Arvostelu: Star Trek VI: Tuntematon maa (Star Trek VI: The Undiscovered Country - 1991)

STAR TREK VI: TUNTEMATON MAA

STAR TREK VI: THE UNDISCOVERED COUNTRY

Ohjaus: Nicholas Meyer
Pääosissa: William Shatner, Leonard Nimoy, DeForest Kelley, Kim Cattrall, James Doohan, Walter Koenig, Nichelle Nichols, Christopher Plummer, George Takei, David Warner, Rosanna DeSoto ja Iman
Genre: scifi, seikkailu
Kesto: 1 tunti 53 minuuttia
Ikäraja: 12

Kiinnostukseni Star Trekiä (1966-) kohtaan heräsi, kun näin J. J. Abramsin ensimmäisen Star Trekin (2009). Sitä ennen olin nähnyt vain pätkiä vanhoista televisiosarjoista, enkä ollut innostunut yhtään. Olen aina ollut isompi Star Warsin (1977-) fani, mutta Abramsin elokuvan jälkeen kävin katsomassa sekä Star Trek Into Darknessin (2013) että Star Trek Beyondin (2016) leffateatterissa ja toivon, että leffasarjaa jatketaan vielä. Vanhat Star Trek -sarjat ja -elokuvat eivät kuitenkaan kiinnostaneet, mutta ajattelin silti katsoa ainakin leffat joskus. Vuoden 2016 lopussa näin viimein Star Trek: Avaruusmatkan (Star Trek: The Motion Picture - 1979), mutta se oli mielestäni huono. Katsoin silti sen ylistetyn jatko-osan, Star Trek II: Khanin vihan (Star Trek II: The Wrath of Khan - 1982). Vaikka se oli mielestäni selkeästi parempi, oli se silti vain ihan kiva ja katsoin kolmannen osan, Star Trek III: Spockin paluun (Star Trek III: The Search for Spock - 1984) vasta maaliskuussa 2017. Vaikkei sekään ollut kovin kummoinen, vilkaisin silti myös Star Trek IV: Kotiinpaluun (Star Trek: The Voyage Home - 1986) ja Star Trek V: Viimeisellä rajalla (Star Trek: The Final Frontier - 1989). Olisin jatkanut sarjan katsomista, mutta minulta puuttui seuraavat elokuvat. Mietin pitkään niiden lainaamista, mutten saanut sitä aikaiseksi. Vasta alkusyksystä 2017 ostin viisi viimeistä alkuperäisen Star Trek -leffasarjan osaa ja katsoin vihdoin Star Trek VI: Tuntemattoman maan.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellisiä osia Star Trek: Avaruusmatka, Star Trek II: Khanin viha, Star Trek III: Spockin paluu, Star Trek IV: Kotiinpaluu ja Star Trek V: Viimeisellä rajalla!

Pahoina pidettyjen klingonien joutuessa hengenvaaraan, laji tarvitsee apua viholliseltaan Liitolta. Viimein voisi olla mahdollisuus rauhaan Liiton ja klingonien välillä, mutta kun klingonkansleri salamurhataan, taposta epäillään kapteeni Kirkiä ja U.S.S. Enterprise -tähtilaivan miehistöä, jolloin sota saattaa jatkua pahempana kuin koskaan.

Kapteeni Kirkinä nähdään tietysti yhä William Shatner, joka on edellisen osan tavoin mainio roolissaan. Vaikka Kirk toivoo rauhaa, hän ei luota lainkaan klingoneihin, vaan suorastaan vihaa heitä, sillä lajin edustajat tappoivat hänen poikansa Star Trek III: Spockin paluussa. Kuitenkin kun häntä ja hänen miehistöään syytetään salamurhasta, hänen täytyy yrittää päästä yli ennakkoluuloistaan ja ymmärtää, etteivät klingonit ole läpeensä pahoja.
     Leonard Nimoyn esittämä vulkanuslainen Spock on hieman tylsä hahmo tällä kertaa. Hän ei onneksi vain järkeile kaiken aikaa, mutta hän tuntuu jäävän sivuhahmoksi useaan otteeseen. Nimoy on kuitenkin oivallinen kuten aina.
     U.S.S. Enterprisen miehistöön kuuluvat tutut hahmot: kyyninen tohtori McCoy, eli "Bones" (DeForest Kelley) pääsee tositoimiin; teknistä puolta hallitsevalla Scottylla (James Doohan) on pari ihan hassua hetkeä; Uhura (Nichelle Nichols) on tuttuun tapaansa aika mitäänsanomaton; ja Chekov (Walter Koenig) jää Spockin tavoin sivuun. Hikaru Sulua (George Takei) ei Enterprisella harmillisesti nähdä, mutta hän on kuitenkin mukana leffassa ja päässyt kapteeniksi omalle tähtilaivalleen, U.S.S. Excelsiorille. Uutena miehistön jäsenenä esitellään Kim Cattrallin näyttelemä vulkanuslainen luutnantti Valeris, joka on nuoren Spockin kaltainen järkeilijä.
     Elokuvassa nähdään myös David Warner pienessä roolissa klingonkansleri Gorkonina, Rosanna DeSoto tämän tyttärenä, Christopher Plummer klingonkenraali Changina ja Iman muodonmuuttaja Martiana.

Star Trek VI: Tuntematon maa ei edellisen leffan tavoin ole selkeää jatkumoa aiemmille tapahtumille, vaan se on ihan oma seikkailunsa. Kirkin pojan kuolema otetaan tosiaan huomioon sarjan kolmannesta osasta, mutta muuten aiempia seikkailuita ei muistella. Tämä ei tosin ole mikään ongelma, vaan pitkään elokuva vaikuttaa olevan selvästi parempi kuin muutama edeltäjänsä. Leffan alkupäässä tuodaan hienosti esille ennakkoluulot ja rasistiset asenteet, jotka tuovat oivaa realismia mukaan todella fiktiiviseen elokuvaan. Sen lisäksi, että Kirk ja muutama muu pitävät kaikkia klingoneita pahoina murhaajina, jotkut klingonit miettivät samoin Liittoon kuuluvista. Liiton ja klingonien välit ovat myös oivallisesti esillä. Elokuvan ensimmäisen puoliskon läpi kulkee hyvä jännite, kun kaksi toisiaan vihaavaa porukkaa yrittävät pakottaa itsensä toveruuteen. Leffaa katsoo hyvinkin kiinnostuneena ja filmi vaikuttaisi kuuluvan vanhojen Star Trek -elokuvien parhaimmistoon.

Noh, kyllä Tuntematon maa sarjan parhaimmistoon loppujen lopuksi pääsee, mutta ensimmäisen puoliskon jälkeen mainio taso heikkenee. Elokuvassa käydään vankilaplaneetalla, josta puhutaan äärimmäisen karuna paikkana, mutta sen karuutta ei harmillisesti tuoda kunnolla esille, jolloin se jää erittäin vaisuksi. Viimeiset kolme varttia ovat valitettavasti hieman pitkäveteiset, eikä elokuvasta löydy enää jännitettä, vaikka välillä onkin ihan mielenkiintoista, kun U.S.S. Enterprisen miehistö yrittää selvittää salamurhaajan todellista henkilöllisyyttä. Loppuhuipennuksesta ei ole saatu kovin kiinnostavaa ja vaikka joillekin voi olla haikeaa, että tämä on viimeinen kerta, kun miehistö nähdään yhdessä, ovat pari viimeistä kohtausta jokseenkin innottomia, aivan kuin näyttelijät eivät malttaisi odottaa pääsevänsä eläkkeelle ikonisista hahmoistaan. Pari kelpo vitsiä on päässyt mukaan ja rasismi on erikoinen mutta oiva teema scifiseikkailulle, minkä lisäksi lyhyet toimintapätkät ovat ihan kivat. Harmillisesti lopputulos jää edellisten elokuvien tavoin vain "ihan kivaksi", eivätkä vanhat Star Trekit vieläkään nouse sen tason yli.

Elokuvan on ohjannut Nicholas Meyer, joka ohjasi myös Star Trek II: Khanin vihan. Hän toimi myös toisena käsikirjoittajana Denny Martin Flinnin kanssa. Kaksikko sai joitain erittäin hyviä ajatuksia mukaan, mutta kokonaisuutta olisi pitänyt miettiä kauemmin. Filmi on kuitenkin hyvin kuvattu ja leikkaus on myös onnistunutta. Lavasteet ja asut ovat tyylikkäitä, mutta maskeeraukset ovat hieman kehnosti toteutetut. Visuaaliset efektit ovat paikoitellen oivat, mutta jotkut jutut, kuten leijuvat veripisarat näyttävät todella digitaalisilta. Äänimaailma on oikein hyvä, mutta Cliff Eidelmanin säveltämät musiikit eivät pääse kovin hyvin esille ja ovat todella unohdettavat.

Yhteenveto: Star Trek VI: Tuntematon maa ensimmäinen puolisko on oikein mainio, mutta toinen muuttuu harmillisen pitkäveteiseksi. Aluksi elokuvasta löytyy oivaa jännitettä, kun kaksi toisiaan vihaavaa joukkoa yrittävät olla ystäviä, mutta loppupäässä jännite katoaa kokonaan, vaikka välillä nouseekin esille uhka suuremmasta sodasta Liiton ja klingonien välillä. Rasistiset teemat on kiinnostavasti yhdistetty perinteisempään scifiseikkailuun. Taso heikkenee, kun päädytään vankilaplaneetalle, joka tuntuu paljon laimeammalta kuin millaisena sitä aluksi mainostetaan. Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan ihan hyvin ja visuaalinen puoli elokuvassa on aika tyylikäs. Tarinan olisi vain voinut miettiä paremmin loppuun saakka ja huipennukseen olisi pitänyt saada kiinnostavuutta. Lopputuloksena on ihan kelpo leffa ja suosittelen Star Trek VI: Tuntematon maa, jos leffasarjan aiemmat osat ovat uponneet. Mitään kovin ihmeellistä on turha odottaa, mutta filmi kuuluu silti vanhojen Star Trekien parhaimmistoon. Seuraavana on sitten tiedossa "Star Trek: The Next Generation" -sarjaan (1987-1994) perustuva Star Trek: Sukupolvet (Star Trek: Generations - 1994). Siihen asti, eläkää pitkään ja menestykää!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.9.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Star Trek VI: The Undiscovered Country, 1991, Paramount Pictures

Arvostelu: Star Trek II: Khanin viha (Star Trek II: The Wrath of Khan - 1982)

STAR TREK II: KHANIN VIHA

STAR TREK II: THE WRATH OF KHAN

Ohjaus: Nicholas Meyer
Pääosissa: William Shatner, Leonard Nimoy, DeForest Kelley, Ricardo Montalban, Walter Koenig, Bibi Besch, Kirstie Alley, George Takei, James Doohan, Nichelle Nichols ja Paul Winfield
Genre: scifi, seikkailu
Kesto: 1 tunti 53 minuuttia / Director's Cut: 1 tunti 56 minuuttia
Ikäraja: 12

Innostuin Star Trekista (1966-) vasta, kun näin J.J. Abramsin ohjaaman Star Trek -elokuvan (2009). Sitä ennen olin pitänyt koko juttua aika laimeana. Pidin paljon myös elokuvista Star Trek Into Darkness (2013) ja Star Trek Beyond (2016), mutten ollut kovin kiinnostunut vanhoista elokuvista, sillä olin ymmärtänyt niiden olevan todella hidastempoisia. Silti halusin nähdä ne, koska koen, että se on pakollista, jos fanittaa uusia elokuvia. Katsoin ensimmäisen Star Trek -elokuvan, Star Trek: Avaruusmatkan (Star Trek: The Motion Picture - 1979) ja se oli mielestäni jopa puuduttavan hidastempoinen ja tylsä. Hieman pelotti, millaisia sen jatko-osat olisivat. Olin kuullut paljon hyvää elokuvasarjan toisesta osasta, Star Trek II: Khanin vihasta - joten minulla oli odotukset hieman korkeammalla kuin ensimmäistä osaa katsoessa, mutten silti odottanut kovinkaan laadukasta elokuvaa. Tuntui siltä, että minulle riittäisi ihan vain se, jos kyseessä olisi parempi elokuva kuin Star Trek: Avaruusmatka.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Star Trek: Avaruusmatka!

U.S.S. Reliant miehistöineen on tutkimassa Ceti Alfa 6 -planeettaa uutta Genesis-koetta varten. Planeetalla he törmäävät Liiton vanhaan viholliseen, Khaniin, joka vannoo kostavansa amiraali Kirkille.

Amiraali Kirkina nähdään jälleen William Shatner, jonka näyttelijätyö on parantunut huomattavasti ensimmäisestä elokuvasta. Silti mukana on hieman tönkköisyyttä, sekä ylinäyttelemistä, mutta pääasiassa Shatner on toimiva roolissaan ja hänestä löytyy roolin vaatimaa arvokkuutta. Kirk pysyy edelleen vakavana, mutta on hieman filosofisempi kuin aiemmin.
     Leonard Nimoy on yhtä totinen ja looginen vulkanuslaisena Spockina kuin ennenkin. Suippokorva-Spockilla ei paljoa ole tekemistä, mutta hänellä on onneksi tärkeä kohtaus, jolloin hän ei jää täysin taka-alalle.
     Tuttu miehistö on tietysti mukana. Perämies Chekovilla (Walter Koenig) on enemmän tekemistä kuin aiemmin. Hahmon venäläisaksentti on edelleen yhtä hölmö. Tohtori "Bones" McCoy (DeForest Kelley) pysyy jokseenkin humoristisena, mutta silti vakavana. Scotty (James Doohan), Sulu (George Takei) ja Uhura (Nichelle Nichols) eivät oikeastaan tee mitään. Lisäyksenä miehistössä on vulkanuslainen nainen Saavik, jota näyttelee Kirstie Alley.
     Pahiksena elokuvassa tosiaan nähdään Khan, jota esittää Ricardo Montalban. Elokuvan nimen mukaista vihaa ja raivoa ei hahmosta oikein näy, sillä Khan on tavallaan aika rento heppu. Uhkaavuutta hahmosta löytyy kyllä ja Montalban vetää roolinsa onnistuneesti. Ei ihme, että kyseessä on yksi suosituimmista pahiksista Star Trekissa.
     Uusina hahmoina elokuvassa nähdään mm. tohtori Carol Marcus, jota esittää Bibi Besch ja U.S.S. Reliantin kapteeni Terrell, jota näyttelee Paul Winfield.

U.S.S. Reliantin miehistö etsii elotonta planeettaa kokeillakseen uutta Genesis-koetta, jolla voi luoda elämää. He saapuvat Ceti Alfa 6 -nimiselle planeetalle, mutta se paljastuukin asutetuksi, sillä siellä elävät Khan ja hänen joukkonsa. Khan ottaa U.S.S. Reliantin haltuunsa ja yrittää saada Genesiksen itselleen, jotta voi käyttää sitä aseena kostaakseen amiraali Kirkille, jonka takia hän ja hänen joukkonsa alunperin joutuivat Ceti Alfa 6:lle. Kun Kirk saa tietää asiasta, hän ja U.S.S. Enterprisen miehistö lähtevät kohtaamaan Khanin. Kyseessä on selkeästi parempi elokuva kuin Star Trek: Avaruusmatka.

Star Trek II: Khanin vihassa on mukana tunteita, joita ei edellisestä elokuvasta löytynyt lähes ollenkaan. Siinä on jännitystä, joka syntyy lähinnä uhkaavasta pahiksesta. Hidastempoisuutta on mukana, mutta se ei tee elokuvasta puuduttavaa, vaikka leffasta löytyykin muutamia tylsiä kohtia. Toimintaa on mukana yllättävän paljon ja elokuvassa on seikkailun tunnelmaa. Tällä kertaa tärkeimmistä hahmoista välittää ja katsojaa kiinnostaa nähdä, miten elokuvassa lopulta käy. Itselleni ei ollut ihan sama, mikä lopputulos on, sillä elokuva sai minut tuntemaan jotain. Silti kyseessä ei ole kovin ihmeellinen elokuva ja siitä tuntuu puuttuvan jotain, jotta se olisi tasapainoisesti todella hyvä. Kelpona scifiseikkailuna Star Trek II: Khanin vihan katsoo mielellään ja uskoisin, että katson elokuvan vielä joskus uudestaankin. Loppupuoli antaa jo hieman vinkkiä kolmannesta osasta.

Ohjaajana ei enää toimi The Sound of Music (1965) -ohjaaja Robert Wise, vaan tilalle on tullut Nicholas Meyer, jolla on selkeästi enemmän silmää sille, millainen Star Trek -elokuvan kuuluisi olla. Tätä ennen Meyer on ohjannut vain elokuvan Aikakone eli mitä Jack Viiltäjälle kuuluu tänään (Time After Time - 1979), mutta suoriutuu ohjauksesta mallikkaasti. Ohjaus toimii ja tarina on ihan hyvä, mutta tekninen puoli on aika hakusessa. Enkä tarkoita visuaalisia tehosteita, sillä ne ovat jopa yllättävän mainioita. Jotkut efektit ovat selkeästi heikompia, mutta esimerkiksi kohdat, joissa U.S.S. Enterprise lentelee avaruudessa, ovat tyylikkäästi toteutettuja. Lähinnä tarkoitan huonoa valaisua, jonka takia elokuva on useasti aivan liian pimeä. U.S.S. Enterprisen komentosilta ei pääse oikeuksiinsa, kun siitä ei välillä oikein näe mitään. Kuvaus on sujuvaa, mutta zoomaukset olisi voinut jättää pois. Äänitys on paikoitellen kehnoa, mutta äänitehosteet ovat suurimmaksi osaksi hyviä. Leikkauspöydällä on osattu tiivistää, toisin kuin ensimmäistä elokuvaa tehdessä, jolloin katsoja ei joudu tuijottamaan useita minuutteja, kun jotain tapahtuu todella hitaasti. Musiikista vastaa James Horner, jonka sävellykset eivät jää oikeastaan mitenkään mieleen.

Elokuvasta on olemassa kolme minuuttia pidempi Director's Cut, joka sisältää pidennettyjä, sekä uusia kohtauksia. En oikein ymmärrä, miksi elokuvasta täytyy tehdä erilainen versio vain kolmen minuutin takia. Mikseivät uudet kohtaukset voi olla mukana alkuperäisessä versiossa? Itse näin elokuvasta teatteriversion.

Yhteenveto: Star Trek II: Khanin viha on huima parannus verrattuna ensimmäiseen elokuvaan, mutta jää silti vain tasolle "oivallinen". William Shatnerin suoritus paranee Kirkina, mutta Leonard Nimoyn esittämä Spock jää taka-alalle. Ricardo Montalbanin näyttelemä Khan on mainio pahis. Tehosteet ovat pääosin yllättävän hyviä, vaikka heikompiakin on nähtävissä. Valaistus on toteutettu erittäin huonosti ja elokuva on usein liian pimeä, joka ei sopinut tunnelmaan yhtään. Kuvaus on sujuvaa, vaikka zoomit häiritsevätkin. Ohjaaja Nicholas Meyerilla on selkeästi ollut parempi visio Star Trekista kuin ensimmäisen osan ohjaajalla. Suosittelenkin skippaamaan Star Trek: Avaruusmatkan kokonaan ja katsomaan suoraan tämän. Vanhat Star Trek -fanit varmasti riemastuvat tästä ja vaikkei tässä ole yhtä paljoa toimintaa kuin uusissa elokuvissa, niin suosittelisin myös nuorempia faneja vilkaisemaan Star Trek II: Khanin vihan. Seuraavana onkin tiedossa Star Trek III: Spockin paluu (Star Trek III: The Search for Spock - 1984) ja toivon, että taso pysyy tällaisena tai paranee. Siihen asti eläkää pitkään ja menestykää!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.11.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.theposterboys.com
Star Trek II: The Wrath of Khan, 1982, Paramount Pictures