Arvostelu: Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2 (Spider-Man 2 - 2004)

SPIDER-MAN 2 - HÄMÄHÄKKIMIES 2

SPIDER-MAN 2

Ohjaus: Sam Raimi
Pääosissa: Tobey Maguire, Kirsten Dunst, James Franco, Alfred Molina, Rosemary Harris, J. K. Simmons, Elya Baskin, Daniel Gillies, Dylan Baker, Mageina Tovah ja Donna Murphy
Genre: supersankarielokuva, toiminta, draama, komedia
Kesto: 2 tuntia 7 minuuttia / 2.1 versio: 2 tuntia 15 minuuttia
Ikäraja: 12

Marvelin sarjakuviin perustuva Sam Raimin elokuva Spider-Man - Hämähäkkimies (Spider-Man - 2002) oli kriitikoiden kehuma menestys, joten jatkoa oli tietty luvassa. Tuotanto lähti välittömästi käyntiin ja pari vuotta myöhemmin ilmestyi Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2. Leffa ei ollut ihan yhtä iso hitti kuin edeltäjänsä, mutta oli silti suuri menestys, mitä monet ylistivät ja mikä voitti jopa Oscar-palkinnon tehosteistaan. Nykypäivänä leffaa pidetään yhtenä parhaimpana supersankarielokuvana. Toisin kuin ensimmäisen Spider-Man - Hämähäkkimiehen kanssa, minulla ei ole mitään muistikuvaa, milloin näin Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2:n ensimmäistä kertaa, mutta arvelisin, että noin vuosi teattereihin ilmestymisen jälkeen. Olen katsonut elokuvan useasti uudestaan, mutta viime kerrasta on kulunut kauan aikaa. Kun huomasin, että kaikki kolme Spider-Mania löytyvät Netflixistä, päätin katsoa ne uudestaan.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä elokuvaa Spider-Man - Hämähäkkimies!

Spider-Manista on tullut New Yorkin idoli, mutta Peter Parker ei osaa tasapainottaa elämäänsä tavallisten asioiden ja sankaruuden välillä. Ongelmia syntyy lisää, kun tiedemies Otto Octavius joutuu onnettomuuteen, mikä tekee hänestä hullun roiston, tohtori Mustekalan.

Tobey Maguire vakuuttaa paremmin pääroolissa Peter Parkerina/Spider-Manina. Ensimmäisen Spider-Man - Hämähäkkimiehen arvostelussa sanoin, että hän on täydellinen Peter, muttei kaikkein paras vaihtoehto Spider-Maniksi. Tässä Maguire kuitenkin taitaa molemmat puolet roolistaan fantastisesti ja jälleen kerran hänen hahmonsa on kirjoitettu aivan mahtavasti. Katsojana ei voi muuta kuin sääliä Peteriä, kun tämä vain menettää työpaikan työpaikan perään, saa huonoja arvosanoja koulussa, ei kykene puhumaan rakastamalleen naiselle ja kun hänellä on ikäviä ongelmia parhaan ystävänsä kanssa. Hänellä on myös rahahuolia ja hämähäkkivoimat alkavat temppuilla. Maguire tuo upeasti esille Peterin uupumisen ja katsojana alkaa pelkäämään, mitä jos Peter ei enää kestäisi tätä kaikkea ja luovuttaisi? Tällaista puolta sankaruudesta ei monissa supersankarileffoissa tuoda esille. Kaiken kurjuuden keskellä hienot sankaruuden hetket saavat näin isomman merkityksen.
     Myös Kirsten Dunst parantaa suoritustaan Peterin ihastuksena Mary Janena. Välillä hänen tehtäväkseen jää pelkkä kiljuminen, mutta hänenkin hahmoa syvennetään hienosti. Mary Janella on uusi poikaystävä, astronautti John (Daniel Gillies), mutta hän ei ole täysin varma, onko tämä oikea mies hänelle.
     James Franco on jälleen erittäin hyvä Harry Osbornina. Harryn ja Peterin ystävyyttä koetellaan upeasti, sillä Harry pitää Spider-Mania syyllisenä isänsä kuolemasta, muttei tiedä, että vihaamansa henkilö on todellisuudessa hänen paras kaverinsa Peter. Tämä saa katsojan suremaan Peterin puolesta, sillä Peter selkeästi haluaisi kertoa totuuden henkilöllisyydestään ja edellisen leffan tapahtumista, muttei vain pysty siihen.
     Rosemary Harris on aivan yhtä ihana Peterin May-tätinä kuin viimeksi. Harris pistää ehdottomasti parastaan roolissa. Edellisessä leffassa Ben-sedän tehtävä oli ohjata Peteriä oikeaan suuntaan ja tässä May-täti tekee samaa. Hahmoa syvennetään erinomaisesti rahapulan kautta, mikä tuo yhden huolen lisää Peterin elämään.
     J. K. Simmons varastaa taas show'n Daily Buglen päätoimittaja J. Jonah Jamesonina. Hän on aivan hulvaton jokaisessa kohtauksessaan, miksi onkin hienoa, että häntä nähdään usein. Jamesonkin tosin kohtelee Peteriä kehnosti, jolloin hahmosta ei erityisemmin pidä. Simmons on silti mitä täydellisin roolissa!
     Tarinan pahiksena, tohtori Mustekalana nähdään Alfred Molina, joka on suurimmaksi osaksi erinomainen osassaan. Hän on erittäin hyvä sekä lempeänä tutkijana, että myöhemmin raivokkaana roistona, mutta parissa kohtaa hahmo alkaa höpistä yksinään, jolloin Molina ei täysin vakuuta. Nämä kohtaukset ovat elokuvan heikointa antia, eivätkä ne ole kaksisesti kirjoitettujakaan. Tohtori Mustekala on myös välillä hieman häiritsevän sarjakuvamainen hahmo muuten realistisempaa kuvaa hakevassa leffassa.
     Elokuvassa nähdään myös Elya Baskin Peterin hauskana vuokranantaja Ditkovichinä, Mageina Tovah tämän tyttärenä, Dylan Baker professori Curt Connorsina ja Donna Murphy tohtori Octaviuksen vaimona. Ohjaaja Sam Raimin Evil Dead -leffoista (1981-1992) tuttu Bruce "Ash" Campbell tekee tässäkin cameon, kuten tekee myös Spider-Man -hahmon luonut Stan Lee.

Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2 alkaa kertauksella ensimmäisestä osasta ennen kuin uusi tarina lähtee käyntiin. Alusta alkaen Peterin elämän eri ongelmat ovat hyvin esillä ja hahmosta välittää suuresti läpi elokuvan. Yllättäen elokuva keskittyykin supersankariseikkailuja enemmän puhtaaseen henkilödraamaan; Peterin ja Mary Janen epäonnistunut rakkaus, Peterin ja Harryn vaikea ystävyyssuhde ja tämän lisäksi Peter kokee syyllisyyttä siitä, ettei hän ole kertonut tädilleen, mitä oikeasti tapahtui Ben-sedän kuolinyönä. Nämä asiat luovat kiehtovia konflikteja, eikä katsojaa edes haittaa, ettei leffassa ole jatkuvasti toimintaa. Peterin tarina on niin mestarillisesti kerrottu, ettei katsojana välttämättä edes tarvitse supersankaripuolta mukaan, jotta kyseessä olisi onnistunut elokuva. On kuitenkin onni, että tämä puoli on mukana ja tohtori Mustekala tuo tosiaan suurta lisäharmia Peterin elämään. Ja kuten sanoin, Peterin voimat alkavat katoilla, mikä tuottaa tietty myös vaikeuksia. Elokuva ei tarjoa tähän selkeää selitystä, mutta itse koen asian niin, että Ben-sedän viisas lause "suuri voima tuo suuren vastuun" ei tarkoita vain sitä, että Peterin täytyy voimiensa kanssa suojella ihmisiä, vaan että niiden voimienkin kanssa hänellä on vastuu pitää tavallinen elämänsä kasassa - eikä Peter kykene siihen, joten miksi hän sitten ansaitsisi nämä huikeat kyvyt? Tämä tuo nerokasta lisäsyvyyttä elokuvaan.

Koska elokuvan draamapuoli on näin erinomaisesti rakennettu, katsoja todella välittää hahmoista, jolloin toimintakohtauksissa tuntuu olevan enemmän tunnetta pelissä. Tämän lisäksi leffan toimintakohtaukset ovat todella näyttäviä - etenkin aivan mielettömän upea junan katolla tapahtuva taistelu, mikä on yhä yksi suosikkitaistoistani supersankarielokuvien historiassa! Loppuhuipennus ei ole ihan yhtä näyttävä, mutta siitä löytyy paljon tunteita ja yllättävää koskettavuutta. Leffassa on muutenkin koskettavia ja surullisia hetkiä - varsinkin yksi keskustelu Peterin ja May-tädin kanssa on sydäntäsärkevä. Jännitystäkin on luvassa ja yksi sairaalakohtaus alkaa muistuttamaan jopa kauhuelokuvaa! Näiden synkempien tunteiden vastapainona on erinomaista huumoria. Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2 on todella hauska elokuva, eikä vain J. Jonah Jamesonin ja vuokranantaja Ditkovichin takia. Itse Spider-Maniin on saatu mukaan sarjakuvista tuttua nokkelaa sanailua, minkä lisäksi nauroin hysteerisesti kohtaukselle, missä katusoittaja alkaa hoilaamaan epävireisesti Spider-Manin klassista tunnuslaulua ja Peter tuijottaa häntä järkyttyneenä. Ohjaaja Sam Raimi on onnistunut edellistä elokuvaa huomattavasti paremmin pitämään erilaiset tunteet kasassa samassa paketissa ja luonut supersankariteoksen, mikä kuuluu yhä genrensä parhaimmistoon!

Elokuva on kuvattu ja leikattu mahtavasti. Pidän etenkin joistain todella kekseliäistä siirtymisistä seuraaviin kohtauksiin. Vuonna 2004 Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2:n tehosteet olivat tosiaan niin merkittävät, että elokuva sai itselleen siitä hyvästä Oscar-palkinnon. Elokuva oli myös ehdolla ääniefekteistään, mitkä kuulostavat kyllä hienoilta. Nykypäivänä tehosteet näyttävät tietysti hieman heikommilta kuin vuonna 2004, mutta pääasiassa leffa on kestänyt paremmin aikaa kuin edellinen osa. Digitaalisesti tehty Spider-Man on selkeästi uskottavampi kuin ensimmäisessä elokuvassa, mutta digitaalisesti tehty tohtori Mustekala saa kohottelemaan kulmia. Kuitenkin lopussa, kun Spider-Man heiluu ympäri kaupunkia seittien varassa, tehosteet näyttävät niin kököiltä, että voisi luulla katsovansa vanhan tietokonepelin tasojen välissä pyörivää videota. Lavasteet ovat tässäkin elokuvassa tyylikkäät ja puvustus on muuten onnistunutta, mutta itseäni häiritsee paljon, että Spider-Manin asun siniset kohdat muuttuvat välillä mustiksi. Miksi?

Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2:ssa on mukana joitain hauskoja "easter eggejä", eli viittauksia muihin elokuviin, sarjakuviin jne. Tarkkaavaisimmat katsojat voivat huomata vuoden 2004 The Punisher -elokuvassa nimikkohahmoa näytelleen Thomas Janen, joka vilahtaa leffan loppupuolella, kun Mary Jane juoksee suihkulähteen ohi. Doctor Strangesta (joka saa tänä vuonna oman elokuvansa) heitetään nopeasti hauska vitsi.

Elokuvasta on olemassa 8 minuuttia alkuperäistä teatteriversiota pidempi 2.1 -versio. Se sisältää pidennettyjä kohtauksia, kuten alussa olevan pizzatoimituksen. Jotkut kohtaukset - esimerkiksi kiusallinen hissikohtaus - ovat täysin erilaisia kuin teatteriversiossa.

Yhteenveto: Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2 on elokuvana onnistuneempi kuin ensimmäinen. Elokuva saa katsojan todella välittämään Peteristä, jolle tapahtuu jatkuvasti inhottavia asioita. Draamapuoli on suorastaan täydellistä ja niin ovat myös toimintakohtaukset. Taistelu junan katolla on kaikkien näiden vuosienkin jälkeen uskomattoman hieno! Tobey Maguire sopii edellistä osaa paremmin sekä Peter Parkerin että Spider-Manin rooliin. Maguiren lisäksi muutkin näyttelijät tekevät todella hyvää työtä - etenkin Simmons ja Harris. Heikointa leffassa on tohtori Mustekalan liikaa selittelevät keskustelut itsensä kanssa ja hahmon sarjakuvamaisuus, sekä hölmö suunnitelma. Elokuva kuitenkin perustuu sarjakuviin, joten tämän voi suurimmaksi osaksi antaa anteeksi. Ohjaaja Sam Raimi on erinomaisesti yhdistellyt eri tunnetiloja ja saanut aikaiseksi niin kiehtovan paketin, että uppouiduin ihan täysillä mukaan ja sain jopa kylmiä väreitä. Mukana on myös hienoa syvällisyyttä ja klassisesta "suuri voima tuo suuren vastuun" -lausahduksesta löydetään uusia puolia. Suosittelenkin katsomaan Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2:n, vaikka supersankarileffat eivät välttämättä olisikaan juttunne, sillä siitä löytyy paljon muutakin. Nuoriso saa luultavasti elokuvasta eniten irti, mutta minkä tahansa ikäisille supersankarifaneille se toimii taatusti, sillä filmi edustaa yhä genrensä parhaimmistoa. Huomenna on sitten kolmannen elokuvan katsomisen ja arvioimisen vuoro...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.1.2016 - Muokattu 10.8.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.spiderman-films.wikia.com
Spider-Man 2, 2004, Columbia Pictures, Marvel Enterprises, Laura Ziskin Productions