THE SANDMAN - KAUSI 1
Luojat: Neil Gaiman, David S. Goyer ja Allan Heinberg
Pääosissa: Tom Sturridge, Boyd Holbrook, Vivienne Acheampong, Patton Oswalt, Jenna Coleman, Joely Richardson, David Thewlis, Kyo Ra, Charles Dance, Laurie Kynaston, Asim Chaudhry, Sanjeev Bhaskar, Gwendoline Christie, Nina Wadia, Souad Faress, Kirby Howell-Baptiste, Dinita Gohil, Mason Alexander Park, Cassie Clare, Razane Jammal, Sandra James-Young, Eddie Karanja, Ferdinand Kingsley, John Cameron Mitchell, Stephen Fry, Sam Hazeldine, Lisa O'Hare, Lloyd Everitt, Sarah Niles, Donna Preston, Danny Kirrane, Roger Allam ja Mark Hamill
Genre: fantasia
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: 37 minuuttia - 54 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia
Ikäraja: 18
The Sandman perustuu Neil Gaimanin samannimiseen sarjakuvaan, jota DC Comics julkaisi vuodesta 1989 vuoteen 1996. Jo vuonna 1991 Warner Bros. yritti tehdä elokuvan sarjakuvien pohjalta. Roger Avary palkattiin ohjaajaksi ja Ted Elliott ja Terry Rossio työstivät käsikirjoituksen. Avary kuitenkin erotettiin tuotannosta ja vaikka Gaiman oli hyväksyttänyt Elliottin ja Rossion tekstin, käsikirjoituksen työsti uudelleen William Farmer. Gaiman inhosi Farmerin tekstiä, eikä projekti edennyt sen pidemmälle. Vuonna 2013 Warner Bros. alkoi kehitellä filmiä uudestaan David S. Goyerin ideoiden pohjalta. Joseph Gordon-Levittin oli tarkoitus ohjata elokuva ja myös näytellä pääosaa, mutta taiteellisten erimielisyyksien takia hän jätti lopulta leffan. Elokuvan sijaan Gaimanin hyväksynnän jälkeen James Mangold ehdotti Warner Brosille ja HBO:lle televisiosarjan tekemistä sarjakuvien pohjalta. HBO:n kieltäydyttyä projektista liian ison budjetin takia, Warner Bros. vei sarjaidean lopulta Netflixille vuonna 2019. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2020 tiukkojen koronarajoitusten alla ja nyt The Sandman -televisiosarjan ensimmäinen tuotantokausi on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa. Itselleni Gaimanin sarjakuvat eivät ole tuttuja, enkä siis erityisemmin ruvennut odottamaan sarjasovituksen näkemistä. Päätin toki silti vilkaista, mistä on oikein kyse ja katsoin The Sandmanin avauskauden läpi heti julkaisuviikonloppuna.
Vuonna 1916 britannialainen aristokraatti Roderick Burgess saa vangittua Unen ja varastaa tämän arvotavarat. Kun sadan vuoden vankeuden jälkeen Uni vihdoin vapautuu, hänen täytyy yrittää palauttaa järjestys kaaokseen ajautuneessa unimaailmassa, joka alkaa koitua myös valvemaailman tuhoksi.
Itselleni täysin tuntematon Tom Sturridge näyttelee Unta, eli ruhtinas Morfeusta, eli Nukkumattia, eli unimaailman kuningasta (hepulla on monta nimeä ja titteliä pitkin sarjaa). Sturridge suoriutuu oikein pätevästi roolistaan, tehden hahmostaan sopivan unenomaisen rauhaisella äänellään ja kummallisella olemuksellaan. Sturridge ei kuitenkaan koskaan hoida hommaansa unisesti, vaan hän on kaiken aikaa visusti läsnä. Vaikka Uni jää usein lähinnä sivustakatsojaksi jaksoissa, on hahmo silti kiehtova ja katsoja hyppääkin heti tämän matkalle mukaan, kun Uni yrittää satavuotisen vankeutensa jälkeen korjata tuhot, jotka alkavat siirtyä unimaailmasta meidän valvemaailmaamme.
The Sandman on täynnä lukuisia hahmoja, joita Uni kohtaa erilaisten seikkailujensa aikana. Valvemaailmassa Uni tapaa mm. aristokraatti Roderick Burgessin (Charles Dance), tämän kihlatun Ethelin (Niamh Walsh ja Joely Richardson), Roderickin pojan Alexin (Benjamin Evan Ainsworth, Laurie Kynaston ja Benedick Blythe), Ethelin pojan Johnin (David Thewlis), yliluonnollisia tapauksia tutkivan Johanna Constantinen (Jenna Coleman), kadonnutta pikkuveljeään (Eddie Karanja) etsivän Rose Walkerin (Kyo Ra), Rosen ystävän Lytan (Razane Jammal), sekä Rosea etsinnöissä auttavan Gilbertin (Stephen Fry).
Yliluonnollisia hahmoja sarjassa taas ovat esimerkiksi Unen assistenttina toimiva Lucienne (Vivienne Acheampong), Unta seuraava puhuva korppi Matthew (Patton Oswalt), Unen jahtaama ilkikurinen Korinttilainen (Boyd Holbrook), Unen sisarukset Kuolema (Kirby Howell-Baptiste), Intohimo (Mason Alexander Park) ja Epätoivo (Donna Preston), Helvetin hallitsija Lucifer (Gwendoline Christie), tämän oikeana kätenä toimiva Mazikeen (Cassie Clare), sekä kurpitsapää Mervyn (Mark Hamill). Laajaa hahmogalleriaa hyödynnetään jaksojen varrella oivallisesti ja joka jakso keskittyy hieman eri hahmoihin. Näyttelijäkaarti on läpikotaisin lahjakas. Sivunäyttelijöistä erityisnostot ansaitsevat aina karismaattinen Dance, Thewlis, Coleman ja Howell-Baptiste. Myös Holbrook toimii passelisti pahiksen virkaa täyttävänä Korinttilaisena.
Netflixin alkuperäissarjojen taso tuntuu vain heikkenevän vuosi vuodelta ja harvemmin mikään yhtiön uutuussarja nousee ihan kivaa paremmaksi. Muutamia poikkeuksia on ollut, kuten megasuosioon noussut Squid Game (오징어 게임 - 2021-), mutta muuten Netflix suoltaa ulos toinen toistaan yhdentekevämpiä uutuuksia, jotka lähes kaikki lopetetaan kesken kaiken jo ykköskauden jälkeen. Voin ilokseni todeta, että The Sandman on yksi Netflixin parhaista tuotannoista muutamaan vuoteen. Pitkästä aikaa palvelu on julkaissut jotain uutta, johon jää täysillä koukkuun, jonka haluaa ahmia liki yhtä kyytiä loppuun saakka ja ennen kaikkea jolle haluaa - ei, vaan suorastaan vaatii - jatkoa.
Vastikään ilmestyneen Netflixin Resident Evil -sarjafiaskon (2022-) jälkeen moni saattoi pelätä, että myös The Sandman -sarja ottaisi niin paljon vapauksia lähdemateriaalista, että sarjaa olisi vaikea edes kutsua adaptaatioksi. Arvion alussa tosiaan kerroin, etteivät Neil Gaimanin alkuperäiset sarjakuvat ole minulle tuttuja, mutta sarjan tuottama into ajoi minut heti sarjakuvakauppaan selailemaan The Sandmanin kahta ensimmäistä numeroa, Preludes & Nocturnes (1989) ja The Doll's House (1989-1990), joihin televisiosarjan ensimmäinen kausi perustuu. Jo pelkän parin minuutin selailu sai minut hämmästelemään, kuinka tarkkaan sarjan tekijät ovat siirtäneet Gaimanin töitä ruudulle. Osaa sarjakuvia lukeneista katsojista varmasti häiritsee tietyt hahmojen muutokset, mutta muuten The Sandman vaikuttaisi ihailtavankin uskolliselta sovitukselta, johon luulisin fanien olevan enemmän kuin tyytyväisiä.
Kuten arvion alusta kävi myös selväksi, The Sandman -adaptaation aikaansaanti ei ollut mikään helppo prosessi, vaan vaadittiin lähes 30 vuoden kiertelyä ja kaartelua, ennen kuin Gaimanin sarjakuvien ruutuja alettiin kuvaamaan näyttelijöiden kanssa. Moniulotteista, moneen suuntaan venyvää ja kummallista sarjakuvaa runsaan hahmomäärän ja useiden juonikuvioiden kanssa pidettiin mahdottomana kääntää elokuvaksi ja onkin hyvä, että tekijät tajusivat lopulta televisiosarjan olevan oikea päätös. Avauskauden kymmenessä jaksossa ja noin kahdeksassa tunnissa tekijät voivat rauhassa rakentaa monipuoleista kertomusta ja esitellä suurta fantasiamaailmaa, mihin elokuvassa ei riittäisi aikaa. Näin jopa sarjakuvista mitään tietämätön voi helposti hypätä sarjan kyytiin.
Sarjan kerronta on varsin onnistunutta. Siinä kulkee taustalla isompi kertomus, joka kuitenkin rytmitetään joka jaksossa esittelemään jotain uudenlaista mukaan. Ilmapiiri ja sävyt vaihtelevat jaksoittain, mutta kaikki pysyy silti ihailtavan yhtenäisenä. Sarjan esittelemä ja heti avausjakson jälkeen rikkaalta tuntuva maailma lumoaa ja sitä haluaa tutkia enemmän. On mielenkiintoista seurata Unta, joka matkaa uni- ja valvemaailman välillä, yrittäen korjata tuhoja, jotka hänen vankeutensa aiheutti. Samalla Unelle on kirjoitettu oiva kehityskaari, hahmon ymmärtäessä pikkuhiljaa, että tulevaisuudessa hänen täytyy tehdä työnsä eri tavalla kuin aiemmin. Erityisen kiehtovia ovat hetket, joissa Uni päätyy seuraamaan ja tutkimaan ihmisiä. Kenties suosikkijaksoni koko avauskaudesta on kuudes, jossa Uni kohtaa kuolemattomuudesta haaveilevan Hob Gadlingin (Ferdinand Kingsley).
Ei The Sandman kuitenkaan täydellinen ole, vaikka se onkin monin tavoin onnistunut. Sarjan kuusi ensimmäistä jaksoa, joista viisi pohjautuvat ensimmäisen sarjakuvaan Preludes & Nocturnes, ovat mielestäni aivan mahtavat, kuudennen jakson lähennellessä jo täydellisyyttä kiehtovan syvällisyytensä kanssa. Neljä viimeistä jaksoa, jotka pohjautuvat The Doll's Houseen eivät olleet mielestäni edeltäjiensä veroisia. Ne ovat kyllä hyviä myös, mutta niiden juonikuvio veljeään etsivästä Rosesta, joka omaa erikoisia kykyjä, ei ollut mielestäni yhtä tehokas kuin ensimmäisen puoliskon kuvio Unesta etsimässä arvokkaita esineitään, saadakseen voimansa takaisin ja unimaailman hallintaansa. The Doll's House -osio tiputtaa siis hieman pisteitä, mutta siitä huolimatta The Sandmanin ykköskausi on kokonaisuutena erittäin mainio avaus todella potentiaaliselle televisiosarjalle.
Sarjan ohjaajat rakentavat tunnelmaa taidokkaasti. Osaa jaksoista kohdellaan kuin fantasiasatua, toisia kuin kauhutarinaa ja joitakin kuin kummallista supersankariseikkailua. Toimivasti tehty monipuolisuus pitää avauskautta kaiken aikaa yllättävänä ja kiinnostavana. Käsikirjoitukset ovat hyvin työstettyjä ja sen verran kuin sarjakuvia kaupassa selailin, osa dialogista on suoraan napattu sarjakuvien sivuilta, mistä varmasti moni ilahtuu. The Sandman on myös osaavasti kuvattu ja siitä löytyy hienoja lavasteita, asuja ja maskeerauksia. Erikoistehosteiden taso kuitenkin vaihtelee hurjasti. Jotkut efektit ovat upeita, toiset taas keskeneräisen näköisiä. Välillä mukana saattaa olla peräkkäisiä otoksia, joista joka toisessa tehosteet toimivat ja joka toisessa eivät. Äänimaailma on läpikotaisin hyvin rakennettu, oli kyse sitten tehosteista tai David Buckleyn säveltämistä musiikeista.
Yhteenveto: The Sandmanin ensimmäinen tuotantokausi on erittäin lupaava aloitus potentiaaliselle fantasiasarjalle. Parista hahmomuutoksesta huolimatta sarja vaikuttaisi todella uskolliselta adaptaatiolta Neil Gaimanin sarjakuvien pohjalta ja sarjakuvien fanit ovat mitä luultavimmin tyytyväisiä näkemäänsä. Sarjaan on onneksi helppo hypätä mukaan, vaikka sarjakuvat eivät olisikaan tuttuja. Sarjan esittelemä maailma lumoaa heti ensiminuuteilla ja sitä haluaa päästä tutkimaan yhä vain enemmän. Tarinan rakenne on kiehtova, isomman tarinan kulkiessa taustalla, mutta sarjan silti keskittyessä lähes joka jaksossa johonkin omaan juttuunsa. Suosikikseni nousi kuudes jakso Kuoleman ja kuolemattomuudesta haaveilevan Hobin kanssa. Avauskauden taso heikkenee hieman neljän viimeisen jakson aikana, The Doll's House -kertomuksen ollessa hieman latteampi kuin Preludes & Nocturnes. Silti homma pysyy hyvänä loppuun asti ja jatkoa odottaa heti kauden finaalijakson päätyttyä. Näyttelijäkaarti suoriutuu hommistaan taidokkaasti ja itselleni tuntematon Tom Sturridge yllättää pääroolissa itse hiekkamiehenä, eli Unena. Ailahtelevista erikoistehosteista huolimatta myös tekninen osio toimii. The Sandman on pitkästä aikaa laadukas uutuussarja Netflixiltä, jolle haluaa jatkoa. Sarja myös herätti itsessäni voimakkaan kiinnostuksen tutustua lähdemateriaaliin, millaista ei olekaan aikoihin tapahtunut.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.8.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
The Sandman, Yhdysvallat, 2022-, DC Comics, DC Entertainment, Netflix, Warner Bros. Television, Phantom Four Films, The Blank Corporation
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti