin. Loppupuoli antaa jo hieman vinkkiä kolmannesta osasta.
Ohjaajana ei enää toimi The Sound of Music (1965) -ohjaaja Robert Wise, vaan tilalle on tullut Nicholas Meyer, jolla on selkeästi enemmän silmää sille, millainen Star Trek -elokuvan kuuluisi olla. Tätä ennen Meyer on ohjannut vain elokuvan Aikakone eli mitä Jack Viiltäjälle kuuluu tänään (Time After Time - 1979), mutta suoriutuu ohjauksesta mallikkaasti. Ohjaus toimii ja tarina on ihan hyvä, mutta tekninen puoli on aika hakusessa. Enkä tarkoita visuaalisia tehosteita, sillä ne ovat jopa yllättävän mainioita. Jotkut efektit ovat selkeästi heikompia, mutta esimerkiksi kohdat, joissa U.S.S. Enterprise lentelee avaruudessa, ovat tyylikkäästi toteutettuja. Lähinnä tarkoitan huonoa valaisua, jonka takia elokuva on useasti aivan liian pimeä. U.S.S. Enterprisen komentosilta ei pääse oikeuksiinsa, kun siitä ei välillä oikein näe mitään. Kuvaus on sujuvaa, mutta zoomaukset olisi voinut jättää pois. Äänitys on paikoitellen kehnoa, mutta äänitehosteet ovat suurimmaksi osaksi hyviä. Leikkauspöydällä on osattu tiivistää, toisin kuin ensimmäistä elokuvaa tehdessä, jolloin katsoja ei joudu tuijottamaan useita minuutteja, kun jotain tapahtuu todella hitaasti. Musiikista vastaa James Horner, jonka sävellykset eivät jää oikeastaan mitenkään mieleen.
Elokuvasta on olemassa kolme minuuttia pidempi Director's Cut, joka sisältää pidennettyjä, sekä uusia kohtauksia. En oikein ymmärrä, miksi elokuvasta täytyy tehdä erilainen versio vain kolmen minuutin takia. Mikseivät uudet kohtaukset voi olla mukana alkuperäisessä versiossa? Itse näin elokuvasta teatteriversion.
Yhteenveto: Star Trek II: Khanin viha on huima parannus verrattuna ensimmäiseen elokuvaan, mutta jää silti vain tasolle "oivallinen". William Shatnerin suoritus paranee Kirkina, mutta Leonard Nimoyn esittämä Spock jää taka-alalle. Ricardo Montalbanin näyttelemä Khan on mainio pahis. Tehosteet ovat pääosin yllättävän hyviä, vaikka heikompiakin on nähtävissä. Valaistus on toteutettu erittäin huonosti ja elokuva on usein liian pimeä, joka ei sopinut tunnelmaan yhtään. Kuvaus on sujuvaa, vaikka zoomit häiritsevätkin. Ohjaaja Nicholas Meyerilla on selkeästi ollut parempi visio Star Trekista kuin ensimmäisen osan ohjaajalla. Suosittelenkin skippaamaan Star Trek: Avaruusmatkan kokonaan ja katsomaan suoraan tämän. Vanhat Star Trek -fanit varmasti riemastuvat tästä ja vaikkei tässä ole yhtä paljoa toimintaa kuin uusissa elokuvissa, niin suosittelisin myös nuorempia faneja vilkaisemaan Star Trek II: Khanin vihan. Seuraavana onkin tiedossa Star Trek III: Spockin paluu (Star Trek III: The Search for Spock - 1984) ja toivon, että taso pysyy tällaisena tai paranee. Siihen asti eläkää pitkään ja menestykää!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.11.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.theposterboys.com
Star Trek II: The Wrath of Khan, 1982, Paramount Pictures
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti