YHDEKSÄN HYVÄÄ, KYMMENEN KAUNISTA
NINE PERFECT STRANGERS
Luoja: David E. Kelley
Pääosissa: Nicole Kidman, Melissa McCarthy, Michael Shannon, Asher Keddie, Luke Evans, Bobby Cannavale, Samara Weaving, Melvin Gregg, Regina Hall, Grace Van Patten, Tiffany Boone, Manny Jacinto, Zoe Terakes ja Hal Cumpston
Genre: draama, jännitys
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 43 minuuttia - 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 33 minuuttia
Ikäraja: 16
Nine Perfect Strangers, eli suomalaisittain Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista perustuu Liane Moriartyn samannimiseen kirjaan vuodelta 2018. Hululla kiinnostuttiin Moriartyn kirjasta ja yhtiö hankkikin kirjan oikeudet, kääntääkseen sen televisiosarjan muotoon. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2020 tiukkojen koronarajoitusten keskellä, työryhmän oltua ensin kaksi viikkoa karanteenissa. Nyt Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista on julkaistu kokonaan (Suomessa Amazonin Prime Video -suoratoistopalvelun kautta) ja itse kiinnostuin sarjasta, kun näin sen mainoksen YouTubessa. Kun sarjaa oli enää yksi jakso julkaisematta, aloitin sen katsomisen ja katsoin sen läpi muutamassa päivässä.
Perhe, kirjailija, toimittaja, vastaeronnut, ex-jalkapalloilija ja nuori pariskunta saapuvat mystiseen Tranquillumiin, tarkoituksenaan saada irtiottoa ankeasta arjesta ja saada elämä takaisin raiteilleen kymmenen päivän hermoloman myötä. Paikan johtaja, salaperäinen Masha käyttää kuitenkin metodeja, jotka nostavat itse kunkin sisäiset demonit valloilleen.
Sarjan alkuperäisnimen mukaiset "yhdeksän täydellistä vierasta" ovat Napoleon ja Heather Marconi (Michael Shannon ja Asher Keddie) ja heidän tyttärensä Zoe (Grace Van Patten), kirjailija Frances Welty (Melissa McCarthy), toimittaja Lars Lee (Luke Evans), vastaeronnut Carmel Schneider (Regina Hall), ex-jalkapalloilija Tony Hogburn (Bobby Cannavale), sekä nuoripari Jessica ja Ben Chandler (Samara Weaving ja Melvin Gregg). Nämä yhdeksän hahmoa matkustavat hyvinvointiparatiisina mainostettuun Tranquillumiin, missä he pyrkivät puhdistamaan mielensä ja kehonsa vallitsevista ikävyyksistä. Hahmoja ja heidän sisäisiä mörköjään aletaankin vähitellen avaamaan sarjan kulkiessa eteenpäin ja he muuttuvat jakso jaksolta mielenkiintoisemmiksi. Shannon, Keddie, Van Patten, McCarthy, Evans, Hall, Cannavale, Weaving ja Gregg sopivat kaikki hyvin rooleihinsa ja erityisesti lempeää isää esittävä Shannon ja äkkipikaista kirjailijaa näyttelevä McCarthy vakuuttavat suorituksillaan.
Sen sijaan Nicole Kidman ei ole kovin kummoinen Tranquillumin johtajana Mashana, jolla on myös omat synkät salaisuutensa. Kidmanin yritykset olla salaperäinen ja venäläinen ovat lähinnä huvittavia ja häntä on vaikea ottaa tosissaan. Kidmanin mukana olo on ymmärrettävää, esiintyihän hän sarjan luojan David E. Kelleyn aiemmissakin sarjoissa, Big Little Liesissa (2017-2019) ja The Undoingissa (2020), mutta tällä kertaa Kelleyn olisi pitänyt joko pistää Kidman eri rooliin tai jättää hänet näyttelijäkaartin ulkopuolelle. Kun iso osa sarjan mysteeristä lepää Mashan harteilla, on sillä suuri vaikutus, jos Mashan näyttelijä ei onnistu hommassaan.
Ryhtyessäni katsomaan Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista, minulle tuli siitä aluksi liiankin voimakkaasti mieleen vastikään päättynyt, HBO:n mahtava The White Lotus -sarja (2021-), joka kertoi myös lomakohteeseen matkustavista toisilleen tuntemattomista vieraista. Onneksi sarja on lopulta tarpeeksi erilainen, jotta mielleyhtymät katosivat nopeasti. Silti täytyy sanoa, ettei Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista päässyt millään lailla The White Lotusin tasolle. Sarja lähtee vahvasti liikkeelle. Ensimmäisissä jaksoissa esitellään onnistuneesti hahmot, joiden mukana katsoja lähtee mielellään lomailemaan tähän mysteeriseen paikkaan. Myös Tranquillumin salaperäisyys rakennetaan hyvin. Hahmoja avataan sujuvasti jaksojen kulkiessa eteenpäin ja he muuttuvat kiinnostavammiksi, kun heidän todelliset tukahdutetut demoninsa, traumansa, muistonsa ja menneisyytensä pusketaan esiin.
Sarja ei kuitenkaan jaksa kantaa loppuun asti, vaan se alkaa takellella jossain kohtaa puolen välin jälkeen. Siinä kohtaa Kidmanin epäpätevyys roolissaan korostuu erityisesti, kun hänen hahmonsa taustoja ryhdytään avaamaan, eikä homma enää vakuuta. Lisäksi ongelmaksi muodostuu myös se, että kun sarja teki onnistunutta työtä esitellessään hahmoja ja avatessaan heidän sisäisiä ongelmiaan, ei sarja kykene viemään tätä kaikkea sujuvasti loppuun. Loppupäässä juonikuviot jäävät hieman puolitiehen ja irralliset langanpätkät solmitaan huolimattomasti. Kaiken jälkeen laiska finaalijakso on aika pettymys. Kidmania lukuun ottamatta hyvät näyttelijät ja vahva alkupää auttavat pitämään Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista plussan puolella, mutta sarja jää silti kauas potentiaalistaan.
Sarjan on ohjannut kokonaan Jonathan Levine, joka on aiemmin tehnyt mainiota työtä mm. filmeissä 50/50 (2011) ja Long Shot - Mahdoton yhtälö (Long Shot - 2019). Levine suoriutuu tälläkin kertaa vähintään kelvollisesti hommastaan, mutta hänen kompastuskivekseen muodostuu lopussa David E. Kelleyn käsikirjoitus. Kelley teki huomattavasti vahvempaa työtä viimevuotisessa The Undoing -minisarjassa. Tässä Kelleyllä on ollut käytössään kaksi jaksoa enemmän kuin The Undoingissa, mutta silti lopputulos tuntuu hieman kiirehdityltä. Tekniseltä puoleltaan Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista on oivallinen. Kuvaus, valaisu, lavasteet, asut, maskeeraukset ja äänimaailma tukevat kaikki hyvin toisiaan. Marco Beltrami ja Miles Hankins tunnelmoivat mainiosti musiikeillaan ja alkutekstien aikana soiva Unlovedin versio This Strange Effect -kappaleesta rakentaa mystistä ja unenomaista henkeä, vietellen katsojaa onnistuneesti mukaansa.
Yhteenveto: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista lähtee mielenkiintoisesti liikkeelle ja ryhtyy onnistuneesti avaamaan hiljalleen hahmojen sisäisiä demoneita ja lomakohteen mysteeriä. Sarja ei kuitenkaan jaksa kantaa loppuun saakka, vaan viimeiset jaksot ovat jopa hutiloituja. Hyvin rakennetut kuviot kiirehditään laiskasti loppuun ja finaali on harmillinen pettymys. Loppupään käsikirjoitusten lisäksi myöskään Nicole Kidman ei onnistu vakuuttamaan. Hän yrittää kovasti olla salaperäinen ja vielä kovemmin olla venäläinen, mutta epäonnistuu molemmissa yrityksissä. Muu näyttelijäkaarti tekee kuitenkin hyvää työtä ja etenkin Michael Shannon ja Melissa McCarthy pääsevät yllättämään. Sarjan ensimmäinen puolikas on todella mainio ja on kiinnostavaa syventyä tutkimaan Tranquillumin vieraiden henkisesti arkoja paikkoja. Onkin sääli, ettei homma toimi loppuun asti. Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista sisältää tarpeeksi onnistumisia jäädäkseen plussan puolelle, mutta siinä olisi silti ollut potentiaalia paljon parempaankin.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.9.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com
Nine Perfect Strangers, Yhdysvallat, 2021, Blossom Films, Endeavor Content, Made Up Stories
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti