STAR TREK: AVARUUSMATKA
STAR TREK: THE MOTION PICTURE
Ohjaus: Robert Wise
Pääosissa: William Shatner, Leonard Nimoy, Stephen Collins, Persis Khambatta, DeForest Kelley, James Doohan, George Takei, Walter Koenig ja Nichelle Nichols
Genre: scifi, seikkailu
Kesto: 2 tuntia 12 minuuttia / Director's Cut: 2 tuntia 16 minuuttia / Network TV: 2 tuntia 23 minuuttia
Ikäraja: 12
Jos minun olisi pakko valita, niin pistäisin aina Star Warsin (1977-) ylitse Star Trekin (1966-). Olin joskus lapsena nähnyt pätkiä vanhoista Star Trek -jaksoista, mutta ne eivät saaneet minua innostumaan millään lailla. Vasta, kun näin J.J. Abramsin ohjaaman Star Trek -elokuvan (2009), mielenkiintoni heräsi ja pidinkin erittäin paljon sen jatko-osista Star Trek Into Darkness (2013) ja Star Trek Beyond (2016). Siitä huolimatta en erityisemmin ollut innostunut katsomaan alkuperäistä sarjaa tai vanhoja elokuvia. Tiesin kuitenkin, että jonain päivänä minun kuuluisi katsoa ainakin vanhat Star Trek -elokuvat ja eräänä päivänä tuli vihdoin otettua itseä niskasta kiinni ja katsottua Star Trek: Avaruusmatka. Hieman kyllä pelotti, olisiko kyseessä yhtä puuduttava elokuva kuin sarjan pätkät olivat antaneet ymmärtää.
Kapteeni Kirk lähtee yhdessä uskollisen U.S.S. Enterprisen miehistönsä kanssa tutkimaan mystistä avaruuspilveä, joka voi olla uhka Maalle.
Kapteeni Kirkina nähdään William Shatner. Kirk on aika totinen kaveri, joka tekee nopeita päätöksiä. Hahmo ei tunnu elokuvan perusteella kovin moniulotteiselta hahmolta ja tuntuukin siltä, että elokuvan hahmoja ymmärtääkseen täytyisi katsoa alkuperäinen sarja läpi. Shatnerin suoritus on aika eloton, joten häntä oli aika tylsä katsoa.
Vielä elottomampi on Leonard Nimoyn näyttelemä Spock, mutta tässä tapauksessa kyse on hahmon tunteettomuudesta. Spock on puoliksi vulkanuslainen ja hänen kansansa pyrkii järkeilyyn ja loogisuuteen, eivätkä tunteisiin, jolloin Spockista on vaikea lukea tunnetiloja. Nimoy on toimiva ikonisessa roolissaan.
Stephen Collins näyttelee Deckeria, joka toimii U.S.S. Enterprisen kapteenina, ennen kuin Kirk ottaa paikan takaisin itselleen. Deckerilta löytyy jonkinlaista inhimmillisyyttä, jolloin hänestä voi pitää. Collinsin roolisuoritus ei ole kuitenkaan kovin ihmeellinen.
U.S.S. Enterprisen tuttu miehistö on tietysti mukana. Tähtilaivaa ohjaavat Sulu (George Takei) ja Chekov (Walter Koenig) oudon venäläisaksenttinsa kanssa. Koneiston puolella häärää Scotty (James Doohan) ja Uhurallakin (Nichelle Nichols) on pieni rooli. Myös tohtori "Bones" McCoy (DeForest Kelley) esiintyy elokuvassa. Mukana nähdään myös luutnantti Ilia (Persis Khambatta), joka on hieman hämärä tapaus. Useissa kohdissa näyttelijät vetävät roolinsa yli.
Kirk ottaa kapteenin pestin tähtilaiva U.S.S. Enterprisella Deckerilta. Tähtilaivasto saa tietää oudosta avaruuspilvestä, joka on tuhonnut pienen klingonlaivaston. Avaruuspilveä pidetään uhkana Maalle, jota se lähestyy ja U.S.S. Enterprise lähtee poimuajolla tutkimaan, mistä on kyse. Kyseessä on parin tunnin elokuva, jossa tapahtuu niin vähän asioita ja niin hitaasti, että sen saisi helposti tiivistettyä puoleentoistatuntiin.
Star Trek: Avaruusmatkan alku on vielä ihan kiva, jos ei ota huomioon, että ensimmäiset kolme minuuttia katsoja joutuu tuijottamaan ruudulla tähtiä ja kuuntelemaan musiikkia, minkä jälkeen elokuva vasta lähtee käyntiin... tai no käyntiin ja käyntiin - ensimmäinen kohtaus, jossa klingonit törmäävät pilveen on kyllä ihan jännittävä, kun ei tiedä, mitä tuleman pitää, mutta sen jälkeen ainoat tunteet, mitä elokuva herättää, liittyvät pitkästymiseen. Kaikki asiat esitetään mahdollisimman pitkästi. Alkupuolen kohtauksen, jossa Kirk ja Scott matkustavat sukkulalla Enterpriselle, olisi helposti voinut kertoa paljon lyhyemmin ja nopeammalla rytmityksellä. Kun Enterprisella vihdoin ollaan, elokuvassa puhutaan paljon kaikkea höpöhöpötiedejuttuja ja pyöritään ympyrää aluksessa, jolloin katsojana voi helposti luulla, että ollaan jo itse matkalla. Sitten kuuluukin komento, että nyt vasta lähdetään liikkeelle ja kysyin ääneen: "Onko se v*tun Enterprise yhä siellä v*tun avaruustelakalla?"
Kovin huimasta seikkailusta ei ole kyse, vaikka siinä välillä tapahtuukin jotain. Niitä varten, jotka menettävät mielenkiintonsa ensimmäisen puolen tunnin sisällä, hahmot selittävät tekemisiään todella yksityiskohtaisesti, mikä on piilotettu siihen, että hahmot puhuisivat lokikirjaan. Ne, jotka keskittyvät elokuvaan, voivat miettiä, pitävätkö tekijät katsojia tyhminä? Minusta tyyli oli aika laiska ja aion tästä lähtien käyttää tätä elokuvaa esimerkkinä, kun itseäni vanhemmat sanovat, että nykyelokuvat pitävät katsojiaan tyhminä. Tiedän, että nykyelokuvissa on yleisesti nopeampi rytmitys kuin vanhoissa, mutta tässä rytmitys on jo puuduttavaa. Ymmärrän hitaan temmon, jos siinä on yritetty rakentaa jännitystä tai jos hahmoja syvennetään, mutta mitään sellaista ei tapahdu. Lopussa yritetään saada tunteita välitettyä, mutta siinä kohtaa niillä ei ole enää mitään väliä. Sarjan fanit luultavasti puolustelevat elokuvaa, mutta minun on pakko sanoa, että en voi muuta kuin tylyttää tätä. Minua eivät sinänsä edes häiritse huonot tehosteet - tai no hirveä green screenin käyttö, sillä pienoismallit ovat kyllä ihan tyylikkäitä. Pakko kyllä myöntää, että avaruuspilven tehostetta on vaikeaa katsoa. Kaikista kauhein on kuitenkin poimuajotehoste. Silti tehosteiden laadun ymmärtää, kun tietää, miltä vuodelta elokuva on. Vitsejä elokuvassa ei oikeastaan ole, joten edes huumorilla ei tuoda mitään lisäarvoa. Noh, ainakin olen kuullut, että elokuvan jatko-osa, Star Trek II: Khanin viha (Star Trek II: The Wrath of Khan - 1982) olisi oikeasti hyvä elokuva...
Elokuvan on ohjannut Robert Wise, joka ei ole aiemmin työskennellyt Star Trekin parissa, mutta on ohjannut ennen tätä mm. ylistetyt elokuvat West Side Story (1961) ja The Sound of Music (1965). Itse en West Side Storysta pitänyt yhtään, joten sen ja tämän jälkeen hieman pelottaa nähdä The Sound of Music, jos se onkin yhtä kauhea elokuva. En sitten tiedä, oliko kovin viisasta Wiselta (heh-heh) lähteä ohjaamaan useiden nörttien rakastamaan sarjaan perustuvaa elokuvaa. Star Trekin luonut Gene Roddenberry toimii elokuvassa tuottajana. Star Trek: Avaruusmatka on yllättävän hyvin kuvattu elokuva, vaikka zoomaukset ovatkin hirveitä. Leikkauspöydällä olisi tiivistystä voitu tehdä paljon. Äänitehosteet ovat taidokkaasti tehtyjä, kuten myös lavasteet, mutta itse äänitys on paikoitellen kehnoa. Elokuvassa nähdään lähinnä vain U.S.S. Enterprisen komentosilta. Musiikista vastaa Jerry Goldsmith ja ihan menevän soundtrackin hän on saanut aikaiseksi.
Elokuvasta on olemassa kolme eri versiota: alkuperäinen teatteriversio, muutaman minuutin pidempi Director's Cut ja lähes kymmenen minuutti pidempi Network TV -versio. Kumpaankin lisäversioon on otettu mukaan lisäkohtauksia ja joitain tehosteita on muuteltu. Itse näin elokuvasta Director's Cutin.
Yhteeveto: Star Trek: Avaruusmatka on yhtä tunteeton kuin Spock. Ainoa tunne, jonka elokuva välittää katsojille, on tylsyys. Kaikki asiat tapahtuvat puuduttavan hitaasti. Jos kyseessä olisi jännityksen luominen, niin ymmärtäisin hitauden, mutta sitä se ei ole. Näyttelijöiden suoritukset eivät ole kovin ihmeellisiä ja he vetävät usein ihan yli. Tehosteet ovat erittäin kehnoja, mutta elokuva onkin tehty 1970-luvulla, joten ne voi antaa helposti anteeksi. Eniten minua ärsyttää, että hahmojen täytyy muutamassa kohtaa selittää ihan kaikki, mitä he ovat tekemässä ja mietin, pitävätkö tekijät katsojiaan idiootteina? Jos on sellainen tapaus kuin minä, eli lähes kaikki elokuvat täytyy nähdä tai jos on innostunut uusista Star Trekeista, niin pitäähän tämä vilkaista. Muuten en lähtisi suosittelemaan tätä muille kuin alkuperäisen sarjan faneille, mutta he ovatkin tämän jo mitä luultavimmin nähneet. No, toivottavasti Star Trek II: Khanin viha olisi parempi elokuva, kuten useat sanovat. Sen arvosteluun asti eläkää pitkään ja menestykää.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.11.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.allposterforum.com
Star Trek: The Motion Picture, 1979, Paramount Pictures, Century Associates
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti