THE SANDMAN - KAUSI 2
Luojat: Neil Gaiman, David S. Goyer ja Allan Heinberg
Pääosissa: Tom Sturridge, Kirby Howell-Baptiste, Vivienne Acheampong, Esmé Creed-Miles, Patton Oswalt, Jenna Coleman, Freddie Fox, Jack Gleeson, Boyd Holbrook, Razane Jammal, Stephen Fry, Mark Hamill, Sanjeev Bhaskar, Asim Chaudhry, Mason Alexander Park, Adrian Lester, Donna Preston, Nina Wadia, Dinita Gohil, Souad Faress, Ruairi O'Connor, Clare Higgins, Gwendoline Christie, Cassie Clare, Umulisa Gahiga, Ferdinand Kingsley, Ann Skelly, Steve Coogan, Clive Russell, Laurence O'Fuarain, Jacob Anderson ja Colin Morgan
Genre: fantasia, draama, jännitys
Jaksomäärä: 12
Jakson kesto: 45 minuuttia - 1 tunti 10 minuuttia - Yhteiskesto: noin 10 tuntia 42 minuuttia
Ikäraja: 18
Neil Gaimanin samannimiseen sarjakuvaan perustuva televisiosarja The Sandman nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Netflixissä elokuussa 2022, joten jatkoa oli luvassa. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2023 ja nyt The Sandmanin toinen ja samalla viimeinen tuotantokausi on saapunut Netflixiin. Itse pidin todella paljon sarjan avauskaudesta ja olenkin positiivisin mielin odottanut sen jatkumista. Ryhdyinkin katsomaan The Sandmanin toista tuotantokautta pian sen käynnistymisen jälkeen.
Uni ryhtyy jälleenrakentamaan valtakuntaansa, kun perhekokoontuminen saa Unen pohtimaan tekojaan uudestaan. Unen yrittäessä korjata asioita, alkaa tapahtumaketju, joka uhkaa syöstä koko unimaailman tuhoon.
Tom Sturridge palaa rooliinsa Loputtomien Uneksi, eli lordi Morpheukseksi, eli periaatteessa Nukkumatiksi, joka hiekkansa kanssa hallitsee unimaailmaa. Oltuaan poissa valtakunnastaan lähes koko ykköskauden ajan, on unimaailma sekasorron partaalla ja niinpä kakkoskauden käynnistyessä Uni ottaa tavoitteekseen korjata valtakuntansa. Uni päätyy kuitenkin lopulta paljon henkilökohtaisemmalle matkalle, minkä aikana päästään syventymään hahmoon entistä paremmin. Uni on todella monitahoinen hahmo, jonka pitkän elämän varrelle on mahtunut useita kömmähdyksiä ja asioita, joita hän katuu syvästi. Onkin kiehtovaa seurata, kun Uni yrittää korjata näitä juttuja. Sturridge on roolissaan edelleen täydellinen. Hän onnistuu olemaan mystinen ja unenomainen, etenkin matalan äänensä kanssa. Vaikka miehen on pitänyt pääasiassa seisoa paikoillaan ja puhua, ei hänen roolityönsä ole koskaan puinen, vaan jäykkyys on tarkkaan harkittua ja luo hahmolle omanlaistaan auktoriteettia.
Vanhoista tutuista kakkoskaudella nähdään myös muun muassa unimaailman kirjastonhoitaja Lucienne (Vivienne Acheambong), korppi Matthew (Patton Oswalt), kurpitsapää Mervyn (Mark Hamill), etsivä Johanna Constantine (Jenna Coleman), sekä Unen sisarukset Intohimo (Mason Alexander Park) ja Kuolema (Kirby Howell-Baptiste), kun taas uusina hahmoina mukaan hyppäävät sisarukset Kohtalo (Adrian Lester) ja Houre (Esmé Creed-Miles), norjalainen jekkujumala Loki (Freddie Fox) ja tätä auttava Puck-menninkäinen (Jack Gleeson). Muutkin näyttelijät ovat mainioita rooleissaan, etenkin Howell-Baptiste Kuolemana, onnistuen jälleen tekemään ajatuksen tasolla pelottavasta hahmosta lämpimän ja ymmärtäväisen.
Alkuvuodesta Netflix ilmoitti, että The Sandmanin toinen tuotantokausi tulisi jäämään sarjan viimeiseksi. Aluksi tuumin, että tämä johtui niin sarjakuvan kuin tämän sarjan luoneeseen Neil Gaimaniin kohdistuneista ahdistelusyytöksistä, mutta Netflix painotti, että sarja oli aina suunniteltu vain kahden kauden mittaiseksi. Olin edelleen epäileväinen, sillä sarjan avauskausi kattoi vain pari ensimmäistä sarjakuvaa ja adaptoitavaa oli vielä useamman numeron edestä. Vaikka olenkin odottanut sarjan jatkoa innolla, takaraivossani jyskytti pelko siitä, että kakkoskausi jäisi joko kesken Gaimaniin kohdistuneiden syytösten takia tai sitten tekijät olisivat puolivillaisesti sulloneet liian paljon materiaalia liian pieneen pakettiin. Tuumin, että The Sandmanissa riittäisi aineksia vielä parille kaudelle.
Mutta yllättävää kyllä, The Sandmanin kakkoskausi vie kuin viekin sarjakuvien tarinan päätökseen ja vieläpä kunnialla. Sarja pitää tasonsa, eikä kakkoskautta katsoessa tule sellaista tunnetta, että tekijöillä olisi kauhea kiire viedä Unen kertomus päätökseensä. Päinvastoin, sarja on tehty viimeiselle minuutille asti huolella ja rakkaudella. Tarina kulkee yhä omalaatuisen episodimaisesti ja katsojana voi arvata, missä kohtaa siirrytään aina sarjakuvanumerosta seuraavaan. Etenkin kauden ensimmäinen puolisko kertoo tavallaan yksittäisiä tarinoita Unen elämän varrelta, kun tämä lähtee korjaamaan vääryyksiään. Tämä matka tosiaan syventää hahmoa erinomaisesti ja on mukaansatempaavaa, joskin pääasiassa myös todella haikeaa katsoa näitä jaksoja. Unen elämä on ollut pullollaan tragedioita, usein ihan itse aiheutettuja ja oli kyse sitten suurelle rakkaudelle tai omalle pojalle tehdystä vääryydestä, jaksot onnistuvat iskemään tunteisiin.
Loppua kohti kausi ryhtyy kertomaan selvemmin yhtenäistä tarinaa, kun unimaailman kohtalo joutuu tosissaan uhatuksi, mikä pistää Unen vaikeiden päätösten eteen. Tämä on erityisen koukuttavaa ja katsojana haluaa tietää, kuinka tarina lopulta päättyy. Sen enempää paljastamatta sanon, että nessut on hyvä pitää lähettyvillä kauden alusta loppuun saakka. Sen lisäksi, että kausi on tragediaa ja haikeutta täynnä, löytyy siitä yhä sitä tuttua mystisyyttä ja synkkää taianomaisuutta, mikä ykköskaudessa veti kovasti puoleensa. Oli Gaimanista ihmisenä mitä mieltä tahansa, ei käy kieltäminen, etteikö hän osaisi laatia mielikuvituksellisia ja vangitsevia tarinoita, eikä The Sandman ole ollut poikkeus. On toki sääli, ettei näitä kausia ole tiedossa lisää, sillä tämä maailma on niin kiehtova paikka, että siellä haluaisi viettää lisää aikaa, mutta jo tällaisenaan sarja on erittäin vahva paketti.
Toisen tuotantokauden varsinaisten yhdentoista jakson lisäksi kaudelta löytyy myös bonusjakso, kuten ykköskaudelta. Tämä jakso ei tosin kerro useampaa tarinaa tai ole osittain animoitu, vaan se nostaa päähenkilöksi Kuoleman, joka pääsee viettämään vapaapäiväänsä sadan vuoden tauon jälkeen ja tapaa epätoivoisen reportterin, Sexton Furnivalin, jota näyttelee Merlin-fantasiasarjaa (2008-2012) tähdittänyt Colin Morgan. Jakso on erittäin mainio ja jälleen varsin surumielinen, mutta silti jotenkin toiveikas ja elämän kauneutta esittelevä. Se vain julkaistaan hassuun saumaan, itse päätarinan jo päätyttyä. Jakso olisi kenties kannattanut julkaista ennen kakkoskautta, pienenä maistiaisena, että "muistatteko tämän sarjan olemassaolon?" Tai sitten jaksolla testataan, olisiko yleisö valmis Kuoleman omaan sarjaan...
Tuotantokauden ohjaajat rakentavat tunnelmaa onnistuneesti, samalla kun käsikirjoittajat kuljettavat paikoin hyppelevää kertomusta sulavasti eteenpäin. Teknisiltä osastoiltaan The Sandmanin kakkoskausi on mainio, vaikka tietokonetehosteiden taso vaihteleekin välillä aika rajusti. Kausi on taitavasti kuvattu, lavasteet ovat komeat, puvustus tyylikästä ja maskeeraukset mainiot. Äänimaailma on myös osaavasti työstetty David Buckleyn mahtavan unenomaisia musiikkeja myöten.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.8.2025
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
The Sandman, Yhdysvallat, 2022-2025, DC Comics, DC Entertainment, Netflix, Warner Bros. Television, Phantom Four Films, The Blank Corporation
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti