MOONLIGHT (2016)
Ohjaus: Barry Jenkins
Pääosissa: Alex R. Hibbert, Ashton Sanders, Trevante Rhodes, Naomie Harris, Mahershala Ali, Janelle Monáe, Jaden Piner, Jharrel Jerome ja André Holland
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 51 minuuttia
Ikäraja: 12
En tiennyt Moonlightista oikeastaan mitään muuta kuin että kyseessä olisi kasvutarina, ennen kuin menin katsomaan elokuvan. Olin nähnyt elokuvan julisteen internetissä, mutta se ei ollut herättänyt kiinnostustani. Moonlight olisikin varmaan mennyt minulta täysin ohi, jos se ei olisi voittanut parhaan draamaelokuvan Golden Globe -palkintoa. Kun luin läpi kilpailun voittajat ja huomasin ensimmäisenä Moonlightin, tiesin, että minun täytyi mennä katsomaan se. Kävin heti ensimmäisessä lehdistönäytöksessä ja vaikka en erityisen paljoa odottanut elokuvalta, toivoin näkeväni oikeasti hyvän elokuvan, sillä mietin, ettei leffa turhaan saisi niin isoa palkintoa. Kuitenkin leffan aikana ja sen jälkeen ihmettelin, miksei samasta kategoriasta ehdolla ollut Hacksaw Ridge (2016) vienyt pystiä tältä ylivoimaisesti, sillä kovin ihmeellinen pätkä ei ole kyseessä.
Littlesta Blackiksi, Moonlight kertoo Chironin kasvutarinan kiusatusta pikkupojasta huumediileriksi, jonka ympärillä tapahtuneet asiat vuosien varrella ovat vaikuttaneet vakavasti siihen, millainen ihminen Chironista kasvoi.
Chironia näyttelee kolme henkilöä: Alex R. Hibbert esittää häntä lapsena, jolloin kaikki kutsuvat Chironia Littleksi, Ashton Sanders näyttelee häntä nuorena, aikuistumisen kynnyksellä olevana miehenalkuna ja Trevante Rhodes näyttelee häntä aikuisena, jolloin hänestä käytetään nimitystä Black. Yllättävää kyllä, tässä elokuvassa lapsinäyttelijä tuntuu vievän voiton. Hibbert pohjustaa hahmoa toimivasti. Lapsena Chiron ei erityisemmin puhu mitään, mikä oli mielestäni hienoa, sillä silloin muut asiat näyttelemisessä toivat sisältöä hahmoon. Mitä enemmän hahmo kasvaa, sitä enemmän hän myös puhuu. Mielestäni hahmo olisi toiminut läpi elokuvan paremmin, jos hän puhuisi vain silloin, kun hänen on aivan pakko, eikä hän sanoisi kovin montaa pitkää lausetta koko elokuvan aikana. Sanders tuo oman lisäyksensä Chironiin ja vetää hyvän roolisuorituksen. Hänen Chironinsa alkaa kokea suuria muutoksia. Valitettavasti elokuvan huipentajana Trevante Rhodesin näyttelemä aikuinen Chiron ei toimi yhtään. Vaikka Chironin on tarkoituskin olla ontto hahmo, Rhodes ei tuo sitä esille tyhjällä näyttelemisellään ja hahmo ei enää tunnu miltään lopussa. Ehkä paremman näyttelijän kanssa aikuis-Chiron olisi onnistunut, mutta tällaisenaan loppuosiosta lähtee maku Rhodesin lahjattomuuden vuoksi.
Chironin äitiä näyttelee Naomie Harris, joka vetää erinomaisen roolisuorituksen inhottavana huumeaddiktina. Äiti rakastaa poikaansa, mutta hän ei tuo sitä kovin hyvin esille, vaan pitää Chironia syypäänä moniin asioihin ja suuttuu poikansa teoista, vaikka itse toimiikin typerästi. Äiti tuo kotiinsa useita miesvieraita, jolloin hän potkii lapsensa pihalle. Harris todella yllätti roolissa ja vaikka hahmo onkin vihattava, Harriksen roolisuorituksen takia äitiä haluaisi nähdä enemmän.
Paras hahmo elokuvassa on Mahershala Alin esittämä Juan, joka myy huumeita. Se ei kuitenkaan tee hänestä pahaa ihmistä, vaan hän on yksi elokuvan fiksuimmista hahmoista. Kun Chiron joutuu olemaan poissa kotoaan, Juanista tulee hänelle isähahmo, joka opettaa Chironille asioita elämästä ja osoittaa, ettei Chironin tarvitse olla mitään muuta kuin oma itsensä. Alin roolisuoritus on todella hyvä ja olikin pettymys, ettei hän esiinny kovin paljoa. Itse olisin mieluusti katsonut koko elokuvan pelkkää Chironin lapsuusosuutta, jossa hän ja Juan tekevät asioita yhdessä.
Juanin tyttöystävä Teresaa esittää Janelle Monáe. Siinä missä Juanista tulee Chironin isäkorvike, Teresasta tulee lämminsydäminen äitihahmo, joka Chironilta puuttuu. Monáe on toimiva roolissaan ja hauska juttu on, että tässä pariskuntaa näyttelevät Ali ja Monáe esiintyvät kummatkin elokuvassa Hidden Figures (2016).
Chironin lapsuudenystävä Kevin pysyy Chironin elämässä kaiken aikaa. Lapsi-Kevinia esittää Jaden Piner, teini-Kevinina nähdään Jharrel Jerome ja aikuis-Kevinia näyttelee André Holland, jolle näyttäisi olevan tuskaa yrittää näytellä tönkön Trevante Rhodesin kanssa. Kevinin hahmo on toimiva ja kaikki häntä näyttelevät henkilöt ovat hyviä, vaikka Pinerin versio ei olekaan samanlainen kuin Jeromen ja Hollandin.
Moonlight on pettymys, vaikken odottanut siltä oikeastaan mitään. Onkin suuri saavutus, että elokuva voi tuntua pettymykseltä, vaikka sille ei loisi odotuksia. Mutta koska elokuva on saanut ison palkinnon, niin kyllähän se herättää tietynlaisia odotuksia laatutasoa kohtaan. Elokuvan aloitus on mainio. Hahmojen esittely on toimivaa. Katsojana tuntuu pahalta nähdä, kuinka äiti kohtelee Chironia ja katsojaa lämmittää Chironin ja Juanin väliset kohtaukset. Mitä pidemmälle elokuva kulkee, sitä enemmän elokuva menettää tasokkuuttaan. Moonlight koostuu kolmesta osasta: Little, Chiron ja Black. Jokainen osa kestää suunnilleen saman ajan verran ja ne kertovat tietyt hetket Chironin elämästä. Kuten voikin jo päätellä, ensimmäinen osa on mielestäni selkeästi paras. Toinen osakin on hyvä, vaikkakin siinä Chironin muuttuminen tapahtuu hieman äkillisesti. Kolmas osa läimäisee kahta edellistä osaa naamalle ja pilaa sujuvan tunnelman. Viimeisen puolen tunnin ajan vain toivoisi, että tarina saisi jo päätöksensä tai että tarina olisi jäänyt kahteen osaan.
Elokuvasta tulee mieleen muutama vuosi sitten ilmestynyt Boyhood (2014), joka kertoo myös realistisen oloisen kasvutarinan pojasta mieheksi. Moonlightin ja Boyhoodin ero onkin siinä, että Boyhood on oikeasti todella hyvä elokuva. Siinä tunnelma oli kohdallaan läpi kestonsa ja sen tekotapa oli ainutlaatuinen. Tästä ei löydy ainutlaatuisuutta. Tarina pojasta, joka kasvuympäristönsä takia muuttuu "huonoksi ihmiseksi", ei ole originaali, eikä sen tekotapa ja kolme osaa ole kovin erikoisia. On sääli, että loppupuoli on niin tunnoton, sillä alkuosuus toimi hyvin. Tiedän, että loppuun oli tarkoitus tuoda tunnottomuutta, sillä Chiron itse kokee menettäneensä tunteensa. Tunnottomuudella tarkoitan lähinnä, että lopusta puuttuu se tunne, minkä pitäisi välittyä katsojalle Chironin tunnottomuudesta. Ravintolakohtausta loppupuolella on venytetty aivan liian pitkäksi, eikä sen jännite ole onnistunut. Onneksi aina voi muistella alkupään kohtia, joissa esimerkiksi Juan opettaa Chironia uimaan tai Chironin äiti sekoilee ja pojasta välittyy pelko. On varmasti monia, joille tämä kolahtaa kunnolla, mutta itseeni se ei tehnyt erityistä vaikutusta.
Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Barry Jenkins ja tarina perustuu Tarell Alvin McCraneyn draamaprojektiin "In Moonlight Black Boys Look Blue". Käsikirjoituksessa parasta on dialogi, joka tuntuu todelliselta katukieleltä, eikä siinä ole peitelty rumia sanoja. Kuvaus ei ole parhaasta päästä. Elokuvan ensimmäinen kuva, joka kestää kauan, lupailee hyvää, mutta valitettavasti totuus on toinen. Jalustaan ei näköjään ole ollut varaa ja käsivarakuvan käyttö on häiritsevän iskevästi käytettyä. Tasaisiksi kuviksi tarkoitetut otot heiluvat täysin turhaan ja välillä tuntuu, että kuvatuista otoista on valittu juurikin viimeiset, joissa kameramies ei ole jaksanut kunnolla enää pitää painavaa kameraa käsissään. Leikkaus on ihan sujuvaa, vaikkakin loppupuolta olisu voinut tiivistää. Nicholas Britell on säveltänyt elokuvaan musiikkia, mutta sitä on käytetty niin vähän, ettei elokuvasta muista minkäänlaista musiikkia.
Yhteenveto: Moonlight on ihan hyvä, mutta pettymys Golden Globe -palkinnon tuoman odotuksen takia. Alkupuoli on selkeästi parempi, kun taas elokuvan lopusta puuttuvat oikeat tunteet. Näyttelijätyö on hyvää, mutta aikuis-Chironia näyttelevä Trevante Rhodes on huono roolissaan, vaikka ulkoisesti näyttääkin oikealta rooliin. Mahershala Alin näyttelemä Juan on paras hahmo koko elokuvassa ja olisin halunnut nähdä häntä paljon enemmän. Myös Naomie Harriksen esittämä äitihahmo oli todella hyvin näytelty. Itse olisin antanut parhaan draamaelokuvan Golden Globe -palkinnon Hacksaw Ridgelle, vaikka en olekaan muita kilpailijoita vielä nähnyt. Tämän odotetaan olevan ehdolla myös Oscar-gaalassa, mutta toivon, että voitto menee jollekin muulle, esimerkiksi ennakkosuosikki La La Landille (2016), joka on oikeasti todella mainio. Kyllähän Moonlightin katsoo, muttei se kovin ihmeellinen ole. Jos haluaa dramaattisen kasvutarinan katsoa, niin pistäkää Boyhood pyörimään.
Kirjoittanut: Joonatan, 15.1.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.traileraddict.com
Moonlight, 2016, A24, Plan B Entertainment
suosittelen kattomaan uudelleen, sulta jäi paljon asioita huomaamatta. Tää arvostelu on pintaraapaisu mestariteoksesta, jonka arvo tulee nousemaan vuosien saatossa. Tälle voi tapahtua samalla tavalla kuin Citizen Kane leffalle (tuskin olet nähnyt, arvostelet vaan nykyleffoja)
VastaaPoistaMielipiteitä on erilaisia. Jotkut pitävät tästä ja toiset taas eivät. Omasta mielestäni se ei ollut kovin ihmeellinen. Voi myös olla, että tälle käy niin kuin monille parhaan elokuvan Oscar-voittajille, ettei kukaan enää muista tätä vuosien päästä. Voi olla, että joskus katson Moonlightin uudestaan, mutta voi olla, että en. Sen tietää vasta sitten. Veikkaan, että jos niin käy, että tästä muodostuu iso klassikko, katson leffan uudestaan muistinvirkistykseksi.
PoistaKyllä, olen nähnyt Citizen Kanen. En erityisemmin pidä siitä, että teet johtopäätöksiä näiden arvosteluiden perusteella siitä, mitä katson. Viime vuonna katsoin yli 500 elokuvaa, niistä arvostelin 200. Ennen viime vuotta olin nähnyt yli 1000 elokuvaa ja määrä sen kuin kasvaa. Arvostelen pääasiassa nykyleffoja, koska niille on eniten kysyntää ja minua itseäni kiinnostaa eniten kirjoittaa niistä. Ihmisiä kiinnostaa uudet leffat, sillä vanhathan "on jo nähty". Tällä hetkellä vanhin leffa, jonka arvostelu on julkaistu, on vuoden 1968 2001: A Space Odyssey.
Voi olla, että ymmärsin kommenttisi väärin, etkä oikeasti tarkoittanutkaan näsäviisastella. Ensi vuoden ensimmäinen puolisko tulee olemaan täynnä arvosteluja leffoille, jotka ilmestyivät ennen 2000-lukua. Näihin kuuluu mm. The Exorcist, The Wizard of Oz, Singin' in the Rain, Snow White and the Seven Dwarfs ja monia muita. Perustin tämän blogin vuoden 2016 alussa. Minulla ei ole mitenkään aikaa tehdä kaikille haluamilleni teoksille arvosteluja ja harmittelen sitä usein. En tiedä kauanko tämä tulee jatkumaan, sillä elämä voi viedä eri paikkaan. Toivon kuitenkin, että siinä kohtaa arvosteluja olisi useille sadoille elokuville!
- Joonatan, Elokuvan taikaa
Sano mitä sanot mutta tää "arvostelu" on pohjanoteeraus eikä lainkaan itse elokuvan arvoinen. Ehkä sulle sopii paremmin noi supersankarileffat, jotka pitää katsojiaan kädestä kiinni selittäen niille kaiken, ettei vaan mikään jää epäselväksi. Nopeita, syöpäsiä leikkauksia ja räjähdyksiä jeeesshh - ettei vaan kukaan kyllästyisi. Moonlight ei tätä tee, se ei pidä katsojaa kädestä kiinni koska sen ei tarvitse, asiat kyllä löytyvät leffasta jos osaa vain katsoa. Moonlight ei pidä katsjoiaan idiootteina, jotka eivät osaa itse ajatella. Ja kun tätä arvostelua luen mulle herää kysymys, että ootko edes koko elokuvaa nähnytkään? Sanot: "Vaikka Chironin on tarkoitus olla ontto hahmo" Ontto hahmo?? Ja miten niin sen tarkoitus olla sitä? Sanot myös: "Tarinan pojasta, joka kasvuympäristönsä takia muuttuu huonoksi ihmiseksi, ei ole orginaali" Huonoksi ihmiseksi? No niinhän siinä käy xD Ja sunko mielestä nää supersankari, pikaruoka leffat ovat sitten orginaaleja tarinoiltaan? Jos heittelet negatiivista palautetta, siinä ei ole mitään vikaa mutta jos ne on näin perättömiä kun sun väittämät nii huhhuh huhhu. Oot kattonut varmaan joo 500 leffaa mutta puolet niistä on varmaan menny sulta ihan täysin ohi tän arvostelun perusteella. Suosittelen sulle Coenin veljesten leffoja. Niissä sun pitää käyttää omia aivoja.
PoistaSano mitä sanot mutta tää "arvostelu" on pohjanoteeraus eikä laisinkaan itse elokuvan arvoinen. Ehkä nää nykyset supersankari leffat (jos niitä leffoiksi edes kehtaa kutsua) sopii sulle paremmin. Niissä elokuva pitää katsojaa kädestä kiinni ja selittää kaiken, ettei mitään jää katsojlle mysteeriksi. Moonlight ei pidä kädestä kiinni, eikä sen täydy koska asiat löytyvät leffasta kun osaa katsoa. Se ei pidä katsojiaan tyhminä. Kun luen tätä sun arvostelua, mulle herää kysymys että näitkö edes koko leffaa?? Sanot: "Vaikka Chironin on tarkoituskin olla ontto hahmo" Ontto hahmo?? Ja miten niin sen on tarkoitus olla sitä? " Tarina pojasta, joka kasvuympäristönsä takia muuttuu "huonoksi ihmiseksi" Huonoksi ihmiseksi?? voi vittu...
VastaaPoistaSano mitä sanot mutta tää "arvostelu" on pohjanoteeraus eikä lainkaan itse elokuvan arvoinen. Ehkä sulle sopii paremmin noi supersankarileffat, jotka pitää katsojiaan kädestä kiinni selittäen niille kaiken, ettei vaan mikään jää epäselväksi. Nopeita, syöpäsiä leikkauksia ja räjähdyksiä jeeesshh - ettei vaan kukaan kyllästyisi. Moonlight ei tätä tee, se ei pidä katsojaa kädestä kiinni koska sen ei tarvitse, asiat kyllä löytyvät leffasta jos osaa vain katsoa. Moonlight ei pidä katsjoiaan idiootteina, jotka eivät osaa itse ajatella. Ja kun tätä arvostelua luen mulle herää kysymys, että ootko edes koko elokuvaa nähnytkään? Sanot: "Vaikka Chironin on tarkoitus olla ontto hahmo" Ontto hahmo?? Ja miten niin sen tarkoitus olla sitä? Sanot myös: "Tarinan pojasta, joka kasvuympäristönsä takia muuttuu huonoksi ihmiseksi, ei ole orginaali" Huonoksi ihmiseksi? No niinhän siinä käy xD Ja sunko mielestä nää supersankari, pikaruoka leffat ovat sitten orginaaleja tarinoiltaan? Jos heittelet negatiivista palautetta, siinä ei ole mitään vikaa mutta jos ne on näin perättömiä kun sun väittämät nii huhhuh huhhu. Oot kattonut varmaan joo 500 leffaa mutta puolet niistä on varmaan menny sulta ihan täysin ohi tän arvostelun perusteella. Suosittelen sulle Coenin veljesten leffoja. Niissä sun pitää käyttää omia aivoja.
VastaaPoistaMielipiteitä on monia ja tämä oli minun mielipiteeni. Sinun mielipiteesi minun mielipiteestäni oli niin raju, että sinun täytyi tulla heittelemään negatiivista palautetta. Pyydän anteeksi, jos arvostelullani olen aiheuttanut sinulle mielipahaa ja olen iloinen, että pidit Moonlightista paljon enemmän kuin minä. Katsoin kyllä elokuvan, vieläpä puoli kuukautta ennakkoon, jos sitä niin mietit.
PoistaMielestäni on koomista, miten näitä "oikeita" elokuvia verrataan aina supersankarileffoihin. Eiväthän ne ole originaaleja, mutta tekeekö se huonoksi ihmiseksi, jos sellaisista elokuvista pitää? Minun mielestäni ei. Kaikkihan on oikeutettu omaan mielipiteeseen ja on olemassa sananvapaus, mutta tämä tuntuu siltä, etten mielestäsi saa ilmaista mielipidettäni tai vapaasti sanoa, miltä elokuva minusta tuntui. Tämä tekee minut surulliseksi.
Coenin veljesten leffoja olen nähnyt muutama kappaletta ja Hail, Caesar! -elokuvaa (2016) lukuunottamatta näkemäni on ollut hyvää. :)
Onko mitään mahdollisuutta minulle lukea jostain sinun arviosi Moonlightille? Minua kiinnostaa tietää, mikä teoksessa iski sinuun niin voimakkaasti, että sinun täytyy iskeä minun kimppuuni niin voimakkaasti. Jos et ole arvostelua kirjoittanut, niin kirjoitatko vaikka vastauksena mielipiteitäsi?
Olisin toivonut hieman luovempaa ja järkevämpää palautetta, eikä nopeaa, syöpäistä negatiivista haukkumista, jossa tunnut puhuvan minusta niin kuin aivotyöskentelyssäni tai sen kehittymisessä olisi jotain vikaa, mutta sait ilmaistua tunteesi - joskin tarpeettoman voimakkaasti. Nähtävästi olet tutustunut vain Elokuvan taikaa -tarjonnan supersankarielokuvien arvosteluihin, mutta voisit vaikka käydä lukemassa arvioita elokuville, kuten Café Society, Manchester by the Sea, Lion, The Founder, Swiss Army Man, Inception, Florence Foster Jenkins ja Brooklyn. Toivottavasti niiden kautta huomaat, että pidän useista eri lajityypeistä!
Se on vielä pakko sanoa, että ihailen suuresti tyylikkäästi kuvattuja pitkiä otoksia, jolloin leikkaukset tehdään harkitsevasti. Esimerkkeinä Alejandro González Iñárritun ohjaamat Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance) ja The Revenant.
(Pakko vielä korjata, että se on 1500, eikä vain 500)
Tiedätkö edes mistä nuo pitkät otokset ideana ovat saanut alkunsa? Etpä tiiä. NIIN! vihje on hirttoköysi "kyllä minä saan pitää sellaisista elokuvista kuin minä itse haluan, kuten supersankari elokuvista, jjjeeee batman" Kyllä ihminen saa syödä paskaa jos se haluaa, mutta en silti sitä suosittelisi. "tämä tekee minut surulliseksi" okei kukkahattutäti
PoistaJos minä olen kukkahattutäti, niin sinä taidat edustaa sitä internetin varjopuolta, vaikket trolli olekaan.
PoistaOn todella huvittavaa, kuinka uskot olevasi parempi arvoinen ja etuoikeutettu ylempiin mielipiteisiin, kun taas pidät minua aivottomana mitättömyytenä.
On eri asia syödä paskaa kuin olla paskiainen, pidä tämä mielessä ja mieti käytöstäsi uudelleen.
Puhut älykkäistä elokuvista, mutta olet osoittanut tyhmyytesi pariin otteeseen. Yritin luoda sivistynyttä keskustelua kanssasi, mutta jotkut eivät siihen vain pysty. Tiedän, että otat tästä nokkiisi ja jatkat valittamista, mutta viisainta sinulle olisi pitää mölyt omassa mahassasi.
Viimeisenä pitää sanoa, että sinä et tunne minua. Älä siis puhu minulle niin kuin tuntisit. Sinä olet erittäin ahdasmielinen ja se tekee minut surulliseksi. Jos se tekee minusta kukkahattutädin, niin sen sanan määritelmä on muuttunut täysin tai et vain ymmärrä sen tarkoitusta. Älä esitä olevasi minun yläpuolellani, sillä ihmiset ovat samanarvoisia. :)
Miten niin minun mielipiteeni ovat ylempiä?? En oo kertaakaan sanonut niin. Mun koko jutun pointti on se, että tää sun arvostelu on huono, koska a - oot käsittänyt elokuvan aivan väärin, ei hahmo ole ontto niin kuin sanot - b, sanot monta asiaa hyväksi ilman että määrittelet tarkemmin, mitä tarkoitat hyvällä, c - puhut todella vähän valaistuksesta, lavastuksesta ja mainitset nopeesti vaa leikkauksen ja kuvauksen. Koska sä et näihin kiinnitä huomiota, sulle sopii pikaruokaleffat, joissa ei tarvii/ehdi asioita miettiä. Ahdasmielinen?? Kerroin vain missä sun arvostelussa meni täysin pieleen. Puhut tarinan epäorginaalisuudesta mutta samalla kannustat studioiden tekemiä supersankari elokuvia - Jeeeesshhh. Ja kyllä, olen trolli. LOL hasua
PoistaEt taida ymmärtää, että mielipiteitä on monia. Mielestäni Moonlight ei ollut kovin ihmeellinen, mutta silti ihan hyvä. En puhunut noista kyseisistä asioista, sillä ne eivät pistäneet erityisemmin silmään.
PoistaSinä et ole oikeastaan mikään tai kukaan sanomaan, mitkä elokuvat minulle sopivat. Ahdasmielisenä hyökkäsit minun kimppuuni, etkä tunnu yhtään kunnioittavan minua yhden elokuvan takia. Ihan oikeasti, kyseessä on vain yksi mielipide yhdestä elokuvasta. Et ole vieläkään kertonut omia mielipiteitä Moonlightista, vaikka ystävällisesti kysyin, voitko niin tehdä?
Osaatko keksiä mitään muita vertailukohteita kuin supersankarielokuvat? Et selkeästi pidä niistä, se tuli selväksi. Mistä muista elokuvista pidät kuin Moonlightista tai Coenin veljesten teoksista?
Mielestäni olisi mukavaa keskustella kanssasi elokuvista, sillä selkeästi tiedät niistä paljon! Toivoisin vain hieman rauhallisempaa ja ystävällisempää puhetta, sillä se ei tunnu erityisen kivalta, että hyökkäät minua vastaan, etenkin syyttelemällä minua tyhjänpäiväisesti, vaikka et tunne minua. Supersankarigenre on yksi lajityypeistä, joista pidän. Muita ovat draamat, komediat, toiminnat, trillerit, kauhut, musikaalit jne. Minkälaiset leffat sinulle toimivat? Piditkö sinä Boyhoodista? Entäpä muut Oscar-ehdokasleffat?
Hyvä arvostelu Joonatan. :) Minun mielestäni tuo antamasi 5/10 on ehdoton maksimi, mitä tälle leffalle voi antaa. Täytyy sanoa, että elokuvan alku oli lupaava ja mm. pidin Juanin hahmosta paljon. Mutta kokonaisuutena elokuva oli mielestäni suorastaan huono. Todella suuri pettymys, eikä mitenkään voi ymmärtää, että tämä sai oikeasti parhaan elokuvan Oscarin! Täysin käsittämätöntä. Harvoin elokuvista lähtiessä on yhtä mitään sanomaton olo. :/
VastaaPoistaUskoisin, että Oscar-voitto tuli Oscars-so-white -jutun takia, eli jonkin lähes täysin tummaihoisia sisältäneen elokuvan piti voittaa. La La Land on kuitenkin pidetympi teos, joka oli varma ennakkosuosikki.
PoistaElokuva ei ollut mielestäni huono, mutta tuntui siltä, ettei leffa oikeastaan tarjonnut paljoa. Mahershala Ali ja Naomie Harris olivat parasta leffassa.
Hyvä, että pidit arviosta! Kiitos! :)
- Joonatan, Elokuvan taikaa
Antti miten sulta voi jäädä elokuvan jälkeen "mitään sanomaton olo". Se olis kun maistaisi dominokeksiä ja sanoisi, ettei maistu miltään. Moonlight on elokuva, joka kertoo homoudesta ja siitä, miten ympäristö vaikuttaa ihmiseen ja sen kehitykseen aidommin kuin mikään elokuva koskaan ennen. Moonlight on elokuva, joka kertoo tumma ihoisesta homosta ja kertoo sen niin hyvin, että valkoihoinen hetero ymmärtää täysin, miltä hahmosta tuntuu. Elokuva on kuvattu käsivaralla, koska se kuvastaa hahmon epävakautta - ei päähahmo voi koskaan rauhoittua, koska on mitä on. Kuten elokvuassa sanotaan, kuunvalossa tummaihoisesta tulee sininen. Yhdessä lauseessa tiivistyy koko elokuvan sanoma. Nerokasta. Miten te ette voi nähdä tätä??? Voi teitä... Ymmärrän jos elokuvasta ei pidä - mutta gooosssh ymmärtäkää edes nää peruselementit. Se olis vähän niinku synkistelis miten paskaa ruoka on vaikka on maiastanut siitä vain yhden ruokalusikallisen.
PoistaKaikki eivät pidä Dominoista. Itse rakastan esimerkiksi kinkkuananaspizzaa, mutta olen ymmärtänyt, että jotkut maat eivät edes hyväksyisi tällaista yhdistelmää. Tiedänpähän, etten käy pizzerioissa näissä maissa.
PoistaEt tunnu selvästi ymmärtävän, että elokuvasta ei välttämättä pidä. Ja onhan ihan kiva parempi kuin heikko tai huono. En koskaan sanonut elokuvaa huonoksi. Kyllä minä ymmärrän nuo asiat, mutta en vain pidä niitä nerokkaina. Jos pitäisin, arvosanani elokuvalle olisi korkeampi. Ja oli syy mikä tahansa, mielestäni heiluva käsivarakuva on yksinkertaisesti ruma, jos sitä käyttää kaiken aikaa. Viime vuoden huonoin kuvaus menee kuitenkin Jason Bournelle, joka vei tekniikan liiallisuuksiin asti.
Mikä Moonlightissa on niin häikäisevän mielettömän upeaa, että sinun on pakko tulla valittamaan kerta toisensa jälkeen? Yritin olla ystävällinen ja kysyin, mistä muista leffoista pidät, jos jonkin kohdalla mielipiteemme osuisivat yhteen, mutta sinä et vain kyennyt tekemään sitä, koska et voi muuta kuin puolustella Moonlightia. Se on kuitenkin vain yksi elokuva muiden joukossa. Varmasti löytyisi jotain, mistä molemmat pidämme, kerran sinäkin olet katsonut paljon leffoja aina nykypäivän teoksista Hitchcockiin asti!
Ja jos Moonlightia vertaa ruokaan, niin voisi sanoa näin, että ensimmäiset palat maistuivat oikein makeasti, mutta sitten jokin ei enää ollut kovin hyvää ja pohjat olivat ehtineet jäähtyä. En tiedä paraneeko annos seuraavana päivänä, jos laitan sen mikroon. Kerron heti ensimmäisenä sinulle, jos ruoka oli parempaa uudelleenlämmitettynä.
Niin ja anteeksi myöhäinen vastaus, minua ei oikeastaan muutama kuukausi sitten kiinnostanut enää typerä käyttäytymisesi, vaikka sieltä löytyi kyllä asiaakin - tosin lapsellisesti ilmaistuna.
- Joonatan
Ymmärrän minä tuon fraasin pointin, ja sikälihän se onkin oikein hyvä ja kaunis ajatus, ei siinä mitään. Ja kyllä, tarina oman seksuaalisen suuntautumisen löytämisestä ja hyväksymisestähän tuo on. Eikä siinä mitään, ihan hyvä idea sinällään. Itse olen vain sitä mieltä, että kyseinen sanoma ainakin tämän elokuvan esittämänä jäi hieman mitättömäksi elokuvan kantavana teemana. Kaikillahan se suuntautuminen kuitenkin jonkinlainen on. Mutta siinäpä se. Se ei loppujen lopuksi itse ihmisestä kerro mitään muuta. Voi siltikin olla hyvä tai huono ihminen. Olisin mieluummin nähnyt Chironin esim. löytämässä oman kutsumuksensa tai vaikka oppimaan arvostamaan itseään, ja kehittymään vaikkapa Juanin opastamana tms.
VastaaPoistaMoonlight oli syvä ja hyvin toden mukainen kasvukertomus vaikeissa olosuhteissa kasvavasta ihmisestä. Elokuvan keinoja oli käytetty paljon niiden asioiden kertomiseen, mitä ei sanottu. Tämä vaatiikin sitä elämän ymmärtämistä, joka joko avaa tai pitää salaisuutena tämän elokuvan hienouden. Näyttelijäsuoritukset olivat kauttaaltaan kelvollisia, osa erinomaisia. Seksuaalisen suuntautumisen löytyminen on vain yksi asia tässä tarinassa. Hieno musiikki ja kameran käyttö joissakin tiiviissä kohtauksissa oli upeaa. Ei missään tapauksessa mikään ajankuluksi katsottava elokuva vaan ennemminkin vakava yhteiskunnallinen taideteos.
VastaaPoistaTaidan olla vähän myöhässä kommenttini kanssa, mutta onpas silti pakko tulla kehaisemaan, kuinka tyhjentävästi ja ennen kaikkea osuvasti kirjoitit Moonlightista.
VastaaPoistaVarsinaisia odotuksia leffan suhteen ei minulla ollut, vaikka tietysti ajattelin, että ei Oscareita huonoille elokuville jaeta...
Teatterista ulos kävellessäni minulla oli jotenkin hyvin hämmentynyt olo, mutta ei positiivisella tavalla. Mainittakoon, että yleensä pidän tämän tyyppisistä elokuvista, ja katson niitä mielelläni. En osannut oikein pukea pettymystäni sanoksi. Luettuani tämän totesin, että ei minun tarvitsekaan: teit sen puolestani. Kärjistetysti hyvä alku, huono loppu, kaiken kaikkiaan vähän mitäänsanomaton.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en tiedä, milloin minusta on viimeksi elokuvissa tuntunut siltä, että en jaksa olla paikalla loppuun asti. Jos ystävättäreni ei olisi ollut mukana, olisin todennäköisesti chapter 2 jälkeen poistunut.
Tämä tiivistää mielestäni kaiken oleellisen:
"Moonlight on pettymys, vaikken odottanut siltä oikeastaan mitään. Onkin suuri saavutus, että elokuva voi tuntua pettymykseltä, vaikka sille ei loisi odotuksia."
P.s En ole ennen törmännytkään blogiisi. Vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta, että taidan jäädä vakiolukijaksi. :)
Tiesin, että on muitakin, jotka ovat samaa mieltä kanssani! Moonlightilla oli hyvät lähtökohdat, mutta lopputulos ei vain tuntunut osuvan maaliinsa. Se on suuri sääli, sillä leffa olisi voinut olla hieno. (Ei muuten ollut tämän vuoden Oscareiden ainoa leffa, jossa päähahmoa näyttelee useampi henkilö ja parhaiten onnistuu lapsi - toisena siis elokuva Lion)
PoistaItseäni ärsyttää suuresti, että Oscar-leffat tulevat myöhässä Suomeen. Tämän takia nämä leffat menee katsomaan Oscar-ehdokkaina, eikä peruspätkinä muiden joukossa. Ärsyttää myös, että jotkut ehdokkaat eivät saa teatterilevitystä lainkaan, ei edes siinä kohtaa, kun ehdokkaat julkistetaan köh Hell or High Water köh Fences köh!
Hienoa että pidit arvostelustani! Toivottavasti ollaan samaa mieltä jatkossakin. :)
- Joonatan, Elokuvan taikaa
Tämäkin kommentti on myöhässä, mutta mitäpä siitä.
VastaaPoistaOli virkistävää lukea erilainen arvostelu! Toisen kommentoijan sanoin: poistuin teatterista hämmentyneenä, mutten hyvällä tavalla.
Aihe, näyttelijä suoritukset, kuvaus ja musiikki olivat loistavia. Olen eri mieltä siitä että aikuinen Chiron, olisi ollut epäonnistunut. Mielestäni hän oli edelleen epävarma ja pidättyväinen. Oikeastaan se oli moelestäni ehjä kokonaisuus..
Elokuvassa oli mielestäni tarinankerronnallisia ongelmia, jotka ei selity sillä että se on "taide-elokuva".
Ehkä aiheen, ajankohtaisuuden ja erilaisuuden vuoksi voisi antaa pari pojoa lisää, mutta en silti ymmärrä miten tämä voitti La la landin..?
Sekään kun ei ollut mielestäni 5/5 tähteä.
Hienoa, että löytyy niitä, jotka eivät Moonlightista erityisemmin pitäneet ja vielä uskaltavat sanoa sen. Jos luit ylempiä kommentteja, niin huomasit varmaan, että jokaisella ei taidakaan olla oikeutta omaan mielipiteeseensä...
PoistaEn tiedä miksi, mutta omasta mielestäni aikuinen Chiron ei vain osannut näytellä ja paras kolmesta Chironista oli lapsiversio.
Ajankohtaisuuden vuoksi tämä voitti parhaan elokuvan Oscarin. La La Land oli selvästi parempi elokuva, mutta eiväthän ne päättäjät oikeasti laatua katso. Sama miten sitä edellisenä vuonna Spotlight voitti parhaan elokuvan Oscarin, vaikka The Revenant oli selvästi se parempi leffa.
- Joonatan
Kiitos arvostelusta!
VastaaPoistaHaluisin nostaa esille sen, että sanot ettei leffassa ole mitään ainutlaatuista ja että nämä kasvutarinat on nähty. Mielestäni elokuva kertoo kuitenkin esimerkillisesti nuoren, tummaihoisen, seksuaalisuutensa kanssa kamppailevan miehen tarinan. Tämän se tekee ainutlaatuisella tavalla ja näitä tarinoita ei todellakaan ole liikaa. Aihe on tärkeä ja ainutlaatuinen. Monet nuoret varmasti näkevät siinä itsensä, ja se on itsessään arvokasta. Mielestäni tämä pitäisi ottaa huomioon - on ok ettet pidä elokuvassa, mutta sen arvokkuuden ja ainutlaatuisuuden ohittaminen on hassua.