SPIDER-MAN - HÄMÄHÄKKIMIES
SPIDER-MAN
Ohjaus: Sam Raimi
Pääosissa: Tobey Maguire, Willem Dafoe, Kirsten Dunst, James Franco, Cliff Robertson, Rosemary Harris ja J.K. Simmons
Genre: supersankarielokuva, toiminta
Kesto: 2 tuntia 1 minuutti
Ikäraja: 12
Spider-Man - suomalaisittain Hämähäkkimies - on yksi ensimmäisistä hahmoista, jotka tutustuttivat minut supersankarien maailmaan ja Spider-Man onkin ehdottomasti yksi lempisankarihahmoistani. Muistan vielä, kun näin ensimmäisen kerran Spider-Man - Hämähäkkimiehen vuosia sitten ja minua pelotti Green Goblin, enkä pystynyt katsomaan elokuvaa täysin loppuun. Vuosien saatossa olen kuitenkin nähnyt Spider-Man - Hämähäkkimiehen ja sen jatko-osat useaan otteeseen. Huomasin hiljattain, että Sam Raimin Hämis-trilogian löytää Netflixistä, joten päätin pitkästä aikaa katsoa.
Peter Parker on hiljainen nörtti, joka unelmoi naapurin tytöstä, Mary Jane Watsonista. Luokkaretkellä Peteriä puree radioaktiivinen hämähäkki, mikä antaa hänelle yliluonnollisia kykyjä. Traagisen tapahtuman ja Peterin ystävän isän muuttuessa pahaksi, täytyy Peterin muuttua New Yorkin sankariksi, Spider-Maniksi.
Tobey Maguire on täydellinen valinta Peter Parkeriksi. Maguire näyttelee erinomaisesti samaistuttavaa nörttiteiniä, joka etsii itseään, sekä yrittää selvitä normaalin elämän vaikeuksista sankaruuden ohessa. Olen aina pitänyt tästä hahmosta niin paljon sen takia, että ilman maskiaan hän on kuin kuka tahansa nuori, eikä mikään miljonääri, supersotilas tai avaruusolio. Hän on toki älykkäämpi kuin moni muu, mutta pääasiassa hän on erittäin samaistuttava tyyppi. Peter on myös välillä hauskan nolo, etenkin yrittäessään puhua ihastukselleen. Valitettavasti Spider-Maniksi Maguire ei ole kaikkein osuvin vaihtoehto. Naamio päällä Maguiren muminasta ei välillä saa selvää. Hänen Spider-Maninsa ei myöskään ole samanlainen vitsiniekka kuin sarjakuvissa, vaikka onneksi hänelle on kirjoitettu muutamia huulenheittoja. Maguiren pienen tönkköyden sankarina antaa kuitenkin anteeksi, sillä hahmo on muuten aivan mahtavasti kirjoitettu ja hän saa katsojan sympatiat puolelleen ensimmäisestä kohtauksesta lähtien.
Kirsten Dunst esittää Peterin ihastusta Mary Janea ja sopii rooliinsa oikein hyvin. Hänenkin hahmonsa on mainiosti kirjoitettu ja hänestä löytyy hienosti useampia puolia. Valitettavasti toimintakohtauksissa hän muuttuu lähinnä perinteiseksi "neito pulassa" -hahmoksi, joka pitää jatkuvasti pelastaa.
Willem Dafoe näyttelee elokuvan roistoa Norman Osbornia, eli Green Goblinia. Vaikka Dafoe ylinäyttelee parissa kohtaa, hän onnistuu ilmeillään kuvastamaan hahmon hulluutta. Kohtaus, jossa hän puhuu peilikuvalleen on yksi elokuvan parhaista. Dafoen ylinäyttelemisen voi selittää sillä, miten hahmo on kirjoitettu, sillä hänestä on tehty paikoitellen liiankin sarjakuvamainen karikatyyriroisto.
Seth Rogenin kanssa tehdyistä kaverikomedioista tuttu James Franco esittää Normanin poikaa, eli Peterin ystävää Harry Osbornia. Franco sopii osaansa erittäin hyvin ja hänen ja Dafoen välille on saatu uskottava isä-poika -suhde.
Ehdottomasti parasta antia näyttelijäkaartissa on J.K. Simmons, joka näyttelee J. Jonah Jamesonia, Daily Bugle -lehden päätoimittajaa, jolle Peter tekee töitä. Simmons varastaa shown jokaisessa kohtauksessaan ja tarjoaa useat naurut. Jamesonia pidetään pääasiassa sydämettömänä mulkvistina, mutta yhdessä lyhyessä kohtauksessa hän onneksi osoittaa välittävänsä muista.
Mukana elokuvassa ovat myös Cliff Robertson ja Rosemary Harris, jotka esittävät Peterin Ben-setää ja May-tätiä. Elokuva ei harmillisesti koskaan selitä, miksi Peter asuu heidän luonaan, mutta he ovat silti toimivat sijaisvanhemmat. Ben-setä pääsee antamaan hienon puheen ja May-täti on erittäin herttainen hahmo. Molemmat näyttelijät tarjoavat nappisuoritukset.
Elokuvassa nähdään myös Joe Manganiello Mary Janen idioottipoikaystävänä, ohjaaja Sam Raimin luottonäyttelijä Bruce "Ash" Campbell painijuontajana ja esimerkiksi Piiat-elokuvasta (The Help - 2011) tuttu Octavia Spencer painijoita listaavana naisena. Tarkkaavaisimmat katsojat voivat bongata Spider-Manin luoneen Stan Leen eräästä toimintakohtauksesta.
Spider-Man - Hämähäkkimiehen alussa hahmot esitellään nopeasti mutta tarkasti, jolloin jo ensimmäisen vartin aikana katsojilla on hyvä käsitys tärkeimmistä hahmoista. Ei aikaakaan, kun Peter jo saa voimansa ja Normanin koe menee mönkään, muuttaen hänet pahaksi. Sankarihommiin ei kuitenkaan heti päästä, mikä on toisaalta ihan hyvä, sillä kuten sanoin, Maguire on parempi Peterinä kuin Spider-Manina. Ensimmäinen puolisko on elokuvan parasta antia, kun Peter testailee voimiaan. Luvassa on paljon hauskoja hetkiä ja on kiinnostavaa nähdä, mikä ajaa hänet kaupungin suojelijaksi. Mukana on myös aitoa koskettavuutta, mikä toimii todella hyvin, koska hahmot ovat erinomaisesti pohjustettuja. Vaikka Peterin ihastus Mary Janeen on hieman siirappista, on se silti uskottavaa, sillä teini-iässä ihastukset ovat elämän isoin juttu. Ja koska Peter saa katsojat heti puolelleen, sitä vain toivoo koko leffan ajan, että Peter saisi voitettua rakkaansa sydämen.
Toinen puolikas elokuvasta on enemmän sitä supersankarikamaa. Mukaan tulee hyvin selkeää sarjakuvahenkeä, mikä voi aluksi tuntua hassulta realistisien draamakohtausten jälkeen. Green Goblin on tosiaan hyvin sarjakuvamainen konna ja hänen kanssaan käydyt taistelut ovatkin lähinnä puhdasta viihdettä. Parissa kohtaa elokuva muuttuu kuitenkin yllättävän synkäksi ja etenkin lopputaistelu tuntuu hieman eri leffalta, sillä se on niin vakava. Vaikka välillä eri tunnelmat eivät täysin yhdistykään, pidin silti todella paljon sarjakuvamaisesta hengestä. Elokuvahan perustuu sarjakuvaan, joten tottakai sen kuuluu tuntua sarjakuvamaiselta! Toimintakohtauksiin on saatu hyvää jännitystäkin mukaan ja jopa pientä brutaaliutta. Ehdoton suosikkihetkeni on, kun Spider-Man väistelee Green Goblinin sirkkelilennokkeja palavassa rakennuksessa! Täydellinen kohtaus joka kerralla! Joistain ongelmistaan ja epätasapainoisesta tunnelmastaan huolimatta kyseessä on kuitenkin loistavaa supersankariviihdettä, johon on onnistuttu tuomaan myös syvällisyyksiä mm. Ben-sedän hienon puheen kautta. Muistakaa kaikki: Suuri voima tuo suuren vastuun!
Visuaalisesti elokuva on kuitenkin alkanut kärsiä vuosien saatossa. Monet kohtaukset, joissa Spider-Man sinkoilee seittiensä varassa tai Green Goblin lentää kiiturillaan, näyttävät nykypäivänä selkeästi digitaalisilta. Kun Peter kiipeää seinää pitkin ensimmäistä kertaa, voi helposti sanoa, että se on kuvattu maata vasten, kamera käännettynä sivuttain, mutta kohtaus toimii tästä huolimatta mahtavasti. Kiipeilyä edeltävät lähikuvat Peterin sormiin ilmestyvistä piikeistä näyttävät edelleen aika ällöltä. Kuvaus on hienosti toteutettu läpi leffan ja mukana on joitain hauskoja leikkauksia. Spider-Manin asu on tyylikäs ja suoraan sarjakuvan sivuilta repäisty, mutta Green Goblin näyttää hieman hölmöltä Power Rangers -asussaan. Elokuvan lavasteet ovat kuitenkin hienoja, varsinkin vanhat rauniot, joissa osa lopputaistelusta käydään. Ohjaaja Sam Raimi on Spider-Manien lisäksi parhaiten tunnettu kauhuelokuvistaan. Hän on ohjannut muun muassa Evil Dead -elokuvat (1981-1992) ja Drag Me To Hellin (2009). Tässä hän on tuonut hieman kauhuhenkeä mukaan pariin kohtaukseen. Danny Elfmanin musiikki sopii erittäin hyvin elokuvaan ja varsinkin tunnusmusiikki toimii hienosti toteutettujen alkutekstien aikana.
Yhteenveto: Spider-Man - Hämähäkkimies on loistava supersankarielokuva, johon on hienosti napattu aitoa sarjakuvamaista henkeä. Siinä on kehnot puolensa, kuten hieman yliampuva roisto, tunnelman äkillinen vaihtuminen ja ettei Maguire ihan täysin vakuuta seittisinkona. Maguire on kuitenkin täydellinen Peter Parkerina ja hänen hahmonsa on kirjoitettu upeasti. Simmons, Harris ja Robertson ovat erinomaisia rooleissaan ja Dunst, Franco ja Dafoe ovat myös todella hyviä. Elokuvan ensimmäinen puolisko on hauska mutta myös koskettava ja toinen puolisko onkin sitten puhtaampaa supersankariviihdettä. Tämä - ja X-Men (2000) - avasi hienosti tien supersankarielokuville, joten täytyy olla kiitollinen tästä leffasta ja Sam Raimin tekemästä työstä. Jos siis tykkäät sarjakuvista ja supersankareista, niin katso tämä elokuva ja sen jatko-osat, sillä tulet mitä luultavammin innostumaan. Katson trilogian seuraavat osat tässä tulevien päivien aikana ja arvostelen nekin. Spider-Man - Hämähäkkimies on mahtava aloitus sarjalle! Jännä juttu muuten, että Marvel Studios ei saa edes mainita nimellä joitain hahmoja, jotka yhtiön kuuluisi omistaa, mutta tässä elokuvassa on ihan okei mainita Superman, joka on kilpailevan yrityksen hahmo...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.1.2016 - Muokattu 4.8.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.spiderman-films.wikia.com
Spider-Man, 2002, Columbia Pictures
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti