Arvostelu: Mad Max: Fury Road (2015)

MAD MAX: FURY ROAD

Ohjaus: George Miller
Pääosissa: Tom Hardy, Charlize Theron, Nicholas Hoult, Hugh Keays-Byrne, Rosie Huntington Whiteley
Genre: toiminta
Kesto: 2 tuntia
Ikäraja: 16

Mad Max: Fury Roadin takakannessa lukee "The BEST Action Movie Ever Made." Onko se totta?

Kun kuulin tulevasta Mad Max -elokuvasta joskus vuosi sitten, en tiennyt aiheesta sen kummempaa kuin, että siinä on Mel Gibson ja kakkososan nimi on The Road Warrior. Ajattelin silti, että pitäähän uusi Mad Max mennä katsomaan. Päätin sitä ennen sivistää itseäni ja katsoin kolme edellistä Mad Maxia ja... tuota noin... ei ollut ihan minun juttuni. Annan ensimmäiselle anteeksi huonot tehosteet, kun ottaa huomioon, milloin ja millä budjetilla se on tehty. En kuitenkaan anna anteeksi, että kaikki kolme olivat erittäin tylsiä elokuvia. Ainoastaan The Road Warriorin (1981) voisin kuvitella katsovani uudestaan, sillä sen aikana en meinannut nukahtaa. Ilman sitten sen ihmeellisempiä odotuksia päädyin katsomaan Mad Max: Fury Roadin, vieläpä ennakkonäytöksessä! (Ei sillä, että sinne sai lippuja ostettua samalla lailla kuin ensi-iltaankin...) Jälkikäteen voin vain sanoa: en olisi ikinä antanut itselleni anteeksi, jos en olisi mennyt katsomaan Mad Max: Fury Roadia elokuvateatteriin.

Kuten aiemmissa Mad Maxeissa, myös Fury Roadissa eletään dystopista tulevaisuutta, missä vesi on lopussa ja kaiken peittää aavikko. Ihmiset ottavat sen, mitä tarvitsevat - vaikka väkisin. Aavikolla kansaa hallitsee Immortan Joe, jonka sotajoukot pitävät herraansa jumalaisena olentona. Immortan Joen uskollinen sotapäällikkö Imperator Furiosa pettää herransa ja salakuljettaa Immortan Joen vaimot pois linnoituksesta. Immortan Joe lähtee perään sotajoukkojensa kera. Ainiin ja siellä on mukana mies nimeltä Max.

Mel Gibsonin vaihtaminen Tom Hardyyn on täydellinen päätös. Monille Mel Gibson on Max Rockatansky, mutta Tom Hardy taas osaa näytellä. Vaikka Max on aluksi erittäin vähäsanainen, osaa Hardy ilmeillään ja eleillään, jopa pelkillä silmillään, viestiä tunteistaan. Maxin murahtelu on loistavasti mietitty ja jokainen lause tai pelkkä sana, minkä Hardy karhealla äänellään sanoo, kuulostaa hyvältä.
     Charlize Theron vetää rautaisen vedon naissoturi Furiosana. Niinkin rautaisen, että monille hän on elokuvan päähenkilö.
     Ensimmäisestä Mad Maxista tuttu kasvo Hugh Keays-Byrne esittää tällä kertaa Immortan Joeta, josta huokuu läpi pahuus ja raivo. Sellaisesta minä itse henkilökohtaisesti pidän.
     Maxin ja Furiosan mukaan tulee myös Nicholas Houltin esittämä sotapoika Nux, joka haluaa palvella herraansa Immortania ja kuolla nähtynä tehdessään jotain tärkeää. Kauas on Hoult päätynyt nolon pikkupojan roolista elokuvassa Poika (About A Boy - 2002) ja tekee tässä roolinsa hyvin.
     Mukana on myös Immortan Joen viisi vaimoa, jotka eivät nimiltään jää mieleen ja elokuvan mittaan ne saattavat päässä sotkeutua toisiinsa. Immortanilla on kaksi lasta; yksinkertainen, isokokoinen asemies Rictus Erectus ja epämuodostunut, pienikokoinen Corpus Colossus, joka esiintyy vain parissa kohtaa elokuvaa.

Fury Roadissa on aika yksinkertainen juoni. Jotain tapahtuu ja sitten ajetaan. Ei sitä oikeastaan kiinnosta, että miksi siinä ajetaan, sillä ensimmäisen viidentoista minuutin esittelyjen jälkeen elokuva lähtee kunnolla liikkeelle, eikä meinaa pysähtyä ollenkaan. Toimintaa tykitetään täysillä päin näköä melkein putkeen seuraavat puolitoista tuntia. Porukkaa mätkitään turpaan, autoja räjähtelee ja välillä ammuskellaan. Toimintaa säestää upea musiikki, jossa isot rummut paukkuvat lujaa ja sähkökitara raikaa. Siksi elokuva pitää katsoa kovalla (naapurit mielessä pitäen) ja jos soundtrackin saa käsiinsä, niin toimii samalla lailla.

Kuten muut Mad Maxit, elokuvan on ohjannut George Miller, joka on tässä välivuosina tehnyt elokuvia, kuten Babe suurkaupungissa (Babe: Pig In The City - 1998)... ja Happy Feet (2006) ja Happy Feet 2 (2011)... Nyt 30 vuotta myöhemmin 70-vuotias pappa on palannut Mad Maxien pariin ja tarjoaa parhaimman osan koko sarjasta! Elokuvaa on mietitty hyvin tarkkaan. Siitä näkee, ettei virheisiin ole jäänyt varaa. Nykypäivän toimintaelokuvissa on se ongelma, että ne keskittyvät muuhun kuin itse toimintaan ja kun vihdoin jotain tapahtuu niin se leikataan ja kuvataan epäselvästi, jolloin katsoja joutuu arvailemaan, mitä ruudulla tapahtuu. Mad Max: Fury Road ei tee sitä virhettä. Fury Roadin toimintakohtaukset ovat selkeitä, taidokkaasti leikattuja ja vielä taidokkaammin kuvattuja. Jopa hieman heiluvammat kuvat ovat hienoja. Elokuva ei keskity ylimääräiseen, vaan tarjoaa toimintayleisölle, mitä he haluavat: toimintaa. Mitä pidemmälle elokuva menee, sitä väkivaltaisemmaksi se muuttuu. Eli ei perheen pienimmille!

Suuri osa elokuvan tehosteista on tehty oikeasti. Vaikka asioita olisi kuvattu vihreätä kangasta vasten, ne on liitetty aitoihin taustoihin, jotka on myös kuvattu. Oikeita autoja tuhottiin ja oikeita räjähdyksiä posauteltiin. Monet autoista on muunneltuja ja niihin on rakennettu lisäosia eri materiaaleista, joita on hauska bongailla elokuvan aikana. Yhden joukon autot ovat täynnä piikkejä ja ne näyttävät todella hienoilta. Furiosan ajamasta sotarekasta tulee hieman mieleen Death Racessa (2008) oleva jättiläisrekka ilman järeää aseistusta.

Elokuvan värimaailma koostuu hyvin paljon keltaisesta, oranssista ja ruskeasta, joka sopii aavikkotunnelmaan ja kaikkien liekkien mukaan. Maskeeraus on tehty erittäin huolella. Immortan Joen mädäntyvä iho näyttää inhottavalta ja janosta kärsivät alamaiset on saatu näyttämään ihan hirveiltä. Ja kuten aikaisemmin sanoin, niin musiikki on upeaa. Sen on tehnyt Junkie XL ja jos ei koko soundtrackia jaksa kuunnella, niin käykää edes kuuntelemassa biisi Brothers In Arms. Jos siis tykkää kunnon eeppisestä rumpujen paukkeesta.

Yksi kaikkein yllättävimmistä ja hienoimmista asioista Fury Roadissa on Immortan Joen joukkojen mukana kulkeva musiikkirekka. Takana on jättimäiset rummut, joita paukutetaan ja edessä soittaa psykoottisen näköinen kitaristi, jonka kitara syöksee tulta. Rekka on täynnä kaiuttimia. Sellaista harvemmin näkee elokuvassa. Tai sekopäisiä sotajoukkoja, jotka yrittävät päästä Furiosan rekan kyytiin pitkien keppien päästä, jotka ovat kiinni sotajoukkojen autoissa. Selitettynä se voi vaikuttaa hämmentävältä, mutta nähtynä se on upeaa.

Fury Roadissa on kuitenkin kaiken upeuden lisäksi asioita, jotka häiritsevät minua. SISÄLTÄÄ SPOILEREITA, lue omalla vastuulla!
- Vaikka musiikkirekka on hauska lisä elokuvaan, niin joskus rekassa olevien rumpujen pauke ei mene samaan tahtiin Junkie XL:n musiikin kanssa, kun taas kitara menee. Mutta se on sellainen yksityiskohta, mihin ei välttämättä edes kiinnitä huomiota ja sen voi katsoa sormien läpi.
- Elokuvassa on hahmo, jota kutsutaan Ihmissyöjäksi, mutta hahmo ei kertaakaan syö ihmisiä. Mielestäni aika turhaa antaa hahmolle kannibaalin imago, jos hän ei tee kertaakaan mitään kannibalismiin liittyvää. Kannattaisi tämän Ihmissyöjän katsoa Uhrilampaat (The Silence Of The Lambs - 1991)...
- Max näkee läpi elokuvan näkyjä ihmisistä, joita ei ole pystynyt pelastamaan. Kyllä, ne vaikuttavat Maxin hahmoon, mutta omalla kohdalla tuntuu, että ne kohdat hidastavat muuten nopeasti kulkevaa elokuvaa.
- Tämä asia ei oikein häiritse minua, enemmänkin huvittaa: sanoin, ettei tämän elokuvan juonella ole niin merkitystä, kunhan kaahailua riittää. Periaatteessa elokuva on sitä, että ajetaan tuntikaupalla jonnekin ja sitten ajetaan takaisin. That's it. Mutta tämä elokuva ei tarvitse mitään ihmeellisempää.

Blu-rayn kuvanlaatu on täydellistä. Elokuva näyttää upealta, varsinkin toimintakohtaukset. Suomessa julkaistun Blu-rayn voi katsoa alkuperäisen englanninkielen lisäksi espanjaksi ja italiaksi, ja tekstityksenä suomi, ruotsi, norja, tanska, islanti ja espanja. Lisämateriaaleina poistettuja kohtauksia ja making of -dokumentteja, joissa pääsee näkemään mm. toimintakohtauksien ja stunttien tekoa. Mukana myös selityksiä hahmoista. Lisämateriaali ei sisällä suomenkielistä tekstitystä.

Yhteenveto: Mad Max: Fury Road on melkoinen tajunnanräjäyttäjä ensimmäisellä näkemiskerralla. Se on rautainen toimintaelokuva, joka hakee vertaistaan. Ja jos puhtaista toimintaelokuvista pitäisi valita, niin kyllä, Mad Max: Fury Road on ehdottomasti paras! Jos toiminta ei ole sinun juttusi, niin suosittelen, että jätät väliin. Mutta jos toimintaa rakastat, niin käy heti ostamassa tämä elokuva hyllyysi, jos et sitä jo omista! Kaikkien hienojen kohtauksiensa ja efektiensä takia olisi outoa, jos elokuva ei olisi ehdolla erikoistehosteista Oscareissa. Tom Hardylla on sopimus jatko-osiin ja toivottavasti sellaisia tulee. Ainoa ongelma on, että sen pitäisi olla jotain raikasta ja erilaista juoneltaan, mutta silti olla lähellä Fury Roadin yksinkertaisuutta. Mad Max: Fury Road on napakymppi, joten jatko-osan tekemisellä on haasteensa. Mietityttää vain, että mitä päättömiä asioita seuraavaan osaan keksitään. Ja onko kukaan muu huomannut, että elokuvissa tulevaisuus kuvataan erittäin synkäksi? Niin kuin mitään toivoa ei olisi ihmiskunnalle. Jos joskus jossain elokuvassa asiat olisi hyvin tulevaisuudessa?

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.1.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.superherohype.com
Mad Max: Fury Road, 2015, Warner Bros Pictures, Village Roadshow Pictures