Arvostelu: X-Men 2 (X2 - 2003)

X-MEN 2

X2

Ohjaus: Bryan Singer
Pääosissa: Hugh Jackman, Patrick Stewart, Ian McKellen, Halle Berry, Famke Janssen, James Marsden, Anna Paquin, Rebecca Romijn, Brian Cox, Alan Cumming, Aaron Stanford, Shawn Ashmore ja Kelly Hu
Genre: supersankarielokuva, toiminta
Kesto: 2 tuntia 14 minuuttia
Ikäraja: 12

Supersankarielokuvien suosion laskettua 1990-luvulla kehnojen Batman-leffojen myötä, paljon kypsemmin tehty ensimmäinen X-Men -elokuva (2000) ilmestyi juuri oikeaan aikaan ja räjäytti kaikkien tajunnat. Elokuva oli niin suuri hitti, että tietty sille tehtiin jatkoa ja kolme vuotta myöhemmin ilmestyikin X2 - joissain maissa X2 - X-Men United ja Suomessa kaikkein loogisimmin X-Men 2. Elokuvaa kehuttiin edeltäjäänsä paremmaksi ja se oli vielä isompi menestys. Itselläni X-Men 2 on yksi ensimmäisistä Marvel-sarjakuviin pohjautuvista elokuvista, minkä näin. Uskoisin, että olin nähnyt tätä aiemmin vain Sam Raimin ensimmäisen Spider-Man - Hämähäkkimiehen (Spider-Man - 2002). En ollut saanut katsoa ensimmäistä X-Meniä sen korkean ikärajan takia, enkä ollut perehtynyt sarjakuviin, joten elokuva tuntui aikoinaan hieman sekavalta. Kuitenkin kaikki toiminta ja hienoja kykyjä omaavat hahmot saivat minut innostumaan ja haluamaan nähdä lisää supersankarielokuvia.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä elokuvaa X-Men!

Valkoiseen taloon hyökätään ja muuan eversti William Stryker on kehittänyt juonen mutanttien tuhoksi. Professori X ja hänen X-Men -tiiminsä yrittävät selvittää, kuka on vastuussa hyökkäyksestä ja he huomaavat tarvitsevansa vanhojen vihollistensa apua.

Vanhat tutut X-Men -sankarit ovat tietty mukana jälleen. Hugh Jackman on entistäkin parempi Loganina/Wolverinena ja hahmoa syvennetään hienosti avaamalla hänen taustojaan lisää. Jackman osoittaa viimeistään tässä epäilijänsä vääriksi, sillä hän todella on täydellinen valinta rooliin! Patrick Stewart on jälleen uskottava vanhana viisaana Charles Xavierina/professori X:nä. Valitettavasti James Marsdenin näyttelemästä Scott Summersista/Kykloopista ei tässäkään saada aikaiseksi sarjakuvahenkistä johtohahmoa, vaan Kyklooppi jää yllättävän pieneen rooliin. Marsden on kuitenkin hieman parempi kuin edellisessä elokuvassa. Storm (Halle Berry) ja Jean Grey (Famke Janssen) pääsevät hyvin esille ja varsinkin Jeanin hahmoa syvennetään kunnolla. Anna Paquinin esittämä Rogue on otettu mukaan kouluun ja hän seurustelee viime leffassa vain nopeasti esitellyn Bobbyn/Jäämiehen (Shawn Ashmore) kanssa. Heidän romantiikkansa tuo kivan lisänsä, eikä muutu imeläksi. Bobbyn lisäksi myös tulta hallitseva John/Pyro (Aaron Stanford) nousee paremmin esiin ja Stanford onnistuu tekemään äkkipikaisesta hahmostaan ymmärrettävän.
     Myös vanhat tutut roistot Magneto (Ian McKellen) ja Mystique (Rebecca Romijn) tekevät paluun. Mystique pääsee hienosti esille ja hänen kykyjään käytetään erittäin toimivasti läpi elokuvan. McKellen on yhtä erinomainen Magnetona kuin edellisessä elokuvassa. On upeaa, että vaikka Magneto ja Mystique ovat yhä ihmiskuntaa ja siten myös X-Men -ryhmää vastaan, voivat he unohtaa vihansa hetkeksi ja työskennellä yhdessä, kun siihen koituu todellinen tarve, sillä tämän leffan pahis uhkaa niin hyviä kuin pahojakin mutantteja.
     Pidän todella paljon siitä ratkaisusta, että edellisen elokuvan pahikset on siirretty hyvien puolelle, jolloin tarinan roistoksi nousee tällä kertaa Brian Coxin näyttelemä William Stryker. Tämä hahmo suorastaan halveksuu mutantteja, eikä näe heissä ihmisiä ja persoonia, vaan pelkkiä kummajaisia. Tämä tekee hänestä uhkaavan pahiksen ja Cox on loistava valinta osaan. Strykerin apuna toimii Lady Deathstrike (Kelly Hu), joka on mahtava apuri etenkin toimintakohtauksissa.
     Uusina mutantteina elokuvassa esitellään mm. teleporttaaja Kurt Wagner, eli Painajainen, jota näyttelee Alan Cummings, ja William Strykerin karmiva ajatuksia hallitseva poika Jason (Michael Reid McKay). Teleporttaaminen on aina ollut oma unelmakykyni ja siksi pidän Painajaisesta todella paljon. Pidän myös kovasti siitä, että Painajainen näyttää demonilta, mutta hän uskoo Jumalan hyvyyteen. Tämä osoittaa hyvin, ettei kaikki ole sitä, miltä päällepäin näyttää.

X-Men 2 alkaa mitä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Ensin kuullaan samanlainen selitys mutaatiosta kuin ensimmäisessä osassa, minkä jälkeen filmin nimi suorastaan räjähtää ruutuun fantastisen musiikin säestämänä. Tästä elokuva lähtee käyntiin aivan huikealla toimintakohtauksella, mikä toimii tänäkin päivänä erinomaisesti. Kohtaus on rakennettu mestarillisesti ja sen päällä pauhaa eeppinen musiikki, mikä nostaa ihon kananlihalle. Upea meno ei siihen katkea, vaan kyseessä on aivan mielettömän hieno kokonaisuus. X-Men 2 on selkeästi parempi elokuva kuin ensimmäinen X-Men - ei vain koska toimintaa on enemmän ja se on paljon näyttävämpää, vaan koska leffan tarina on huomattavasti parempi ja onnistuneemmin rytmitetty. X-Men 2 ei kiirehdi juonensa kanssa kuten X-Men, vaan kulkee hienosti ja rauhassa eteenpäin. Siinä, missä ensimmäinen X-Men tuntui enemmän mainiolta esittelyltä, X-Men 2 kertoo kunnon tarinaa ja todella syventyy hahmoihinsa. Yksi ehdottomasti parhaista asioista leffassa on, kuinka se pystyy keskittymään lukuisiin sankareihin ja roistoihin, ja saa katsojan jokaisen pään sisälle. Harvoin näkee elokuvaa, mikä pystyy syventymään näinkin hienosti isoon hahmogalleriaansa.

En voi kuitenkaan kieltää, ettenkö nauttisi elokuvasta paljon myös sen toimintakohtausten takia. Sillä ne ovat loistavia! Hyökkäys Valkoiseen taloon, taistelu Xavierin koulussa, lentokonetakaa-ajo, sekä Wolverinen ja Deathstriken kaksintaistelu ovat häikäisevän upeasti toteutettuja (vaikkakin lentokonekohtauksessa tehosteet ovat nähneet parhaat päivänsä ajat sitten). Toiminta ei ole vain aivotonta viihdettä, vaan siihen on saatu aitoa jännitettä mukaan. Loppuhuipennus voi nykypäivänä tuntua oudon pieneltä, kun X-Men -tiimi ei taistele mitään supermutanttia vastaan, mutta kenties juuri siksi pidän huipennuksesta todella paljon. Elokuva näyttää edellistä osaa paremmin, että ihmiset eivät pelkää mutantteja vain, koska he ovat erilaisia, vaan koska he pelkäävät mutanttien aiheuttavan ihmisten sukupuuton. Sama tapahtuu hienosti myös toisinpäin ja kyseessä onkin kahden lajin taisto selviytymisestä, ja X-Menin täytyy yrittää saada rauha kahden lajin välille. Jo edellisessä osassa oli hyvin mukana viittausta siitä, että mutantit ovat vertauskuvia vähemmistöille ja tämä leffa tekee siinä vielä parempaa työtä. Etenkin kohtaus, jossa Bobbyn vanhemmat saavat tietää poikansa olevan mutantti ja äiti kysyy, onko Bobby koskaan yrittänyt olla olematta mutantti, viestii tästä vertauksesta upeasti.

Ohjaaja Bryan Singer on selkeästi tiennyt varmemmin, mitä on tekemässä, sillä sen huomaa kaikin puolin. Singer on tehnyt jatko-osasta hienosti synkemmän ja jollain tapaa jopa realistisemman, mutta onnistuu silti pitämään huumoria ja sarjakuvameininkiä mukana. Elokuva on upeasti kuvattu ja leikattu. Mukana on useita tyylikkäitä siirtymäleikkauksia, eikä toimintakohtauksia ole pilkottu epäselväksi mössöksi. Tehosteet ovat kuitenkin kärsineet vuosien saatossa ja kuten jo sanoin, lentokonekohtaus ei näytä enää kovin kummoiselta. Onneksi kohtaus on niin mielenkiintoinen ja jännittävä, ettei huonoista tehosteista välitä. Lavasteet ovat todella näyttävät - varsinkin Alkali-järven tukikohta on huikeasti toteutettu. Tukikohta on aivan kamalan likainen ja sen vihreä värimaailma tekee siitä sairaan näköisen paikan, mikä tekee siitä entistäkin kiehtovamman. Maskeeraukset ovat hienot, etenkin sinisillä hahmoilla Mystiquella ja Painajaisella, sekä karmivalla Jasonilla. Edellisen elokuvan musiikista vastannut Michael Kamen on antanut pestinsä eteenpäin John Ottmanille ja hyvä niin, sillä musiikki on paljon parempaa. Hieno tunnusmusiikki jää loppuillaksi soimaan päässä.

Yhteenveto: X-Men 2 on huomattavasti parempi elokuva kuin X-Men. Filmi on paljon paremmin kerrottu ja se syventyy mestarillisesti kaikkiin hahmoihinsa. Näyttelijät tekevät upeaa työtä ja toimintakohtaukset ovat näyttäviä ja jännittäviä. Musiikki on erinomaista ja pitkästä kestostaan huolimatta elokuva tuntuu edellistä osaa lyhyemmältä. Syvällisyyksiäkin löytyy, eikä kyseessä ole puhdasta viihdettä, vaikka huumoriakin on mukana. Sarjakuvien faneille X-Men 2 on varmasti "pakko nähdä ja omistaa" -luokkaan kuuluva elokuva. Suosittelen erittäin lämpimästi katsomaan leffan, sillä se todella kuuluu supersankarielokuvien parhaimmistoon! Harmi, ettei Bryan Singer ohjannut kolmatta osaa, mikä on tiedossa minulla huomenna...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.1.2016 - Muokattu 9.8.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.x-men.wikia.com
X2, 2003, 20th Century Fox Film Corporation