A CURE FOR WELLNESS (2016)
Ohjaus: Gore Verbinski
Pääosissa: Dane DeHaan, Jason Isaacs, Mia Goth, Ivo Nandi, Harry Groener ja Celia Imrie
Genre: kauhu, trilleri
Kesto: 2 tuntia 26 minuuttia
Ikäraja: 16
A Cure for Wellness herätti kiinnostukseni heti, kun näin sen trailerin. Sen idea vaikutti toimivalta, minkä lisäksi elokuvan päätähti ja ohjaaja kuulostivat lupaavilta. Gore Verbinskin ohjaamat kolme ensimmäistä Pirates of the Caribbean -leffaa (2003-2007) ovat enemmän tai vähemmän hyviä - The Curse of the Black Pearlin (2003) ollessa loistava - joten minulla oli vahva usko, että hänellä olisi hieno visio. Ajattelin, että Dane DeHaan voisi toimia hyvin psykologisen trillerin pääosassa. En halunnut katsoa lisää trailereita, sillä pelkäsin, että ne paljastaisivat liikaa tarinasta, enkä halunnut tietää kovin paljoa etukäteen. Odottavaisin mielin kävin katsomassa A Cure for Wellnessin, vaikka hieman jännittikin, sillä kuulin juuri ennen leffan näkemistä, ettei se olisi kovin hyvä.
Pörssimeklari Lockhart lähtee Sveitsiin hakemaan toimitusjohtaja Pembrokea mystisestä hoitolasta, jotta voi pitää työnsä. Pembroke ei kuitenkaan halua lähteä ja hokee vain, että haluaa parantua hoitolassa. Onnettomuuden takia Lockhart joutuu jäämään hoitolaan ja hänelle alkaa vähitellen selvitä, että paikan toiminta on todella hämärää, eivätkä hoidettavat ole parannettavina, vaan jonkinlaisina koekaniineina.
Dane DeHaan esittää herra Lockhartia, jonka etunimeä ei jostain syystä kerrota. Kuten suurin osa pörssihahmoista elokuvissa, myös Lockhart on hieman ylimielinen ja inhottava hahmo. Silti hänestä oppii pitämään leffan aikana, kun tarina kulkee eteenpäin. Hoitolassa oleminen muuttaa hahmoa vainoharhaiseksi ja psykoottiseksi, eikä hän tunnu enää tietävän, mikä on totta ja mikä sepitettä. Chronicle (2012) näytti, että DeHaan on loistovalinta hahmoksi, jolla ei ole kaikki kunnossa pään sisällä. Lockhartiksi hän sopii muuten erinomaisesti, mutta aluksi häntä on vaikea ottaa tosissaan pörssimeklarina, sillä hän näyttää niin nuorelta. Lockhartin muuttuminen on toteutettu mainiosti. Sekä hahmon henkinen että fyysinen romahtaminen välittyvät hienosti katsojalle. Hahmoa piinaavat hänen menneisyytensä traumat, jotka ovat tehneet hänestä sellaisen kuin hän on. Toimivana lisäyksenä on, että Lockhart joutuu viettämään suurimman osan ruutuajastaan kainalosauvojen tukemana, jolloin karkuun juokseminen on lähes mahdotonta..
Hoitolaa johtaa mies nimeltä Volmer, jota näyttelee Jason Isaacs. Harry Potter and the Chamber of Secrets (2002) osoitti Isaacsin olevan hyvä herrasmiestä esittävänä luihuna ja sellainen johtaja Volmerkin tavallaan on. Katsojana tajuaa saman tien, että Volmerissa on jotain hämärää ja tämä vahvistuu kaiken aikaa lisää. Hahmossa on jotain pelottavaa ja tuntuu siltä, että häntä on mahdotonta päästä pakoon. Yleisesti ottaen tuntuu olevan mahdotonta lähteä hoitolasta. Isaacs on roolissaan muuten hyvä, mutta loppupuolella hän ei enää vakuuta samalla lailla.
Suurimmassa roolissa hoidettavista on erikoistapaus Hannah (Mia Goth), joka oleilee yksin, muiden hoidettavien viettäessä aikaa yhdessä. Hannah ei tiedä millainen hoitolan ulkopuolinen maailma on, eikä muista syytä, miksi on edes tullut hoidettavaksi. Hahmo ei paljoa puhu ja tuntuu jokseenkin elottomalta. Hänestä näkyy selkeästi jonkinlainen sairaus ja mielenkiinnolla haluaa tietää, mistä hänen kohdallaan on kyse? Goth sopii hyvin rooliinsa ja hän tuo hahmon poissaolevuuden toimivasti esille.
Muita hahmoja elokuvassa on mm. Enrico (Ivo Nandi), joka kyyditsee ihmisiä hoitolaan, Roland E. Pembroke (Harry Groener), jota Lockhart saapuu hakemaan ja hoidettavana oleva rouva Watkins (Celia Imrie), joka epäilee, että jotain hämärää on meneillään.
Elokuvan alku ei vielä täysin vakuuta. Jos on nähnyt trailereita, niin tietää, mitä on tulossa, mutta jos alkaa katsomaan elokuvaa tietämättä, mitä siinä tapahtuu, alun pahaenteisyys viestii liikaa loppuleffan tunnelmasta. Itse olisin pitänyt enemmän siitä, että alku ei ole vielä kovin painostava ja tunnelma lähtisi liikkeelle vasta hoitolassa. Ensimmäisessä kohtauksessa joku bisnesmies kuolee, mutta tätä ei tuoda esille loppuelokuvan aikana, joten on vain pakko ihmetellä, miksi kohtaus oli edes mukana? Onneksi kun vihdoin päästään itse hoitolaan, taso paranee ja jännityksen rakentaminen toimii. Jännitettä luodaan hitaasti ja varman tuntuisesti. Katsojana tajuaa heti ensimmäisten minuuttien aikana, ettei hoitola ole hyvä paikka, joten tunnelmaa pitää luoda useilla eri tavoilla. Jossain kohtaa mukaan tulee kuvottaviakin kohtia, jolloin A Cure for Wellness muuttuu psykologisesta trilleristä kauhuelokuvaksi. Leffa poikkeaa selvästi nykypäivän kauhutarjonnasta, sillä sen jännitys luodaan pikkuhiljaa, eikä elokuva sisällä äkkisäikäytyksiä, joita nykykauhuleffat ovat täynnä. Tunnelma on oikeasti piinaava ja katsojana on vaikea kääntää katsettaan pois ruudulta, sillä on aivan pakko nähdä, mitä tulee tapahtumaan.
Tarinaan on luotu salaperäinen mysteeri, jota avataan vähän kerrallaan. Jos elokuvia katsoo paljon, voi helposti arvailla jo alkupuolella, että mitä tuleman pitää, mutta monille ratkaisut voivat tulla yllätyksinä. Itse tein muutamia päätelmiä ja arvailuja siitä, mihin tarina johtaa, enkä ollut kaukana lopputuloksesta. Silti elokuva säilyttää kiinnostavuutensa, eikä tunnu yhtä pitkältä kuin oikeasti on. Tarina ei kiirehdi, vaan kulkee rauhallisesti eteenpäin, jolloin pääsee kunnolla syventymään leffan maailmaan. Loppupuolella mietin, että onpas tämä oikeasti hyvä ja ahdistava elokuva. Niinkin ahdistava, että herkimpien kannattaa jättää tämä väliin. Hoitolan ilmapiiri ja sen asukkaat tuntuvat epämiellyttäviltä, ja katsojana voi olla onnellinen, ettei joudu sellaiseen paikkaan. Valitettavasti loppuratkaisu ei ole mitä parhaimmasta päästä ja tuntuu aika hölmöltä, mutta pystyin antamaan sen anteeksi, kun muuten leffan tunnelma oli niin hienosti rakennettu.
Elokuvan on tosiaan ohjannut Gore Verbinski ja hän on saanut luotua upean tunnelman, joka kulkee läpi tarinan. Lainauksia on tehty paljon, mutta niin nykyleffoissa tehdäänkin. Kun A Cure for Wellnessia vertaa muihin nykykauhupätkiin, niin jo sen erilaisuus yksinään antaa lisäarvoa. Elokuva on kuvattu todella hyvin, kuten myös leikattu. Useat kuvat ovat erittäin upeita. Hoitolan lavasteet ovat näyttäviä. Etenkin maanalaiset käytävät ovat yksinkertaisuudessaan karmivia. Kaukaa katsottuna hoitola näyttää hieman Harry Potter -sarjan (2001-2011) Tylypahkalta, mikä toimii yllättävän hyvin. Maskeerauksella on saatu hahmot näyttämään oikeasti sairailta. Äänitehosteilla on onnistuttu luomaan lisäystä piinaavuuteen. Visuaaliset efektit eivät ole kaikkein hienoimmat, mutta toimivat pääasiassa tarpeeksi hyvin. Elokuvan tunnushyräily on karmiva ja se olisi voinut soida vielä enemmänkin leffan aikana. En malta odottaa, että leffan soundtrack ilmestyy ja hyräilyä voi kuunnella Spotifysta. Muutenkin Benjamin Wallfischin musiikit säestävät tarinaa hyvin.
Yhteenveto: A Cure for Wellness luo psykoottisen jännityksensä todella mainiosti lähes koko elokuvan läpi. Lopetus ei ole mitä parhain ja tuntuu jokseenkin hölmöltä, mutta sen voi antaa anteeksi, kun muuten tunnelma on niin piinaava. Ihan ensimmäinen kohtaus tuntuu turhalta, mutta onneksi sen jälkeen elokuva lähtee hienosti liikkeelle. Dane DeHaan on hyvä pääosassa ja sivurooleissa esiintyvät Jason Isaacs ja Mia Goth ovat myös hyviä. Hoidettavien psykoottisuus on hyvin luotu ja koko hoitola tuntuu ahdistavalta. Herkimmille tämä voi olla liikaa, mutta omasta mielestäni kyseessä on paras kauhuleffa pitkään aikaan! Jos kaipaatte erilaista kauhua nykyisten äkkisäikäyttelypätkien tilalle, niin A Cure for Wellness on erittäin mainio valinta! Se ei ole kaikille, mutta itseeni se kyllä kolahti.
Kirjoittanut: Joonatan, 9.2.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
A Cure for Wellness, 2016, Regency Enterprises, New Regency Productions, Blind Wink Productions, Studio Babelsberg, TSG Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti