Arvostelu: Paddington (2014)

PADDINGTON

Ohjaus: Paul King
Pääosissa: Hugh Bonneville, Sally Hawkins, Julie Walters, Jim Broadbent, Peter Capaldi, Nicole Kidman ja Ben Whishaw Paddingtonin äänenä
Genre: lastenelokuva, seikkailu
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia
Ikäraja: 7

Michael Bondin luoma karhuherra Paddington on varmasti monelle tuttu hahmo, onhan hän ollut olemassa jo vuodesta 1958 asti. Oma "suhteeni" hahmoon ei ole koskaan ollut kovin erikoinen. Tiesin, että kyseessä on ruskea nalle, jolla on punainen hattu, sininen takki, matkalaukku ja joka rakastaa marmeladivoileipiä, mutta siihen se jäi. Ymmärsin kyllä, että kyseessä oli jotakin ns. pyhää nykypäivän aikuisten lapsuudesta, joten itseänikin alkoi hieman pelottaa, kun näin ensimmäisen julisteen isohkon budjetin digi-Paddingtonista. Ajattelin, että monien lastensuosikki pilattaisiin täysin. Trailerit saivat oloni onneksi hieman huojentuneeksi, herättäen mielenkiintoni ja vuoden 2015 alussa menin avoimin mielin katsomaan elokuvan teattereissa ja olin yllättynyt positiivisesti! Niin positiivisesti, että elokuva oli pakko saada ja pukinkontistahan se hyllyyni saapui. Katsoin Paddingtonin toista kertaa tänään Blu-raylta ja päätin siitä kirjoittamalla arvostelullani aloittaa tämän blogin.

Elokuva kertoo karhusta, joka lähtee matkalle Perun perukoista Lontooseen etsimään tutkimusmatkailijaa, joka kertoi hänen perheelleen viidakkoa ympäröivästä maailmasta. Hän tupsahtaa Paddingtonin asemalle, jonka mukaan hänet nimetään. Brownin perhe ottaa hänet - hieman vastahakoisesti - kotiinsa ja auttaa häntä etsimään tutkimusmatkailijaa. Harmi vain, Paddington herättää samalla väärän ihmisen huomion...

Elokuvan hahmoista suosikiksi nousee ehdottomasti itse Paddington, joka valloittaa katsojan sydämen suurella mielenkiinnollaan ihmisten maailmaa... ja niitä iänikuisia marmeladileipiään kohtaan. Paddingtonin toilailuja on erittäin viihdyttävää katsoa ja muutamaan otteeseen elokuvassa saa nauraa ääneen. Skyfallista (2012) Q:na tutun Ben Whishawin ääni on mukavan lempeä ja sopii Paddingtonille erinomaisesti. Downton Abbeysta monille tuttu Hugh Bonneville on hyvä Brownin perheen isänä, joka ei halua olla missään tekemisissä pienen karhuherran kanssa. Muutkin perheenjäsenet ovat omilla tavoillaan kiinnostavia ja Sally Hawkinsin esittämän perheen äidin nopeasti kerrotusta kirjojen kuvittajan ammattista on hyötyä myöhemmin elokuvassa. Harry Pottereista (2001-2011) tutut Michael Gambon ja Imelda Staunton ovat antaneet äänensä Paddingtonin sedälle ja tädille. Valitettavasti Nicole Kidmanin esittämä pahishahmo tuntuu jotenkin väkisin väännetyltä ja yksiulotteiselta verrattuna muihin päähahmoihin.

Elokuvan visuaalisesta ilmeestä on sanottava, että värit ovat kivan kirkkaita - Perun metsien puiden vihreys näyttää upealta, varsinkin teräväpiirtona katsoen. Luminen Lontoo näyttää myös hienolta. Tapahtumapaikkoja ei ole hirveän paljon, mutta lavasteet ovat hyvin tehty ja mietitty. Digitaalinen Paddington ei onneksi näytä epäaidolta, joten tietokonetehosteisiin ei kiinnitä paljoa huomiota. Elokuvassa tulee välillä flashbackeja ja menneisyyden muisteluja, jotka on tehty hupaisasti ja alun mustavalkoinen pätkä pohjustaa hyvin elokuvaa, varsinkin kun värit alussa muuten ovat niin kirkkaat.

Elokuva on suunnattu pääasiassa lapsille, mutta siitä voi nauttia myös lapsenmieliset nuoret, aikuiset ja vielä vanhemmat. Angstaavalle teinille tai ahdasmieliselle aikuiselle on kai turha yrittää näyttää Paddingtonia, koska elokuvan hyvä mieli ei välttämättä tartu toivotulla tavalla. Paddingtonissa on onneksi myös muutamia vitsejä, jotka naurattavat enemmän vanhempia kuin perheen pienimpiä.

Elokuvaharrastajan näkökulmasta - ainakin omalla kohdalla - Paddington on must have -elokuva tai ainakin pakko nähdä, jos samankaltaisista elokuvista tykkää. Elokuvassa on kivoja yksityiskohtia, jotka saattavat mennä ohi ensimmäisellä kerralla, joten jos tykkää Paddingtonista, niin kannattaa se katsoa jossain kohtaa uudestaan. Lapsen kanssa vietettävään elokuvailtaan Paddington sopii mainiosti.

Blu-rayn kuvanlaatu on moitteetonta. Elokuva on kuvattu hyvin, enkä nähnyt epätarkkoja tai täriseviä kuvia. Ainoa huono asia on, että elokuva alkaa ilman valikkoa välissä. Kielet ja tekstitykset voi kuitenkin valita elokuvan aikana pop-up -valikosta. Elokuvasta on suomenkielinen versio, mutta taidan pysyvästi jättää sen väliin. Blu-ray ei ainakaan takakannen mukaan sisällä lisämateriaalia.

Yhteenveto: Paddington toimii varmasti, jos kyseisen lajityypin edustajista tykkää. Minulle se toimii. Elokuva on oikein hyvä, mutta se ei ole kuitenkaan täydellinen. Juoni on yksinkertainen, mikä on omalla tavallaan hyvä juttu, eikä elokuva tunnu kiirehtivän puolentoistatunnin kestonsa takia. Ainoa oikea ongelmani elokuvassa on Nicole Kidman. En myöskään täysin ymmärrä tarvetta kaduilla soittavalle bändille. Jos oikeanlainen tarina löytyy ja samat näyttelijät pysyvät (paitsi Kidman), katsoisin mielelläni jatko-osan. Mieluiten tässä parin vuoden sisällä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.1.2016
Lähteet: tiedot elokuvasta imdb.com ja elokuvan juliste images.fandango.com
Paddington, 2014, StudioCanal, Heyday Films