THE MISEDUCATION OF CAMERON POST
Ohjaus: Desiree Akhavan
Pääosissa: Chloë Grace Moretz, Sasha Lane, Forrest Goodluck, Jennifer Ehle, John Gallagher Jr., Emily Skeggs, Melanie Ehrlich ja Owen Campbell
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 31 minuuttia
Ikäraja: 12
The Miseducation of Cameron Post perustuu Emily M. Danforthin samannimiseen kirjaan vuodelta 2012. Beachside ja Parkville Pictures -yhtiöt hankkivat kirjan elokuvaoikeudet ja alkoivat työstämään siitä filmatisointia. Kuvaukset alkoivat loppuvuodesta 2016 ja lopulta elokuva sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla tammikuussa 2018. Leffa voitti elokuvajuhlien isoimman palkinnon, minkä jälkeen sitä on näytetty useilla eri festivaaleilla, kunnes se vihdoin sai kunnon teatterilevityksen ja saapuu nyt myös Suomeen. Itse kiinnostuin filmistä heti, kun kuulin siitä. Elokuvan juoni vaikutti erittäin kiinnostavalta, minkä lisäksi sitä tähdittää yksi 2010-luvun lupaavimmista nuorista naisnäyttelijöistä, Chloë Grace Moretz. Moretzin ura on lähtenyt parin viime vuoden aikana selkeään laskuun ja halusin nähdä, voisiko tämä elokuva muuttaa suuntaa. Meninkin erittäin positiivisin mielin katsomaan elokuvaa sen lehdistönäytökseen.
Vuonna 1993 nuori tyttö Cameron Post jää kiinni homoseksuaalisuudestaan ja hänet lähetetään God's Promise -leirille, missä samanlaisia nuoria yritetään uskonnollisin keinoin muuttamaan heteroiksi.
Pääroolissa Cameron Postina nähdään Kick-Assista (2010) tunnetuksi noussut Chloë Grace Moretz, joka tekee tässä elokuvassa uransa parhaan roolisuorituksen. Cameron on hyvin epävarma nuori, eikä uskalla näyttää kunnolla tunteitaan ja Moretz tuo tämän piirteen upeasti esille. Moretz tekee paljon hyvin pienillä ilmeillä ja eleillä, ja onnistuu tuomaan valtavasti tunnetta mukaan hahmoonsa. Muutamassa kohtaa Cameron kuitenkin näyttää tunteensa isommin ja olivat ne sitten iloa, surua tai jopa kiihkeyttä, ne tulevat Moretzista luonnostaan. Läpi elokuvan Moretzista huokuu intohimo tätä projektia kohtaan, mikä saa katsojan entistäkin paremmin tapahtumiin mukaan.
Muita nuoria God's Promise -leirillä ovat mm. Cameronin kiltti kämppis Erin (Emily Skeggs), kapinahenkinen Jane (Sasha Lane) ja tämän kaveri Adam (Forrest Goodluck), laulamista harrastava Helen (Melanie Ehrlich), feminiininen Mark (Owen Campbell) ja hieman tyly Dane (Christopher Dylan White). Jokainen nuorista tekee loistotyötä läpi leffan ja jokainen saa hienosti oman hetkensä loistaa. Etenkin Markin näyttelijä Campbell teki minuun yhdessä kohtaa ison vaikutuksen.
God's Promise -leiriä johtavat tohtori Lydia March (Jennifer Ehle) ja pastori Rick (John Gallagher Jr.). Tohtori March on hyvin epämiellyttävä kaikille, jotka eivät tottele häntä, kun taas pastori Rick on lämmin ja mukava nuorille. Silti molemmista löytyy myös hieman toisenkin persoonallisuutta, eikä katsojana haluaisi tutustua kumpaankaan. Tohtori Marchin kohdalla olisi helppo vajota ylinäyttelemisen puolelle ja muuttua hieman karikatyyrimäiseksi roistoksi, mutta Ehle pitää roolinsa hienosti kurissa ja osaa olla painostava juuri oikealla tavalla.
Olin lähes satavarma, että näkisin hyvän elokuvan, kun menin katsomaan The Miseducation of Cameron Postia ja uskoin leffan olevan jopa todella hyvä. Silti elokuva pääsi yllättämään minut sillä, kuinka hyvä se loppujen lopuksi onkaan. Filmi vetäisi maton jalkojeni alta ja vangitsi minut täysin, sillä kyseessä on aivan mahtava teos! Elokuvan tarina on äärimmäisen kiehtova, minkä lisäksi kyseessä on myös todella tärkeä elokuva, sillä se näyttää hienosti, mitä kauheuksia seksuaalivähemmistöt joutuvat kestämään. Omat vanhemmat lähettävät lapsensa jollekin leirille, missä häntä aivopestään, kunnes hän ajattelee itsestään eri tavalla. Ja tällaista tapahtuu oikeassa maailmassa! Leffan juonesta saisi aikaiseksi erittäin karmivan psykologisen kauhuleffan ja omalla tavallaan filmi jopa on paikoitellen kauhua. Leirin meininki on välillä painostavaa ja epämiellyttävän ahdistavaa, mikä on toisaalta hassua, sillä nopealla vilkaisulla God's Promise vaikuttaa ihan normaalilta kesäleiriltä. Nuoret seikkailevat metsässä, pitävät karaokeiltaa ja heille on järjestetty kaikenlaista puuhaa, kuten askartelua sun muuta kivaa. Tämä tavallisuus vain lisää leirin painostavaa henkeä ja katsojana haluaisi vuoronperään halata ja suojella jokaista nuorukaista. Leirin kauheuden tiivistää täydellisesti Cameronin repliikki, kun häneltä kysytään, onko hän kokenut henkistä pahoinpitelyä leirillä. "Eikö se ole henkistä pahoinpitelyä, kun opetetaan vihaamaan itseään?"
On pari syytä, mitkä ymmärrän, jos elokuvasta ei pidä. Ensinnäkin sen katsominen voi olla hyvin hankalaa monille kristityille, sillä leffa ei näytä heitä erityisen hyvässä valossa. Välillä filmi yrittää hakea jonkinlaista puolueetonta näkökulmaa tilanteeseen ja näyttää asiat vain sellaisena kuin ne ovat, mutta elokuva kääntyy vahvasti sille kannalle, että tietyt kristityt uskomukset loukkaavat tasa-arvoa ja ihmisten perusoikeuksia. Toinen syy, miksi The Miseducation of Cameron Postista ei välttämättä tykkää, on sen tietty "juonettomuus". Olen varma, että monet (minä mukaanlukien) odottavat nuorten suunnittelevan jonkinlaista pakoa, mutta elokuva sijoittuu lähes koko kestonsa ajan leirille ja pääasiassa vain näyttää, millaista siellä on. Laitoin juonettomuus-sanaan lainausmerkit, sillä kyllä filmistä selkeä tarina löytyy. Se näyttää upeasti nuorten kokeman henkisen matkan ja yksi elokuvan parhaista asioista onkin, kuinka hyvin se imaisee katsojan nuorten mielen sisälle. Katsoja pystyy kokemaan nuorten sisäisen kamppailun itsensä kanssa ja itsekin alkaa epäilemään omaa ajatusmaailmaansa, kun huomaa olevansa täysillä mukana tarinassa. Kuten sanoin, Cameronin tunteisiin pääsee täysillä mukaan, jolloin iloisten kohtauksen onnellisuuden ja surullisten hetkien kipu tuntuvat sydämessä. Elokuva onnistui koskettamaan itseäni syvästi. Tämän lisäksi olin todella yllättynyt, kuinka paljon leffassa on seksiä, sillä luulin näkeväni perinteisemmän nuortenelokuvan, missä sänkykohtaukset loppuvat aina lähes välittömästi kesken. Tässä nuoruuden kiihkeys on suorastaan käsin kosketeltavaa.
Elokuvan on ohjannut Desiree Akhavan, joka on aiemmin tehnyt vain yhden täyspitkän leffan, Appropriate Behavior (2014). Hän on siis varmasti suurelle osalle yleisöstä täysin tuntematon nimi, mutta jos hän jatkaa niin hienojen filmien tekoa kuin The Miseducation of Cameron Post, voi hänelle avautua isokin ura. Akhavanin ohjaus on suorastaan lumoavaa ja hän kykenee tekemään hitaista tapahtumista äärimmäisen kiehtovia. Akhavan on myös kirjoittanut elokuvan käsikirjoituksen yhdessä Cecilia Frugiuelen kanssa. Kaksikko on tehnyt huikeaa työtä, mitä tukee erinomainen leikkaus. Elokuvalla on kestoa vain puolitoista tuntia, mutta se ei tunnu liian lyhyeltä, vaan elokuva pystyy kertomaan tarinansa hienosti alusta loppuun siinä ajassa. Kyseessä on erittäin ytimekäs paketti. The Miseducation of Cameron Post on myös taidokkaasti kuvattu ja lavastettu. Lavastus- ja puvustustiimit ovat onnistuneet luomaan uskottavan 1990-luvun hengen. Leffan musiikit on säveltänyt Julian Wass, mutta hänen työnsä ei valitettavasti pääse erityisemmin esille. Audiopuolella elokuva luottaa täysillä hyviin ääniefekteihin.
Yhteenveto: The Miseducation of Cameron Post on yksi vuoden parhaista ja tärkeimmistä elokuvista. Filmi käsittelee hienosti rankkaa aihetta ja koskettaa upeasti, näyttäessään millaisia kauheuksia monet seksuaalivähemmistöt joutuvat kokemaan. Elokuva nappaa heti alussa mukaansa ja saa katsojan täysillä nuorten mieliin, jolloin heidän ajatuksensa ja tunteensa välittyvät selkeästi. Joku voisi kritisoida filmiä sen "juonettomuudesta", mutta itse vain ihailin sitä, kuinka mestarillisesti ohjaaja Desiree Akhavan pitää pakettia kasassa ja tunnelman näin vangitsevana. Filmi saa ahdistumaan, suremaan, mutta onneksi myös iloitsemaan. Eniten elokuvassa kuitenkin loistaa Chloë Grace Moretz, joka tekee uransa parhaan roolisuorituksen ja minä todella toivon, että hän jatkaa tällä tiellä, eikä tee enää 5. aallon (The 5th Wave - 2016) kaltaisia sotkuja. Kristityille filmi voi olla kova pala purtavaksi, sillä elokuva ei näytä heidän uskomuksiaan hyvässä valossa, mutta toivon, että mahdollisimman moni kävisi katsomassa The Miseducation of Cameron Postin. En vain sen takia, että on kiva tukea tällaista pienempää indie-filmiä, vaan koska se saattaa avata monien silmät siitä, mitä kamaluuksia maailmassa tapahtuu. Ja koska kyseessä on oikeasti hieno elokuva.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.9.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Miseducation of Cameron Post, 2018, Beachside Films, Parkville Pictures
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti